Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Ärtyisyys

<< < (2/7) > >>

Riitta-mummi:
Oi Leena, olenkohan lainkaan huomannut kysymystäsi ! Anteeksi. :039:

Ärtyisyydestä voisin kertoa vaikka mitä. Nyt kun taas olen ollut kivulias tämän tärskähtäneen häntäluuni , ja sen lisäoireiden kanssa, on tullut äksyiltyä Matille pidemmän kaavan jälkeen.
Aina on lisäksi selitettävä, että tämä ei  sitten johdu muusta kuin kivuista. On keljua kuulla joka päivä, että Onko sulla taas huono päivä, Oletko taas pahalla tuulella, Oletko noussut väärällä jalalla ? ym. ym.

No annan kyllä takaisin, mutta osaan myös pyytää anteeksi. Olemme aivan ääripäät temperamenteissä, oletan. Minä  olen nopea ekstrovertti, hän hämäläisittäinkin h i d a s  introvertti.
En kuitenkaan vaihtaisi itseni kaltaiseeni, enkä nyt enää viitsi edes mokomaa ajatella.

Tämä on myös periytyvä luonteenpiirre. Isäni oli, ja lapsenlapsenlapseni ovat kai myös, tosin eri tavoin.
Kuitenkin, rakkaus on säilyttänyt perheyhteyden.

On myös monia muita ärsyyntymisen aiheita, mutta ne ovat ulkopuolista maailmaa. Ne eivät ole samalla lailla syyllistäviä.

juhani:

--- Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi - 26.06.13 - klo:07:25 ---
Annetaan kunkin pitää mielipiteensä, tyylinsä, ja oikeassaolemisensa rauhassa. Eihän se ole minulta pois jos sinä olet eri mieltä.

Minulla on täällä foorumilla ystävä jonka kanssa ajatuksemme eroavat aika monesti. Silti pidän hänestä oikein paljon.  Olemme toistemme lähes vastakohtia (taustat) mutta näin täydennamme mukavasti toisiamme, riitelemättä. Esimerkkina emerituspiispa John Wikström ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja.

Ja lopuksi: Tämä ei ole opetusta. Kunhan turisen.

--- Lainaus päättyy ---

Tämä on hienoa. Körttieskokin tuli tänne mukaan.

Liina:

--- Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi - 07.12.14 - klo:14:07 ---Minä  olen nopea ekstrovertti, hän hämäläisittäinkin h i d a s  introvertti.

--- Lainaus päättyy ---

Mielenkiintoista. Väitän että on myös nopeita introvertteja ja hitaita ekstroverttejä. Minä olen ensimmäistä sorttia, pisin ihmissuhteeni (ystävä) on hidas ekstovertti. Hän on sosiaalisesti lahjakas, kotonaan kaikissa ja kaikenkirjavissa ihmisjoukoissa, joissa minä uuvun alkumetreillä.  Hän on suunnattoman rohkea, minä olen säikky. Huonoina päivinä hösään, hän vitkastelee. Vuosikymmenten varrella olemme oppineet arvostamaan toisissamme myös vieraita piirteitä, ehkä eniten juuri niitä. Järjettömiä tappeluksiakin on ollut ystävyyden alkutaipaleella, nyt ne naurattavat. Yhteistä on paljon, suurin niistä on rakkaus. Ja luottamus. Ja nauru ja itku.

Olenko kiitollinen hänestä, jonka Suuri Sattuma tai Jumala heitti tielleni? Kyllä olen! Hänet valitsisin vieruskaveriksi körttikokoontumiseen (on koettu) ja mihin tahansa muualle kauhuleffaa lukuun ottamatta, sillä hän kirkuu vertahyytävästi (on koettu).

juhani:

--- Lainaus käyttäjältä: Liina - 08.12.14 - klo:18:58 ---ja mihin tahansa muualle kauhuleffaa lukuun ottamatta, sillä hän kirkuu vertahyytävästi (on koettu).

--- Lainaus päättyy ---

Minä olin yli kolmekymmentä vuotta sitten viimeistä kertaa kauhuleffassa. Katselin tyttöystäväni kanssa elokuvaa Manaaja. Ekskurssina lienee se, että katolisessa tiedekunnassa on pääaine nykyäänkin manaajan kiroaminen.

Liina:

--- Lainaus käyttäjältä: juhani - 11.12.14 - klo:12:50 ---Minä olin yli kolmekymmentä vuotta sitten viimeistä kertaa kauhuleffassa. Katselin tyttöystäväni kanssa elokuvaa Manaaja. Ekskurssina lienee se, että katolisessa tiedekunnassa on pääaine nykyäänkin manaajan kiroaminen.

--- Lainaus päättyy ---

HUIII!
Meille (kamulle & minulle kauhuleffaksi riittää jokin kesyhkö Hitchcock, ei siis Psyko tmv.).

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu