Seppos ei suinkaan kieltänyt vanhoja virsiä. Pikemminkin hän valitti niiden käännösten poistamista.
Särkyköön mun sydämeni, surkeuttaan itkeköön!
Tulkoon tuska sielulleni, tomuun itsens' kätkeköön!
Saatana mun synneistäni tekee kanteen taivaassa.
Mihin kätken itseäni tässä tunnon vaivassa
Mihin sitten vaeltaisin, jos mun Jeesus hylkäisi?
Korpehen jos matkustaisin, Herra sieltä löytäisi.
Vaikka mereen uppoaisin, siell' ei sammuis tuleni.
Helvettiin jos vajoaisin, vasta alkais itkuni.
Kuulen kyllä vaivassani Herran äänen kutsuvan:
tule tänne, armostani otan armoon katuvan!
Muista valaa, minka vannoin, etten sois sun hukkuvan,
katso Kristusta, jonk' annoin käsiin kuolos kauhean!
Tiedän, että Isä olet, jos sen voisin uskoa,
loppuisivat tuskat, huolet, saisin tuntoon lepoa,
sitä aikaa halajaisin ikävällä suurella,
jolloin synnit anteeks saisin Poikas ristin juurella.
1893 Siionin virret 37 J. Hellman, 1-4