Mitä on kristuksen seuraaminen

[Leena]

Olen pitkään miettinyt sitä, että saatan joillakin ajoin vierastaa " körttiläisiä ajatuksia" . Toisin ajoin sitten en ollenkaan.

Jokin vanha istuu kuin nenä päähän. Se on körttivirsistä tuttua, ja juuri tuosta " Suo, Jeesus, paras opettaja mun itseäni tuntea" .

Muualta kuin körttiläisyydestä on puolestaan omittu " Jumala joka teissä vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen" .

Jumala vaikuttaa. Niin kyllä. Mutta ajatus minusta itsestäni robottina jonka Jumala ohjelmoi ei pelitäkään enää. Voin mainiosti valita monia ikäviä asioita joista tiedän hyvin, tämä ei ole Jumalalle mieleen:

- Kantaa kaunaa miettimättä omaa osuuttani ja omaa kohtuuttomuuttani. Erityisesti on mielessä ruikutus " niminerkistä joka sai minut lähtemään" . Ehei. Oma sensitiivisyyteni sen sai aikaan ja oma kyvyttömyyteni antaa yhtikä nitään anteeksi, hyvä tavaton.

-  ahneus kun tuttu yhteisvastuukerääjä rämpii räntäsateessa luokseni. Okei. Ei ollut käteistä. Meninkö lupaukseni mukaan verkkopankille? No enpä vaan. Teki mieleni pitää ne rahat tänä vuonna itse!

-  ja näitähän riittää, viitsinkö edes luetella, en tasan.

Jumala vaikuttaa, olenpa tässä havainnut ettei siinä määrin kuin toivon!
Jotakin muuta on kristuksen seuraaminen. Kilvoittelua.

Muistamista, ei hän liioin kiusauksitta selviytynyt. Minä tuppaan vain kompastumaan joka esteeseen.

[Leena]

Mietin edelleen: Se on toisen ihmisen armahtamista.

Käykö sellainen itsestään? Ihailen körttejä, sillä näköjään. Päätellen useidenkin ollaköllöttelyteksteistä.
Siinä sivussa tulee armahdettua ja autettua. Onnittelut. Ei onnistu minulta.

Se körttipappi, joka ensin kyllä vähän erehtyi ja tönäisi luottamuksen Jumalaan nurin ---- kyllä se sillä voimallisesti koska en tuntenut juuri hänen ilmaisujaan vasn typeryyksissäni puhuin " johdatuksesta " kun oikeammat sanat olivat kuuluneet:  Viitsiiköhän Jumala välittää sellaisesta joka tapahtuu minulle, milloin en sille itse mitään ole mahtanut, tuleeko tämä Jumalalta?  Siinä tapauksessa yksi ja sama.

Hän nauroi katkeraa naurua Kotkan seurisnuorista " sinä tietenkin ajattelet joo, nyt muutit kirkkokadulle vaikka Jumala tahtoi Keskuskadulle, tiedetään" pikkuisen erehtyi ja niin saattaa käydä. 

Tässä seuraamisjutussa kyllä luotsasi selville vesille.

...................

No myöhemmin ymmärsin syitä katkeruuteen.   Olisin kokenut itsekin.  Ehkä.  Tai vähintään jutut olisivat olleet äärettömän huvittavia.

Kysyin myöhemmin selkeämmin kun osasin.

Jumala vaikuttaa minussa, siis mitä?

Meillä on kilvoittelu itsekästä luontoamme, maailmaa ja pahaa henkeä vastaan.

.........................

Kenelle se on ollaköllöttelyä ja juuri sitä, kuinka nyt ihan itsestä tuntuu kivalta käyttäytyä niin no, hän ajattelee sitten niin. Kovasti " körttiläinen" ajatus.

Ehkä tänään. Olikohan aina?

Jos on , ei, apua!

 Kirjoittelen joskus tänne, mutta Leenana vaan. Ja riivatun laiskana kilvoittelemaan vielä. Ellei armahdeta niin kehnostipa käy.   Kastettuna kristittynä, kelvottomana mutta armahdettuna kastepuvun arvoiseksi, valkeaan vaatteeseen puettuna ansiottani.


En " körttinä" .

[Pena]

Minulle Kristuksen seuraaminen on yhä enemmän yhteisöön kuulumista. Ei Paimen ole vain minun paimeneni vaan meidän kaikkien. Ei Viinipuu ole runko, johon vain minä kuulun, vaan kaikkien oksien runko.

Yhteisöllä en tarkoita körttiläisiä tai luterilaisia, vaan kaikkia kristittyjä. Pitäisikö avartaa vielä koko ihmiskuntaan tai luomakuntaan? Näitäkin ajatuksia löydän Raamatusta. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.

[Leena]

Minulle Kristuksen seuraaminen on yhä enemmän yhteisöön kuulumista. Ei Paimen ole vain minun paimeneni vaan meidän kaikkien. Ei Viinipuu ole runko, johon vain minä kuulun, vaan kaikkien oksien runko.

Yhteisöllä en tarkoita körttiläisiä tai luterilaisia, vaan kaikkia kristittyjä. Pitäisikö avartaa vielä koko ihmiskuntaan tai luomakuntaan? Näitäkin ajatuksia löydän Raamatusta. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.

Näin, epäilemättä, mikäli sinut yhteisöön hyväksytään. Jouduin juuri Pohjois-Karjalan vuosinani kohtaamaan tilanteen jossapa en niin tervetullut ollutkaan. Ei se täällä liioin niin itsestäänselvää ole ollut.

Tällöin keskustelin paljon siitä, kuinka tehdä, miten " kuulua yhteisöön" jos ihmiset pelkäävät oireitani, ja itseäni huojensi suuresti ja syvästi:  Ei sinun ole pakko. Jos ja kun pelkäät mennä toisten joukkoon Jumala sen näkee, Jumala antaa anteeksi, Jumala hyväksyy myös yksin taivaltajat.

Sattumalta löytyy naapuri jonka terassin pöydältä löytyy avoin Raamattu.

Ei hänkään  kuulu " ryhmään" eikä varsinkaan " oikeaan ryhmään" .

Olisiko tässäkin niin :  Toiselle annan toiset askareet.

Mutta joskaan et voi, rohkene, sairautesi tähden jaksa ryhmiin niin minkäänlaisiin, minä en sinua jätä, sinä olet minun, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Tämä on minusta sitä ja toisesta tätä. Tule ja seuraa minua! Mikä on seuratessa arvostettuna, kenties vallan ihailtunakin ryhmän jäsenenä?  Mitä on pelästyä koko ryhmää? Mitä on, jos et uskalla lähteä kadulle koska tiedät, nyt kaadun eikä tässä kaupungissa kukaan  auta? 

Ja hämmästyneenä toteat:  Sinä kuulut ryhmään. Se ei ollutkaan körttiryhmä, seurat, nimetty joukko joka mitä tavallisimmin on vakuuttunut omasta oikeassaolistaan. Sinä kuulut taloyhtiöösi, naapureiden joukkoon ja yllätyt:  Hyvä tavaton! Nämä elävät elämää, jota itse olet tuuminut toisen armahtamiseksi! Tuohan auttaa naapurin yksinäistä vanhusta käymällä kaupassa. Tuo käy aivoverenvuodon jälkeen invalidisoituneen luona muistuttamassa, otithan lääkkeesi.

Tuo, hyvä tavaton, sanoo:  Jos voit huonosti ja tarvitset sairaalaa tule meille! kun sanon, jättäkää ihmeessä kukat minun toimekseni matkan ajaksi!

Ryhmä?  Ei, en kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Se ei itselkeni merkitse Kristuksrn  seuraamista. Minun ei tarvitse. Mutta hyvin jaan tässä osan ajatuksista. Jos säikäytän toiset niin minkäs sille teet. Katoavaisuuden alle taipuminen vähintään on tutuksi tullutta, ja hiljainenkin kuuluu ryhmään, perheeseensä, joka niinikään empimättä nousee kun kutsutaan ehtoolliselle,vieraampiinkin ihmisiin, joiden puolesta rukoilla!

Kiitos tästä!

[Pena]

Ryhmä on eri asia kuin se, mitä tässä tarkoitan yhteisöllä. Pieni porukka, joka katsoo yksin olevansa 'pyhä yhteinen seurakunta' on mielestäni harhassa. Jos se katsoo oikeudekseen valita, kenet hyväksyy tai torjuu, sitä voisi sanoa jopa saatanalliseksi.

[vn]

Olen tainnut tuollaisessa "ryhmässä" joskus olla...
Vaarana on se ettei heti helposti huomaa että on harhassa.
En voi muuta kuin luottaa ja rukoilla että Jumala pitää omistaan huolta.

[juhani]

Ryhmä on eri asia kuin se, mitä tässä tarkoitan yhteisöllä. Pieni porukka, joka katsoo yksin olevansa 'pyhä yhteinen seurakunta' on mielestäni harhassa. Jos se katsoo oikeudekseen valita, kenet hyväksyy tai torjuu, sitä voisi sanoa jopa saatanalliseksi.

se on näin... harmillista...

[Ainuliini]

Minulle Kristuksen seuraaminen  on henkilökohtaista kulkemista Hänen kanssaan rukouksen ja Raamatun lukemisen kautta. Seuraaminen  on "vaellusta niin kuin hän vaelsi" ja ristinsä ottamista ja kantamista. Minun ristinäni pidän ainoastaan omaa minääni ja se vasta raskasta on kuljettaa puhumattakaan vaeltamista Hänen vaelluksessaan joka on minulla jonkunlaista konttaamista ja Hänen jalassaan roikkumista ja valitusta heti kun jokin asia vastustaa. Mieluiten haluan olla kuunteleva Maria Hänen jalkojensa juuressa. Se kuulostaa helpolta.

Edellä on  keskusteltu  ryhmään kuulumisesta. Se voisi olla erillinen keskustelu. Helpompi olisi seurata lyhyempiä keskusteluja kun en jaksa olla kauan tietokoneen ääressä. Tietysti  keskustelu venyy jos aihe on kiinnostava.
Itselläni on ollut omassa elämässäni törmäyksiä eri ryhmissä siitä että en ole kovin sopiva mihinkään. Riitoja ei ole syntynyt, on parempi vaieta asioista joita toiset eivät hyväksy tai ymmärrä.  Tämä ei tarkoita että olisin juossut seurakunnasta toiseen. Uskoontuloni oli helluntailais-körttiläinen. Olen luterilaiseksi kastettu. Tästä seurasi tämä omanlaisen paikan hakeminen mutta 37 vuoden jälkeenolen yhäkin luterilaisen kirkon jäsen, en ole vaihtanut kertaakaan. Eroa olen viime aikoina harkinnut sen järkyttävän luopumuksen tähden.

[Riitta-mummi]

Jotenkin samoin on ollut minullakin. En vain halua käyttää kovin hurskaita ilmaisuja, koska en ole hurskas vaan toivon kelpaavani syntisenäkin. Rukous ja Raamatun opetukset pitävät tiellä. Olin sirpaleina, kyselen edelleen .
Tie on valmis     ;   

https://youtu.be/dzYzqTYeDYY

[Leena]

Tuolla taidettiin keskustella ryhmän merkityksestä ja tällä kertaa niin päin että se merkitsi yhteisöllisyyttä tämä Kristuksen seuraaminen ja siinä, kun olen sitä paljon ajatellut, tavalkansa ollaan oikeassa kyllä.  Juttu on suunnilleen sitä " missä kaksi tai kolme on koolla" ja samoin, yhteisön toinen toiselleen antamassa avussa on se aineellista tai muuta sorttia.

Ei se ole minusta hullummasti mutten oikein osaa näitä ajatella, ainakaan oikein, niin arvelen. Minä kopioin nuo sekä tuon seuraamisen että yhteisön Dietricus Docensilta ja hänen kirjoistaan joista toinen on Yhteinen elämä ( ent Kristillinen yhteiselämä)

[malla]

Kristuksen sisällistä tuntemusta, voisi ainakin olla.
Sehän taisi olla se seppä Högmanin ohje Paavollekin aikanaan.
Vähin erin oppia tuntemaan sisällisesti, sisäisesti Vapahtajaa ja hänen mielenlaatuaan.

[Leena]

Kristuksen sisällistä tuntemusta, voisi ainakin olla.
Sehän taisi olla se seppä Högmanin ohje Paavollekin aikanaan.
Vähin erin oppia tuntemaan sisällisesti, sisäisesti Vapahtajaa ja hänen mielenlaatuaan.

Tää on muuan niitä juttuja joita en eläissäni ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään. Seppä taisi vastata terävänäköisenä miehenä yhdelle kyselijälle. Mitä se yleistettynä sitten on, taidan nostaa hattua ja mennä ohi.

[Riitta-mummi]

Minusta on outoa, mutta ihanaa, kun vuosien pohdintojen, lukemisien, kyselemisien jälkeen ' palikat ovat asettuneet'  tällä matkalla niin, että saan vain olla ja elää.

Tämä on kuin kotona lapsena. Äiti ja isä päättivät puolestani, neuvoivat , kielsivät ja joskus kehoittivat työhön.

Lapsenmielisenä olen aina pitänyt itseäni. Minua ovat kantaneet juuri lapsille annetut lupaukset, kuten myös toistuvasti tullut näky käsien hipiästä, sormenjäljistä joista minut tunnetaan.
Mitä muuta tarvitsisin.  Omaisia ja ystäviä. Rakkautta ja kohtuullista terveyttä.

[Leena]

toistuvasti tullut näky käsien hipiästä, sormenjäljistä joista minut tunnetaan.
Mitä muuta tarvitsisin.  Omaisia ja ystäviä. Rakkautta ja kohtuullista terveyttä.

Kiitos ajatuksesta josta jatkaa.  Mietin sitä, kuinka näistä vähitellen yksi toisensa jälkeen otetaan pois.  Lopulta ei muuta jää, kuin tuo " kämmenten maloon piirrettynä" oleminen. Mitähän se lopulta on? Jonkun elämä päättyy ainakin ulkoa katsoen juuri tuolla tavalla.   

Näköjään olen kirjoitellut seuratupa-osastoon aika hyödyttömiä ja hajanaisia ajatuksia ja sitten lopettanut.  Syy on kyllä ilmeinen. Tuo pirstaleisuus, kun muu teksti on asiallista ja kertovaa kyllä on kuva mielen maisemasta ja saattaa tulla joskus toistenkin eteen. Muut suhteet ovat rakkaudellisia ja selkeitä ja suhde työhön on järjestynyt ja onnellinen ja valoisa. 

Tavallisesti tällä kohdin keskeytetään ja huomautetaan että niissähän se Jumala juuri on, ja näin olisin  keskeyttänyt hapuilijan pari vuotta sitten itsekin. Ihme on, ellen tehnyt sitä täällä. Olen pahoillani, ei pitäisi. 

Niin ei olekaan.   Jumala on jotakin, johon on aivan oma suhteensa ja Hän on ollut aika vaitelias pitkään.  Kyselyt ja irtisanoutumiset milloin mistäkin noissa kirjoitteluissa eivät merkitse mitään muuta.  Ei ole sanottavaa niin pitkään kuin Jumala vaikenee mutta kyseltävää on, kunnes ei juuri edes kysele.  Toisten kirjoittamista kirjoista ja täältä kuitenkin on löytynyt vähäinen valon pilkahdus, kuin Nehemian(?) kirjan sana:  Hän on vaiti koska rakastaa sinua.

Jaa. Kuonkas tästä rakennettiinkaan aasinsilta Kristuksen seuraamiseen?