Mitä minä voin tehdä?

[seppos]

Vanhana provokaattorina olen tottunut nostamaan keskusteluun aiheita, joita hyväntahtoinen voi nimittää jopa evankelioinniksi.

Töissä ollessani sanoin juhlapyhinä, kun toivottelimme hyvää joulua jne "muista käydä kirkossa". Samoin mainitsin lähteväni Herättäjäjuhlille jne. Työpaikalla on parempi miettiä mitä uskonnollista puhuu. Nykyisin kun käyn mummon kammarilla kahvilla kysyn aina kommentteja pyhän jumalanpalveluksista TV:ssä, radiossa tai kirkossa ja aina siitä pieni keskustelu syntyy. Vastaavia tilanteita, joissa voi huolettomasti heittä jotain tulee vastaan jatkuvasti monesti yllättäen ja ne tehoavat yllättävän hyvin. Miten olette kokeneet vastaavat tilanteet?

[PekkaV]

   Minä olen täällä mummon kammaria vastaavassa paikassa Katu-pappilassa joskus ehdottanut Malmivaaran virren.

- Mitkä säkeistöt vai... ko-konaanko?
- Alusta kolme ja lopusta neljä.

Seuraavan tilaisuuden tullen keskustelumme hartauden pitäjän kanssa voisi sujua näinkin:

- Ehdottakaapa jotain virttä.
- 151
- Mi-mitkä säkeistöt olet ajatellut... va-vai kokonaanko?
- Alusta neljä ja lopusta kahdeksan.
...
- Emmeköhän me jaksa laulaa.
- Ajattelin että veisattais.

[Riitta-mummi]

Oikein huvitti tuo sepposin provosointitapa. Minä toimin samoin, tahattomasti. Kampaajalleni, kirjaston virkailijoille (ystävilleni) kerron aina seurakäynneistä, kirkkomatkoista, Herättäjäjuhlista, mutta vain mainiten tapahtumat.
Minut "rokotettiin" todistamisilla, traktaateilla ja raamatun irrallisilla sitaateilla. Enää en siedä sellaista itseltäni. Enkä juuri muiltakaan.

Jutustelu kassajonossa pikkulapsille, hymy mummoille ja papoille, se on ominta minua. Se luontuu, enkä tunne häpeää. En häpeä uskoani, kaikki sen tietävät lähelläni. En tietääkseni ole menettänyt sen vuoksi ketään. Jos olenkin, olkoot rauhassa.

Omat tyttäreni ovat hiukan allergisia kuulemaan mitään, mutta lapsenlapset ja sitä nuoremmat eivät. Kaikille olen kertonut Raamatun kertomuksia ja opettanut iltarukouksen. Niimpä Lotalle ja Martalle olivat Jeesus ja rukoileminen tuttuja kun he menivät Srk- kerhoon.

[malla]

 

Kiva aloitus.

Itse koen itseni niin arkiseksi ihmiseksi mutta juuri arjessa kohtaamisia tapahtuu.
Erilaisia kohtaamisia.
Koen että olemalla omana itsenään ja että keskustelee sitä myöden kuin tilanteet avautuu eteen.
Monesti jutustelen ihan tavallisia asioita.
Mutta joskus tulee sellaisia "helmi-hetkiä" -on kuin taivaat avautuisivat ja voi keskustella, pohtia ja pähkäillä iäisyys-näkökulmasta ja avoimesti.

Mietin myös tilannetajua.

Joskus myös tietynlainen tilannekomiikka voi toimia tien avaajana...jos siis ollaan samalla aallon pituudella huumoritasolla...kaikkien kanssa se ei onnistu mutta joskus on avannut mielestäni mielenkiinotisia alueita elämän palapelistä.

Ja itse taidan toivottaa nykyään näin:
"Jumalan hyvyyttä sinulle"
Ajattelen että Jumala tietää mikä on hyvyyttä juuri siinä tilanteessa juuri tuolle ko henkilölle.
Itse en aina näe niin syvällisesti mutta luotan Jumalan tekoihin...että saa tavallaan jättää rakkaat ihmiset, läheiset, lähimmäiset, ystävät ja kaikki kohtaamansa ihmiset Taivaan isän käsiin (ja "käsittelyyn")

Pieniä pohdintoja.

[malla]

Vielä,

Aloituksesta tulee mieleen...että myös sanoisinko lievä provokasaatio voi elävöittää, elvyttää ja innoittaa pohtimaan ja avata tietä laajemmalle pohdinnalle aiheen parissa.

Aina ei tarvitse heti "ärsyyntyä" vaan sen voi kokea haasteena jutusteluun.

Elämä on mielenkiintoista ja erilaiset ihmiset...sanotaan olevan elämän rikkaus.
Joskus tosin se rikkaus pistää niin sanotusti "sapen kiehumaan"

Mutta ymmärtämään pyrkimällä ja toisen ihmisen kunnioittamiseen (vaikka olisikin erimieltä) voi oma ajatusmaailma saada uutta väriä ja ajatuskuvioita erilaisia.

