Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 30.10.15 - klo:07:37
-
Olemmeko muuttuneet ? Mikä on muuttunut kohdallasi ? Mikä on sinua muuttanut eniten ?
-
Lastenlapset ja eläke
Jäin elakkeelle heti, kun säädetty aika täyttyi, suurelta osin ajatuksena lapseni perheen tukeminen päivystysluonteisesti. Se on uusi projekti heittäessään ulos työrytmistä. Eläkkeelläolon vapaus sallii uudistumisen.
Matkustaminen työpaikalle toiseen kaupunkiin on jäänyt. Tilalla on liikkuminen kodin ympäristössä. Siksi tutustuminen kotikaupungin ihmisiin on avannut uusia uria. Työaikana olin vieras täällä, nyt olen kotoutunut.
-
Pitkien pysähtyneiden elämänvaiheiden, erilaisten kausien, annettua vihdoin tilaa muuttumiselle alkoi tapahtua.Kaikki on tapahtunut h i t a a s t i.
Suurin muutos tapahtui uskonelämässä kun vapauduin ja aloin ajatella omilla aivoillani.
Aivoittelut muuttuivat usein sen mukaan mitä olin omaksunut lukemistani kirjoista.
Tarkoitan hengellisiä kirjoja. Olematta vaikutuksille täysin altis, olen löytänyt sellaista jonka toivon pysyvän niin ortodokseilta, katoöisilta mystikoilta kuin körttivaikuttajilta.
Aikani olen uusilla tuttavuuksilla ' herkutellut' sitten unohtaakseni, mutta ehkä alitajuntaan on jäänyt piirto tai hiven.
Tämä kokemusten kirjo on muokannut ja muovannut minua, se on; sieluani, henkeäni, ja pikkuriikkisen ruumistanikin. Lain taakka on otettu pois.
Vapaudenkaipuuni ei ole halua vapautua Jeesuksen opetuksista tai Jumalan tuntemisesta.
Sen minkä on tapahtunut koen johdatuksessa tapahtuneeksi.
-
Vapaudenkaipuuni ei ole halua vapautua Jeesuksen opetuksista tai Jumalan tuntemisesta.
Minä haluaisin vapautua erinäisistä omista tottumuksistani ja peloistani ja armottomuudestani....
-
Paradoksaalista, että muutos on mahdollinen itsensä hyväksymisen kautta.
-
Minä haluaisin vapautua erinäisistä omista tottumuksistani ja peloistani ja armottomuudestani....
Kuulostaa aivan siltä mitä me kaikki synnin painon alla tunnemme. Eikä kaikki tarvitse olla edes syntiä, vaan huonoa tapaa.
Tuo mitä kaipaat on mahdollista. Voin omalta kohdaltani sen todistaa. En viitsi laittaa luetteloa mistä kaikesta olen päässyt . Se on käynyt h i t a a s t i.
Yksi pahe kerrallaan on riisuttu. Tämä ei tarkoita pyhitystä, luulisin, vaan vastausta pyyntöihini.
Jumalalla on keinonsa, joskus koulutus on kovaa. Minä olen ollut kovapäinen koulukas.
-
Olosuhteiden muutoksen vaikutus mielen muuttumiseen on ratkaiseva. Olosuhteiden ja mielen välinen side on kiinteä. Kun ihmisen kohtaa kriisi, hän rukoilee selvitäkseen. Jo siinä mieli on uudistunut. Jumala on lähellä silloin, kun Hän tuntuu olevan kaukana.
Olosuhteiden ja mielen vuorovaikutus on jatkuva prosessi.
-
Varsin mielenkiintoinen avaus ja keskustelun alku...ja jokseenkin haastava.
Muutoksesta ja sen mahdollisuuksista on puhuttu kovasti työelämässäkin.
Ehkä jotain pientä minussakin on tapahtunut, vaikkakin muutosvastarintaa toki on ollut...
Eräänkin monipäiväisen kurssin otsikkona oli "Oppiminen on muuttumista".
Monia muitakin mielenkiintoisia kursseja, joissa muuttumistavoitteet minulla ja monella
muullakin jäi alkutekijöihinsä.
Pekka taisi mainita eläkkeelle siirtymisen positiivisesta vaikutuksesta muutokseen,
ehkä myös uudistumiseen.
Allekirjoitan tämän täysin. Jonkinlainen vapaus ja rohkeus koitti siinä tilanteessa.
Myös se että pystyn määrittelemään enemmän ajankäyttööni.
Olihan mulla tavoitteita ja halukkuutta muutokseen liikuntaharrastuksenkin suhteen.
Se on kyllä tyssännyt sairauksiin ja muihin iän tuomiin rajoitteisiin.
Yksi iso asia mulla vuosia sitten oli lauluharrastuksen uusi viriäminen.
Siitä iloitsen ja olen selkeästi kehittynyt. Ja unohtanut mitä ramppikuume tarkoittaa.
Se on syytä muistaa että lähimmäistämme emme voi muuttaa.
Itseämmekin varsin huonosti, mutta Jumala voi muuttaa ja johdattaa.
Suurin muutos minussa on tapahtunut ja tapahtuu sydämmessäni, ehkä itseltänikin
piilossa.
Mieleni uudistumisen kautta. Jumalan armosta ja rakkaudesta minua kohtaan.
-
Tässä tämä Riitan esille ottama raamatunteksti kokonaisuudessaan. Se löytyy (KR38) Roomalaiskirjeen 12 luvusta jakeesta 2:
"
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
"
Uudessa käännöksessä (KR92) teksti on seuraavanlainen:
"
Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
"
Nopeasti luettuna tässä laitetaan vastakkain "tämän maailman meno" ja tuo "mielen uudistuminen".
"Mielen uudistuminen" (mitä se sitten onkaan) on tekstin mukaan välttämätöntä siksi, että osaisi arvioida, mikä Jumalan tahto on.
-
Korsi on heinäkasvien varsi. Korsi on vanhemmiten puutuva ja esimerkiksi bambuilla puumainen. Korressa on nivelten kohdalla paisunut solmu ja niiden väli on useimmiten ontto. Korren pituuskasvu tapahtuu solmujen yläpuolelta välikasvusolukosta. Myös solmut voivat kasvaa alasivultaan ja kohottaa lakoutuneen korren pystyyn. Heinäkasvien lehdet lähtevät solmusta kortta ympäröivänä tuppena.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Korsi
-
Paradoksaalista, että muutos on mahdollinen itsensä hyväksymisen kautta.
Matka on mahdollinen vasta, kun tietää, mistä tilasta lähdetään.
-
Roomalaiskirjeen 12 luvusta jakeesta 2:
"
Älkääkä mukautuko tämän maailman menoon
"
Mitä on maailman menoon mukautuminen?
Mitä on se, että ei mukaudu tämän maailman menoon?
Kuinka voi mieleltään uudistua siten, että ei enää mukaudu siihen menoon?
-
Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: -- Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.
Room. 12:2 kohdälla näkyy olevan viittaus tähän Efesolaiskirjeen katkelmaan. Siinä asetetaan vastakkain pimeässä tehdyt järjettömyydet ja päivänvaloa kestävä järkevyys.
-
Onhan tuo järkevyys arvostettavaa. Toisinaan vain on järkevää olla paha, vaikka nyt silloin kun muutoin koituu itselle hankaluuksia. Sen tietää jo lapsikin. Jos koulukaveria kiusataan on aika järjetöntä ruveta vastaan hannaamaan. Jos kiusaa toisten mukana, on ehdottomasti varmemmin turvassa itse.
Se tahtoo tuo ihmisjärki sanella yllättäviä ratkaisuja, harvemmin kovin hyviä.
Hyväksi ajattelen jotakin semmoista joka toimii kuin toivoisi itseään kohtaan toimittavan. Ja koska tämä kertaalleen tuotti suuren hämmennyksen ja vaati putkähkön kirjoittelun , ei Penan kanssa vaan toisen yksilön jolle tuo miten niin samaa toiselle kuin itselle toivottaisiin oli täysin järjetön ja siten mahdoton ajatus koska ihmiset tarvitsevat erilaisia asioita, ,, niin todettakoon nyt: ei, ei tarvitse tuoda minulle aamiaista vuoteeseen koska sängyssä syöminen on hankalaa. Mutta jos minä tiedän että se toisesta välillä on, niin sitten minä vien. En siis toimi kuten toivoisin itseään kohtaan toimittavan juuri olettaen että jokainen on kanssani samanlainen, vaan koettavalla huomioida toisen tarpeet ja toiveet. Semmoista.
-
Olemmeko muuttuneet ? Mikä on muuttunut kohdallasi ? Mikä on sinua muuttanut eniten ?
Tahdotko kertoa, miten olet muuttunut? Mikä on muuttunut kohdallasi (mieluiten hengellisesti?) Kokoaisitko tähän sinua muuttaneet henkilöt, kirjat yms.
Onko toisinaan hyvä esittää itselle tärkeä kysymys? Onko toisinaan tärkeää saada kertoa kokemuksistaan itse?
-
Täällä körteissä ollaan muutoksen hyväksyvällä kannalla, sen huomasin heti kun tänne seitsemän vuotta sitten kirjauduin. Aiemmassa fundamentissa elämässäni pitäydyttiin tietyissä ulkoa opetelluissa raamatunlauseissa, sallituissa ajatuksissa ja pyhityksessä joka saavutettiin yhteisön ehdoilla. Siinäpä ei juuri muutosta hyväksytty. Pelastusvarmuus tuli olla, ja siinä pysyä.
Pala palalta ovat opitut tavat, puheet, lukemiset, tilaisuksissa käymiset jääneet. Olen vapauden tiellä.
Tässä vapaudessa kuulen elävän Jumalan äänen.
Jumalan kasvojen edessä olen tehnyt tiliä vääriksi teoiksi, tavoiksi ja puheiksi havaitsemistani asioista. Se on sitä ' sielun kaivon puhdistamista '. Sen tavoitteena on tyhjä kaivo.
Tällä tietyömaalla ovat mestareina olleet, veljeni Juhani, Viljo Porkola, Pauli Annala, Lauri Maarala,Mestari Eckhart, Ristin Johannes,Avilan Teresa, Augustinut ja parhaillaan tyhjyyden puhtaudesta opettava Johannes Tauler.
Olen havainnut että luontainen tapani elää uskoa on karuhko, tunteilematon vaikka innostuneesta kirjoittelustani voisi muuta luulla.
Kun löysin ominaispiirteeni, mystiikan tajun, alkoi suuren muutoksen vaihe.
Mihin lie johtanee. Toivon perillepääsyä.
-
Varsin tärkeää olisi tietää missä olen.
Sitten jos ja kun se tavalla tai toisella selviää, ajattelisin, Jumalan avulla,
on hiljentymisen ja kyselyn paikka, onko muutos edessä, kenties välttämätön.
Jos tämä ei muutoin itselle selviä, Jumala armossaan antaa pysähdyksen paikkoja.
En vaan aina tätäkään näe ja tunnista.
Silti, joka aamu on armo uus, aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä, kokemuksesta oppineena.
:eusa_pray:
-
Muutosta ei voi välttää. Parannusta ja rappeutumista tapahtuu koko ajan. Vanheneminenkin on samanaikaista viisastumista ja höperöitymistä. Kristityn on yritettävä tulla lempeämmäksi.
-
Minä haluaisin vapautua erinäisistä omista tottumuksistani ja peloistani ja armottomuudestani....
Täällä on paljon kirjoiteltu muuttumisesta, muutoksen mahdollisuudesta, " mitä se on" ja kertoopa joku avarasti. moniaalla omasta uskonkehityksestäänkin. Muistelen itse Paavalia, joka lopulta tuskastuneena valitti: Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista. Sitä hyvää mitä tahdon, minä en tee, sitä pahaa teen mitä en tahdo.
Ihmisen puutteellinen olemus jää hänessä olemaan niin pitkään kuin hän elää, ja niin se on näilläkin jotka paranevat synnistänsä omasta mielestään. Ehkä paranevat, mutten minä ainakaan ole muuttunut lainkaan.
Älä murehdi, kyllähän useimmilla on hyvin paljon jotakin johon väsyy ja kyllästyy.tavallisempaa on että se vain näyttäytyy ilmeisempänä itselle ja väsyttää pahemmin.
-
Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta?
Ehkä, ehkä ei.
Edellisissä viesteissä on aihetta käsitelty kahdesta näkökulmasta kristillisen uskon vaikutusta ihmisen uudistumisessa ja toinen on ihmisen psyykkisen puolen uudistumiseen.
Jätän omassa viestissäni käsittelemättä psyykkisen puolen uudistumisen. Koska olemme seuratuvan puolella, tuon vain oman tuntemukseni tällä kertaa kristillisen uskon kautta ihmisen mielen uudistajana. Ei silti molemmathan näkökulmat ihmisen mielen uudistajan kulkevat käsi kädessä ihmisen elämänkaaren aikana.
Itse koen että ihminen ei sisimmässään uskon kautta mieleensä uudista, koska uskomme on niin heikko, emmekä halua uudistua. Niin kuin Hän meitä opettaa, syntisenä synnyin ja syntisenä kuolen ja se on minun hyväksyttävä.
Toisaalta minulle on myös ilmoitettu että kaikki pahat teot saan anteeksi ja Armo.
Tehkää parannus…
Ulkoisesti varmasti mieleni uudistuu ja se näkyy sosiaalisessa elämässä osallistumalla seurakunnan toimintaan, Raamatun tutkimiseen ja eri elämän tilanteissa.
Tällähän haluan sitten osoittaa olevani uudistunut mieleltäni. Ketähän Bengt yrittää pettää, uudistunut mieli?
” Ei ole monia vuosia vielä kulunut, kun erään kirkon portailla oli keväisenä aamuna ennen rippikoulutuntien alkua istahtanut tyttö, joka luki virsiläksyään:
”Ah, tää kova sydämen mult` ota pois, Uus sijaan luo, , Isä taivaan! Uus sydän, mi pyhä ja puhdas ois , Pois synnistä luopunut aivan! Mua syntistä armahda Herra"!
Hän luki useaan kertaan ja alkoi aavistella, miksi hänelle ei ole Kristuksen osallisuutta. Se on hänen sydämensä tähden.
Kyynel vierähti poskelle.
Hän ei nähnyt sitä, että silloin saapui hänen luoksensa Kristus, joka oli monet päivät nojailut kirkon aitaa yksinäisenä ja unohdettuna ja katsellut rippilasten joukkoa. – Oli sinä vuotena ainakin yksi, jonka saatteli Kristus itse pyhälle aterialle, jonka särjetyssä sydämessä Hän oli sijan saanut.
Särjetyn sydänten valtakunta - ihmeellinen valtakunta – kyynelten valtakunta ja autuuden maa!
Sinä avauduit silloin kesäisen illan laskussa haudalla, jolla kukkivat särjetyt sydämet".
Viimeinen Vaivattu
Kokoelma kertomuksia
Armas Anttila
Herättäjä – Yhdistys 1951. s. 151 – 152.
SV.143.
ps. Joosuan kirja puhuttelee minulle omaa mielen muuttumista uudistuksen kautta.
-
On suotavaa tuntea itsessään tapahtunut muutos, sillä se ei ole omaa työtä muulta osin kuin, että on hellittämättä rukoillut ja pyytänyt tiettyjä muutoksia.
Jos muutosta huomaa, se on kiitoksen ja ylistyksen paikka muistaa Herraamme jolla on voima ja valta muuttaa meitä ja koko maailmaakin.
-
Kliseistähän tämä on, mutta elämä on opettanut ja aikuistuminen on vapauttanut. Vapauttanut myös olemaan ihan vaan oma itsensä tälläisenä kuin olen, vailla "pakkoa" muuttua miksikään muuksi. Tässä puhun nyt vain ja ainoastaan itsestäni enkä vertaa kenenkään muun elämään. Muutos voi itsessään olla hyvä tai huono asia, se on yksilöllistä ja tilannekohtaista. Tämä aihe olisi kyllä laaja ja jos tätä kävisi avaamaan ihan kunnolla, menisi aikaa ja bittejä... Mutta jotain tässä makkarasopan laiton yhteydessä nyt. Ehkä jatkan joskus toiste.
Lapsuus oli aika peruslapsuutta duunariperheessä. No toinen vanhemmista oli alkohoisti jo silloin, mutta lieneekö se siis niin tavatonta kuin miltä se etenkin teini-ikäisenä tuntui, "kenelläkään muulla" ei siis ollut yhtä paskaa perhettä kuin minulla :D. (Mulla on hyvät vanhemmat. Parhaansa tehneet, omien heikkouksiensa ja historiansa muovaamia hekin.) Olen jonkun verran ollut koulukiusattu, mutta se ei onneksi ole minun elämää määritelyt, muuta kuin ehkä siinä, että kaikenlainen vääryys, kiusaaminen ja syrjintä saa näkemään punaista, ja tämän olen omille lapsillenikin tolkuttanut. Että teitä ei saa kiusata, ettekä te saaa kiusata ketään. Jos kiusaatte niin puutun siihen ja rähisen. Ja näin on kyllä tapahtunutkin.
Nuorena mulla ei ollut sillein kavereita kuin olisin kaivannut. Yksin ei varsinaisesti tarvinnut olla, mutta ei ollut sydänystäviä eikä poikakaveria, niitä jota teini-ikäinen tyttölapsi olisi kaivannut. Uppouduin kirjoihin, laidasta laitaan luin kaikkea mikä eteen tuli. 17-vuotiaana elämä muuttui, ajauduin erään järjestön toimintaan ja sain sekä kavereita, sydänystäviä ja poikakaverin, useammankin niinä vuosina. Pääsin elämään sen ns. normaalin nuoruuden kaikkine kipuineen ja kauneuksineen. Se oli hyvää aikaa ja turvallinen ympäristö kasvaa. Kaiken sen teiniyden koin ilman päihteitä jne. mitkä voi viedä väärille poluille.
Lapsuuden ja nuoruuden usko sydämessä läksin rakentamaan elämää, opiskelua, parisuhdetta, lapsia, työtä -sitä normaalia. Nuo vuodet kasvattivat ehkä eniten. Avioliito, kahden kristityn välinen ja lujassa uskossa sidottu, kariutui 14 vuoden jälkeen. Tuo aika oli toisaalla normaalia ja ihanaa, mutta sitä varjosti aina inhimillinen heikkous, mielenterveyden ongelmat ja päihteet myös. Oli nuori ja viaton nainen, joka uskoi että Jumala parantaa kaiken kun jaksetaan uskoa ja rukoilla ja rakastaa. Oli joitain vuosia vanhempi mies, elämän jo valmiiksi murjoma mies, uskoon tullut ja täynnä toivoa paremmasta. No ei Jumala meitä siinä tilanteessa muuttanut eikä ongemia korjannut. Jälkikäteen ajateltuna, ei noita uupumuksen ja epätoivon vuosia ehkä olisi kannattanut kestää niin kauaa, olisi pitänyt älytä jo aiemmin. No ilman niitä mulla ei olisi kalleimpia aarteitani, lapsiani, mutta kuitenkin. Mutta kun minä uskoin. Rukoilin hellittämättä. Haettiin apua sieltä täältä ja tuolta. Lopulta, totaalisen uupumuksen vallassa, sanoin että ei enää. Rakkautta oli aivan valtavasti, mutta jaksaminen tuli tiensä päähän.
Eron jälkeen alkoi ehkä merkittävin muutosprosessi. Tajusin, ettei minun tarvii hävetä. Okei, olen eronnut nainen, mitä sitten? Olen aina ollut uskossa -tai usko ollut minussa, en ole koskaan minkäänlaista hengellistä heräämistä kokenut. Tajusin, että saan olla tälläinen ja uskoa Jumalaan ja pitää itseni vapahdettuna Jeesuksen sovitustyön tähden, vaikka en niihin muoteihin sovikaan, mihin olin yrittänyt ehkä ahtautua nuoren aikuisuuteni aikana. Ihan vilpittömästi olisin halunnut olla tietynlainen ja tietyissä porukoissa, niissä oli paljon hyvää ja kaunista. (Jos toki kaikkea ihmeellistäkin, ihnimillistä, mutta ärsyttävää ja raivostuttavaakin.) Mutta sen tajuaminen, että ei tarvitse, oli vapauttavaa.
Olen oppinut tosi paljon ihmisiltä joita olen kohdannut vuosien varrella. Työ on ollut tärkeä asia elämää aina. Juopot, narkomaanit, kehitysvammaiset, nuoret, turvapaikanhakijat, lapset, perheet. Kaikki nuo erilaiset ihmiset jotka on omien syidensä takia tarvinneet "ammattiauttajaa". Paljon viisautta ja elämänkokemusta kaiken sen ongelmaisuuden ja avuntarpeen keskellä. Kun on vaihdellen tehnyt kaikenlaista, on leipääntyminen estynyt. Etenkin nuorisopuolen työ, niin väsyttävää kuin se sinänsä onkin, niin siellä pitää pysyä skarppina ja avoimena. Jos yhtään esität tai et ole läsnä, palaute tulee ja se on suoraa. Kiertelemätöntä. Kukkahattuisuuteen ei ole varaa.
Mulla on oikeastaan vain yksi tunnettu ihminen, jota voin sanoa "fanittavani" ja jonka työstä ole saanut itselleni voimaa. Löytyn Jaska on minun idoli. Hänen musiikki saa sydämen liikahtamaan, se monipuolisuus, rouhea ääni ja elämänmakuiset, suorat sanat osuu ja uppoaa.
-
Kiitos sinulle pitkästä ja avoimesta kerronnastasi! :eusa_pray:
Itse en pysty ehkä noin paljoa kertomaan.
Paljon on tuttua asiaa tekstissäsi...koulukiusaaminen...yksinäisyys...ym...
Alkoholi on aina ollut pois lähiympäristöstäni, siitä saan olla kiitollinen.
Ja on tällä foorumilla tullut kyllä esille oma heikkouteni, haavoittuvuuteni, säröni,
alemmuudentunteeni ja vaikka mitkä.
Koen olevani savea, mutta saan olla savenvalajan muovattavana.
Heikosti soivan ja kuuluvan olemukseni saan viedä Suurelle Virittäjälle!
Hän saa minut soimaan, laulamaan, kiittämään, ylistämään, näkemään, kuulemaan, kirjoittamaan, lukemaan...olemaan ja ihmettelemään...
hiljaa rukoilemaan ja huokailemaan.
Olen suuri ihme...ainutlaatuinen...Jumalan luoma...eikä minulla ole lupaa
halveksia Jumalan luomistyötä!
:eusa_angel: :eusa_pray: :039:
-
Olen pohtinut miksi yleensä pyörin tällä foorumilla ja tapahtuuko minussa yleensä mitään uudistumista?
Täällä on nimimerkkejä jotka kertovat miten foorumi on vaikuttanut heidän hengelliseen elämään. Sitten on myös nimimerkkejä jotka kertovat Jumalan vaikuttavan heidän kaikkiin päivän toimintoihinsa ja kertovat sitä foorumilla. Sekä rukoilevat toistensa puolesta eri elämän tilanteisiin, mitä ei pidä vähätellä, mutta kuitenkin.
Kun tulin foorumille ensimmäistä kertaa, odotukset olivat suuret. Mutta hyvin nopeasti huomasin että minä en ole oikeassa paikassa, jouduin päivittäin tai ainakin viikoittain törmäyskurssille. Oman uskoni ja oman suhteeni Herraan tiesin, mutta…
Tällä viikolla on keskusteltu siitä että pitäisi kunnioittaa toista, ei saa loukata, ei arvostella ja olla sivistynyt. Ei saa olla niin pahansuopa vaan rakastaa kanssa kulkija herännäisyyden hengessä.
On myös aikaisemmin kiistelty siitä mikä on perinteis-körttiläisyys ja mikä on nyky-körttiläisyys, siveellisiin arvoihin suhtautumista jne.
Olen pohtinut miksi yleensä pyörin tällä foorumilla ja tapahtuuko minussa yleensä mitään uudistumista?
Tänään ymmärsin yhden tärkeän asian minkä Seppos minulle ilmaisi eräässä viestissään minulle toissa päivänä (vaikka en hänestä pidäkään, mutta se taitaa olla molemmin puolista).
Mitä peilistä näet, saman vanhan Bengt:n?
Ei, kyllä minä olen uudistunut, mutta vähän väärällä tavalla. Minä uskoin että minusta tulee körttien körtti kun aloin käymään seuroissa, liityin Herättäjä- Yhdistykseen, tilasin Herättäjä-lehden, tutustuin herännäisyyden historiaan paremmin mitä rippikoulun aikana olin saanut käsityksen herännäisyydestä.
Ongelma onkin se että minulle on herännäisyys muodostunut uudistusten mukana ongelmalliseksi.
Historia ja tulevaisuus taistelevat keskenään.
Mikäli tämä jatkuu minä tulen riippuvaiseksi joka päiväsestä taistelusta.
Ratkaisu ei vaadi paljon, riittää kun nollaan itseni. Enkä lähde merta edemmäs kalaan.
Uudistus jatkuu....
-
Itse ajattelen että uudistumme jatkuvasti eri tavoilla, eri alueilla, päivittäin.
Uudistuminen, kuten oppiminen, muuttuminen, kasvaminen...tapahtuu kehdosta hautaan.
Elämän varrella joudumme itseemme, muihin ihmisiin, järjestöihin ym. pettymään.
Asiat eivät tapahdu haluamallamme tavalla edes omassa itsessämme.
Jeesus on ainoa johon ei koskaan tarvitse pettyä, Hän on meidät pelastanut ristin kautta.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Hän muuttaa ja uudistaa meitä tänäänkin.
-
Tuosta muuttumisesta tuli vielä mieleen.
Se lienee ainoa asia missä olemme itsekeskeisiä, vai miten lienee?
Ehkä tämä on minulla vaikea aihe, nimittäin itsekeskeisyys, itseriittoisuus jne...
olen niistä saanut pyyhkeitä, enkä ole edes ymmärtänyt mistä kyse...no se siitä...
Mutta jos haluamme muutosta johonkin asiaan...muuttaa jotain mieleiseksemme...
niin ymmärrän että silloin voimme muuttaa vain itseämme...jos sekään onnistuu...
toisille emme voi asettaa vaatimuksia, emmekä voi odottaa toisen muuttumista.
Ja muistuttaisin jälleen:
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, Hän puhuu meille Sanansa kautta,
myös elämän tilanteissa, olosuhteissa.
-
Mua on viehättänyt heräänäisyydessä juuri arki ja sen jakaminen.
Paavo vainaan kylähulluus ja oma tie ja armon alla oleminen, eli toteamus, että en ole pyhimys ja pieneltä paikalta kohtaan lähimmäisen samalta tasolta ja joskus alemmalta, mutta voinee olla, että en tiedä körtteydestä mitään.
Himpe kun muutin Kaskisiin takaisin ja tämä on ruottinkielistä seutua ja het kun tulin tänne, niin aloin jo ajattelemaan ruottiksi ja muutenkin, kun toi kielenoppi on mitä on, et anteeksi huono kieliasuni.
-
Tuosta muuttumisesta tuli vielä mieleen.
Se lienee ainoa asia missä olemme itsekeskeisiä, vai miten lienee?
Ehkä tämä on minulla vaikea aihe, nimittäin itsekeskeisyys, itseriittoisuus jne...
olen niistä saanut pyyhkeitä, enkä ole edes ymmärtänyt mistä kyse...no se siitä...
Mutta jos haluamme muutosta johonkin asiaan...muuttaa jotain mieleiseksemme...
niin ymmärrän että silloin voimme muuttaa vain itseämme...jos sekään onnistuu...
toisille emme voi asettaa vaatimuksia, emmekä voi odottaa toisen muuttumista.
Ja muistuttaisin jälleen:
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, Hän puhuu meille Sanansa kautta,
myös elämän tilanteissa, olosuhteissa.
Viestissäsi puhut että emme voi asettaa vaatimuksiamme, emmekä voi odottaa toisten muuttumista.
Minun näkemykseni on jos puhutaan esimerkiksi kristinuskosta että aina olemme asettaneet vaatimuksia ja pyrkineet muuttamaan ihmisiä meitä tyydyttävään malliin.
Tästä on hyvä esimerkki miten kristinusko tuli pohjolaan. Viikinkikuningas Harald Sinihammas käännytti tanskalaiset kristityksi 900-luvulla ja loi Tanskasta sen näköisen kun halusi myös poliittisesti.
Samoin tänä päivä, on toinen osapuoli mikä asettaa vaatimuksia ja on toinen puoli mikä myös asettaa vaatimuksia. Samoin se on ollut Paavo Ruotsalaisen aikana ja eikö tämä ole aivan elävä ilmiö koko yhteiskunnassamme.
Minä esitän vaatimuksia sinulle ja sinä esität minulle, minä hyväksyn ne tai sitten en, samoin sinä teet. On turha luulla että maailmasta loppuisi vaatimukset ja että muuttuisimme mielipiteitämme yhtenäiseksi.
Minusta tämän kertoo jo raamattu alku sivuillaan.
-
Tottakai ihmisten toiminta on aina vajavaista ja puutteellista.
Synti riippuu meissä kiinni. Se on tietysti vallitseva olotila.
Mutta se ei estä sitä että kyselemme Jumalan tahtoa ja johdatusta elämäämme.
Voimme pyrkiä parempaan. Niin kauan kuin on uskoa on myös toivoa!
-
Tottakai ihmisten toiminta on aina vajavaista ja puutteellista.
Synti riippuu meissä kiinni. Se on tietysti vallitseva olotila.
Mutta se ei estä sitä että kyselemme Jumalan tahtoa ja johdatusta elämäämme.
Voimme pyrkiä parempaan. Niin kauan kuin on uskoa on myös toivoa!
... ja rakkautta. Sitä emme ole tainneet ymmärttää mitä se todella on vaikka toiset hehkuttavat ymmärtävänsä sen tarkoituksen ja mitä se todella meiltä edellyttää.
-
Joka on paljon saanut anteeksi, rakastaa paljon...sanoo Jeesus.
Rakkaus onkin niin iso ja laaja-alainen kysmys, että taidan laittaa kämmenen suulleni, siis näppikselleni.
Kun lukee ajatuksella sen Kor.kirj. kohdan missä kerrotaan millaista rakkaus on.
"EI MUISTELE KÄRSIMÄÄNSÄ PAHAA...KAIKKI SE KESTÄÄ, KAIKKI SE KÄRSII, KAIKKI SE TOIVOO"
Anteeksi, en halunnut huutaa, käyskentelin vain hetken henkeni kiivaudessa kun ajattelen kaikken suurinta rakkautta, se on Golgatan keskimmäisellä ristillä.
"ei enää ihmisen muotoinen..."
Herran kärsivä palvelija, immanuel.
-
Ja Johanneksen kirjeet kertoo Jumalan Rakkaudesta....ja Kari Tikan laulut! :109:
-
Jumalan armo on Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan.
Anteeksiantamuksen suuren suuri lahja.
Ihan huikeeta.
Käsittämätöntä.
-
Ja kaiketi kun olemme anteeksi saaneet, pitäisi meidän armahtaa ja antaa anteeksi ei 7 kertaa päivässä vaan 70X7 vai miten se laskutoimitus meni, eli aina, jatkuvasti, elää anteeksiantamuksen hengessä muita ihmisiä kohtaan.
Noin sen kuuluisi olla.
En saisi velkoa muita, kun olen itse saanut suunnattomasti anteeksi ja koko ajan saan.
Isä, Abba.
-
Tämän kun on saanut kokea, on uusi luomus!
-
Tämän kun on saanut kokea, on uusi luomus!
Mietteet viisveisaajan mukaan :
Rakkaus rakentaa, mutta suihku virkistää.
-
öö, AA pelastaa.
No hyvää yötä ennekuin joku moralisti innostuu.
-
Kärsivällinen, ymmärtäväinen, suvaitsevainen, kohtelias, empaattinen, huomaavainen, aito, rehellinen, kunnioittaminen, kuuntelija, anteeksiantaminen, älä valehtele, älä kiroile ja rakasta lähimäistäsi.
Nämä tavat ovat olleet ammateissani keskeiset asiat, paitsi aitous, valehteleminen ja rakasta lähimäistäsi.
Puolustaakseni itseäni voin vaan todeta että muuten moni tilanne aitouden, valehtelemisen ja rakasta lähimäistäsi suhteen olisivat johtaneet hyvinkin epämiellyttäviin tilanteisiin.
Mutta unohtakaamme vuorovaikutus tilanteet työ ympäristöstäni ja katsotaan tilanteita kodin ulkopuolella.
Eli kaikkia näitä tapoja olen pyrkinyt kehittämään ihmisenä muutaman vuoden aikana. Toiset asiat olen sisäistänyt jollain tavalla ja toiset taas ovat kokeneet melkein täydellisen romahduksen.
Nyt kumminkin on aika lopettaa itseni vedättäminen sellaisena kristittynä kuin Luoja minut on luonut ja repiä näyttämön esiriippuu alas.
Uskallan olla erilainen. Uskallan sanoa muille mitä ajattelen.
-
Uskallan olla erilainen. Uskallan sanoa muille mitä ajattelen.
Kun sanoo mitä ajattelee, on hyvä sanoa se juuri tässä muodossa: minä ajattelen, että...
Tämä pätee myös tunneviesteihin. Sen sijaan, että sanoo toista inhottavaksi tai ihanaksi, kannattaa sanoa: minusta sinä olet...
-
Kun sanoo mitä ajattelee, on hyvä sanoa se juuri tässä muodossa: minä ajattelen, että...
Tämä pätee myös tunneviesteihin. Sen sijaan, että sanoo toista inhottavaksi tai ihanaksi, kannattaa sanoa: minusta sinä olet...
...väärässä. Siksi uskallan sanoa sinulle mitä ajattelen.
-
Anna tulla vain. Minä osaan lukea mielipiteesi ja tunnepurkauksesi sellaisina, mitä ne ovat. Joku muu ei kenties osaa.
Minusta on mielenkiintoista lukea kirjoituksiasi, anakin silloin kun ne ovat yhtä pistettä laajempia.
-
Mulle on kai useinkin vaikeaa luetun ymmärtäminen ja ymmärtävä kirjoittaminen.
Oppiminen ja muuttuminen kestää kehdosta hautaan, että tällä matkalla olen.
Matkalla huomiseen, toivoa on omasta mielestäni, ja Jumala voi tehdä ihmeitä!
:039: :109:
-
Anna tulla vain. Minä osaan lukea mielipiteesi ja tunnepurkauksesi sellaisina, mitä ne ovat. Joku muu ei kenties osaa.
Minusta on mielenkiintoista lukea kirjoituksiasi, anakin silloin kun ne ovat yhtä pistettä laajempia.
Joistakin ulkopuolisista voi tuntua että olen tulivuori joka räjähtää ilman mitään varoituksia. Ehkä en nyt kumminkaan räjähdä, mutta hereillä olen ja ottamaan haasteen vastaan.
On myös vaikeata luopua niistä omista arvoista ja siitä opitusta elämän malleista, mitä on joutunut kohtaamaan.
En mene sen syvällisemmin elämäni tapahtumiin mitä viimeisen kahden vuoden aikana tapahtui minulle. En myöskään itse pidä, että tapahtumat olisivat muuttaneet minua niin että, minusta olisi tullut kaikkien setien ja tätien kultapoika.
Mutta sitä en voi kieltää ettei tapahtumista ole jäänyt minulle hieman traumoja.
Oli sitten traumoja tai ei, koen että vaikka joudun nykyisin kohtaamaan erilaisia asioita ja erilaisia ihmisiä.
Minun on silti turha lähteä merta edemmäs kalaan.
Miksi, siksikö että mieleni tekee uudistua ja haluan olla hyvä kristitty?
Kaikki puhuvat Kristuksen antamasta Toivosta, Rakkaudesta ja Armosta meille.
Kristusta on elämän ja kuoleman herra, sitä en voi kieltää.
Mutta onko Kristus muuttanut elämääni niin että olisin uudistunut sellaiseksi kristityksi joka kelpaa kävellä kadulla tai astua kirkkoon ilman oma tunnon tuskia?
Minusta ei ole ja miksi ei ole?
Siksikö että uskon tietäväni kaiken mitä merkitsee Armo, Rakkaus ja Toivo.
-
Mutta onko Kristus muuttanut elämääni niin että olisin uudistunut sellaiseksi kristityksi joka kelpaa kävellä kadulla tai astua kirkkoon ilman oma tunnon tuskia?
Kristus on uskoakseni uudistanut sinut kristityksi, jolla on herkkä omatunto, joka tuntee tuskaa sortumatta sen alle. Kävele kadulla pää pystyssä ja astu kirkkoon muiden tuskaisten joukkoon. Meitä varten Kristus on kirkkonsa rakentanut.
-
Jumalan armo on Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan.
Anteeksiantamuksen suuren suuri lahja.
Ihan huikeeta.
Käsittämätöntä.
Sitten kun ton jotenkin ensin tajuaa, niin sen jälkeen voi uskoa, että olen anteeksi saanut Jumalan edessä ja suhde muuttuu molempivaiheiseksi, eli uskoltaa odottaa että Jumala myös katsahtaa syntisen puoleen ei vain teoriassa, vaan vaikka unessa puhuen tai henkisenä läsnäolona tai jotenkin.
Se on mustakin huikeeta, että Jumala katsahtaa syntisen puoleen ja jopa tekee jotain syntisen hyväksi, ei vaan joskus tuollapuolen elämää.
Itselleni Jumala oli kakarana kaukainen ja siellä jossain, mutta nyt uskon, että syntisen ruikutuksia kuunteleva ja jopa asioihin puuttuva, vaikka voinen olla väärässä useasti olen.
-
Saatat olla ihan oikeassa.
Noin ajattelisin.
-
Pitäisi varmaan lukea Raamattua vähän enemmän, sieltä löytyisi itselle ehkä jotain. En nyt ole saanut käsiini aikoihin. Hukkasin koko opuksen.
Toisinaan mietin kyllä tämmöisistä kyselyistä
-Mitä se sinulle kuuluu? Kuka on niin pöhkö että kertoo?
-Millä motiivilla joku töämmöisiä kyselee? Siksikö, että saisi sitten tilaisuuden tullen iskeä sitä "muuttumatonta"?
En tasan tiedä! Jumala sen ainoana, siis taatusti ihan ainoana näkee.
-
Yksi pahe kerrallaan on riisuttu.
Vai niin. No, hatunnosto. Jäikö mitään jäljelle?
-
Semmoista on, että jos alan puhua asioista nousee helposti mielipiteitä ja kriittisyyttä.
Vältä niistä kirjoittamista, enimmäkseen. Kotona puolisolle
tulee arvosteltua yhtä sun toista hänen tekemisistään. :icon_wink:
Vaikka kuin hyvääkin puhuisin voi mielessä pyöriä monenlaista pahaa. Ajatuksen syntejä kai nämä ovat sekä ylpeyttä.
Herra armahda minua !
-
Se on siis jatkuva olotila, eikä salli pysähtymistä edes punaisiin liikennevaloihin. Tuon lauseen tosin niin moni ymmärtää toisin kuin minä. (en sano kumpi on oikeassa sillä tiedättehän sen muutenkin)
-
Semmoista on, että jos alan puhua asioista nousee helposti mielipiteitä ja kriittisyyttä.
Vältä niistä kirjoittamista, enimmäkseen. Kotona puolisolle
tulee arvosteltua yhtä sun toista hänen tekemisistään. :icon_wink:
Vaikka kuin hyvääkin puhuisin voi mielessä pyöriä monenlaista pahaa. Ajatuksen syntejä kai nämä ovat sekä ylpeyttä.
Herra armahda minua !
Bo Gierzin "kalliophja" kuvaa erittäin hyvin ihmisen "parannusta", juuri sitä jossa hän pääsee "paheistaan yksi kerrallaan". Ei kai tämä ketään koske muita ihmeemmin, mutta näin se kai menee. Yksi kerrallaan perataan sitä sielun puutarhaa kuin nyhdettäisiin rikkaruohoja ja välillä kaikki näyttää sujuvan mainion hyvin. Toimitetan paikalle lannoitetta ja tuoretta multaa, ja kasvu nousee oikein innoittavasti... Kiitos Herran, eiköstä vaan.
Jos pintaa raaputtaa, pohjalta löytyy yhtä kaikki kivikova, julma, toisia arvosteleva, kateellinen, kärsimätön, ylpeä, omaansa etsivä, kärkkäästi hyökkäävä, siis rakkaudeton ihmisen mieli. Se ei ole muuttunut miksikään -- se ei muutu miksikään.
Ihminen voi luulotella itsestään hyvää, katsella kylvöstään tyytyväisenä ja juuri niin, tyytyväisenä itseensä, huokaisi hän sitten "Jumalan olkoon kunnia" tai jättäköön huokaisematta. Pohjalla on yksi ja sama muuttumaton kallioperusta, jonka päällä kasvaa jotakin pikkusievää niin pitkään, kuin ihmisen mieli on kääntynyt tarkastelemaan joko omaa itseä, omaa muuttumista tai, mikä on surullisen yleistä, toisten muuttumista.
En muista mistä kohdin tuo kehoitus muuttua "mielen uudistuksen kautta" on, mutta sen verran sentään että UT:sta ja jonkun kirjeestä. Kenen, kenelle jka missä yhteydessä, mitäpä minä siitä. JOku haluaa tutkia sitä, toinen paheksuu koko aietta. Lie vaikka ylpeyttä! Giertz selittää jatkon valitettavan sotkuisesti. Sydämen kallioperustalta pitäisi johtaa sillan (?) Golgatan kallioperustalle, ja joskin luin kirjan moneen kertaan, tällä kohdin tekijän kyky aivan tarkoin selittää tätä "mielen uudistusta" niin, että tämmöinen, mikä nyt siis lienenkin, valitettavasti en saa otetta siitä, mitä Gierzin näkemyksen mukaan tulisi oikein tapahtua. Kontata kalliolta toiselle? Taisi mennä överiksi. Minulla ei ole koskaan ollut harhaluuloja itsestäni, vaikka täällä joku on näyttänyt semmoista kuvittelevan.
