Keskustelu > Yleinen keskustelu

Mahtuuko mukaan?

(1/5) > >>

hiljan herännyt:
Olen vasta näin aikuisiällä (35 v.) herännyt uskon asioiden pohdiskeluun. Lapsuuden perheessä uskovaisia toki kunnioitettiin, mutta kirkossa ei käyty kuin Jouluna. Olen kuitenkin nyt jo puolisen vuotta etsiskellyt ikäänkuin henkistä kotia. Ystäväni kuuluu helluntaiseurakuntaan, mutta itse en ole siellä viihtynyt. Olen potenut huonoa omaa tuntoa, kun en ole kokouksissa mitään niin hirvittävän suurta kokenut, en pidä sellaisesta "mesomisesta ja meuhkaamisesta" ja koin selkeästi että mun paikkani ei ole siellä. En myöskään pidä sellaisesta uskovan muottiin pakottamisesta, vaan tykkään ajatella asioita ihan itse. Minulla on todella sellainen Jumalan sanan ikävä ja mieluummin rukoilen hiljaisuudessa pohtien. Päiväni kirkastui kun löysin Herättäjä-yhdistyksen sivut ja nettifoorumin jossa tuntuu olevan ihan tavallista "täyspäistä" porukkaa! Körttiläisyydestä ei ollut paljon muuta käsitystä kuin huivipäiset mummot, ja olinkin ilahtunut huomatessani, että joukossa on myös nuoria. Körttiläisten uskonkäsitys tuntuu omimmalta ja suvaitsevaisuus on juuri se juttu, jota muissa herätysliikkeissä ei tunnu olevan. Nämä uskonasiat ja körttiläisyys ovat kuitenkin niin uutta ja outoa minulle, että voisitteko neuvoa tällaista yksinkertaista ihmettelijää. Sopiiko mukaan ja voiko näin uutena liittyä joukkoon? Mielelläni kävisin seuroissa, mutta lauluääntä ei kertakaikkiaan ole... Olen kiitollinen kaikista vastauksista!

Liisa:
Sopii mukaan, tervetuloa!


--- Lainaus käyttäjältä: "hiljan herännyt" ---Mielelläni kävisin seuroissa, mutta lauluääntä ei kertakaikkiaan ole...
--- Lainaus päättyy ---


Siionin virsien seuraveisuussa on se hyvä puoli, ettei lauluäänen ole niin väliksikään. Saa laulaa sillä äänellä kuin on. Tai olla vaan hiljaakin ja kuunnella muiden veisuuta ja puheita, jos ei veisuu itselle maita.

Pena:
Eikä nuotissa pysyminenkään ole aina niin välttämätöntä. Siitä minulla on monta armollista kokemusta. Joskus on hapuiltu koko seuraväen kanssa outoa virttä yhdessä kaksi säkeistöä umpimetsään ja jätetty sitten suosiolla kesken.

Samanlaista se kilvoittelukin usein on, yksin ja joskus yhdessä. Välillä saadaan sävelestä kiinni ja löydetään metsästä taas tielle.

Progressor:
Samantapaisia mietteitä oli minulla, kun itse löysin tämän sivuston noin vuosi sitten. Olen melkein koko ikäni tuntenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi, ja tunnen vieläkin, mutta kun olin hetken selaillut Körttifoorumia, niin tuntui melkein kuin olisin tullut kotiin. Täällä olen rohkaistunut kertomaan itsestäni asioita, joista en ole aiemmin osannut tai uskaltanut puhua kenellekään.

Nyt kun jälkeenpäin ajattelen asiaa, niin ehkä herännäisyyden ja tämän foorumin löytäminen oli minulle sitä, mitä körttiläiset sanovat armonvilaukseksi.

Johannes:
Usko ei todellakaan ole lauluäänestä kiinni. Itse en osaa ollenkaan laulaa ja monesti sitten vain laulan hiljaa tai ääritapauksessa vain auon suutani samaan tahtiin kuin muut...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu