Olen ymmärtänyt, että länsimaisen oikeuskäsityksen pohjana on roomalainen laki, kun taas idässä ajatellaan oikeudenmukaisuudesta edelleen tavallaan bysanttilaisesti. Kun länsimaisuutta arvioidaan talouden näkökulmasta, jonkinlaisena historian lähtökohtana voinee pitää kapitalismin kehittymistä protestanttisessa Hollannissa ja sen naapurimaissa. Se loi edellytykset liberalismille ja teollistumiselle.
^Mitä on "tavallaan bysanttilainen" oikeus?
Nähdäkseni siinä on oikein se, mikä tukee hallitsijan - on se sitten keisari, tsaari, puoluejohtaja tai kuka tahansa muu 'isä' - valtaa.
Valtajärjestelmien demokraattisuus-diktatuurisuus -asteikolla näen länsimaiden olevan ihmiskunnan kehityksessä pidemmällä.
Pitää kysyä, mistä Lännen tekninen ylivoimaisuus kumpuaa?
Mikä on tämän kaiken takana, juurisyy? "Nopeat syö hitaat."
Jos katsotaan valloitussotien yli, mitä nähdään? Minä näen ihmisen. Mutta haluan lujasti uskoa ihmisen kehittymiseen rakastavana olentona.
Kaikki palautuu henkilösuhteisiin, mitä niissä tapahtuu. "Kun perhonen räväyttää siipiään, vaikutus yltää maapallon toiselle puolelle."
Kauheuden näkeminen ei saa lannistaa.
Uskomme Yhteen, Pyhään, Yhteiseen.
'ihmisen kehittymiseen rakastavana olentona'. Niin.
Kulttuurihistorioitsija Egon Fridell kirjoittaa teoksessaan
Uuden ajan kulttuurihistoria, että "... kokeellinen psykologia ja kokeellinen fysiikka päätyvät samaan tulokseen. Sielu on ylitodellinen, materia on alitodellinen. Mutta samalla näyttäytyy heikko valonhäivä toisesta maailmasta.
Euroopan kulttuurihistorian seuraava luku on oleva tämän valon historiaa." (Osa 3, s. 627, toinen p., 1945)
Nyt elämme tätä aikaa, jolloin on puhuttava maailman kulttuurihistoriasta. Voi tuntua monimutkaisemmalta. Ei ole vain "me", vaan koko maailma.
Optimistisena katson kaiken tämän "alitodellisuuden" ohi ja yli ja ... ihmiseen.