Jossakin kirjoitettiin pitkä selvitys siitä kuinka ei tarvitse "kuulua" mihinkään alaosastoon.
Mietin sitä ja mahdollisesti erehdyn. On epäilemättä ihmisiä joilla joko ei ole tarvetta ottaa Jumalaa puheeksi tai mitään hämmentäviä kysymyksiä ei kävele vastaan, tai joilla kerta kaikkiaan on niin huima sosiaalisen kontekstin lukemisen kyky että he pystyvät avaamaan keskustelun mistä hyvänsä vaikka raitiovaunupysäkillä.
Minä en pysty sellaiseen, minu oletetaan oitis ja ensi sanasta käännyttävän väkeä jollekin olemassaolemattomalle " omalle kannalleni". . Sellainen ylipäätänsä vähän ärsyttää useimpia, ainakin itseäni tilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän. Jos ja kun olen ihan uuvuksissa ja siihen ilmestyy juuri silloin kaveri joka haluaa selittää jotain mitä "en ehkä ole ikinä kuullut" eli Jumalalla on ihmeellinen suunnitelma minua varten, niin totuushan oli että minä lopuksi itkeä vollotin, että mene nyt ja anna minun olla rauhassa. Samoin itseäni ärsytti kun Italiassa olin ennättänyt sanoa päivää kun muuan rouva ryhtyi touhuamaan minusta roomalaiskatolilaista, entinen lesta.
Toisaalta ihmiset kai kokevat nämä erittäin syvällä itsessään asuviksi kysymyksiksi, onhan minuunkin suututtu kun vain ehdotin että lähde katsomaan millaiset on herättäjäjuhlat, kotoa tuli kirpeä tekstari että pidä körttisi vaikka hän itse siis kysyi. Vastaus oli väärä tai jotakin muuta olisi pitänyt.
Olen miettinyt tätä. Kyllä vain, kyllä minä kaipaan sekä ihmisiä että kontekstia jossa kukaan ei riehu minulle ihmeellisine suunnitelmineen kun tuntuu että tätä nyt puuttui, kuolenko minä..... ja toisaalta saan tilaisuudessa kysyä mitä kysyttävää on.
On loistavaa jos pärjää niin hyvin vennon vieraiden satunnaisten evl messuun osallistujien kanssa, ettei kysymys tai selitys saavu kun tahdon vain päästä kotiin nukkumaan, näemmä kysyttäessä en osaa vastata eli näemmä keskustelu kaipaa strukturoidun ympäristön sittenkin. Nämä ovat nyt herännäisseurat, näissä ei opeteta matematiikkaa eikä huudeta kilvalla hallelujaa.
Eihän jokaisen kohdalla tarvitse olla niin. Tämä foorumikin on hyvä. Joskus saattaa kysyä jotakin johon joku joskus vastaa, joku kirjoittaa jotakin joka itsessään on vastaus joka herättää kysymyksen johon täytyy löytää vastaus.
Jos sitten puolestaan kyseeseen tulee viikottain kokoontuva raamattupiiri tai joukko tai uskonnollinen ryhmittymä jolla on yhteistä menoa joka illalle, niin sellaisen aika on kyllä ohi. Sitä riemua riitti kaksi vuotta ja sitten alkoi kummasti kuristaa.
Mutta oikein tai väärin, ikävää tai mukavaa tai aivan neutraalia, hyvin harvoin elämässä lähtee liikkeelle keskustelu Jumalasta ilman jonkinlaisia raameja. sille. Eihän se ole hauskaa. Kolmesti niin on käynyt kyllä, ensimmäinen oli pitkäaikaisystävä jota pidin ateistina ja lipsahti ja pyytelin anteeksi vakaumuksen loukkaamista josta hän siis loukkaantui kun ei ateisti ollutkaan, tuo jossa kyseltiin ja kun sanoin olevani kelvoton kertoja mutta ehdottavani Herättäjäjuhlille ja kolmas, jossa kaikki pulppusi katartyisesti ja sen jälkeen hän katkaisi yhteydenpidon, kuten useasti käy. Mutta varmaan on lahjakkaampia.
Konstikasta.
