Jos saa vastata, vanhemmat kun vielä tulivat luokkayhteiskunnasta, ja aivan sen ääripäistä. Eivät kaikki työläiset juhlineet palkkapussia Alkon kautta, vaikka se oli valitettavan yleistä minun lvarhaisemnassa nuoruudessani ja työläiskaupunginosan kasvatin silmien alla sellaisenaan. Eikä kaikilla ensimmäisen sosiaaliluokkaa pikkuaatelisilla ollut niin hyvin. Vanhempani tapasivat opettajakoulutusseminaarissa, jossa syntyi paljon samanlaisia hyvin lujia liittoja. Toinen tuli perheestä jossa tahdottiin kouluttaa yksi lapsi. Toinen perheestä, jossa ” tytön pitää saada jokin ammatti”, sellainen, jossa aikaa jää kodille ja lapsille tietty, ja joka ei kuluta kohtuuttomasti papan rahapussia.
Ei siinä kummallakaan ollut valinnan vapautta.
Kun vapaus otettiin puolisoa valittaessa, siinä ei sitten ollut nokan ropsauttamista kummankaan perheellä ei suvulla.
Se, jolla saattoi olla vaikeaa tai haastavaa ovat näiden jälkeläiset. En voinut sulkea silmiä niin miltään, en olla mistään vakuuttunut, minun oli tiedettävä liikaa liian varhain, ja monin tavoin minusta, ja monesta samanlaisessa perheessä kasvaneesta varttui kynnyksellä seisoja, ihminen jolta puuttuu kyky ehdottomuutta varmuutta uhkuviin näkemyksiin, kannanottoihin, puolueuskollisuuteen, ehdottomaan körttiläisyyteen myös. Katselen mistä tulin, näen missä nyt olen, mutta huomispäivänä huoneiden kalusteita saatetaan jälleen vaihtaa, ja viimeinen teko luullakseni on oven sulkeminen minnekään päin.
Siksi en oikein osaa sitoutua mihinkään, mutta se on pieni murhe sillä en pidä itseäni aivan niin tärkeänä. Olen nähnyt kalustoa siirrettävän ja näkymiä vaihdettavan, ja varhaisimmat selkeät muistoni ovat pian kuusikymmenvuotiaita.
Jos tämä tuotti sitä hyvää etten löisi ovea kenenkään edestä kiinni saattoi tapahtua jotain., mitä ehkä sitten Jumala tarkoitti minun elämästäni.
Vanhempani olivat ja ovat yhä erittäin onnellisia, pari joka on niitä yhteen hitsautuneita, että ainakin isä kuolee jos äidistä aika jättää. Vilkkaampi heistä on lujemmin kiinni kaiken maailman kavereissa, ja jos elämä on pitänyt hänet paikoillaan yhdessä ja samassa kaupungissa syntymästä saakka, niin kai niitä riittää suuren perheen lisäksi. Asiat ovat toisin kun on syntymästä saakka joutunut muuttamaan työn perässä ja aloittanut säännöllisen työnteon 14- vuotiaasta oppikoulun ja lukion lisänä, eli sosiaalistu ja hae kavereita siinä sitten.