Elämän leipä
Minä näin sinut elämän leipänä, Kristus.
Sinä itse sanot Raamatussa: "Minä olen se
elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta.
Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.
Ja se leipä, jonka minä annan, on
minun lihani, maailman elämän puolesta."
Minä näin sinut elämän leipänä, Kristus.
Sinut viskattiin suomalaisena ruisleipänä,
jokapäiväisenä leipänä aamujumalanpalveluksessa
kirkon alttarille; iso ruokakunta
kuunteli ja alkoi hartaan aterioinnin,
syötiin kuten Suomessa on aina syöty, hartaan
äänettömyyden vallassa Kunnioittaen Jumalan viljaa.
Sinut viskattiin mustana, voimakkaasti tuoksuvana
hapanlimppuna laestadiolaisen rusthollitalon
pirtin pöydälle; he iskivät
sinuun kiinni nälkäisinä, kuului ilohuutoja
ja liikutuksia; jakomiehillä oli kiire
murtaa ja jakaa leipää.
Sinut viskattiin kuivana kannikkana heränneen
väen matalan savupirtin pitkälle pöydälle.
Kuului hiljaista supinaa, pyyhittiin ilonkyyneliä
ja he jakoivat sinut, sinä kuiva kannikka, ja
ihmeellinen ilo loisti heidän kasvoiltaan.
Sinut viskattiin tuoksuvana ja valkoisena hiivaleipänä
helluntailaisten rivitalon ruokasalin
suurelle pöydälle; voi sitä sorinaa, kielilläpuhumista
ja halelujaa-huutoja, kun kaikki ryntäsivät
leikkaamaan itselleen pehmeätä ja uunituoretta
leipää.
Sinut viskattiin näkkileipäpakettina korkeakirkollisen
pappilan ruokasalin tyylikaluston
pöydälle. Kuului arvokkaita yskäisyjä, paperin
rapinaa ja sitten alkoi kuulua ääniä, kun kova
näkkileipä murtui syöjien hampaissa.
Sinut viskattiin ranskanleipänä vapaakirkollisten
keittokomeron pienelle pöydälle. Kuului
hiljaista rukouksen sipinää, kun perheenpää
leikkeli rapeakuorista leipää perheenjäsenten
lautasille.
Sinut viskattiin voileipäpakettina Raamattuseuran
Sana-laivan ruokasalonkiin; voileipien
välissä oli taivaan ryytejä ja sanan suolaa ja
hyvin ne maistuivatkin nälkäisille veden
hengessä.
Sinut viskattiin reikäleipänä, suurena kuin
kärrynpyörä Kansanlähetyksen pitkään pitopöytään;
jauhot olivat taatusti oikeita ruisjauhoja
ja leivonta oli oikeaoppinen, kyllä he söivätkin
ja röyhtäilivät tyytyväisinä.
Sinut viskattiin pienenä sekaleipänä metodistien
yksiön ainoalle pöydälle; ihmeellistä oli seurata,
kuinka vanhan avioparin kasvot kirkastuivat
ja miten vilpittömästi he kiittivät leipää taittaessaan.
Sinut viskattiin pöydälle happamattomana leipänä
adventistien lehtimajan sapatinaterialla.
Kuinka huolellisesti he pesivätkään kätensä,
kun he ryhtyivät kiittäen murtamaan elämän leipää.
Sinut heitettiin suurena ruispuurokattilana
Pelastusarmeijan yömajaan; osaston kapteeni
valvoi, että jokainen yövieras sai osansa.
Miten ahnaasti nuo kadunkulkijat, kiertolaiset
ja puliukot lusikoivatkaan tuota maukasta
ruispuuroa.
Minä näin sinut Kristus elämän leipänä, näin
sinut vyörymässä kaikkialle elämän leipinä.
Sinä vyöryit pieninä ja suurina leipinä, tummina
ja vaaleina leipinä, tuoreina ja kuivina leipinä;
näinpä vielä, kuinka koirat pöytien alla tavoittelivat
sinne pudonneita murusia; mustat, ruskeat, keltaiset,
vinosilmäiset ja kähärätukkaiset penikat keräilivät
herrojen pöydiltä putoilevia murusia.
Ja kaikkialla, minne nämä ihmeelliset leivät vyöryivät,
syntyi liikettä ja uutta elämää; nälkäiset ja nääntyneet
virvoittuivat ja kuolletkin heräsivät elon
saadessaan leivänpalan suuhunsa.
Sillä sinä Kristus olet taivaasta alas tullut
elämän leipä, maailman puolesta ja maailmalle annettu.
(Tapio Nousiainen: Leipää ja suolaa, Päivä, 6. painos 1974)
Muuten olen sitä mieltä, että koiranpenikka-kohta on silkkaa rasismia.