Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Jampe - 23.06.09 - klo:17:07
-
Ns. "uskovaisena" ollessani (luojan kiitos pääsin siitä eroon!) muistan että minua ankarasti hävetti kun vapaasuuntalaispiireissä ja muissakin uskovaiset hilluivat ja hihkuivat ja tekivät kaikenlaista eriskummallista kuten Jeesus-tarroja, traktaatteja ja ihmisille väkisin tuputtamista. Vapaitten kokouksiin ei kyllä oikeastaan ketään tuttuja kehdannut viedä kun siellä hilluttiin ja mongerrettiin "kielillä". Silloin tunsin joskus syyllisyyttä tuosta häpeämisestä kun sekoitin oikean ristin kantamisesta tulevan maailman vihan ja uskovaisten omasta hillumisesta/höyhöttämisestä tulevan hullun leiman. Väitän, ettei moni muukaan osaa erottaa!
Nyt tajuan että oikea ristin kantaminen ja maailman kanssa eri mieltä oleminen tulee sellaisista asioista kuin ettei esim. kristitylle sovi varastaminen, pahan puhuminen jne. Yksinkertaisia asioita joiden oikeutuksen oikeastaan koko maailma suurin piirtein myöntää, vaikkei silti läheskään tottele. Varastamisestakin toki tulee julkinen häpeä muttei se yksityisesti ole monellekaan omantunnon kysymys. Nyt, kun on puhe rististä siinä merkityksessä mitä Jeesus opetti että maailma Jeesuksen seuraajia vihaa, niin puutun ainoastaan tähän Kristuksen tunnustamiseen. Sekin lienee enemmälti niinpäin että valinnoissa ja kysyttäessä asia nousee luonnollisella tavalla esiin ja se riittää. Ei tarvita mitään "todistamisia" ym. vouhotusta ja ponkimista eikä kitara kädessä muutaman sanan säkeistöjen aivopesu-mantrojen laulamista eikä Jeesus-tarrojakaan auton takaikkunassa.
Ehkä monikin uskaltaisi tunnustaa olevansa kristitty ja uskovansa Jumalaan (kysyttäessä) jos rasitteena ei olisi höyrypää-uskisten sekopää-imagoa. Lisäksi arvelen, että monikin kristityn tiellä vasta-alkaja ei oikeastaan osaa erottaa toisistaan oikeaa maailmasta erottautumista ja uskovaispiirien luomaa hullun-imagoa. Paljon pahaa saavat aikaan nämä intoilijat! Ei uskomisen tarvitse olla hihhuloimista vaan voi ihan oikeasti elää normaalin ihmisen elämää jalat tukevasti maassa! Mutta ovelasti ovat kiemurrelleet ettei lähes mistään enää löydy kristillisyyttä joka olisi vapaa kielilläpuhumisista, profetoimisista, parantamis-puoskaroinneista ym. pintavaahdosta.
-
SV 61:7
-
ettei lähes mistään enää löydy kristillisyyttä joka olisi vapaa kielilläpuhumisista, profetoimisista, parantamis-puoskaroinneista ym. pintavaahdosta.Näin Jampe kirjoitti.
Minusta körttiläisyydessä on aina oltu melkoisen vapaita näistä Jampen mainitsemista "höyhötyksistä". Tiedä sitten, näyttääkö meidän touhu muuten enää ollenkaan kristilliseltä.
Tuosta ristin kantamisesta tulee mieleen sellainenkin asia, kuin sairaiden ja vammaisten ystävien ja sukulaisten huomioiminen. Kuolevan omaisen luo löytyy menijöitä, mutta kuka jaksaa kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käydä tervehtimässä kroonikkopotilasta. Kuka viitsii nähdä sitä vaivaa, että menee vammaisen luo ja käyttää tätä jossain ihmisten ilmoilla? Kuka lähtee lenkille / uimaan pikkulasten kanssa? Kuka jaksaa käydä katsomassa masentunutta, joka vain valittaa koko ajan eikä ilahdu mistään? Päähän potkitut tyypit saattavat olla aika rasittavia kuunneltavia. Mikäpä se on käydä pirteän mummon luona rupattelemassa ja lataamassa omia akkujaan.
Minulla on ystävä, joka käy suurin piirtein joka toinen päivä katsomassa dementoitunutta omaistaan hoivaosastolla. Tiedän, ettei hän kuulu edes kirkkoon mutta voin vain ihailla hänen pitkäjänteisyyttään. Omainen kun on maannut hoivalla jo ainakin 10 vuotta. Löytyisipä meistä kristityistäkin tuollaista ristin kantamista.
-
ettei lähes mistään enää löydy kristillisyyttä joka olisi vapaa kielilläpuhumisista, profetoimisista, parantamis-puoskaroinneista ym. pintavaahdosta.Näin Jampe kirjoitti.
Minusta körttiläisyydessä on aina oltu melkoisen vapaita näistä Jampen mainitsemista "höyhötyksistä". Tiedä sitten, näyttääkö meidän touhu muuten enää ollenkaan kristilliseltä.
Tuosta ristin kantamisesta tulee mieleen sellainenkin asia, kuin sairaiden ja vammaisten ystävien ja sukulaisten huomioiminen. Kuolevan omaisen luo löytyy menijöitä, mutta kuka jaksaa kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käydä tervehtimässä kroonikkopotilasta. Kuka viitsii nähdä sitä vaivaa, että menee vammaisen luo ja käyttää tätä jossain ihmisten ilmoilla? Kuka lähtee lenkille / uimaan pikkulasten kanssa? Kuka jaksaa käydä katsomassa masentunutta, joka vain valittaa koko ajan eikä ilahdu mistään? Päähän potkitut tyypit saattavat olla aika rasittavia kuunneltavia. Mikäpä se on käydä pirteän mummon luona rupattelemassa ja lataamassa omia akkujaan.
Minulla on ystävä, joka käy suurin piirtein joka toinen päivä katsomassa dementoitunutta omaistaan hoivaosastolla. Tiedän, ettei hän kuulu edes kirkkoon mutta voin vain ihailla hänen pitkäjänteisyyttään. Omainen kun on maannut hoivalla jo ainakin 10 vuotta. Löytyisipä meistä kristityistäkin tuollaista ristin kantamista.
Eikö ristin kantamisen pitäisi tuoda iloa? Miksi huolenpito ystävästä tai omaisesta pitäisi olla raskas velvollisuus. Saattaa vaikeasti dementoituneessa tai vammaisessa ihmisessä nähdä ilon tai kiitoksen pilkahduksen. Ristiä pitää kantaa iloisin mielin ja sydämin. Ystävät ovat painonsa verran kultaa. Kun pidät heistä huolta, he pitävät sinusta huolta.
-
Eikö ristin kantamisen pitäisi tuoda iloa? Miksi huolenpito ystävästä tai omaisesta pitäisi olla raskas velvollisuus. Saattaa vaikeasti dementoituneessa tai vammaisessa ihmisessä nähdä ilon tai kiitoksen pilkahduksen. Ristiä pitää kantaa iloisin mielin ja sydämin. Ystävät ovat painonsa verran kultaa. Kun pidät heistä huolta, he pitävät sinusta huolta.
Voin ihan kokemuksesta sanoa, että ristin kantaminen ei tuo aina iloa, ei ainakaan välitöntä iloa. Esimerkki: Kaiken kiireen keskeltä pakkaan pikkulapset kyytiin ja yritän parhaani mukaan taiteilla jokaisen aikataulun mukaan ja lähden katsomaan masentunutta omaista sairaalaan. Samaan aikaan näen, kuinka toiset lähtevät pyöräilemään ja nauttimaan kauniista säästä. Päästyämme masentuneen luo hän ei ilahdu yhtään, valittaa koko ajan ja tulee tunne, että hän olisi yhtä tyytymätön vaikka emme olisikaan tulleet. Se ei todellakaan tuota minulle yhtään iloa.
Ihan toinen juttu on, kun käyn katsomassa sellaista omaista, joka ihan silmin nähden ilahtuu meidän käynnistä. Tuntuu, että siitä on jotain hyötyäkin.
Ymmärrän toki, että masentunut ei voi itselleen mitään, mutta minäkin olen ihminen ja näkisin mieluummin, että masentunutkin ilahtuisi. Minulle tulee siitä ainoastaan korkeintaan hyvä omatunto, että tuli sittenkin käytyä eikä ihan unohdettua koko ihmistä.
-
Se on mielenkiintoinen asia tämä "ristin kantaminen".
Kerran eräs hurskas ystäväni yritti oikeuttaa valintojaan (passiivisuuttaan)
sillä, että "tämä on nyt minun ristini, joka vain on kannettava" (mm. pysyi väkivaltaisessa avioliitossa)
johon viisas pappi sanoi, että tuohon ei voi soveltaa tätä lausetta,
vaan kyllä tuo "epämukavuus" on aivan sinun oma valintasi.
Ja että "ristin kantaminen" on jotain sellaista,
missä "risti" tulee (kuten syöpä tai onnettomuus).
Näinkö on?
-
Se on mielenkiintoinen asia tämä "ristin kantaminen".
Kerran eräs hurskas ystäväni yritti oikeuttaa valintojaan (passiivisuuttaan)
sillä, että "tämä on nyt minun ristini, joka vain on kannettava" (mm. pysyi väkivaltaisessa avioliitossa)
johon viisas pappi sanoi, että tuohon ei voi soveltaa tätä lausetta,
vaan kyllä tuo "epämukavuus" on aivan sinun oma valintasi.
Ja että "ristin kantaminen" on jotain sellaista,
missä "risti" tulee (kuten syöpä tai onnettomuus).
Näinkö on?
Eikö ristin kantaminen tarkoita kristittynä elämistä? Risti on kristinuskon keskeisin symboli. Miksi sen pitäisi tarkoittaa vain elämän raskautta, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä?
-
Eikö ristin kantaminen tarkoita kristittynä elämistä? Risti on kristinuskon keskeisin symboli. Miksi sen pitäisi tarkoittaa vain elämän raskautta, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä?
Minä olen ymmärtänyt, että ristin kantaminen tarkoittaa nimenomaan elämän raskautta, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Ymmärrykseni mukaan kristittynä elämiseen kuuluu paljon muutakin (iloa, valoa, rauhaa ja kaikkea hyvää) kuin ristin kantaminen.
Mitä te muut olette mieltä tästä?
-
Aina kun pääsen mummulassa käymään, pelaan papan kanssa hirsipuuta. Muisti ei enää pelaa, ei minuakaan ymmärrä pojantyttärekseen, mutta aina ilahtuu kun tulen ja kysyn että pelattaisiinko taas sitä peliä. Selvästi se on papasta mukava juttu, välillä voi olla kaksi tai kolmekin viikkoa ettei nähdä ollenkaan mutta peli ei silti unohdu mielestä ja minut tunnistaa "tätinä" joka hänen kanssaan sitä aina pelaa :icon_wink:
Muut ovat ihmetelleet, miten jaksan pelata papan kanssa, vaikka on niin vaikea muistaa mitä kirjaimia on jo sanottu tai hoksata, mikä kirjain puuttuu esimerkiksi sanasta H_OMENNA. Mutta mukavaahan tämä minusta on pappaa viihdyttää ja piristää ja kenties muistiakin virkistää pelaamalla tuota suosittua peliä. Varmasti on papastakin mukava pelata, hirteenkään ei olla jouduttu kuin kerran.
-
Minä olen ymmärtänyt, että ristin kantaminen tarkoittaa nimenomaan elämän raskautta, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Ymmärrykseni mukaan kristittynä elämiseen kuuluu paljon muutakin (iloa, valoa, rauhaa ja kaikkea hyvää) kuin ristin kantaminen.
Mitä te muut olette mieltä tästä?
Jeesuksen ristin kantajaksi pakotettiin siirtotyöläinen, peltotyöstä palaava pienviljelijä. Jeesuksen risti vietiin Golgatalle vierastyövoimalla opetuslasten pelon takia. Tapaan usein itseni tuolta opetuslasten paikalta. Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen tarvittu risti(n poikkipuu) on jo perillä ja siihen ripustettu Vapahtajamme täyttänyt Hänelle annetun tehtävän - olemme lunastettuja ja syntimme ovat sovitetetut. Se on iloinen ja vapauttava asia.
Risti merkitsee minulle kilvoitusta matkallamme kohti päämäärää - ei omalla, vaan Jumalan antamalla voimalla. Kilvoitus ei ole helppoa, sillä elämämme on suurelta osalta valintojen tekemistä, eikä se ole kaikkein helpoin ja vaivattomin tie elää. Usein teemme valintamme oman tahtomme mukaan. Silloin joudumme kulkemaan vaikeuksienkin läpi, vaikka valittavanamme olisi ollut helposti Jumalan osoittama/tahdon mukainen tie.
Ei Jeesus vaatinut opetuslapsiltaan eikä vaadi meiltäkään muuta kuin sitä, että niin opetuslapset kuin myös me kantaisimme omat ristimme ja seuraisimme Häntä. Risti ei kulje, ellemme kanna sitä. Ristin kantaminen ei ole raskasta silloin, kun ymmärrämme sen elämään ja Jeesuksen seuraamiseen kuuluvaksi ja etuoikeudeksikin. Rakkaus Kristukseen tekee siitä elämisen ja kokemisen arvoisen asian.
-
Risti, siis oikea sellainen ei kyllä ole mikään "iloinen asia". Risti voi olla sairaus tai muu vaikea asia elämässä. Vierestä on tietysti helppo taputtaa olalle ja kehottaa olemaan rohkeampi mutta kun se sattuu omalle kohdelle niin silloin sanat vähenevät ja rohkeus karisee. Kukaan järjissään oleva ihminen ei pyydä itselleen ristiä vaan se on asia joka annetaan tai paremmin sanottuna sallitaan. Vaikka risti on vapautuksen symboli niin raamatussa se kuvataan kristityn elämän kannalta katsottuna jonkinlaiseksi kärsimykseksi/koetukseksi. Minun ymmärtääkseni ristiä voi olla ainakin kahdenlaista laatua; ensin se mikä tulee Kristuksen seuraamisen tähden ja siitä rististä eivät tiedä muut kuin ne jotka Kristusta seuraavat. Se voi olla esim. Jeesuksenkin opettamaa maailman pilkkaa kristillisten valintojen tai uskomisen tähden. Sellaista ristiä eivät ymmärtääkseni voi kokea/tuntea muut kuin eräänlaiset "sydämen kristityt".
Toinen on, että Jumala voi koetella erilaisilla vastoinkäymisillä. Niistäkään eivät tiedä sellaiset joilla elämässä kaikki on aina tullut kuin manulle illinen eli on päässyt helpolla tai ainakin asiat ovat lutviintuneet ilman kummempia vaikeuksia.
Näiden summana voisi todeta että vain mieletön pyytää itselleen ristiä. Sellainen ei tiedä, mitä pyytää. Joskus muistan vapaasuuntalaisten rukousjonossa seisoneeni ja kuulin kuinka vieressä seisova tyyppi (kunnioitettavassa iässä oleva mieshenkilö) pyysi ääneensä: "Oi Herra särje minut!". -tekopyhempää paskaa en ole kuullutkaan!
-
Risti, siis oikea sellainen ei kyllä ole mikään "iloinen asia". Risti voi olla sairaus tai muu vaikea asia elämässä.
Näinhän se normaalissa puhekielessä on.
Ja "ristin" negatiiviseen mielleyhtymään on omat syynsä.
Jos asiaa ajatellaan kristillisestä näkövinkkelistä ja nimenomaan kristityn näkövinkkelistä, niin mielenkiinnolla kyselisin, että mihin perustuu käsitys, että risti on ikävä asia? (Otaksuttavasti lainaamassani tekstissä viitataan juuri kristilliseen näkövinkkeliin, ei maalliseen näkövinkkeliin).
Raamattu kehoittaa ottamaan ristinsä ja sitä kantamaan.
Enpä muista, että onko Raamatussa kuvattu kovin tarkkaan, mitä tuo ristin kantaminen käytännössä on.
Seuraavat Jeesuksen sanat saattavat viitata tuohon ristin kantamiseen:
"
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
"
Jos veikkaukseni pitää paikkansa, niin kristillinen ristin kantaminen saattaa olla jopa hyvinkin motivoivaa toimintaa.
En toki kiellä, ettei se voisi olla motivoivan toiminnan ohella myös ikäviäkin asioita.
Voi olla, että siihenkin suuntaan voi johtopäätöksiä vetää niistä harvoista paikoista, joissa asiasta puhutaan.
Raamattua lukiessa tulee sellainen kuva, että Raamatun kuvaama "ristin kantaminen" olisi ainakin jossain määrin vapaaehtoista toimintaa.
Esim. sairaus/sairastaminen ei mielestäni ole vapaaehtoista toimintaa.
Joskus muistan vapaasuuntalaisten rukousjonossa seisoneeni ja kuulin kuinka vieressä seisova tyyppi (kunnioitettavassa iässä oleva mieshenkilö) pyysi ääneensä: "Oi Herra särje minut!". -tekopyhempää paskaa en ole kuullutkaan!
Samaa jaskaa sitä tulee itsekin aika-ajoin toivottua, kun on aikoja, jolloin on niin jumalaton vastenmielisyys koko kristillisyyttä ja Raamattua kohtaan.
Kristus nimittäin sanoo, että Hän ei hylkää särjettyä ruokoa.
Jos olisin Jumala, niin määräisin sinulle rangaistukseksi tuosta epäpyhästä ajatuksestasi seistä helluntalaisten rukousjonossa niin kauan, kuin tämä särjetyn ruo'on salaisuus (=tuo "tekopyhä uloste") sinulle avautuu.
-
"Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Mark. 8:34,35)
"Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle" (Matt. 10:38)
"Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt. 16:24,25)
Tässä viitataan mitä ilmeisimmin siihen, että Jeesuksen seuraaminen on vaativa tehtävä. Pitää luopua kaikesta seuratakseen Jeesusta: " Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut." Ristillä tarkoitetaan siis luopumista kaikesta, ei taakan kantamista.
-
Tässä viitataan mitä ilmeisimmin siihen, että Jeesuksen seuraaminen on vaativa tehtävä. Pitää luopua kaikesta seuratakseen Jeesusta: " Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut." Ristillä tarkoitetaan siis luopumista kaikesta, ei taakan kantamista.
Voit olla oikeassa tuon ristin kantamisen suhteen.
Se voi hyvinkin olla luopumista kaikesta. Se voi mielestäni olla tämän lisäksi myös taakan kantamista.
Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua
Minulla on kuitenkin tulkintaongelmia tämän tekstin äärellä.
Jos kyseessä on jonkinlainen luettelo, eli että "jos joku tahtoo kulkea perässäni, hänen tulee"
a) kieltää itsensä
b) ottaa ristinsä
c) seurattava Jeesusta
eli onko tässä mahdollisesti kyseessä 3 eri kohtaa, jotka tulee toteutua?
Jos näin on, yhden kohdan ikävyys/mukavuus ei automaattisesti tarkoita, että loputkin ovat ikäviä/mukavia.
Eli, jos kohta a) on ikävä toteuttaa, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että kohta b) ja c) olisivat tästä johtuen ikäviä asioita toteuttaa.
Mikä tahansa kohta voi siis olla toisista kohdista riippumatta joko ikävä/taikka mukava asia kokea.
Jos kyseessä onkin kolme eri synonyymiä yhdestä ja samasta askasta,
tällöinhän tilanne on toinen. Eli jos mikä tahansa kohta on ikävä, tällöin muutkin kohdat ovat ikävää toteutettavaa ja koettavaa (ja tietysti päinvaston, eli jos jokin on mukavaa niin .....).
Eli onko itsensä kieltäminen, ristin ottaminen (ja mitä ilmeisimmin siis myös kantaminen) ja Jeesuksen seuraaminen yksi ja sama asia kolmella tapaa ilmaistuna?
Uskonnollisessa kielenkäytölssä käytetään monesti samoja termejä, kuin maallisessakin yhteydessä.
Samalla sanalla saattaa toisessa yhteydessä olla täysin eri sisältöinen merkitys.
Maallisessa yhteydessä "itsensä kieltäminen" ja "ristin ottaminen" ovat varsin negatiivisesti kalskahtavia sanontoja. "Jeesuksen seuraaminenkin" on vastenmielisen mielikuvan tuoma käsite.
Eli maallisessa kielenkäytössä nämä kolme kohtaa ovat kovin raskailta, ikäviltä ja vastenmielisiltä kuulostavia asioita.
Kun mennään uskonnolliselle puolelle, pakka menee monesti uusiksi ja täysin sekaisin, verrattuna maallisen puolen pakkaan.
Esim. KRistuksen ristinkuolema on "maailmalle hullutus" ja heikkouden osoitus, mutta uskonnollisella puolella se nähdään mitä suurimmaksi voitoksi sekä valtavaksi voimaksi.
Eli ehkä on niin, että ihminen, joka ei usko Kristukseen, hänelle nämä asiat ovat raskaita ja ikäviä.
Ihminen, johon Jumala syystä taikka toisesta on istuttanut Kristuksen oman uskon, mahdollisesti kokee Kristuksen seuraamisen positiivisena asiana. Hän mahdollisesti kokee ristin ottamisen positiivisenä asiana, varsinkin, jos arveluni siitä, että Jeesuksen puhuma kevyt ies on se risti.
Ja vaikka ei olisikaan, tällöin on mahdollista, että ristin kantaminen silti on kovin motivoiva kokemus uskovalle, mahdollisesta raskaudesta huolimatta.
Itsensä kieltäminenkin saattaa olla Kristukseen uskovalle miellyttävämpi kokemus, kuin täynnä itseään oleminen. Kristukselle kuuluva henkilö kun saattaa jopa ahdistua siitä, kun huomaa olevansa kovin täynnä itseään.
Tätä asiaa voi katsoa myös sellaisesta näkökulmasta, jossa yhdistetään tämä maallinen ja uskonnollinen näkökulma.
Voidaan ajatella, että Jumalan lapsessa on mukana samaan aikaan vanha luonto ja uusi luonto.
Vanha luonto kärsii niistä asioista, joista uusi luonto nauttii ja päinvastoin.
Tällöin Kristuksen seuraaminen olisi vanhalle luonnolle hullutusta, kun taasen uusi luonto ei juuri muuta haluakaan.
Jne...
Me helluntalaiset olemme kuitenkin ennemminkin keskittyneet väkevään meteliin, rukousjonoissa horjahteluihin ja kaatumisiin, kaikenlaiseen uskonnolliseen voittokulkuun ja tärinöihin, joten aikaa ei ole riittänyt tällaisten syvällisten kysymysten kovin tarkkoihin analysointeihin,
joten en osaa mitään varmaa sanoa, että onko ristin kantaminen varmasti mukava ja nautittava asia, vaiko ikävä ja vältettävä sellainen.
Siitä olen kuitenkin aika vakuuttunut, että asiassa on olemassa yksi totuus ja että ihminen voi sen totuuden löytää, kun sitä aktiivisesti etsii.
Ja kunhan helluntalaisuudeltani joudan, saatan minäkin yrittää tuota totuutta tavoitella, ellei joku ennen sitä saa minua varmasti vakuuttuneeksi siitä, kuinka asia oikeasti on.
Siihen asti, kun parempaa totuutta löydän, pitäydyn siihen, että tuo "kahden luonnon tulkinta" olisi aika lähellä sitä oikeaa.
-
Ristin kantaminen ei ole raskasta silloin, kun ymmärrämme sen elämään ja Jeesuksen seuraamiseen kuuluvaksi ja etuoikeudeksikin. Rakkaus Kristukseen tekee siitä elämisen ja kokemisen arvoisen asian.
No joo, miksei näinkin, osittain. En voi silti mitään sille, että kyllä se silti tuntuu joskus todella raskaalle.
-
Käyn aika.ajoin ostamssa eräästä helluntalaistaustaisesta kirjakaupasta kaikki siellä sillä hetkellä olevat Thomas Wilcoxin "Kallis hunajan pisara" kirjaset.
Tämä on kyseisen kirjakaupan suosikkituotteitani.
Lainaus tästä teoksesta:
"
Valmistaudu ristiä kantamaan, toivota se tervetulleeksi, kanna sitä riemuiten, niin kuin Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, ilkkumista, ylenkatsetta, vankeutta tai muuta. Mutta katso, että se on Kristuksen risti eikä omasi.
"
Kyseisen teoksen mukaan tämä "risti" tulisi siis toivottaa tervetulleeksi.
Tekstissä vihjataan myös siihen, että risti voi olla myös itseaiheutettu.
Kerran kerroin eräälle veljelle (ilmeisesti helluntaiveli, kuten minäkin), että omassa työpaikassani ei vainota minua uskoni tähden.
Oli nimittäin puhe siitä, että uskovaisen kuuluu saada vainoa.
Tämä veli antoi ohjeen, jolla tämä vainoasiakin saataisiin kuntoon: minun tulisi ruokalassa ollessani siunata ruokani kovaan ääneen ja samalla nostaa käteni ylös ruokaa siunatessani.
En kuitenkaan usko, että tuolla tapaa saisin itseeni kohdistuvaa vainoa aikaiseksi työpaikallani: ilmapiiri työpaikallani on sen verran suvaitsevainen.
En siis ole nähnyt tuota vaivaa töissä.
Ehkäpä tuo jossain muualla toimisikin ja saattaisin siitä ristin itselleni saada. Vaan taitaisi olla itse hankittu risti se tuollainen.
Ihmiselämään mielestäni kuuluu se, että siinä muassa olevat ristit ovat pääsääntöisesti itse hankittuja.
Suurinosa näistä risteistä taitaa olla tiedostamattomasti ja täysin tietämättä hankittuja.
Jokin sairaus saattaa johtua jostain ruokailutottumuksesta. Jokin ruoka-aine saattaa sisältää jotain aineita, jotka sairautta kehittävät.
Näin siis voin aiheuttaa jopa tietämättäni itselleni ristin - riippumatta omasta uskonnollisuusmaailmasta taikka sen puutteesta.
Risti voi olla myös perinnöllinen tuote. Perintötekijätkään eivät yleensä kunnioita kristillisyyttä.
Raamatun kuvaama risti lienee jotain sellaista, joka kuuluu juuri Kristuksen seuraajalle, ei sellaiselle, joka ei Kristusta seuraa.
Jos sairaus/vamma johtuu Kristuksen seuraamisesta (esim. äänekkäästä evankelioinnista yöaikaan rappukäytävissä), niin sitten se varmaan voi olla sitä ristiä. Jos evankeliointi ei joku kerta lähtenytkään Jumalasta tai Hänen vaikuttamisestaan, tällöin siitä seuraavat ongelmat lienevät itseaiheutettuja ja eivät ole tuota Raamatun kertomaa ristiä.
Toki jätän auki sellaisenkin vaihtoehdon (vaikka sitä vahvasti epäilenkin), että jos jollakin ihmisellä on jokin sairaus ja hän sitten myöhemmin kääntyy kristityksi, niin siitä hetkestä lähtien tuo sairaus kuuluu siihen kategoriaan, josta Raamattu käyttää tätä termiaä "risti".
-
Lyhyt kunniamaininta körttiläisille tuon kirjasen "Kallis hunajan pisara" arvostuskesta.
Körttipiireissä kirjanen arvostetaan 2 ja puol kertaa korkeammalle, kuin helluntaipiireissä.
Meillä kirjanen maksaa tuossa kirjakaupassa euron, kun taasen körttiseuroissa se maksaa 2 ja puol euroa.
Kummassa piirissä sitä lie enemmän sitten luetaan?
Sielläkö, missä kirja on reilusti arvokkaampi, vaiko siellä, missä se on arvottomampi?
-
Käyn aika.ajoin ostamssa eräästä helluntalaistaustaisesta kirjakaupasta kaikki siellä sillä hetkellä olevat Thomas Wilcoxin "Kallis hunajan pisara" kirjaset.
Tämä on kyseisen kirjakaupan suosikkituotteitani.
Mitä teet niillä kaikilla?
Lainaus tästä teoksesta:
"
Valmistaudu ristiä kantamaan, toivota se tervetulleeksi, kanna sitä riemuiten, niin kuin Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, ilkkumista, ylenkatsetta, vankeutta tai muuta. Mutta katso, että se on Kristuksen risti eikä omasi.
"
Kyseisen teoksen mukaan tämä "risti" tulisi siis toivottaa tervetulleeksi.
Tekstissä vihjataan myös siihen, että risti voi olla myös itseaiheutettu.
***
Ihmiselämään mielestäni kuuluu se, että siinä muassa olevat ristit ovat pääsääntöisesti itse hankittuja.
Raamatun kuvaama risti lienee jotain sellaista, joka kuuluu juuri Kristuksen seuraajalle, ei sellaiselle, joka ei Kristusta seuraa.
Kuuluuko mielestäsi sitten hankala tyytymätön laitoksessa tai sairaalassa oleva omainen kategoriaan Kristuksen seuraajan risti?
PS: Myönnän, että olen myös itse aiheuttanut itselleni paljonkin ristiä.
-
Mitä teet niillä kaikilla?
Välillä tulee tilanteita, joissa annan kyseisen teoksen jollekulle.
On siis hyvä, että minulla on aina pieni varasto.
Tällä hetkellä varastoni on aika tyhjä.
Itsekin luen kyseistä vihkosta välillä paljon, välillä vähemmän.
Hyvää työmatkalukemista - kun pääsee loppuun, aloittaa vain taasen alusta jne.
Kuuluuko mielestäsi sitten hankala tyytymätön laitoksessa tai sairaalassa oleva omainen kategoriaan Kristuksen seuraajan risti?
Jos saa kärsiä tästä Kristuksen tähden, silloin kyseessä varmaan on Kristuksen seuraajan risti.
Jos taasen kärsin tästä asiasta yleisen inhimillisyyden ja normaalin lähimmäisen rakkauden tähden (jotka ovat inhimillisiä piirteitä, eivätkä minkään aatteen taikka uskonnon yksityisoikeuskia), tällöin kyseessä varmaan on "maallinen risti".
Jos hartaalla ateistilla on hankala tyytymätön laitoksessa tai sairaalassa oleva omainen, jota hän käy aktiivisesti katsomassa ja ottamassa osaa tämän tuskaan, kyseessä ei varmaankaan ole Kristuksen seuraajan risti?
Vai onko?
Voiko Kristuksen seuraajan ristiä kantaa myös henkilöt, jotka kieltävät Kristuksen?
-
Ns. "uskovaisena" ollessani (luojan kiitos pääsin siitä eroon!) muistan että minua ankarasti hävetti kun vapaasuuntalaispiireissä ja muissakin uskovaiset hilluivat ja hihkuivat ja
Kuinkahan olisit selvinnyt jostain meidän vapaiden suuntien kokouksesta, jossa täristään penkeissä voimakkain nykivin liikkein, tehdään kaikki oksennukseen liittyvä liikkeet oksennusainetta lukuunottamatta, kaukutaan kuin koirat taikka mylvitään, kuin mikäkin eläin, kieriskellään ja heittelehditään maassa käyttäen lyhyessä ajassa valtavan suurta lattiapinta-alaa tai jossa yitetään kolehdin keruun aikana peittää joku ihminen kahisevaan?
Koiran haukuntaa lukuunottamatta on tullut noihin kaikkiin törmättyä.
Voi olla, että tuohon koiran haukuntaankin olen törmännyt.
Koska se ei tunnu kovin järisyttävältä kokemuskelta, niin ei ole jäänyt mieleen, josko juuri sitä olisin päässyt näkemään meidän vapaa-suuntalaisten kokouksissa.
Joskus nuorempana ja suvaitsemattomampana kapinallisena, joka agressiivisemmin arvosteli kaikkia hassuja uskonnollisissa kuvioissa olevia ilmiöitä, kuulin erässä vapaiden suuntien ulkoilmatilaisuudessa koiran haukuntaa. Tuohon aikaan koiran haukunta oli muotia noissa tilaisuuksissa.
Katsoin ärtyneenä taaksepäin, jotta näkisin, kuka se tällä hetkellä tilaisuudessa haukahtelee.
Lepyin kuitenkin välittömästi ja tulin hyvälle mielelle, kun näin haukkujan: sehän oli aivan oikea uskovainen koira, joka oli jollakin kokousvieraalla siinä penkin vieressä hyväntuulisena. Kunhan vain haukahti siinä kokouksen kuluessa jostain syystä.
Eräs hassunkurinen ilmiö monen muun ilmiön ohessa näissä kokouksissa oli yhtäkkiä tulevat kovat karjahdukset, ikäänkuin joku iskisi jotakuta puukolla kovasti selkään.
Ja onhan sitä paljon muutakin hassunkurista, mutta ehkäpä nämä riittävät tällä erää.
Täällä mainitsemani ääri-ilmiöt ovat toki harvinaisempia, joskin hassunkurisimpia.
En jaksa moisista ahdistua, saatan silti jonkin verran joskus huvittua niitä nähdessäni, jos jaksan.
-
Kuinkahan olisit selvinnyt jostain meidän vapaiden suuntien kokouksesta, jossa täristään penkeissä voimakkain nykivin liikkein, tehdään kaikki oksennukseen liittyvä liikkeet oksennusainetta lukuunottamatta, kaukutaan kuin koirat taikka mylvitään, kuin mikäkin eläin, kieriskellään ja heittelehditään maassa käyttäen lyhyessä ajassa valtavan suurta lattiapinta-alaa tai jossa yitetään kolehdin keruun aikana peittää joku ihminen kahisevaan?
Koiran haukuntaa lukuunottamatta on tullut noihin kaikkiin törmättyä.
Voi olla, että tuohon koiran haukuntaankin olen törmännyt.
Koska se ei tunnu kovin järisyttävältä kokemuskelta, niin ei ole jäänyt mieleen, josko juuri sitä olisin päässyt näkemään meidän vapaa-suuntalaisten kokouksissa.
Joskus nuorempana ja suvaitsemattomampana kapinallisena, joka agressiivisemmin arvosteli kaikkia hassuja uskonnollisissa kuvioissa olevia ilmiöitä, kuulin erässä vapaiden suuntien ulkoilmatilaisuudessa koiran haukuntaa. Tuohon aikaan koiran haukunta oli muotia noissa tilaisuuksissa.
Katsoin ärtyneenä taaksepäin, jotta näkisin, kuka se tällä hetkellä tilaisuudessa haukahtelee.
Lepyin kuitenkin välittömästi ja tulin hyvälle mielelle, kun näin haukkujan: sehän oli aivan oikea uskovainen koira, joka oli jollakin kokousvieraalla siinä penkin vieressä hyväntuulisena. Kunhan vain haukahti siinä kokouksen kuluessa jostain syystä.
Eräs hassunkurinen ilmiö monen muun ilmiön ohessa näissä kokouksissa oli yhtäkkiä tulevat kovat karjahdukset, ikäänkuin joku iskisi jotakuta puukolla kovasti selkään.
Ja onhan sitä paljon muutakin hassunkurista, mutta ehkäpä nämä riittävät tällä erää.
Täällä mainitsemani ääri-ilmiöt ovat toki harvinaisempia, joskin hassunkurisimpia.
En jaksa moisista ahdistua, saatan silti jonkin verran joskus huvittua niitä nähdessäni, jos jaksan.
Hourulaan tuommoiset minusta kuuluvat! -siis nuo haukkujat, kuolaajat ym. En näe tuossa mitään hassunkurista. Sääli niitä lapsia jotka mainitun laisessa ympäristössä joutuu kasvamaan!
-
Sääli niitä lapsia jotka mainitun laisessa ympäristössä joutuu kasvamaan!
Ehkäpä, ehkäpä.
Huonoja kasvuympäristöjä taitaa nykyään olla kovin paljon, koska tietojeni mukaan lasten psyykenmaailman oireet ovat viime aikoina kovin lisääntyneet.
Me vapaissa suunnissa toki olemme monet korret tuohon ongelmakekoon kantaneet, mutta keko on niin valtavan hirviän suuri, että emme mitenkään ole ehtineet jokaista kortta sinne kantaa.
Kantaisimme toki, jos aika vain riittäisi.
Olen minäkin nuorena (ja kukaties lapsenakin) kaikenlaisissa kumallisuuksissa ollut, vaan eipä noista hassunkurisuuksista mitään ahdistusta ole tullut - päin vastoin. On hauska muistella jälkeenpäin kaikenlaisia näitä.
Olisin varmaan kestänyt enemmänkin hassuuksia.
Voi toki olla, että liikaa hassutusta liian nuorena olisi jotain aiheuttanut minulle. Sitä ei kuitenkaan liikaa tullut.
Ahdistusta on tuonut ja neurottisuuteen minua altistanut lähinnä se, että vapaissa suunnissa (kuten muuallakin) Jumalan Pyhä laki on monelta osin häivytetty pois (vesitetty).
Tämä sitten oirehtii mm. siten, että Kristuksen tarjoama Armo vesittyy.
Mieluummin käyn päällään seisovassa ja tärisevässä seurakunnassa, jossa Jumalan Pyhää Lakia ei halveksita eikä Armoa ehdollisteta, kuin seurakunnassa, jossa laki ja armo ovat vesittyneet ja puhutaan lähinnä yteiskuntakelvollisista asioista ja hyväksytään aina se, minkä maailma milloinkin hyväksyy ja muutenkin käyttäydytään korrektin aikuismaisesti ja kehuskellaan omaa suvaitsevaisuutta - samalla, kun teoillaan ja asenteillaan osoitetaan valtavaa suvaitsemattomuutta kaikelle muulle, paitsi omalle maailmakatsomukselleen.
Mainittakoon vielä, että liiallinen aikuismainen käyttäytyminen saa minussa aikaan jonkintason psyykkisen oksennuksen.
Uskoisin, että tätä oksenusreaktiota ei pysty ulkopuolinen huomaamaan: oksennan sen verran sivistyneesti ja huomaamattomasti.
-
Mieluummin käyn päällään seisovassa ja tärisevässä seurakunnassa, jossa Jumalan Pyhää Lakia ei halveksita eikä Armoa ehdollisteta, kuin seurakunnassa, jossa laki ja armo ovat vesittyneet ja puhutaan lähinnä yteiskuntakelvollisista asioista ja hyväksytään aina se, minkä maailma milloinkin hyväksyy ja muutenkin käyttäydytään korrektin aikuismaisesti ja kehuskellaan omaa suvaitsevaisuutta - samalla, kun teoillaan ja asenteillaan osoitetaan valtavaa suvaitsemattomuutta kaikelle muulle, paitsi omalle maailmakatsomukselleen.
Aika äärimuotoja ovat molemmat vaihtoehdot. Eiköhän siitä välistäkin sentään jotain löydy?
Mainittakoon vielä, että liiallinen aikuismainen käyttäytyminen saa minussa aikaan jonkintason psyykkisen oksennuksen.
Uskoisin, että tätä oksenusreaktiota ei pysty ulkopuolinen huomaamaan: oksennan sen verran sivistyneesti ja huomaamattomasti.
:icon_lol:
-
Voi pojat, että osaatte kirjoittaa hauskasti. Sinänsä ihan asiaa molemmilla, mutta en voi mitään, että sain taas päivän parhaat naurut. Ei tarvitse mitään nauruherätystä, kun täällä surffailee. :icon_biggrin:
-
Minua askarruttaa tuo itsensä kieltäminen. Kun mä nyt oikein olen ammattiapua saanut mm. vanhoihin uskollisiin traumoihini ja oppinut sitä kautta pitämään itseäni tärkeänä, niin mitenkä siihen istuu itsensä kieltäminen? Melkoinen risti.
Itte kysyy ja itte vastaa.. No kaippa se on sitä, kun luopuu asioista, joita ennen luuli tarvitsevansa. Niinkun alkoholista tai muusta ei välttämättömästä.
-
Minua askarruttaa tuo itsensä kieltäminen. Kun mä nyt oikein olen ammattiapua saanut mm. vanhoihin uskollisiin traumoihini ja oppinut sitä kautta pitämään itseäni tärkeänä, niin mitenkä siihen istuu itsensä kieltäminen? Melkoinen risti.
Itte kysyy ja itte vastaa.. No kaippa se on sitä, kun luopuu asioista, joita ennen luuli tarvitsevansa. Niinkun alkoholista tai muusta ei välttämättömästä.
Olet saanut ammattiapua vanhoihin traumoihisi ja oppinut pitämään itseäsi tärkeänä. Hyvä niin, olet tärkeä ja saat pitää itseäsi tärkeänä. Itsensä kieltäminen ei tarkoita vanhoihin traumoihin pyrkimistä, joten älä pyri takaisin traumoihisi.
Annan omalta kohdaltani esimerkin itsensä kieltämisestä:
Taustaa: Minulla on hyvä itsetunto eikä ole pahemmin traumoja. Kuvittelen olevani parempi kuin olenkaan enkä pyytele anteeksi olemassaoloani.
Tilanne: Ulkona on kaunis ilma ja haluaisin lähteä pyöräilemään, uimaan, yksinkertaisesti nauttimaan kauniista ilmasta. Tiedän, että sairaalassa on ihminen, jota minun pitäisi lähteä katsomaan nyt, koska muulloin en pääse. Siispä kiellän itseni ja omat haluni ja lähden sairaalaan tapaamaan häntä, joka tarvitsee minua.
Tässä vain yksi esimerkki.
-
Olet saanut ammattiapua vanhoihin traumoihisi ja oppinut pitämään itseäsi tärkeänä. Hyvä niin, olet tärkeä ja saat pitää itseäsi tärkeänä. Itsensä kieltäminen ei tarkoita vanhoihin traumoihin pyrkimistä, joten älä pyri takaisin traumoihisi.
Annan omalta kohdaltani esimerkin itsensä kieltämisestä:
Taustaa: Minulla on hyvä itsetunto eikä ole pahemmin traumoja. Kuvittelen olevani parempi kuin olenkaan enkä pyytele anteeksi olemassaoloani.
Tilanne: Ulkona on kaunis ilma ja haluaisin lähteä pyöräilemään, uimaan, yksinkertaisesti nauttimaan kauniista ilmasta. Tiedän, että sairaalassa on ihminen, jota minun pitäisi lähteä katsomaan nyt, koska muulloin en pääse. Siispä kiellän itseni ja omat haluni ja lähden sairaalaan tapaamaan häntä, joka tarvitsee minua.Tässä vain yksi esimerkki.
Itsensä kieltämistä on mielipiteiden vaihdossa on käsitelty ikäänkuin irrallisena asiana, mutta se pitäisi sijoittaa yhteyteensä. Kysymys ei ollut itsetuntonsa kieltämisestä, vaan siitä, että ihminen vapauttaa itsensä kaikesta maallisesta roinasta ja riippuvaisuuksistaan ja antautuu Jeesuksen mukaan.
Matt. 10:37,38,39
Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
-
Itsensä kieltämistä on mielipiteiden vaihdossa on käsitelty ikäänkuin irrallisena asiana, mutta se pitäisi sijoittaa yhteyteensä. Kysymys ei ollut itsetuntonsa kieltämisestä, vaan siitä, että ihminen vapauttaa itsensä kaikesta maallisesta roinasta ja riippuvaisuuksistaan ja antautuu Jeesuksen mukaan.
Matt. 10:37,38,39
Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
En ole ihan varma, ymmärsinkö oikein, mitä tarkoitit. Enhän minä väittänytkään, että itsensä kieltäminen tarkoittaisi itsetunnon kieltämistä. Olin nimenomaan sitä mieltä, että se ei ole sitä.
Onko mielestäsi minun esimerkkini itsensä kieltämisestä jotenkin väärin?
-
Niin. No näinhän se varmasti ja kumpikin esimerkki valottaa asiaa joltakin kantilta.
En millään halua uskoa, että itsensä kieltäminen tarkoittaisi omien tarpeiden vähättelemistä ja kieltämistä. Eikä se varmasti tarkoitakaan. Pirskakaan ei kieltänyt omia tarpeitaan. Halujaan vain. Juuri sitä ajoin takaa. Uskon, että Jeesus meni edeltä sinne sairaalaan ja Pirska kanteli ristiä perästä :)
-
"Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Mark. 8:34,35)
"Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle" (Matt. 10:38)
"Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt. 16:24,25)
Tässä viitataan mitä ilmeisimmin siihen, että Jeesuksen seuraaminen on vaativa tehtävä. Pitää luopua kaikesta seuratakseen Jeesusta: " Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut." Ristillä tarkoitetaan siis luopumista kaikesta, ei taakan kantamista.
Itsensä kieltämistä on mielipiteiden vaihdossa on käsitelty ikäänkuin irrallisena asiana, mutta se pitäisi sijoittaa yhteyteensä. Kysymys ei ollut itsetuntonsa kieltämisestä, vaan siitä, että ihminen vapauttaa itsensä kaikesta maallisesta roinasta ja riippuvaisuuksistaan ja antautuu Jeesuksen mukaan.
Matt. 10:37,38,39
Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
:eusa_angel:
Kristuksen seuraaminen kuuluva risti syntyy juuri siten, että meidän omien suunnitelmiemme yli Herran kaikkiviisaudessaan vetää poikkipuunsa, särkien ne.
ps.Siinä voi sitten ihmetellä vapaa... ja ajella vaikka ympyrää niin paljon kuin ... :icon_cool:
-
Niin, minäkin olen tänään kysellyt että lähteekö Seinäjoelle Riitta omissa voimissaan, vai lähettääkö Herra vaivaisensa, kipeän kurkkunsa kanssa tai parantuneena.
-
Itte kysyy ja itte vastaa.. No kaippa se on sitä, kun luopuu asioista, joita ennen luuli tarvitsevansa. Niinkun alkoholista tai muusta ei välttämättömästä.
Nyt Leena - sisko on joutunut harhaoppien pauloihin! :018: Alkoholiko muka ei-välttämätöntä? :003:
No ei vaiskaan mutta tästä tuli mieleen että jokaisen pitäisi juoda alkoholia, jos ei muuten niin avartumisen ja yleissivistyksen takia. Kohtuudella ja siivosti tietenkin! En oikein kuolemaksenikaan tajua, mitä pahaa alkoholissa voisi olla jos sitä ei käytetä voimajuomana perheen ajamiseksi kirveellä lumihankeen tms. mitkä on tietysti suomalaiskansallisia juntti-metsäläistapoja. Muualla maailmassa alkoholia osataan käyttää sivistyneemmin vaikka juoppoja sielläkin on, mutta kumminkin...
No sehän liittyy tuohon ristinkantamis-asiaan tietenkin sillä tavalla että ei kai ole tarkoituksellista luopua jostain "ei-välttämättömästä"? Mitä se hyödyttäisi? Ei-välttämätöntä on vaikka kuinka paljon, itse asiassa suurin osa kaikesta on ei-välttämätöntä. Sellainen menee jo munkkihommiksi ja armon ansaitsemiseksi jos ajatellaan että luovutaan jostain ei-välttämättömästä. Eri asia jos siitä luovutaan jonkun toisen hyväksi! Mutta tässäkin on yksi aika yleinen ajatuskulku että pitäisi luopua siitä ja tästä; -mutta miksi?
Eikös parempi jumalanpalvelus ja ristinkantaminen ole nostaa köyhä ojasta vaikka siinä kuraantuu itsekin, kuin lopettaa vaikka kahvinjuonti koska se on hauskaa mutta ei-välttämätöntä?
Ja mitähän vaan Köysti tähänkin taas sanoo? :icon_wink:
-
...No ei ... Ja mitähän vaan Köysti tähänkin taas sanoo?
Aikuiset lapset vaan eivät näytä pysyvän … ...lestissään.
Mahdollinen ratkaisu voisi olla pieni lesti teille molemmille … voisi tekstit vähän lyhentyä mitä kyllä epäilen suunnattomasti.
Mutta onhan näitä ihmeitä ennenkin tapahtunut.
Jos lähtisi Ristin kouluun takaisin , tuli nimittäin jälki istuntoa…
-
En ole hakenut lestiä mutta 2008 tuli kirjoiteltua vähän pitempään. :icon_cool: (kopio)
Benkku kirjoitti .Itsetuntomme 01.05.08 - klo:14:23
Itsetunto
Muiden mielipiteet, asenteet ja uskomukset poikkeavat usein omasta itsetunnostani. Itsetunnoltaan vahva uskaltaa toimia, puhua, pukeutua ja ajatella niin kuin tuntee oikeaksi. Itsetunto on rohkeutta olla oma itsensä.
Itsetunto on yhteydessä minä kuvaan. Jos minäkäsitys rakentuu pääasiassa myönteisistä arvioista, myös itsetunto on yleensä hyvä. Itsetunto voi ja saa vaihdella hetkellisesti, mutta se on yleensä suhteellisen pysyvä ominaisuus. Omanarvontunto ei liity vain siihen, millaisia kykyjä tai ominaisuuksia mielestäni omaamme, vaan myös näiden ominaisuuksien arvottamiseen. Jonkun itsetuntoon saattaa esimerkiksi vaikuttaa eniten onnistumistaan tyydyttävien ihmissuhteiden kautta.
Onko ihanne minä ja todellisen minuuden välillä kuilu?
Minä ero-teorian mukaan itsetunto riippuu ennen muuta henkilön ihanne minän (millainen haluaisi olla) ja todellisen minäkäsityksen (millainen uskoo olevansa) välisen eron suuruudesta. William James kiteytti itsetunnon kaavan seuraavasti: itsetunto = onnistuminen / tavoitteet. Huono itsetunto ei siis aiheudu vain itseen liitetyistä kielteisistä määreistä, vaan minäkäsityksen ja ihanteiden välisestä kuilusta, jota on mahdollista kaventaa siirtämällä kumpaa tahansa reunaa.
Itsetuntoon vaikuttavat myös niin kutsutut mahdolliset minuus, eli käsitykset siitä, millaisiksi saatamme tulla. Nämä kuvat voivat olla myönteisiä, esimerkiksi tärkeän tavoitteen saavuttaminen tulevaisuudessa, tai kielteisiä, esimerkiksi pelko syrjäytymiseksi tulemisesta.
Elämä ei aina ole pettymyksetöntä. Heikoimmallakin hetkellä pitäisi asettua itsensä puolelle, kunnioittaa itseään. Itsensä kunnioittamisesta kumpuaa myös muiden kunnioittaminen. Vaikeat elämäntilanteet kaventavat usein näkökenttää. Silloin näkee vain itsensä ja omat epäonnistumisensa ja menetyksensä.
Ihanteet ja tavoitteet ovat tärkeitä elämässä, mutta kohtuus hyvä muistaa. Tyytyväisyyden ja ylpeyden aiheita voi löytää omasta elämästä riittämiin, kun niitä malttaa etsiä.
Kristillinen ihmiskäsitys ja minäkuva
Monilla kristityillä tuntuu olevan ongelmia nähdä oma arvonsa. Heistä tuntuu jotenkin itsekkäältä sanoa - Minä olen arvokas tai - On hyvää ja myönteistä olla minä. Syy tähän on todennäköisesti valitettava väärinkäsitys siitä, mitä Raamattu sanoo ihmisestä.
Raamattu ei kuvaa ihmistä arvottomaksi, vaikka siinä monissa kohdissa osoitetaan ihmisen kyvyttömyys päästä eroon pahuudestaan ja synneistään ja muuttaa itsensä hyväksi. Kuitenkaan nämä kaksi ilmaisua - Minä olen arvokas ja - Minä en voi itse muuttaa itseäni ovat kumpikin oikeita eivätkä ne ole toistensa vastakohtia.
Raamatun mukaan ihmisen arvo ei ole riippuvainen hänen suorituksistaan. Hänen arvonsa on siinä, että hän on ihminen. Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Koulutus, ikä, sukupuoli, rotu, ulkonäkö, varallisuus, kyvyt eivät lisää tai vähennä ihmisarvoamme. Olemme arvokkaita siksi, että olemme olemassa. Alemmuudentunteiden syy on siinä, että emme usko olevamme muiden kanssa yhtä arvokkaita.
Tunnemme alemmuudentunteita niin kauan kuin punnitsemme ihmisarvon erilaisten ominaisuuksien ja suoritusten perusteella.
Kulttuurimme itsetunto
Suomi oli parikymmentä vuotta sitten mukana kansanvälisessä vertailussa , jossa tarkasteltiin amerikkalaisten ja Euroopan eri maiden ihmisten tunne elämää. Suomalaiset poikkesivat suuresti kaikista muista kansallisuuksista. Heidän tunnekokemuksensa olivat tutkittujen ryhmien piirissä kaikkien negatiivisimpia, ja heillä käytössään eniten ja monipuolisin kokoelma negatiivisia tunteita positiivisia tärkeämpinä. Toisin sanoen heillä oli esimerkiksi vihantunteelle enemmän erilaisia muotoja kuin muilla. Vihaisuus oli heille lisäksi voimakkaampi kokemus kuin oli vihantunne muualla. Kun suomalaiset olivat vihaisia , he olivat hartaasti ja pitkään. Lisäksi viha oli heidän mielestään tärkeämpi tunne kuin ilo.
Positiivisten tunteiden määrä taas oli suomalaisilla vähäisempi kuin muilla kansoilla. He eivät kokeneet positiivisia tunteita kovin voimakkaina eivätkä pitäneet niitä yhtä tärkeinä kuin negatiivisia. Tutkijoiden huomiota kiinnitti erityisesti kateuden voimakkuus suomalaisten keskuudessa. Kateus toista kohtaan oli yleisempää kuin muualla, mutta lisäksi se toimi suomalaisilla suoritusten ja aikaansaannosten lähteenä. Kateus oli motiivi, joka suomalaisen yrittämään enemmän. Tutkimusten runollinen lopputulos oli, että kaukana kylmässä Pohjolassa asuu maailman synkin, pessimistisin ja kateellisin kansa.
Ilmaston muutos , kaikessa kaameudessaan voi tämän asian kohdalta olla positiivinen. Pohjola ei ole enää ilmaston muutoksen seurauksena kylmä ja pimeä, vai johtaako muutos sittenkin täydelliseen suomalaisten identiteettimme tuhoutumiseen. Ainakin tämän hetkinen yhteiskunta on mielestäni täyttää vauhtia identiteettimme menettämiseen suuntaan . Kateus ilmeisesti kyllä tulee jäämään.
Tämän pessimismi ja ainaiset varoitukset siitä, miten nauru varmasti ennen pitkään päättyy itkuun, saattavat toimia myös kulttuurin opettamana suojamekanismina. Kun ei ennakkoon odota mitään tai on aina varautunut pahimpaan , ei pettymystäkään voi tulla , vaan ainoa mahdollinen yllätys on positiivinen. Sitä miksi kulttuurimme on omaksunut tämä ilottoman elämän, on vaikea selittää. Asiaa on usein selitetty uskontomme pohjalta.
On kuitenkin muistettava , että yhtä paljon kuin uskonto on muokannut kulttuuriamme, on kulttuuri muokannut uskontoa. Esimerkkinä voidaan katsoa tämän hetkistä kehitystä yhteiskunnassamme, eli kulttuuri muokkaa uskontoa. Sama uskonto on eri kulttuureissa saanut hyvin erilaisia painotuksia.
Esimerkkinä nöyryys ja vaatimattomuus on hyve kaikissa uskonnoissa. Sillä mitä nöyryydellä jossain muussa kristinuskon suunnassa tarkoitetaan, ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen itsetunnon nitistämiseen, jopa häpeän tuottamiseen ja nöyryyttämisen kanssa, mitä meillä joskus on pidetty lapsen kasvattamisena nöyryyteen.
Vaikka siis väitteelle suomalaisten heikosta itsetunnosta ei ole perusteita, on suomalaisuudessa jotain joka saattaa olla sukua heikolle itsetunnolle. Mikä on sitten huono itsetuntomme. Henkilökohtaisesti hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Oli ihmisten käsitys minun itsetunnosta niin tai näin.Isän kämmenellä on hyvä olla ja kasvaa.
Lähteet: Liisa Keltikangas - Järvinen . Hyvä itsetunto WSOY
Lähteet: Heiskanen, Tarja ja Salonen, Kristina: Miten hoidan mielenterveyttäni. SMS-Julkaisut 1997.
Helkama, Klaus, Myllyniemi, Rauni ja Karmela, Libkind: Johdatus sosiaalipsykologiaan. Edita 1998.
"Se joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 18:4
En ole muuten yhtään itserakas, pääsi livahtamaan ristin koulusta. :eusa_angel:
ps. Jaksoitko muuten lukea, minä en. :icon_wink:
-
Niin, minäkin olen tänään kysellyt että lähteekö Seinäjoelle Riitta omissa voimissaan, vai lähettääkö Herra vaivaisensa, kipeän kurkkunsa kanssa tai parantuneena.
SV:1
-
Nyt Leena - sisko on joutunut harhaoppien pauloihin! :018: Alkoholiko muka ei-välttämätöntä? :003:
No ei vaiskaan mutta tästä tuli mieleen että jokaisen pitäisi juoda alkoholia, jos ei muuten niin avartumisen ja yleissivistyksen takia. Kohtuudella ja siivosti tietenkin! En oikein kuolemaksenikaan tajua, mitä pahaa alkoholissa voisi olla jos sitä ei käytetä voimajuomana perheen ajamiseksi kirveellä lumihankeen tms. mitkä on tietysti suomalaiskansallisia juntti-metsäläistapoja. Muualla maailmassa alkoholia osataan käyttää sivistyneemmin vaikka juoppoja sielläkin on, mutta kumminkin...
No sehän liittyy tuohon ristinkantamis-asiaan tietenkin sillä tavalla että ei kai ole tarkoituksellista luopua jostain "ei-välttämättömästä"? Mitä se hyödyttäisi? Ei-välttämätöntä on vaikka kuinka paljon, itse asiassa suurin osa kaikesta on ei-välttämätöntä. Sellainen menee jo munkkihommiksi ja armon ansaitsemiseksi jos ajatellaan että luovutaan jostain ei-välttämättömästä. Eri asia jos siitä luovutaan jonkun toisen hyväksi! Mutta tässäkin on yksi aika yleinen ajatuskulku että pitäisi luopua siitä ja tästä; -mutta miksi?
Eikös parempi jumalanpalvelus ja ristinkantaminen ole nostaa köyhä ojasta vaikka siinä kuraantuu itsekin, kuin lopettaa vaikka kahvinjuonti koska se on hauskaa mutta ei-välttämätöntä?
Ja mitähän vaan Köysti tähänkin taas sanoo? :icon_wink:
No mä arvasin, että tämä tulee tässä muodossa täällä esille, mutta en lähtenyt asiaa etukäteen esittelemään. Minä olen ihan elimellisesti yliherkkä alkoholille ja saan siitä jo juodessa niin huonon olon, että siksi minun ei ole välttämätöntä sitä juoda. Mieheni sen sijaan saa sitä juoda, mutta ei se hällekään välttämätöntä ole. En ajattele ansaitsevani armoa sillä, että en juo, mutta on minulta kroppaani kohtaan erityisen armollista, että en ittiäni moisella kiusaa. Että tuota mä en nyt oo riittävän uskovainen ajatellakseni tätä asiaa synnin kannalta.
-
Ja mitähän vaan Köysti tähänkin taas sanoo?
Sitä, että alkoholi on myrkky ja jos mahdollista, siitä on hyvä pysyä erossa.
Osa ihmisistä jää siihen myös kiinni ja moni vuosittain kuolee/vammautuu turhaan sen käytön johdosta taikka toisen ihmisen käytön johdosta.
Myös lapset kärsivät vanhempien alkoholin käytöstä.
Alkoholin aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat myös merkittävät.
Minäkin niitä maksan, vaikka en osallistukaan kyseisen litkun käyttöön.
Alkoholin muassaan tuomat ongelmat ovat valtavat ja hyödyt kovin minimaaliset.
Alkoholin käyttö pitäisi kieltää lailla koko maailmassa.
Käyttölupia saisi antaa vain lääkärit ja hekin varsin rajoitetusti.
Ikävintä tässä alkoholissa on se, että ulkopuoliset joutuvat kärsimään sen lisäksi, että alkoholistikin kärsii.
Kaikki vain rohkeasti vastustamaan kuningas alkoholia ja sen käyttöä!!!!!!
-
Sairaus ilmeisesti ei voi olla risti, koska sitä ei voi vapaaehtoisesti ottaa taikka jättää.
Jeesushan kehoittaa ottamaan ristin.
-
Vaikka täällä jo todettiinkin, ettei alkoholi varsinaisesti liity ristin kantamiseen, niin otan silti kantaa siihen. Karjalaisenkyösti toi osuvasti esille alkoholin haittoja. En silti lähtisi ihan lailla kokonaan kieltämään alkoholia, mutta Alkoja saisi olla harvemmassa ja kaljat ja siiderit joutaisivat pois kaupoista. Nuorten ei ole hyvä oppia niitä käyttämään.
Mielestäni alkoholia käytettäessä pitäisi aina olla se raja, että humalaan asti ei saa juoda. Samoin pitäisi muistaa, että lapsen maksa ei pysty polttamaan alkoholia.
Olen myös sitä mieltä, että eivät suomalaiset ole ainoita, jotka juovat itsensä kaatohumalaan.
Kohtuullisten alkoholinkäyttäjien pitäisi myös muistaa, että ei saisi tarjota alkoholia sellaiselle, joka saatuaan ensimmäisen ryypyn ei pääse rauhaan ennen kuin on kaatokännissä. Joku alkoholista vapautunut voi olla sellainen, ettei hänen kärsi ottaa pisaraakaan alkoholia. Älkäämme johdattako sellaista ystävää kiusaukseen.
Itse olen onneksi saanut kasvaa raittiissa kodissa, mutta on meillä joskus käytetty jotain likööriä kakun kostukkeena. Molempien vanhempieni suvussa on sen verran varoittavia esimerkkejä alkoholin suurkulutuksesta, että hyvin varoen siihen aineeseen on meillä suhtauduttu.
-
...siitä on hyvä pysyä erossa.
Osa ihmisistä jää siihen myös kiinni ...
Myös lapset kärsivät vanhempien alkoholin käytöstä.
... vaikka en osallistukaan kyseisen litkun käyttöön.
Alkoholin käyttö pitäisi kieltää lailla koko maailmassa.
Käyttölupia saisi antaa vain lääkärit ja hekin varsin rajoitetusti.
Kaikki vain rohkeasti vastustamaan kuningas alkoholia ja sen käyttöä!!!!!!
No joo, vai alkoholi ... ja että ei tule käytettyä …
Mitenkähän se on teitin aamupesun laita … hammastahna, ihonvoide, deorantti, partavesi… :eusa_think:
Taidanpa taas herättyäni lähteä Ristin juurelle ihmettelemään …
:eusa_think:
:eusa_angel:
-
No joo, vai alkoholi ... ja että ei tule käytettyä …
Mitenkähän se on teitin aamupesun laita … hammastahna, ihonvoide, deorantti, partavesi… :eusa_think:
Taidanpa taas herättyäni lähteä Ristin juurelle ihmettelemään …
:eusa_think:
:eusa_angel:
Ymmärtääkseni Karjalaisenkyösti tarkoitti alkoholin nauttimista suun kautta. Luulin, että kaikki muutkin ymmärsivät näin.
-
tarkoitti alkoholin nauttimista suun kautta. Luulin,...
huh.huh eikös sokeria nautita oraalisesti ja mitäs se sisältää, glyserolia = alkoholi.
luulo ei ole tiedon väärti …
-
huh.huh eikös sokeria nautita oraalisesti ja mitäs se sisältää, glyserolia = alkoholi.
luulo ei ole tiedon väärti …
Luulisi aikuisen ihmisen tietävän, mistä oli kyse. Haluat vain olla näsäviisas.
Väittäisin, että sokeri ei ole alkoholia, vaikka alkoholissa onkin sokeria. Sokerin syönnillä tuskin kukaan on tullut humalaan niin, että olisi pitänyt öykkäröidä kotona ja tehdä lapsille koti helvetiksi.
-
Luulisi aikuisen ihmisen tietävän, mistä oli kyse.
Väittäisin, että sokeri ei ole alkoholia, vaikka alkoholissa onkin sokeria. Sokerin syönnillä tuskin kukaan on tullut humalaan niin,...
