Keskustelu > Seuratupa

kristittyjen määrä

(1/7) > >>

mirja:
Uskaltauduin seurakunnan järestämälle Alfa-kurssille,koska mainos oli lupaava.Eli kaikki vaan tervetuloa ja keskustella saa,uskoa ei tarvitse.Mutta heti alkajaiseksi olin tukehtua pullaani,kun puhuja kertoi,että laskelmien mukaan maailmassa on ollut jo 2miljoonaa Jeesuksen seuraajaa,joihin hänkin toki kertoi kuuluvansa. Ja ilta jatkui saman teeman ympärillä. Kaikki oli faktaa ja tutkittua tietoa eikä siksi kenenkään tarvitse epäillä.Olin huomattavan ahdistunut poistuessani ensimmäistä ja viimeistä kertaa tältä kurssilta,koska jouduin tunnustamaan,että oma uskoni on niin vaatimaton, että sillä ei rehellisesti sanoen pitkälle pötkitä.Että siinä mielessä tämä foorumi on kuin mannaa silmille.

PekkaV:
Hyvä Mirja! Sinun reaktiosi on kovin tyypillinen ja kirjoittaisinko kliseinen. En lukkiuttaisi tilannetta ensikontaktiin. Tosin ymmärrän, jos et viihdy - tai viihtynyt. Heillä on oma kielensä, vaikka suomea onkin. Eikö kuitenkin ole tärkeämpää, mikä sanavalintojen ja fraasien takana on: Jeesuksen Kristuksen parempi tunteminen. Ryhmän vetäjän ja jäsenten kemiat ovat myös opiskeluun vaikuttava tekijä. Ota irti mitä saat. Älä loukkaannu. Ole sinä huono ja nöyrä, vaikka toiset kulkisivatkin rinta rottingilla Jeesuksen löydettyään. Sinun taustasi on erilainen. Seurakunta on aina sekalainen. Yhteiseen määränpäähän me kuitenkin kuljemme. Erilaisuus on rikkautta. Sinä tuot porukkaan tärkeän lisän kyselevällä mielelläsi ja hiljaisella - jos mahdollista - hyväksynnälläsi. Jos ryhmänvetäjä antaa tarpeeksi tilaa keskustelulle, (kliseinen ajatus tämäkin:) kuuntelemisen taito on tärkeä. Sitä oppii vain antautumalla tilanteisiin.
Mutta! En yllytä enempää. Omahenkisessä seurassa on tietysti mukavampi. Nuorena etsii kiihkeämmin omaa itseään. Siksi vieraatkin asiat kiinnostavat. Maailmankuvan rakennuspalasia saa yllättävistäkin paikoista. Osatotuus on vanhaan ja hyväksihavaittuun pitäytyminen. Se on kuitenkin kasvualusta. Lapsuuteen on pidettävä ovi auki. Seikkailut ovat toinen osa. Uuden etsintä on identiteetin rakentamista.

mirja:
Kiitos kannustuksesta!Olen kuitenkin mustavalkoisesti päättänyt jäädä pois ko.ryhmästä.Haen seurakunnasta lepoa raskaaseen arkeen enkä jaksa väitellä tai prosessoida asioiden taustamerkityksiä kovin paljon.Ja näin kun en  ole ko.kielen ja ymmärryksen ammattilainen,epäilen,että jäisin nopeasti hopeallekin.Mutta en mitenkään halua estää ketään ilmaisemasa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla.Toisaalta rehellinen täytyy olla itsellekin.

Pena:
Olisi hienoa, jos kristillisten toimintamuotojen tiedottamisessa vältettäisiin tuollainen hienoinen epärehellisyys.
Usein näköjään mietitään huolellisestikin, mitä ihmiset kirkolta odottavat ja mainostetaan heille juuri sitä. Taka-ajatuksena saattaa kuitenkin olla jonkin metodin mukainen käännytys. Ihmisiin ei osata aina suhtautua kunnioitettavina henkilöinä, vaan toiminnan kohteina, joita on tarkoitus haalia samalla tavalla uskovien joukkoon.
Evankelioimista ei pidä nimittää koulutukseksi tai keskusteluryhmäksi. Eikä sitä pitäisi mainostaa mielestäni kenenkään muun nimellä (Billyn tai Kalevin tai ...) kuin Jeesuksen.

mirja:
Minusta aito lämpö ja toisen kunnioitus on parasta käännytystä eikä oman uskon korostaminen tai pelottelu.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu