Kiva aloitus.
Itse koen itseni niin arkiseksi ihmiseksi mutta juuri arjessa kohtaamisia tapahtuu.
Erilaisia kohtaamisia.
Koen että olemalla omana itsenään ja että keskustelee sitä myöden kuin tilanteet avautuu eteen.
Monesti jutustelen ihan tavallisia asioita.
Mutta joskus tulee sellaisia "helmi-hetkiä" -on kuin taivaat avautuisivat ja voi keskustella, pohtia ja pähkäillä iäisyys-näkökulmasta ja avoimesti.
Mietin myös tilannetajua.
Joskus myös tietynlainen tilannekomiikka voi toimia tien avaajana...jos siis ollaan samalla aallon pituudella huumoritasolla...kaikkien kanssa se ei onnistu mutta joskus on avannut mielestäni mielenkiinotisia alueita elämän palapelistä.
Ja itse taidan toivottaa nykyään näin:
"Jumalan hyvyyttä sinulle"
Ajattelen että Jumala tietää mikä on hyvyyttä juuri siinä tilanteessa juuri tuolle ko henkilölle.
Itse en aina näe niin syvällisesti mutta luotan Jumalan tekoihin...että saa tavallaan jättää rakkaat ihmiset, läheiset, lähimmäiset, ystävät ja kaikki kohtaamansa ihmiset Taivaan isän käsiin (ja "käsittelyyn")
Pieniä pohdintoja.