Lisäpohdinnat.

[Thomas McElwain]

Olin tiistai-iltana syntäreillä. Katsoin seinämittaista kirjahyllyä ja sanoin niin suuressa valikoimassa varmaan Siionin Virsien olevan, joten voitaisi veisata parikymmentä säkeistöä. Päivän sankari, joka mahdollisesti pitää itseään Jumalankieltäjänä, pahoitteli kirjan puuttumista ja kehui sen sisältöä. Jopa meikäläisen töykeää möhläystä voi kokea positiivisena.

[Leena]

Oudoimmasta kokemuksestani olen kertonut vuonna vilua ja nälkää.
Periaatteena kun on:  En puhu, elleivät kysy.
Minut teki tuppisuuksi nuoruusvuosien evankeliointipakko.  
En jaksa enää, vaikka se mainittiin pelastuksen ehdoksi.

Toista, jos kysyvät.  Koetan vastata rehellisesti.  

Uskotsä Jumalaan?
Uskon.
Siis ...   uskotsä Aatamiin ja Eevaan?
.............................................

Koetan selittää jotakin VT:n eksegetiikasta hihaan tarttunutta perimätietoa.
Työtoveri aloittaa murjotuksen, joka johtaa jo potilastyön vaikeutumiseen.
Hän puhuu "uskovaisista" ikäviä kahvihuoneessa. Ryystän kahvia ja selaan lehteä, ja ajattelen että siinähän saarnaat.  Ei tipu tulta ei tulikiveä.  EVVK.

Loppujen lopuksi hän kai odotti, että olision jotenkin syttynyt pauhuun  --- minä vain en siinä provosoitunut tivaamaan tai vinkumaan takaisin, pelottelusta puhumattakaan.  Jollakin ihme tavalla tuli fiilis, että hän kaipaa vahvistukseksi ateismiin tulolleen nyt paukutusta vastakkaisesta bunkkerista, ja minähän en tulita.  Tästä en riitele, amen.  MInä erosin kirkosta! Kuulin.    Annatko suolaa.  Miksi täältä ei saa ikinä kalaa, joka olisi maustettu?

[maisakai]

Olin tiistai-iltana syntäreillä. Katsoin seinämittaista kirjahyllyä ja sanoin niin suuressa valikoimassa varmaan Siionin Virsien olevan, joten voitaisi veisata parikymmentä säkeistöä. Päivän sankari, joka mahdollisesti pitää itseään Jumalankieltäjänä, pahoitteli kirjan puuttumista ja kehui sen sisältöä. Jopa meikäläisen töykeää möhläystä voi kokea positiivisena.

Hauska pikku provo. 

[malla]

Jos voisi olla joskus kuuntelijana.
Uskoisin että moni kaipaa kuuntelijaa.
Kuuntelijaa ja ymmärtäjää.
Kuunnella -eikä vain olla kuulolla.

[vn]

Jos voisi olla joskus kuuntelijana.
Uskoisin että moni kaipaa kuuntelijaa.
Kuuntelijaa ja ymmärtäjää.
Kuunnella -eikä vain olla kuulolla.

Totta puhut 

[malla]

Vapahtaja sanoi (sanoo) näinkin:

Matt. 5:41
   
ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.

[karjalaisenkyösti]

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/usko/4223/lahetysjohtaja_kristittyjen_uskonnonvapaus_kapenee_lansimaissakin

Jos siis joku haluaa tehdä jotain hyödyllistä, niin esim. vainottujen kristittyjen eteen on meillä jokaisella halutessamme mahdollisuus tehdä jotain.
Stefanus-Lähetys ry:n kautta varmasti pääsee alkuun ja jos sitten haluaa edistää vainottujen asiaa uskomusmaailmasta riippumatta niin Amnesty on myös hyvä vaihtoehto.
Joskus itsekin olin Amnestyn listoilla ja lähettelin vetoomuksia eri maiden päättäville tahoille saatuani Amnestyltä nimiä ja osoitteita, joille lähettää.
Jos osaa kirjoittaa jonkintasoista englantia, niin tässä on hyvä homma, josta on apua vainotuille ihmisille.
Samalla on tilaisuus kohentaa englanninkielen taitoaan.

[Leena]

Nyt Amnestyssa pääsee vieläkin vähemmällä, eli paheksuntansa voi ilmaista netissä.

[Sanneli]

Musta tuntuu luonnolliselta puhua herännäisyydestä jos yhtään enempää kerron itsestäni. Esimerkiksi junassa on vieruskaverin kanssa tullut monesti juteltua asiasta - ihan vain siksi, että olen ollut matkalla Aholansaareen tai herättäjäjuhlille. Tai tarvittaessa tuntuu mukavalta kysyä, pahastuuko keskustelukumppani, jos häntä muistaa iltarukouksessa.

[juhani]

Jännä juttu provokaatiosta minulle... minä provosoin Lutteeruksella ja toinen henkilö suuttuu. Hän sanoo minulle, että sinä olet saatanasta.