Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 26.09.08 - klo:07:54
-
Jos joku vaivautui ajatuksen kanssa lukemaan ketjuni, ehkä löysi siitä ydinsanoman, jota on kovin vaikea suoraan täällä sanoa.
Sanomani lyhykäisyydessään oli se, että tällä foorumilla ollaan liian herkkähipiäisia siitä, jos joku uskoo tai kokee asioita eri tavoin, kuin on "sallittua".
Tai, itseasiassa saa kokea ja ajatella toisin, kunhan ei sitä täällä julkisesti tuo esille.
Suurin ongelma ei ole kuitenkaan tuo herkkähipiäisyys.
Herkkähipiäisyyttä suuremmaksi ongelmaksi näen sen, että ei tiedosteta omaa herkkähipiäisyyttään - siis kielletään se.
Jos ongelman tiedostaisi, sen kanssa voisi alkaa työskentelemään ja ajan kanssa siitä eroonkin päästä.
Joka ei herkkähipiäisyyttään tunnista, on mielestäni aika kurjassa tilassa.
Herkkähipiäisyys johtaa mm. sellaiseen lieveilmiöön, että ei oikein voi keskustella kuin hyvin rajatuista asioista ja hyvin rajatulla tavalla.
Yleinen totuus on se, että jos tuntuu siltä, että joku on sinua/minua HALUNNUT loukata, todellisuudessa se lähes aina on väärinkäsitys.
Ihminen kovin helposti lankeaa jattelemaan,e ttä tuo paha ihminen loukkaa minua tahallaan, minua hyvää ihmistä.
Ja tämä ei ole minun oma keksimäni totuus. Sen on ennen minua jo kovin moni löytänyt. Ihmissuhde/johtamistaitokursseilla tähän seikkaan varmasti ennemmin tai myöhemmin törmää, jos tuollaista alaa haluaa opiskella.
Mielestäni tuolla lukitulla ketjulla pistän piikkkiä juuri tähän suureen ongelmakohtaan. Ikävä kyllä, huonolla menestyksellä: ketju lukittiin.
Varsinainen lastentarha!
Toinen ongelma, johon täällä usein törmää, on se, että ikäänkuin ihmiset eivät oikeasti halua ymmärtää toisten tekstejä.
Kun keskusteluja seuraa, välillä oikein ihmettelee, että eikö keskustelukumppanit oikeasti lue muuta, kuin kuviteltujen rivien välistä tulevaa salaista sanomaa vai mistä on kyse, kun niin kummallisista asioista saadaan primitiivireaktioita aikaan.
Ja se lukittu ketju löytyy täältä:
http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=1092
-
Uskoon liittyvät asiat ovat herkkiä.
En todella ymmärrä, miksi tieten tahtoen pitäisi tökkiä toisia niihin kohtiin, jotka ovat herkimpiä. Erityisesti, miksi pitäisi tulla körttipalstalle tökkimään körttejä niistä asioista, jotka heille ehkä ovat herkimpiä: epäröivä usko ja suvaitsevaisuus.
-
Sarai,
kyse ei ole uskoon liittyvästä asiasta, vaan puhtaasti maallisesta.
Mahdoitkohan ymmärtää viestiäni, vaikka sen melkein rautalangasta nyt väänsin?
Tätä kirjoittamaani asiaa käsitellään aivan maallisilla ihmissuhdetaidon/johtamistaidon kursseilla.
Ja olisi kiva joskus uskonnollisellakin foorumilla asiasta jutella sillä tavoin, että uskontoa ei asiaan linkitettäisi.
-
Kipeimmät asiat ovat usein myös tärkeimpiä. Niistä haluaisi puhua toistenkin kanssa. Tämän pitäisi tapahtua riittävän turvallisessa ympäristössä. Asiaan sisältyy riskejä ja arkoja luottamukseen liittyviä kysymyksiä. Tätä nuorallatanssia tälläkin foorumilla toisinaan harjoitellaan. Olkaamme rohkeita ja kuitenkin hienotunteisia! Pyytäkäämme anteeksi, kun on tökitty liian arkaan kohtaan!
Minullakin on varmaan tarkoittamattani lipsahtanut jotain turhan piikikästä. Anteeksi!
-
En todella ymmärrä, miksi tieten tahtoen pitäisi tökkiä toisia niihin kohtiin, jotka ovat herkimpiä. Erityisesti, miksi pitäisi tulla körttipalstalle tökkimään körttejä niistä asioista, jotka heille ehkä ovat herkimpiä: epäröivä usko ja suvaitsevaisuus.
Jotta voisin kehittää kirjallisia taitojani, kysyisin sinulta Sarai, että mikä on se asia/asiat, jossa koet minun täällä tökkineen ja jossa minun tulisi tehdä parannusta?
Epäröivä usko on OK, itsekin sitä kannatan.
Tuosta suvaitsevaisuusasiasta voi toki olla toistakin mieltä.
Jokainen järjestö toimii siten, että suvaitsevaisia ollaa niin kauan, kuin pysytään kirjoitettujan/kirjoittamattomien sääntöjen rajoissa.
-
Sanomani lyhykäisyydessään oli se, että tällä foorumilla ollaan liian herkkähipiäisia siitä, jos joku uskoo tai kokee asioita eri tavoin, kuin on "sallittua".
Sarai,
kyse ei ole uskoon liittyvästä asiasta, vaan puhtaasti maallisesta.
Jos uskoo tai kokee asioita eri tavoin, on mielestäni kyse uskoon liittyvästä asiasta.
Koskaan en törmää normaalielämässä ihmisten joukossa kehenkään körttiläiseen, joka julkisesti pitäisi esillä Kristusta ja Siionin virsiä.
Saattaisiko tämä johtua siitä, että kun körtin usko on sitä haparoivaa uskoa, hänellä ei mielestään ole varaa pitää siitä meteliä?
-
Sarai, siltä varalta, että et edelleenkään ymmärtänyt, niin kerron, että
kyse oli herkkähipiäisyydeltä silmänsä ummistaminen ja kyseisen ongelman kieltäminen.
Kyseisellä piirteellä on sitten linkkejä ihmiselämän kaikkiin osa-alueisiin, myös uskoon Raamatullisessa mielessä, kuin uskoon maallisten asioiden kyseessä ollessa.
Tämä piirre yhdistyy samalla tavalla auton pesuun, kuin kukkien kasteluun tai WCssä istumiseen.
Vaikka näin onkin, tarkoitukseni ei ollut ensisijaisesti keskustella eri yhteyksistä (=tilanteista), joissa tämä piirre tulee esille, vaan tarkoitus oli keskustella itse piirteesta, eli herkkähipiäisyyden ilmiöstä.
Onnistuinko tuomaan esille sen, mitä tässä ajan takaa?
Ymmärsikö joku, vai menikö se kaikilta ohi?
Sanoihin takertumalla ja näppärästi lainauksia tekemällä asian käsittely jymähtää paikalleen.
Se taasen on sitten eri asia, onko tämä ympäristä riittävän kypsä tällaista asiaa yleensä käsittelemään.
Jos ei ole riittävän kypsä, voi olla, että asian käsittely ei ole edes mahdollista tai järkevääkään.
-
Karjalaisenkyösti. Se, että haluat jatkuvasti piikitellä, on äärimmäisen raskasta. Olet nyt todennut tämän foorumin olevan lastentarha ja epäkypsä sinun ajatuksellesi. Nyt saattaisi sitten olla syytä etsiä kypsempi foorumi, sellainen joka samalla jaksaa jatkuvan piikittelysi. Käsittääkseni et hae körttiläistä foorumia, vaan mitä tahansa hengellistä foorumia. Onnekkaasti tarkoitukseesi paremmin soveltuvia foorumeita onkin useita.
terv. ylläpitäjä
-
Liisa,
toivon sinun listaavan vaikka tänne asioita, jotka koet piikittelyksi.
Tässä on nyt vastakkain kaksi eri kokemusta.
Oman tulkintani mukaan en piikeittele (ainakaan kovin väärällä tavalla), sinun tulkintasi mukaan taasen piikittelen.
Minulla on tunne, että olen tietyllä tapaa sinun hanpaissasi.
Tunne on aito, mutta en missään tapauksessaa yritä väittää, että se olisi totuuden mukainen. Se mahdollisesti on jopa täysin väärä.
Pyydän, että paneudut nyt tähän asiaan ja tuot niitä piikkejä esiin, niin voimme niistä keskustella.
Ehkäpä kyse on puhtaasti väärinkäsityksestä ja minun kirjoitustyylistäni.
-
Näin totesit aloitusviestissäsi:
Mielestäni tuolla lukitulla ketjulla pistän piikkkiä juuri tähän suureen ongelmakohtaan.
Olet useita kertoja useissa viesteissä täällä olosi aikana kertonut haluavasi ravistella ja piikitellä körttiläisiä raameja.
Ei siinä ole tulkinnasta kyse, kun sen olet suoraan sanonut. Minä en lähde väsytystaisteluun, vääntämään tästä asiasta - se olisi turhaa.
-
Näin totesit aloitusviestissäsi:
Mielestäni tuolla lukitulla ketjulla pistän piikkkiä juuri tähän suureen ongelmakohtaan.
Olet useita kertoja useissa viesteissä täällä olosi aikana kertonut haluavasi ravistella ja piikitellä körttiläisiä raameja.
Ei siinä ole tulkinnasta kyse, kun sen olet suoraan sanonut. Minä en lähde väsytystaisteluun, vääntämään tästä asiasta - se olisi turhaa.
Komppaan Liisaa. Myös siinä että lopetan omalta osaltani tämän asian käsittelyn tähän.
-
Liisa,
on eri asia "piikitellä" ympäröiviä rakenteita, kuin yksilöihmisiä.
Kyllä rakenteita pitää voida koetella, kritisoida ja arvostella.
Onko kerttiliike jonkinlainen erikoistapaus, jota ei saa kuvata kirjallisessa muodossa sillä tavoin, kuin joku vähemmän mukana ollut sen näkee ja kokee?
Mikä tahansa järjestö tai liike, joka kieltää järjestöstään puhumisen joko kirjoitetuilla taikka kirjoittamattomilla säännöillä, ei voi loputtomasti pysyä pystyssä.
Ja vielä. Liisa,
tuosta, kun sanoin, että "yritän pistää piikkiä ongelmakohtaan".
Ymmärsitkö oikeasti, mihin tuolla lausumallani viittasin?
Olen sitä yrittänyt rautalangasta vääntää.
Luitko oikeasti tekstini vai tuomitsitko sen lukematta ja paneutumatta asiaan?
Esille ottamani asia on vaikea, mutta äärimmäisen tärkeä.
Huomattavan suuri osa ihmisen hyvinvoinnista muodostuu juuri siitä, kuinka kyseiseen asiaan suhtautuu.
Liisa, mielestäni nyt joko et ymmärrä, mistä on kyse, tai sitten muuten vain vääristelet tekstiäni.
Kertoisitko Liisa edes, minkä luulet vminun viestini olevan?
Haluaisin van verrata sitä siihen, mitä yritän sanoa.
-
Olen toki oikeasti ja vilpitömästi pahollani siitä, että olen Liisaa loukannut.
Ei se helppo juttu ole minulle se, että olen toiminnallani aiheuttanut mielipahaa.
Ikävä kyllä, tulen varmaan vielä monesti monia loukkaamaan, aivan samoin, kuin jotkut varmasti onnistuvat minuakin loukkaamaan.
Tarkoitukseni on kuitenkin kehittyä ihmisenä ja kannustaa samaan muitakin. Tämä ketjukin käsittelee juuri tätä ihmisenä kehittymisen erästä kipeää osa-aluetta.
Tekstiäni ei ehkä lueta, joten toistan itseäni: suurin osa näistä ed. mainitsemistani eri ihmisten tekemistä loukkauksita eri ihmisille loukkauksista ei ole edes tahallisia.
Komppaan Liisaa. Myös siinä että lopetan omalta osaltani tämän asian käsittelyn tähän.
Harmi,
itseasiassa varsinaisen asian käsittely ei ole vielä alkanutkaan.
Keskustelu kun tuntuu koko ajan menevän sivuraiteille.
Jos kuitenkin löytyy joku/joitain, jotka haluavat aloittaa tämän keskusteluavauksen asian käsittelemistä, niin tervetuloa mukaan pohtimaan asiaa, siihen liittyviä ongelma/kipukohtia ja siitä kumpuavia etuja ja hyötyjä.
Ihmisenä kasvuun suostuminen on monesti kipeä asia.
Täytyy hypätä ns. mukavuusvyöhykkeeltä jonkinlaiselle kipuvyöhykkeelle.
Se ei ole helppoa. Omasta kokemuskesta karvaasti tiedän, kuinka vaikeaa se on. Helpommalla lyhyellä tähtäimellä pääsee, kun antaa asioiden olla niin, kuin ne nytkin ovat.
Elämä kuitenkin on tietyllä tapaa raaka ja lahjomaton, eikä armoa tunne: pitkällä tähtäimellä se iskee ja rusikoi ihmistä sitä enemmän, mitä vähemmän ihmisenä on kasvanut tällä saralla.
JA ihmisenä kasvaminen sässäkin asiassa on enemmän halusta ja päätöksestä (=ratkaisusta) kiinni, kuin muista tekijöistä.
"Tee siis ratkaisu nyt!"