Hmm. Sokeri sisältää alkoholia ja sen aineen osa glyserolia. Että kun olet kaikki tietävä, niin varmaan olet myös kuulut puhuttavan sokerihumalasta.
On myös ehkä hyvä olla sanomatta että ei koskaan … en minä...
Se siitä ”ota ristisi ja seuraa” viesti ketjusta, minun osaltani. :eusa_angel:
ps. Glyseroli on väritöntä nestettä ja se kuuluu kolmearvoisiin alkoholeihin eli trioleihin, mitkä sisältävät kolme alkoholi- eli hydroksyyliryhmää. Lääke…
:eusa_silenced:
-
No joo.
Glyseroli (kauppanimi) on kolmiarvoinen alkoholi ( trioli = sisältää kolme alkoholihydroksyyliryhmää) ja se on myrkytöntä.
Molekyylikaavan voisi varmaan ilmaista C3H8O3, mutta rakennekaava (jota ei voi tähän piirtää) osoittaisi paremmin hydroksyyliryhmien kiinnittymisen kolmeen hiiliatomiin.
Glyseroli on hyvin käyttökelpoinen aine moniin tarkoituksiin mm. muodostaen typen kanssa nitroglyseriiniä (räjähdysaineteollisuus).
No, tuskin glyseroli kuitenkaan sen kummemmin ristinkantamiseen liittyy.
Tämä kirjoitus vaan näin puistokemistinä.
-
No Benkkuhan ehti ennen minua. :001:
-
Hmm. Sokeri sisältää alkoholia ja sen aineen osa glyserolia. Että kun olet kaikki tietävä, niin varmaan olet myös kuulut puhuttavan sokerihumalasta.
On myös ehkä hyvä olla sanomatta että ei koskaan … en minä...
Se siitä ”ota ristisi ja seuraa” viesti ketjusta, minun osaltani. :eusa_angel:
ps. Glyseroli on väritöntä nestettä ja se kuuluu kolmearvoisiin alkoholeihin eli trioleihin, mitkä sisältävät kolme alkoholi- eli hydroksyyliryhmää. Lääke…
:eusa_silenced:
Kyllä olen kuullut puhuttavan sokerihumalasta, mutta en ole kuullut puhuttavan, että kukaan olisi ajanut perhettään yön selkään pakkaseen sokerihumalassa. Viisastelu tämän asian tiimoilta päättyy minun osaltani tähän. :093:
-
Sitä, että alkoholi on myrkky ja jos mahdollista, siitä on hyvä pysyä erossa.
Osa ihmisistä jää siihen myös kiinni ja moni vuosittain kuolee/vammautuu turhaan sen käytön johdosta taikka toisen ihmisen käytön johdosta.
Myös lapset kärsivät vanhempien alkoholin käytöstä.
Alkoholin aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat myös merkittävät.
Minäkin niitä maksan, vaikka en osallistukaan kyseisen litkun käyttöön.
Alkoholin muassaan tuomat ongelmat ovat valtavat ja hyödyt kovin minimaaliset.
Alkoholin käyttö pitäisi kieltää lailla koko maailmassa.
Käyttölupia saisi antaa vain lääkärit ja hekin varsin rajoitetusti.
Ikävintä tässä alkoholissa on se, että ulkopuoliset joutuvat kärsimään sen lisäksi, että alkoholistikin kärsii.
Kaikki vain rohkeasti vastustamaan kuningas alkoholia ja sen käyttöä!!!!!!
Voihan sitä noinkin ajatella, mutta ei kaikki ole ongelmakäyttäjiä. Itse asiassa suurin osa käyttää alkoholia hallitusti.
-
Sairaus ilmeisesti ei voi olla risti, koska sitä ei voi vapaaehtoisesti ottaa taikka jättää.
Jeesushan kehoittaa ottamaan ristin.
Sitä on niin monenlaista sairautta. Toisilla hivuttaa itsensä hitaasti hautaan, mutta jotenkin niitä pahentavat asiat voi olla itselle niin rakkaita, että niistä on vaikea luopua. On kova pala alkaa pakon edessä pitämään yllä terveitä elämäntapoja eikä se onnistukaan ilman motivaatiota ja omaa päätöstä.
-
en ole kuullut puhuttavan, että kukaan olisi ajanut perhettään yön selkään pakkaseen sokerihumalassa.
Kovin harvoin pääsen kasvattamaan ikääni tekstejä lukemalla.
Nyt siinä kuitenkin kävi niin. Jotain hauskaa tuossa tekstissä oli, kun niin nauratti.
Ehkäpä mielikuvissani oli joku kuvitteellinen henkilö, joka räyhäilee sokerihumalassa ja ajaa sen tähden perheensä lopuksi ulos hankeen.
Suhtaudun 100% suvaitsevaisesti sokerihumalaan enkä paheksu ihmisiä, jotka kantavat kilokaupalla sokeria kaupasta kotiin.
Jos joku pilaa terveytensä liiallisella sokerilla, niin pilatkoon.
Ei siitä ulkopuolisille tramaattista haittaa ole.
-
Voihan sitä noinkin ajatella, mutta ei kaikki ole ongelmakäyttäjiä. Itse asiassa suurin osa käyttää alkoholia hallitusti.
Tämä on mitä ilmeisimmin täyttä totta, mutta se ei muuta (ei ehkä kukaan näin täällä väitäkään) sitä asiaa, josta kirjoitin.
Ei sekään totuus muuta esittämään asiaa mihinkään, että on myös paljon ihmisiä, jotka eivät alkoholia käytä.
-
En oikein kuolemaksenikaan tajua, mitä pahaa alkoholissa voisi olla
Maku? :icon_lol:
-
Koskenkorva on pahaa. Samoin pöytäviina, jallu yms. halpaviinat. Niitä juovat ihmiset jotka eivät välitä mausta ja joille riittää että saavat päänsä sekaisin. Ihminen joka osaa käyttää alkoholia nautintoaineena, jättää moiset turvenuijien pään-pöhöttymis-liemet kaupan hyllyyn ja ostaa laadukkaampaa juomaa; konjakkia, laadukasta viskiä, rommia tai vaikkapa hyvää viiniä (jos ymmärtää niiden päälle jotain, allekirjoittanut ei valitettavasti ymmärrä). Pääsääntöisesti (huom. VAIN pääsääntöisesti!) alle 40 euron alkoholipullot sopivat lehmälle annettavaksi poikimishalvauksen estämiseksi tai vaikkapa nuotionsytykkeeksi mutta ei missään tapauksessa suun kautta anniskeltavaksi, vielä vähemmän seurajuomaksi. Poikkeuksen tekee mm. väkevä ja hyvänmakuinen Stroh, joka kulkee rommin nimellä muttei ole rommia. Suomalaisen perus-punaniskan imagoon kieltämättä istuu hyvin että puetaan lauantai-iltana päälle valkokauluspaita joka sitten illan mittaan oksennellaan uusiin väreihin. Tuohon kategoriaan kuuluu kossu ym. pahanmakuiset eläimille alunperin tarkoitetut alkoholijuomat. Alkoholi on siis hyvää kun osaa valita mitä juo! :023:
-
Limonaati on parempaa. Ja lehtimehu :)
En oo vielä toistaiseksi törmänny alkoholijuomaan joka maistuis paremmalta kuin esimerkiksi jaffa. Ehkä tyydyn pysymään limulinjalla sen sijaan että hukkaisin energiaa yhden hyvänmakuisen myrkyn löytämiseen :icon_biggrin:
-
No jaaha. Minusta ja monesta muustakin, jotka ei tänne vaivaudu vastaamaan, on olemassa monta hyvää alkoholijuomaa jotka maksaa kaupasta ostettuna alle 5e. Niistä nyt esimerkkinä vaikkapa eilen nautiskeltu kuiva Sherwood-siideri, nam!
-
No jaaha. Minusta ja monesta muustakin, jotka ei tänne vaivaudu vastaamaan, on olemassa monta hyvää alkoholijuomaa jotka maksaa kaupasta ostettuna alle 5e. Niistä nyt esimerkkinä vaikkapa eilen nautiskeltu kuiva Sherwood-siideri, nam!
Pittääpi maistaa. Olis se ihan mukavaa jotain hyvänmakusta löytää. Esimerkiksi Rekorderligin mansikka-raparperi menee mutta limsa on silti paremman makusta.
-
Ei niitä maustettuja sokerilitkuja (joita jostain kumman syystä Suomessa nimitetään siidereiksi) kandekaan juoda, en mäkään niistä pidä. Mut oikeasti kuiva oikea siideri kylmänä on kyllä todella hyvää. Tykkään myös joistain oluista, joskaan niihin ei kieleni ole vielä oikein harjaantunut. Myös viinit voivat olla todella hyviä.
-
Lestadiolaisfoorumilla tämä keskustelu menisi viimeistään nyt lukkoon.
(En tosin varma ole, mutta veikkaan näin.)
-
Lestadiolaisfoorumilla tämä keskustelu menisi viimeistään nyt lukkoon.
(En tosin varma ole, mutta veikkaan näin.)
Onko lestadiolaisfoorumikin olemassa? Mistä sen löytää, olisi mielenkiintoista käydä tsekkaamassa.
-
Tässä on yksi
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/index.php
-
Tässä on yksi
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/index.php
Kiitos vinkistä! Kävin tsekkaamassa, mutta noin äkkipäätä aika tylsää oli.