Kirjoittaja Aihe: Rippituoli  (Luettu 1721 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8382
Rippituoli
« : 23.11.21 - klo:18:10 »
Mietin, että ehkä tälläinen, kun en löytänyt sitä urputustopiikkia mistään.

Itse ripittäydyn.
Pahoittelen, että olen käyttäytynyt huonosti foorumilla ja loukannut ihmisiä ja heidän uskomuksiaan ja henkilöä kohtaankin olen hyökännyt.
Pahoittelen suuresti käyttäytymistäni.
--

En nyt itseni tuntien voi sanoa, ettenkö tekisi samaa, mutta koitan, mutta jo nyt yhtä itä suunnasta tulevaa nimimerkkiä tekisi tölväistä.
Onneksi meillä on sensuroijat täällä.

Voimia arvokkaaseen työhönne.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8382
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4814
Vs: Rippituoli
« Vastaus #2 : 24.11.21 - klo:12:23 »
Itse ripittäydyn.

Pahoittelen, että olen käyttäytynyt huonosti foorumilla ja loukannut ihmisiä ja heidän uskomuksiaan ja henkilöä kohtaankin olen hyökännyt. Pahoittelen suuresti käyttäytymistäni.
--
En nyt itseni tuntien voi sanoa, ettenkö tekisi samaa, mutta koitan, mutta jo nyt yhtä itä suunnasta tulevaa nimimerkkiä tekisi tölväistä.
Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää saa armon. Kaikkihan me olemme vain syntisiä vaivaisia alatien maan matoja ja armon kerjäläisiä.  :icon_xmasbiggrin:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Rippituoli
« Vastaus #3 : 24.11.21 - klo:12:34 »
Ja samalla ollaan myös Jumalan luomia ainutkertaisia ja ainutlaatuisia persoonia.   :109:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Rippituoli
« Vastaus #4 : 24.11.21 - klo:14:59 »
Urputus-ketju oli hyvä, ja voisi olla edelleenkin. Aloita, vn.

Rippituoliin an astu. Ne asiat ovat Herran ja minun kahdenkeskisiä.

Muuten voi kertoa itsestäni, niin kuin juuri teinkin veli -Kyöstille.

En hyväksy toisten ihmisten murheilla nautiskelua. Sen tulin kokeneeksi kun luotin rippisalaisuuteen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)