(siteerasin kummallisen huumorin omaavana ihmisenä erästä helluntailaulua, jossa toki puhutaan täysin eri asiasta)
-
Ihmisenä kasvuun suostuminen on monesti kipeä asia. Täytyy hypätä ns. mukavuusvyöhykkeeltä jonkinlaiselle kipuvyöhykkeelle.
Nyt voi kuitenkin olla, ettei Sinusta ole karismaattiseksi uskonjohtajaksi eikä guruksi, joka siirtää körtit pois mukavalta vyöhykkeeltä helluntaivyöhykkeelle.
Kysymys on pitkälti siitä, että meille viskaamasi ideat ovat sekavia emmekä ymmärrä, mihin oikein tähtäät.
Kun näin on, koko kasvun vaatimus tulkitaan tikkuiluksi. Jos haluat körttien kasvavan henkisesti, pitäisi Sinun ensin olla körtti. Tie körttiyteen kulkee körttiyden yli niin sanoakseni.
-
Poistin tekstini, mutta kirjoitan sen tähän uudelleen.
Kirjoitin, että kyseessä on 101% maallinen asia, eikä kyse ole uskonnosta ja että Pena vasta tuntui oivaltavan, mistä on kyse.
-
Kyöstin ajatukset herkkähipiäisyydestä tai paksunahkaisuudesta ovat varmaan tärkeitä. Tuli vain mieleen, onko hän sekottanut nämä keskenään. Mielikuvani körttiläisydestä on, että siihen kuuluu herkkähipiäisyys omia puutteita kohtaan ja paksunahkaisuus ympäristön paineita kohtaan. Kyösti on voinut osua piikillään hyvin henkilökohtaiseen asiaan yrittäessään sohia herätysliikkeen julkikuvaa.
-
Kyöstin ajatukset herkkähipiäisyydestä tai paksunahkaisuudesta ovat varmaan tärkeitä. Tuli vain mieleen, onko hän sekottanut nämä keskenään.
Ei se mahdotonta ole.
Kertoisitko tarkemmin, mitä tarkoitat?
Mielikuvani körttiläisydestä on, että siihen kuuluu herkkähipiäisyys omia puutteita kohtaan ja paksunahkaisuus ympäristön paineita kohtaan.
Tämä on juuri se ihanne, jota aivan maallisissa yhteyksissä opetetaan hyvänä tavoitteena.
Tästä juuri haluaisin herättää enemmän keskustelua.
Luonnostaan ihminen kun on sellainen, että ollaan herkkähipiäisiä ympäristöä kohtaan ja paksunahkaisia omia puutteita kohtaan.
Näin ainakin istumillani alan kursseilla on annettu ymmärtää.
-
Herkkähipiäisyyden ja paksunahkaisuuden kietoutumisesta keskenään on Rudyard Kipling kirjoittanut mainion sadun Kuinka sarvikuono sai nahkansa. Se on julkaistu suomeksi kirjassa Norsunlapsi ja muita kertomuksia. Paksu nahka on usein suojaamassa herkkää hipiää.
-
Herkkähipiäisyyden ja paksunahkaisuuden kietoutumisesta keskenään on Rudyard Kipling kirjoittanut mainion sadun Kuinka sarvikuono sai nahkansa. Se on julkaistu suomeksi kirjassa Norsunlapsi ja muita kertomuksia. Paksu nahka on usein suojaamassa herkkää hipiää.
Paksun nahan alla voi olla myös särkynyt sydän. Pietarikin sai särkyneen sydämen, kun Jeesus katsoi häneen ylipapin pihalla.
-
Herkkähipiäisyyden ja paksunahkaisuuden kietoutumisesta keskenään on Rudyard Kipling kirjoittanut mainion sadun Kuinka sarvikuono sai nahkansa. Se on julkaistu suomeksi kirjassa Norsunlapsi ja muita kertomuksia. Paksu nahka on usein suojaamassa herkkää hipiää.
Paksun nahan alla voi olla myös särkynyt sydän. Pietarikin sai särkyneen sydämen, kun Jeesus katsoi häneen ylipapin pihalla.
Lars Mikaelin "faabelissa" on tärkeä moraali eli opetus. Sydämen särkyminen on kova kohtalo. Kukaan ei halua kohdasta sellaista uudestaan, vaankasvattaa läpipääsemättömän suojan maailmaan vastaan.
-
Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. ( Psalmi 51:19)
Sydänsurun ja sydämen särkymisen välillä on suuri ero. Surra voi kuka tahansa. Vain Jumalan edessä seisoessaan syntinen saa särjetyn sydämen. Sillä särjetty sydän on Pyhän Hengen ihmisen minä elämälle - omalle minälle - antaman surmaniskun seuraus. (Pietari: "Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu".)
