Nöyrät körtit

[SyksynLehti]

Itse en ole körtti mutta arvostan körttien nöyrää asennetta Jumalaa kohtaan. He eivät pidä armoa itsestään selvyytenä, niin kuin se joillekin tuntuu olevan kuin leipä kaupan hyllyssä. Sen voi siitä ottaa jos haluaa pienellä hinnalla tai olla ottamatta jos ei huvita. Tai voi valita vähän toisenlaista leipää "armoa" toisesta hyllystä. Körtit luonnehtivat itseään "armon kerjäläisiksi". Mielestäni he ovat käsittäneet jotakin aivan oleellista ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Jumala on suuri kuningas ja antaa armon käydä oikeudesta niillä ehdoilla jotka Hän itse on päättänyt. Emme siis voi mennä Jumalan eteen pystypäin aivan kuin meillä olisi jotain Hänelle annettavaa. Armolla on siis ehtonsa. Joka ehdot täyttää saa armon. Esimerkiksi Raamattu sanoo että "joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon". Ei siis riitä että tunnustaa olevansa syntinen, monet suorastaan kerskailevat sillä, vaan synnin harjoittamisesta tulee myös vilpittömin mielin luopua, vasta sitten tämä ehto täyttyy.

[Pena]

Tällä foorumilla ei yleensä lainata suoraan Raamattua, mutta teen poikkeuksen. Jeesus on täyttänyt puolestamme 'armon ehdot'. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

[SyksynLehti]

Muistatko kuinka Jeesus kertoi opetuslapsilleen kuninkaasta ja velallisesta. Kuningas antoi hyvin suuren velan anteeksi mutta velallinen ei tahtonut antaa lähimmäiselleen pikkuvippiä anteeksi. Kun kuningas sai kuulla tästä hän peruutti anteeksiantonsa ja pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. Sitten Jeesus sanoi: "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Jumala siis voi perua anteeksiantonsa. Tämä tapahtuu jos me emme anna toisillemme anteeksi. Eikös tässä ole aivan selkeä armon ehto.  Mielestäni anteeksiantava mieli on eräs körttien ominaispiirre. Sehän on lähellä nöyryyttä oleva asia.

[juhani]

Muistatko kuinka Jeesus kertoi opetuslapsilleen kuninkaasta ja velallisesta. Kuningas antoi hyvin suuren velan anteeksi mutta velallinen ei tahtonut antaa lähimmäiselleen pikkuvippiä anteeksi. Kun kuningas sai kuulla tästä hän peruutti anteeksiantonsa ja pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. Sitten Jeesus sanoi: "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Jumala siis voi perua anteeksiantonsa. Tämä tapahtuu jos me emme anna toisillemme anteeksi. Eikös tässä ole aivan selkeä armon ehto.  Mielestäni anteeksiantava mieli on eräs körttien ominaispiirre. Sehän on lähellä nöyryyttä oleva asia.

Minulta on varmaankin perunut Jumppu oman anteeksiantonsa. 

[Pena]

Armo on enemmän kuin anteeksianto: Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.

[Riitta-mummi]

Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta ettei kukaan kerskaisi.

https://www.youtube.com/watch?v=9S_Z_SxsoH4

[SyksynLehti]

Sanoessaan että Jumala erottaa yhteydestään sen joka ei anna veljellensä anteeksi, Jeesus tarkoitti anteeksiantamatonta elämän asennetta, sitä että ei tahdota antaa anteeksi vaan eletään kaunaa kantaen. Sama asia on muiden Jumalan tahdon vastaisten asioiden kanssa, esimerkiksi varastaminen. Jos varastelee niin varastelu erottaa varkaan Jumalasta. Jumala ei lue Jeesuksen sovitustyötä tällaisen (katumattoman) ihmisen hyväksi vaikka tämä henkilö (varas) sitä pyytäisikin.

[Riitta-mummi]

Oletko ehdottoman varma ?  Eikö ryöväri ristillä saanutkin anteeksiannon ja lupauksen  iänkaikkisesta elämästä paratiisissa. Viime hetkikin voi olla ratkaiseva.

Hyvän, tai edes paremman elämän täällä luomakunnassa saa jos noudattaa lakia = 10 käskyä. Niiden noudattaminen ei suinkaan pelasta, vaan synnittömyys Pyhän Jumalan edessä kun ' kirjat avataan'.  Se on yhtä kuin kuin Jeesuksen antama passi.

[juhani]

Sanoessaan että Jumala erottaa yhteydestään sen joka ei anna veljellensä anteeksi, Jeesus tarkoitti anteeksiantamatonta elämän asennetta, sitä että ei tahdota antaa anteeksi vaan eletään kaunaa kantaen. Sama asia on muiden Jumalan tahdon vastaisten asioiden kanssa, esimerkiksi varastaminen. Jos varastelee niin varastelu erottaa varkaan Jumalasta. Jumala ei lue Jeesuksen sovitustyötä tällaisen (katumattoman) ihmisen hyväksi vaikka tämä henkilö (varas) sitä pyytäisikin.

Nythän tämä menee jo jännäksi.

[Pena]

Jumala ei lue Jeesuksen sovitustyötä tällaisen katumattoman ihmisen hyväksi vaikka tämä henkilö sitä pyytäisikin.

Mikä sitten on aitoa katumusta? Pitääkö ryömiä polvillaan tuomiokirkon rappuset?

[Leena]

Muistatko kuinka Jeesus kertoi opetuslapsilleen kuninkaasta ja velallisesta. Kuningas antoi hyvin suuren velan anteeksi mutta velallinen ei tahtonut antaa lähimmäiselleen pikkuvippiä anteeksi. Kun kuningas sai kuulla tästä hän peruutti anteeksiantonsa ja pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. Sitten Jeesus sanoi: "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Jumala siis voi perua anteeksiantonsa. Tämä tapahtuu jos me emme anna toisillemme anteeksi. Eikös tässä ole aivan selkeä armon ehto.  Mielestäni anteeksiantava mieli on eräs körttien ominaispiirre. Sehän on lähellä nöyryyttä oleva asia.

Minusta on tullut niin kertakaikkisen arka että ainut mitä tuohon uskallan vastata on jokin oma kokemus. Kukaan ei kykene syöksymään anteeksiantoon, siihen jokainen kasvaa hitaasti, se on siinä määrin ihmisen turmeltunutta luontoa vastaan. Ja siinäkin tilanteessa tavallisin päätös jää tähän:  Anna minulle anteeksi minun anteeksiantamattomuuteni, anna Sinä anteeksi missä minä en voi, ja se vasta vaikea pyyntö onkin.  Ja kenties eläessään saa nähdä, tai sitten ei, että toisin ajoin onkin vähän liikahtanutkin anteeksiannon suuntaan.

Mutta jos tuo totta on, niin peruttu on täälläkin taholla.

Lisäksi anteeksianto ei ole tunne, vaan teko:  Jos vihamiehelläsi on jano, juota häntä. Näin ajattelen.

[Riitta-mummi]

Tuosta viimeisestä lauseesta edellä olen vähän eri mieltä.  Anteeksiantaminen on sydämen asenteen muutos, tunne. 

Huulet heittävät usein, ainakin näin kotioloissa; Joo, saat anteeks !  Silloin on olevinaan hyvätapainen, mutta sydän on jo muualla.
Silloin sielun ja hengen tulisi puhutella.

" Anteeks, anteeks! "  kun tönäisen vahingossa on teko ilman tunnetta.

[Pena]

Tunteella voi tarkoittaa tilanteen mukaan vaihtuvaa, joita intialaisen kulttuurin mukaan on yhdeksän: tyyneys, hämmästys, ilahtuminen, hellyys, uskallus, kiukku, inho, pelko ja suru. Tunne voi merkitä myös tuota sydämen asennetta, joka voi pysyä pitkäänkin. Miten sanoittaisin tuon listan sukulaisasenteet? Mielenrauha, kiinnostus, myönteisyys, rakkaus, rohkeus, viha, torjunta, arkuus, alakuloisuus? Nämä tulivat aika lailla hihasta. Asenteet näkyvät usein sanoina ja toimintana eikä tunnetta ja toimintaa aina pysty erottamaan toisistaan.

[juhani]

Tunteella voi tarkoittaa tilanteen mukaan vaihtuvaa, joita intialaisen kulttuurin mukaan on yhdeksän: tyyneys, hämmästys, ilahtuminen, hellyys, uskallus, kiukku, inho, pelko ja suru. Tunne voi merkitä myös tuota sydämen asennetta, joka voi pysyä pitkäänkin. Miten sanoittaisin tuon listan sukulaisasenteet? Mielenrauha, kiinnostus, myönteisyys, rakkaus, rohkeus, viha, torjunta, arkuus, alakuloisuus? Nämä tulivat aika lailla hihasta. Asenteet näkyvät usein sanoina ja toimintana eikä tunnetta ja toimintaa aina pysty erottamaan toisistaan.

ajattelen... penalta tuli hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia... minulla on tunne ja toiminta eri kategorioissa... voi olla, että minä olen diplomaatti... ja se on kirosana meikäläiselle...

[Riitta-mummi]

Tunneihmisenä luotan enemmän tunteeseen kuin järkeen. Tuntea on tunne-sanan verbi. Se ilmaisee tekemistä, passiivista tosin enimmäkseen.

Sielussa on tunne , silloin voin uskoa.  Aivoissa on järki, se tahtoo epäillä ja kritisoida.

Näin minulla.  Kun Henki täyttää tunteeni, olen lähimpänä Jumalaa kuin koskaan. Järki ei usko, eikä ymmärrä. Tunne sisältää myös ymmärryksen.