Jeesus alkaa puhua sellaista kieltä, joka loukkaa heidän lihallista mieltänsä, sitä itsekkyyden syntiä, jota he olivat harjoittaneet ja rakastaneet. Tästä ei olisi saanut puhua. Ja suuri kansa meni niin vähälle, ettei Herran kanssa jäänyt muuta kuin se valiojoukko. Eikö se ole ihmeellistä, että vielä ne jäivät! Mutta kun heiltä oli ohjelma kadonnut, kun eivät tienneet, kuinka taivaan valtakuntaan pääsisivät, mitä pitäisi tehdä, miten olla, oli Kristus heidän vaivattujen apunansa. Mutta niiden kanssa, jotka aina tiesivät, mitä on tehtävä, mikä jätettävä, joilla oli omia neuvoja kyllä, niiden kanssa tuli Herralla aina väittely. Ja niin on tänä päivänäkin vielä. Varovasti on puhuttu nytkin maailman rakkaudesta, lihan himosta, silmäin pyynnöstä ja elämän koreudesta. Ei tästä saisi juuri puhua mitään niille, joilla siihen on himo, sillä siitä nousee ehdottomasti jotakin napinaa, sellainen kuulija itse alkaa panna vastaan ja tehdä vastaväitteitä.
Juho Malkamäki