-
on eri asia "piikitellä" ympäröiviä rakenteita, kuin yksilöihmisiä. Kyllä rakenteita pitää voida koetella, kritisoida ja arvostella.
samaa mieltä.
tosin koettelun, kritisoinnin ja arvostelun sijaan mieluummin (tai lisäksi) mukaan rakentavia ja rakkaudellisia ehdotuksia. Joku ehkä lähtee niihin mukaan tai sitten ei. esim mainosikkunasi kuulostaa hienolta. ja jos olet noin monessa aktiivinen niin ensi kesänä juhlatalkoisiin?
Mutta:Onko kerttiliike jonkinlainen erikoistapaus, jota ei saa kuvata kirjallisessa muodossa sillä tavoin, kuin joku vähemmän mukana ollut sen näkee ja kokee?
kerteistä en tiedä mutta ei ainakaan körtiliike. Vakavammin, kyllä saa toki kuvata ja ulkopuolisin silmin näkee monesti asioita paremmin, muttei aina. ja emmehän me muutkaan esitä täällä koko körttiliikettä vaan omia mielipiteitämme siitä. Mutta toki kaikilla on oikeus puolustaa mielipiteitään ja kukin meistä on tullut tänne omia kivisiä polkujaan joten emme me hevillä muutu hyväksi kokemastamme.
En siis toki ole kaikessa kanssasi samaa/eri mieltä mutta eipä sillä väliä ole. En muuten ymmärtänyt sinun kura-ketjuasi (miten muuten kuraräppini pärjäsi kisassa? :) ja kuten siinä jo kirjoitin niin netti on täynnä monenlaista kuraa joten en minä tänne sitä kaipaa vaan yritetään puolin ja toisin rakentavasti keskustella. ja ehkä erotella enemmän seuratupaa ja yleiskeskustelua. tämä siis yleisempi toive kaikille.
veisailemisiin, esim SV 179 (http://www.h-y.fi/sv/sv_171-180.html#179)
-
En muuten ymmärtänyt sinun kura-ketjuasi
Yritin vääntää rautalangasta sanomani, mutta en näemmä onnistunut.
(miten muuten kuraräppini pärjäsi kisassa? :)
Se oli mielestäni todella hyvä.
Tekisi jotenkin mieli palkita tuo räppikappalekin - katzotaan nyt, kuinka käy.
Olen jo päättänyt kyseisen ketjun voittajan.
En vain oikein uskalla sitä ainakaan vielä kertoa.
-
Paksu nahka on usein suojaamassa herkkää hipiää.
Voi myös olla, että sana "usein" voidaan korvata sanalla "aina".
Paksu nahka oikealla kohdalla on terve piirre.
Haittaa siitä on silloin, kun se on kehittynyt paikkaan, jossa ei pitäisikään paksua nahkaa olla.
-
On sinulla karjalaisenkyösti valtava itsekorostuksen tarve.
Olet tainnut tehdä Körttifoorumista itsellesi oman hiekkalaatikkosi.
-
On sinulla karjalaisenkyösti valtava itsekorostuksen tarve.
Olet tainnut tehdä Körttifoorumista itsellesi oman hiekkalaatikkosi.
Onhan tuo totta. Minäkin olen pannut leluni aivan turhaan kyöstin hiekkalaatikkoon. Erityisen ongelmallista on se, ettei munkin ja kyöstin ajatuksista oikein ota selvää. Tarkoituksena lieneekin hämmentää enemmän kuin käydä pohdiskelevaa keskustella asioista. Voi tietysti olla, että he tekevät tätä tiedostamattaan.
-
Erityisen ongelmallista on se, ettei munkin ja kyöstin ajatuksista oikein ota selvää.
Niin! Välillä samasta asiasta vastaan, välillä sen puolesta. Välillä lakihenkinen, välillä "körttihenkinen". Välillä himo uskovainen, välillä ateisti. Ota nyt heistä selvää.
-
Välillä lakihenkinen, välillä "körttihenkinen". Välillä himo uskovainen, välillä ateisti.
Mutta eikö se ole ihmisyyttä? Minä tunnistan itsessäni tuon kuvauksen, ja niin varmaan moni muukin. Väitän, että kukaan körttifoorumilainen ei tunne kkyöstiä ja munkkia niin hyvin, että pystyisi oikeutetusti heidät tuomitsemaan. Maili heidän mokkasiineissaan, se meidän pitäisi kulkea, ennen kuin voimme tuollaisia lausuntoja ryhtyä antamaan.
