Onneksi kukaan ei kuollut.
Surullista, että vanhaa mittaamattoman arvokasta yhteistä kulttuuriperintöämme tuhotaan ilkivaltaisesti.
Sitä kun ei enää voi saada takaisin, kun se kerran on tuhottu.
Erilaisia ajatuksia hersyi mieleeni, joista joku saattaa loukkaantua, mutta loukkaantukoon.
Kirkot ovat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta varsin tyhjiä säännöllisten kirkkotilaisuuksien aikoina. Rippijuhlat ja joulukirkko ja joku muu erityisjuhla vetää kirkot täyteen, joskin täysi kirkkokin taitaa edustaa suhteellisen pientä prosentuaalista osuutta ympäröivästä väestöstä.
Yleinen kehitys yhteiskunnassa on myös se, että Raamattuun liittyvää perinnettä pikkuhiljaa häivytetään pois yhteiskunnassamme.
Uutinen Jumalasta ja Kristuksen sovituksesta ei kiinnosta, joten on luonnollista, että kirkot ovat tyhjiä.
Menetettyä kirkkorakennusta surraan, mutta juuri kukaan ei tunnu surevan sitä, että Jeesus on poissa ihmisten mielistä ja sitä kautta yhteiskunnan eri osa-alueilta. Kirkkorakennus on Jumalaa tärkeämpi.