Paremmin hän onnistuu pannessaan vanhan kirkkoherran keskustelemaan nuoren palavasydämisen apulaisensa kanssa.
-Tahdon sedän vain ymmärtävän että minä olen uskossa!
Kuulenhan minä sen poikaseni. Mihin sinä siis uskot?
-Minä olen antanut sydämeni Jeesukselle!
-Vai sillä tavalla... Sydän, mikä se on? Ruosteinen peltipurkki tunkiolla... Ja sitten tulee ihmeellinen Herra, poimii peltipurkin kävelykeppïnsä kärjellä ja sitä, poika, merkitsee pelastus. Sydän, se on tyhjä ruostunut peltitölkki tunkiolla... Todella suurenmoinen syntymäpäivälahja! Ja sitten ohi kulkee ihmeellinen Herra, noukkii roskan haisevalta tunkiolta, sitä on pelastus... Etkö käsitä, ettei pelastajaa valita itselle eikä hänelle anneta sydäntä?
............................................
Eipä se järin aitokörttiläistä edes liene -- olisiko joskus ollut, no, en hämmästyisi. Joka herätysliike näyttää etenevän alun hehkuvasta innosta arkiseen ja melkoisen maallistuneeseen kulttuurisidonnaiseen puuhasteluun. Enää ei juuri keskustella heräämisestä. Sellaista sattuu myös talonpoikaiskulttuuria arvostavassa ja vaalivassa liikkeessä, joka ei edes käytä itsestään herätysliikkeen nimeä. "Me olemme seuraliike" olen kuullut useammin kuin tarpeeksi. Mitä lienee sitten, en tiedä.
-
Tämä näkyy loppuneen Leenan laajaan kirjoitukseen. Aihe nousi mieleeni kun veli -vn kyselee tänään kuinka päästä tietyistä taipumuksista.
Olen kipuillut samaa aihetta vuosikymmeniä, ja päässyt jonkin verran muuttumaan jatkuvan rukouksen avulla. Siihen jos en osaa muuta liittää, niin Jeesuksen rukous annetaan apuuan.
Herra Jeeaua Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä ihmistä !
Nyt olen alkanut tuntea itseni siksi pikku-Riitaksi joka olin nuorena, ennen kuin alkoi
taistelu houkutuksia, lankeamisia, itsepäisyyttä, ylpeyttä ja muuta syntiä vastaan.
Ne tulivat tutuiksi elämän vastamäissä.
Vastamäet kasvattivat käsittämään käsimyksen ja kärsivällisyyden tarkoituksen.
-
Ihmiin hioutuu. Sosiaalisina yksilöinä kosketuksessa tapahtuu vuorovaikutusta. Sen myötä ihmisestä kehkeytyy pallo, joka vain hipaisee lähimmäistä. Särmien kadottua liikkuminen vapautuu. Toteutuu tarkoitus. Maallinen ei haasta, vain tuntematon. Pyrkimys kiinnittyä on kuitenkin luonnostaan hakusessa.
Virsirunoilijan sanoin "Taivaaseen käy matkamme, maa ei viihdyttää saa meitä." "Koleat korpitiet" ovat jääneet. Katse on iäisyydessä. Kuolemankamppailu on seurustelua Kaikkein Pyhimmän kanssa. Siksi vanhuksia kunnioitetaan. Koleoilla korpiteillä kulkevat tietävät olevansa menossa samaan suuntaan. Ikuinen rauha odottaa. Nuorta kiinnostaa vanhuksessa oma tulevaisuutensa.
Ihmisen kohtalo on yhteinen.
-
Hoh. Jokin on muuttunut huomaan, kun meinasin kaapata aloittajan kysymyksen ja vastata siihen, että olen murehtinut muuan seikkaa.
Ihan kuin olisin käsittänyt mitä tarkoitetaan Kristuksen seuraamisella kun elämä jo tuli elettyä, ja seuraamatta jäi kun en käsittänyt jne. Sen ymmärsin, että seuraaja uskoo mutta jäi teoreettisen hoksaamisen tasolle ja niin jäi muuttuminen myös.
Mahoton miten olen kirjoittanu vastausta, kolme-neljä vuotta sitten. En jaksanu lukea. :003: :003: :003:
-
Tunnustan, että olen kirjoittanut sanan seuraliike. En ole tiennyt, että se on huonoa kristillisyyttä. Mutta eihän kaikkien mielipiteistä tarvitse välittää. Meitä on huonoja ja vieläkin huonompia tässä joukossa. Olen tullut siihen tulokseen, että maallisen menon kautta ei saa sitä, mitä haluaisi tavoitella. Masentaa, kun ajattelenkin asiaa.
-
Vanhuus muuttaa oleellisesti enemmänkin kuin 'sisäinen' muutos. Kaikki hengelliset kokemukset ja opit ovat nyt nipussa jossakin. Onko niillä mitään käyttöä enää, siinäpä kysymys !
Ruumiin esteet , ajatusten väheneminen, kiinnostuksaen puute, Ne ovat suurta muutosta jonka kokee ja näkee.
Monet ennen tärkeät asiat ovat nyt ' turhuuksien turhuus'.
Toisaalta on helpottavaa vain olla olemassa , luotuna vanhuuteen.
Tämäkin muutos on hyvä, onhan se Luojan suunnittelema.
-
Juuuh... miten mie muutun kun kehittävät hyviä lääkkeitä, no, siinä näkyy kuinka olemme pintaa. Mitä vähemmän auraoireita sitä vähemmän ärtyisyyttä, ja joskus luulen vallan muuttuneeni.
Oli luuloa, luulen.
Ehkä ajatus siitä k u i n k a syntisen saattaa Jumala armahtaa, muuttuu.