Kotonani herännäisyyden pohjavirta jäi siksi vaikuttamaan, että Bäckin lapsista useat avioliiton kautta lähentyivät herännäisyyttä, eivät kotiutuneet evankeliseen liikkeeseen ehjästi tai muutoin spontaanisti lähentyivät Länsi-Suomen rukoilevaisuutta tai ns. hannulalaisuutta, josta Riitta-mummi lahjoitti minulle kirjan. Kiitos vielä kerran, luin sen kahdesti ja luen varmasti jälleen.
Niin, on tunnustettava, etten oikein saa otetta evankelisuudesta. Ulkokohtainen tieto on hieman toista kuin kokemuksellinen ymmärtämys. Jotenkin fokus " Kristuksesta ristiinnaulittuna" lipeää aina muualle, vaikka sitten "minä pelastettuna" kuvaan. En tiedä.
Mitä ortodoksisen kirkon opetukseen tulee, en todella tiennyt kuinka merkityksellinen oli tieto lunastuksesta ennen kuin yritin omaksua ajatusta " käsirahasta" ja itseni suoritettavaksi jäävästä "koko summasta". Olin liian tottunut ajattelemaan ettei milään ihmisteko tuota valuuttaa jolla sielu lunastetaan Tuonelasta. Ehkä siinä kirkkokunnassa kasvaminen olisi ratkaissut ongelman nimeämällä ansiot, eräs on ainakin juuri tämän kirkkokunnan tyydyttävä aktiivijäsenyys.
Koetan ymmärtää eri tavoin ajattelevia kristittyjä omista syistäni. Ymmärtäessään toista näkee oman rajoittuneisuutensa, ja merkillistä kyllä, se helpottaa oloa.
----------------------
Mitä tulee Bäckin miesväen uskonkäsityksiin, yön yli käytyyn ja lopulta sovintoon päättyneeseen keskusteluun tulee,kumpikin siis totesi, ettei tärkeimmästä ole erimielisyyttä.
Helposti se ei käynyt. Isän oli voitettava ennakkoluulonsa. Ei hän tuntenut ainuttakaan hedbergiläistä. Pojan maltettava kuulla isäänsä jottei heittäisi lasta pesuveden mukana, eihän hän puolestaan ollut sen kummempaa kuin omaksunut uuden näkemyksen armosta: Ei se ollutkaan aivan niin ehdollista kuin isä ajatteli ja opetti - tai kuten poika oletti isän ajattelevan, missä on jo huomattava ero. Ei se siskon huivinsolmujen määrän mukaisesti tullut tai mennyt.
-----------------------------
Jouduin evankelisuuden kanssa kosketuksiin opiskeluvuosinani. Nykytila on varsin toinen, silloin se painotti kaikessa " luterilaisuuttaan" ja nuo mainitsemasi " yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden" oli toistuvasti esillä. Rippi oli käypää käytäntöä, joten aivan " instant" ei pelastusvarmuus vaikuta olleen. Ihmiset puhuivat ja käyttäytyivät näköjään juuri kuin "armoa nälkivät". Ehkä niin, liike kuin liike, kirkko kuin kirkko, uskon kasvu on mahdollinen ja johtaa samaan päämäärään, yksin armon ikävöintiin Jumalan edessä, ja toivon mukaan armahdettuna sitten ei kanssapalvelijoiden lyömiseen kuon jossakin Jeesuksen vertauksessa. Evankelisen liikkeen kirkosta irtautumiseen johti oikeastasn yhden voimakkaan persoonallisuuden jyrkät tulkinnat naispapoeudesta ja homosekusuaalien parisuhteista.
-----------------------
Tietty myös, kuinkas muuten, meillä, viitoslaisella seudulla, osui olemaan yksi tiukan evankelinen nuorisopastori. Siitä saatiin syntymään melkoinen sekametelisoppa, "pelastusvarmuudesta" kehiteltiin vaatimus, tai ainakin minun pikku päässäni siitä kehittyi yksi lisää. Siis niiden perusjuttujen lisäkdi että piti lukea ne 3 lukua Ruttua arkisin ja 5 sunnuntaisin ja käydä kirkossa ja hymyillä herkeämättä ja olla ihastuttava ihminen osoittaakseen miten ihanaa on nyt uskovaisena koska piti olla maailmalle viides evankeliumi ja pelastaa kaikki näin koska ilman uskoontuloa oli varma meno helvettiin.
-----------------------
Kuitenkin. Yhä vain toivon ettei olisi "meitä" ja "heitä" arvolatautuneesti. Kuka johdetaan kotiin mitä tietä, sen tietää Jumala yksin. Hengellisen kodin erinomaisuudella pröystäily taitaa olla niitä ristejä joita on kannettava, koska ei sellaisesta pääse.
Kerran vielä kerään kasaan kaikki mikä on kenelläkin hyvää ja keskityn ajattelemaan sitä. Ja kirjoitan kaanaankielen sanakirjan. Että mikä on Ruttu ja Jumppu ja monttu ja mitä on " katsoa Kristukseen" ja alatie ja ylätie ja pieni paikka ja olla alhaalla ja armonvilaus ja vapaantahdonratkaisu ja uskossaolo ja miten ihminen pysyy uskossa jos ei käsitä että siis missä.
Kai on varsin totta, että Jumala loi ihmiset suoriksi mutta itse he etsivät monia mutkia.