Tällä en tarkoita, etteikö minuakin ottaisi päähän moinen häilyväisyys, tai että jatkuva loukkaaminen saisi jäädä huomaamatta. Mutta silti meidän tulee ajatella kaikki tämä parhain päin. Samanlaisia heikkoja ja huonoja me kaikki olemme.
-
Täytyypä saada tämäkin asia päätökseen.Olin luvannut jakaa palkinnon, ja lunastan lupaukseni.
Ketjussa oli todella hyviä yrityksiä, joita arvostin.
Voittajia voi olla kuitenkin vain yksi ja joku pitää voittajaksi valita.
Lukitun ketjun voittajaksi olin valinnut Liisan.
Liisa onnistui lukitsemisellaan vetämään juuri siitä oikeasta narusta, joka johtaa siihen heikoimpaan kohtaani.
Onnittelut voittajalle.
Siinä mielessä hauska tilanne, että Liisa ei nähdäkseni edes aikonut osallistua kilpailuun, vaan toimi niin, kuin parhaaksi ja oikeaksi näki.
(Näinhän meille monesti käy: pyrimme toimimaan oikein, mutta aina joku loukkaantuu. Tällöin syy ei ole hyvää tarkoittavan ihmisen, vaan tämän loukkaantuneen ja hänen vammansa. Omista vammoista ei pidä toisia syyllistää.)
Tämä voittajavalintani pitää kyllä ottaa huumorin kannalta.
Ei tässä mitään haudanvakavaa.
Liisa on siis voittanut ruokalipun seuraaviin herättäjäjuhliin.
Koska en tule juhlille, haluan toimittaa palkinnon Liisalle hyvissä ajoin ennen juhlia.
Liisa, lähettäisitkö minulle jonkun tilinumeron, johon voisin palkinnon toimittaa.
Jos et halua palkintoa itsellesi, niin vot toki päättää lahjoittaa sen parhaaksi katsomaasi tarkoitukseen, seim. Aholan saaren tilille.
Tarvitsisin kuitenkin jonkun tilinumeron, johon voisin tämän lupaamani palkinnon toimittaa. 10 euroa lienee ruokalipun hinta, vai onko se enemmän?
-
Uskoon liittyvät asiat ovat herkkiä.
En todella ymmärrä, miksi tieten tahtoen pitäisi tökkiä toisia niihin kohtiin, jotka ovat herkimpiä. Erityisesti, miksi pitäisi tulla körttipalstalle tökkimään körttejä niistä asioista, jotka heille ehkä ovat herkimpiä: epäröivä usko ja suvaitsevaisuus.
Niinpä niin, miksikähän Sarai on antanut melkoisen törkeitä vastauksia minulle, joka olen toisen polven körttiläinen.
Taisin antaa äskeisen vastaukseni ilman sen syvällisempää tarkastelua. Tajusin vasta nyt, että Sarai tarkoitti nimenomaan tätä karjalaisenkyöstiä tällä vastauksellaan. Vetäisin pois edellisen puheenvuoroni, jos se onnistuisi täältä käsin.
Toivottavasti pyyhin oikean pois Seppos
-
Kyösti: kympillä ei saa mitään, laita yksi nolla lisää :D
-
Kyösti: kympillä ei saa mitään, laita yksi nolla lisää
Olen sen verran perso rahalle, että yrittäisin selvitä tästä kympillä.
Jos tulisin juhlille, olisin toki ojentanut voittopalkinnon (=ruokalippu) henkilökohtaisesti kumarruksen kera.
Olisin myös kuitannut sen Kalistajan minulle lupaamansa palkinnon siellä, mutta tämän oman palkintoni vastaanottaminen jää toiseen kertaan.
-
Kyösti: kympillä ei saa mitään, laita yksi nolla lisää :D
Niin Liisa voisi antaa sinulle Aholansaaren tilinumeron :cry:
-
Niinpä niin, miksikähän Sarai on antanut melkoisen törkeitä vastauksia minulle, joka olen toisen polven körttiläinen.
Voisitko täsmentää? Mitkä vastauksistani ovat törkeitä?
-
Oletko karjalaisenkyösti toukokuun loppupuolella tiloissasi Manskun ikkunan takana? Minulla on tuolloin useita reissuja niille nurkille, joten voinen hakea sinut ikkunan takaa. Siinähän on baareja lähellä, pullakahvithan ne oli!?
Karjalaisenkyösti: Mikset muuten lähde ensi heinäkuun herättäjäjuhlille?
-
Niinpä niin, miksikähän Sarai on antanut melkoisen törkeitä vastauksia minulle, joka olen toisen polven körttiläinen.
Voisitko täsmentää? Mitkä vastauksistani ovat törkeitä?
No esimerkiksi tämä:
Naittakaamme siis raiskatut naiset raiskaajille ja kivittäkäämme pojat jotka eivät kunnioita isiään.
Minusta tämä on melkoisen törkeä letkautus. Samoin se seuraava, jossa tämä sama ajatus oli vielä selvennettynä. Ei sillä, en minä niistä yöuniani ole menettänyt. Olen niin tottunut olemaan eri mieltä asioista.
-
Oletan, että ymmärsit em. viestin olevan provoisoivaksi tarkoitettukin. Yritin sillä tuoda esiin sen, että olemme joka tapauksessa joutuneet muuttamaan käsityksiämme, lakejamme ja tapojamme verrattuna Raamatun aikaiseen. On yksinkertaisesti mahdotonta vedota siihen, ettei mikään ole muuttunut, tai ettei Jumala ole muuttunut, jos ei ole valmis noudattamaan kaikkea Raamatusta löytyvää sanatarkasti. Tätä ristiriitaa yritin (ehkä sitten huonolla, ja varmaankin ainakin mauttomalla) esimerkilläni tuoda esiin.
Oma näkemykseni on, että Raamattua tulisi tulkita sen suurten linjojen mukaan, eikä takertua yksittäisiin jakeisiin ja sanoihin. Minä näen Raamatun suurena linjana rakkauden ja toisten ihmisten hyväksymisen. Tässä toki opeteltavaa on itsellänikin, sillä en todellakaan suvaitse tyhmyyttä, suvaitsemattomuutta tai ylimielisyyttä. (Ainakaan muilta kuin itseltäni...)
Olen pahoillani, jos olet viestistäni loukkaantunut, ja pyydän anteeksi aiheuttamaani pahaa mieltä, mutta missään tapauksessa viestissäni ei ole ollut mitään henkilökohtaista sinua eikä ketään muutakaan kohtaan.
Ystävällisin terveisin
Sarai
-
Oletan, että ymmärsit em. viestin olevan provoisoivaksi tarkoitettukin. Yritin sillä tuoda esiin sen, että olemme joka tapauksessa joutuneet muuttamaan käsityksiämme, lakejamme ja tapojamme verrattuna Raamatun aikaiseen. On yksinkertaisesti mahdotonta vedota siihen, ettei mikään ole muuttunut, tai ettei Jumala ole muuttunut, jos ei ole valmis noudattamaan kaikkea Raamatusta löytyvää sanatarkasti. Tätä ristiriitaa yritin (ehkä sitten huonolla, ja varmaankin ainakin mauttomalla) esimerkilläni tuoda esiin.
Mielestäni tuo Sarain esimerkki valaisee paljon paremmin ja selvemmin asiaa, jota olen yrittänyt korostaa kirjoittamalla rivikaupalla turhaa tekstiä.
-
Oletko karjalaisenkyösti toukokuun loppupuolella tiloissasi Manskun ikkunan takana? Minulla on tuolloin useita reissuja niille nurkille, joten voinen hakea sinut ikkunan takaa. Siinähän on baareja lähellä, pullakahvithan ne oli!?
Kyllä minä aina silloin tällöin tekstiä siellä vaihtamassa olen toukokuun loppupuolellakin.
Ainahan sitä voimme ajan sopia.
Vaan kahvin takia ei kannata kovin suurta mutkaa sinun tehdä.
Aivan aikuisten oikeasti en loukkaannu, vaikka kahvit jäisivät saamatta.
Karjalaisenkyösti: Mikset muuten lähde ensi heinäkuun herättäjäjuhlille?
Alkuperäinen syy on ehkä monen mielestä hölmö: otin nokkiini, kun koin vahvasti, että minua tulkittiin foorumilla väärin. Vaan, ehkäpä se on inhimillistä tällainen nokkiinsa otto.
Jonkinlainen tunnelukko siitä kuitenkin syntyi, ja ehkä tästä johtuen vain ahdistuisin niillä juhlilla.
Körttiseuratkin lopetin.
Viisveisaajan kanssa niissä olimme ruvenneet käymään yhdessä vaiheessa.
Vaan, koska meille syntyi pikkupoika pääsiäissunnuntaina, olisi tämä tapahtuma tehnyt jo yxistään juhlille menon vähän hankalaksi.
No, herättäjäjuhlahistoriani ei ole kovin kummoinen. Joskus 80-luvun lopulla olin juhlilla, muistaakseni Mäntsälässä.
Muutama vuosi sitten taisi mennä niin, että Hakomaan Auri (se ravintoloitsija, viinan myyjä ja Hurskaan Sian kirjoittaja) soitti, ja kyseli, josko lähtisin Ylivieskan heättäjäjuhlille. Menimme sitten kahdestaan hänen autollaan. Aurilla taisi olla jonkinlainen tapa ahdistua herättäjäjuhlilla (ainakin hän sanoi niin), ja mennä ravintolaan istumaan. Siellä taisi olla hengellisempi tunnelma, tai jotain.
Muilla uskonnollisilla juhlilla Auri ei taida käydäkään.
Jokin vetää juhlille, mutta pitää sitten heti päästä kaupungille tuulettumaan.
Seuraavana vuonna olinkin sitten Lahden juhlilla. Lauantai-iltana oli hyvä saarna. Viime vuonna olin Espoossa. Mukavata oli, kun juhla-alueelle oli kävelymatka kotoa. Olinkin sitten aika paljon paikalla, kun oli siihen mahdollisuus.
-
Onnea! Pikkupojat ovat hienoja. Niistä kasvaa miehiä ja sekin on hienoa. Tytöistä taas kasvaa naisia. Mikäs sen hienompaa? Luojan luomistyö sen kun etenee.
-
Onneksi olkoon, Kyösti Karjalan!
Minulla on kaksi tytärtä ja tyttärelläni puolitoistavuotias pojannappula. On siinä vaarilla ihmettä kerrakseen, voi hyvänen aika!
-
Onnea! Pikkupojat ovat hienoja. Niistä kasvaa miehiä ja sekin on hienoa. Tytöistä taas kasvaa naisia. Mikäs sen hienompaa? Luojan luomistyö sen kun etenee.
Onneksi olkoon, Kyösti Karjalan!
Minulla on kaksi tytärtä ja tyttärelläni puolitoistavuotias pojannappula. On siinä vaarilla ihmettä kerrakseen, voi hyvänen aika!
Kiitos kiitos.
Hauska epelihän tuo poika on.
Pari uutta leikkiäkin olen keksinyt vanhemmille, jotka ovat lapsen ansiosta blokattu kotiin.
1) Etsi poika
Toinen vanhemmista laskee sataan ja toinen piilottaa pojan jonnekin. Tmä sataan laskenut sitten yrittää etsiä pojan.
2) Toinen vanhemmista nostaa pojan pois varovasti nukkumapahvilaatikostaan vaikkapa sohvalle. Toinen nostaa pojan takaisin laatikkoon. Tätä toistetaan sitten niin monta kertää, kun toiselle jää mustapekka käteen. Mustalla Pekalla häviää kisan. MustaPekka = poika rupeaa ääntelemään.
Ja jos perheessä on tyttö, leikitään siis leikkiä "Etsi tyttö" jne...
Jeesus sanoi lasten ottaneen Taivastenvaltakunnan vastaan oikealla tavalla. Nyt meillä on hyvä opettaja kotona Taivastenvaltakunnan asioihin.
Olen yrittänyt ammentaa pojalta oppia ja pohtia, mitähän Jeesus oikein tarkoitti. Vielä ei ole tullut lopullista valaistumista, mutta toivon silti jotain löytäväni pojan pitämillä oppitunneilla.
-
Jeesus sanoi lasten ottaneen Taivastenvaltakunnan vastaan oikealla tavalla. Nyt meillä on hyvä opettaja kotona Taivastenvaltakunnan asioihin.Olen yrittänyt ammentaa pojalta oppia ja pohtia, mitähän Jeesus oikein tarkoitti. Vielä ei ole tullut lopullista valaistumista, mutta toivon silti jotain löytäväni pojan pitämillä oppitunneilla.
Nuorempi poikani (nyt 26) rankaisi vauvaiässä ylpeitä ajatuksia vetämällä tukasta niin kovaa, että sattui. Pojalla oli jo vauvana vahvat kädet ja niillä hän tarttui lujasti hiuksiini kiinni ja repäisi, että sattui. Pojasta se oli hauskaa leikkiä, kun sai muutaman hiuksen irtoamaan. Ajatukset palasivat siinä nopeasti maan pinnalle.
Toinen tapaus, joka muistutti ehkä liian rauhanomaisesta kasvatuksesta oli se, kun vanhempi poika (nyt 29) katseli (n. 3-vuotiaana) televisiosta, kun puita kaadetiin Kanadan metsissä. Poika itki ja tuli luokseni turvaan ja huusi: Isi, isi ne tapattaa puita. Ympäristönsuojelun alkeet oli opittu hyvissä ajoin ennen kouluikää.