Keskustelu > Yleinen keskustelu

Viidesläisyys - körttiläisyys ja nuorisotyö

(1/3) > >>

mami:
Kun minä olin nuori 70-luvulla, seurakunnassani oli vahvaa herätystä á la Pro Fide & co. Ostin Raamatun 13-vuotiaana, aloin kulkea rukouskokouksissa jne, enkä koskaan tullut aloittaneeksi diskoissa tai tansseissa käymistä, puhumattakaan päihteistä tai muista paheista.  

Minua vaivasi kuitenkin se, että en ollut kokenut tunnevyörymäistä, sähköistä uskoontuloa enkä kyennyt osoittamaan päivää enkä hetkeä, jolloin tuo uudestisyntyminen olisi tapahtunut. Lapsena olin käynyt pyhäkoulua ja periaatteessa olin aina uskonut Jumalaan.

Kysymys kuuluu, olisiko körttiläisyydellä voinut olla parempi ja vähemmän repivä vastaus hengelliseen nälkääni? Seurakunnan nuorisotyöntekijät (2 kpl, mies ja nainen) olivat tavallisia hissukoita ja paheksuivat nuorisoherätystä. Vastakkainasettelu seurakuntanuorten ja nuorisotyöntekijöiden/pappien välillä oli selkeä ja niinpä nuoret toimivat itsenäisesti ja ajautuivat välillä aika kauaskin karismaattisuuden puolelle.

Naispuolinen nuoriso-ohjus oli lestadiolainen ja miehestä en tiedä, vaikka olisi ollutkin körttiläinen, mutta hän ei tunnustanut väriä. Molemmat olivat vanhojapoikia/piikoja ja vetivät perinteisiä askartelu- ja puutyökerhoja, jotka eivät TODELLAKAAN vedonneet meihin radikaaleihin.

Millä tavalla körttiläinen nuorisotyö eroaa viidesläisestä? Mitä muuta kuin  urheilua yms. toimintaa sillä olisi tarjottavana hengelliselle etsijälle? Luen nyt Jaakko Eleniuksen elämänkertaa ja siinä on juttua 60-luvun Lauttasaaren nuorisotyöstä, joka kuulemma piti viidesläiset loitolla...  :D  Osaako joku kertoa, mitä siellä tehtiin?

Mietin vaan näitä omia traumojani ja olisiko ne voinut välttää...  Ihmettelen ettei körttiläisyys näkynyt mitenkään seurakunnassa, ainakaan silloin 70-luvulla, vai onko niin että alatien kulkijat eivät meuhkaa tai paljasta korttejaan, jolloin heidän tarjoamansa armon vilaukset jäävät näkymättömiin? Nuoret ovat aika mustavalkoisia ja kaipaavat vipinää. Tietysti on eri asia jos on syntymäkörtti, mutta miten körttiläiseksi käännytään :shock: nuorena?

llwyd:
Täällä varmasti löytyy henkilöitä, jotka tästä asiasta paremmin tietävät. Oma 70-lukuni kyllä sujui tiiviisti körttiläisyyden piirissä, mutta noin ikään kuin syntymän kautta tulleena tilanteena. Muistan kyllä että silloin oli vähän itseäni vanhempia nuoria liikkeellä, mutta ei varmaan missään käännytys-pyrkimyksessä. Siinä mielessä körttiläisyys ei varmaan ikinä pyrikään tai pystykään kilpailemaan viidesläisten kanssa, huonoja sielujen kalastajia taidetaan olla...

seppos:
Oma kokemukseni on erilainen. Olen kasvanut 60-luvulla seurakunnassa  (Lauttasaari), jossa nuorisotyöntekijät olivat  opiskelijoita körttikodilta, missä nuorisopastorikin oli opiskeluaikanaan asunut. Meillä oli sivistynyttä menoa ilman pakkoa. Meitä oli aikoinaan paljon ja kun kokoonnumme edelleen kerran vuodessa niin meitä on vieläkin parhaimmillaan viisikymmentä. Ketään ei pakotettu tai painostettu herätykseen eikä sillä ylpeilty ja kisailtu. Helsingin seurakuntayhtymän teettämän tutkimuksen mukaan vilkkain nuorisotyö Helsingissä aikoinaan oli seurakunnassamme. Se ei todellakaan valunut hukkaan vaan joukosta nousi useita pappeja ilman vaahtoa suupielissä ja muutkin saivat erinomaiset eväät elämäänsä. Täällä minäkin vielä olen.

Siis on ollut toisenkinlaista nuorisotyötä.

mami:
Juuri teistä lauttasaarelaisista oli Härmän vikuri -kirjassa maininta. Mitä te teitte nuorten illoissa? Keskustelitteko esim. teologiasta ja etiikasta vai oliko se toiminnallista? Tajusitteko että nyt on kyse nimenomaan körttiläisyydestä vai menikö se yleiskirkollisuuden nimiin?

seppos:

--- Lainaus käyttäjältä: "mami" ---Juuri teistä lauttasaarelaisista oli Härmän vikuri -kirjassa maininta. Mitä te teitte nuorten illoissa? Keskustelitteko esim. teologiasta ja etiikasta vai oliko se toiminnallista? Tajusitteko että nyt on kyse nimenomaan körttiläisyydestä vai menikö se yleiskirkollisuuden nimiin?
--- Lainaus päättyy ---


Mitä teimme nuorten illoissa riippui viikonpäivästä. Oli ohjelmallisia iltoja, ohjelmattomia iltoja, raamattupiirejä jne, siis todella monipuolista. Pyhäisin tapasimme kirkonmenoissa ja menimme sen jälkeen baariin kahveille.
 Pyhäinpäivänä sekä hiihtolomalla leireilimme tehden pitkiä usean tunnin lenkkejä jalan tai suksilla.Iltaohjelma oli saman kaavan mukaan kuin seurakunnassa ja niiden lenkkien jälkeen ei jaksanut paljoa riekkua. Kävimme leireillä 10km kirkkomatkan kävellen aina pyhäisin.
Kesät vietimme Mustasaaressa, minne soudimme Lauttasaaresta.

Raamattupiiri oli filosofoinnin ja viisastelun paikka.

Emme puhuneet körttiläisyydestä, koska toiminta oli seurakunnan toimintaa, mutta kaikki tiesivät mistä vetäjät tulivat. Kun ikää karttui tarpeeksi usea siirtyi Seuratuvalle seuroihin. Seuraava nuorisopappi Pentti Toivanen käytti körttipukua kuolemaansa asti.

Härmän vikurissa on aika paljon sen ajan tunnelmasta, ja se kanntaa lukea sieltä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu