Tänään 42

[öppiäinen]

Sana on tuttu pohjalaisesta kansanlaulusta: Vertaastansa kun rakastaa, ei trenkää olla fiini.

Vertainen on myös sukunimi. Äidilläni oli joskus opiskeluaikoinaan kämppiksenä Vertaisen kanssa heilasteleva tyttö, kiusasivat tätä sitten tuolla laululla (joskin puheena oleva verbi taisi olla jokin yeiskielisempi versio).

[1944]

Kerta pirtissämme on valot, niin aloitin Högfors-hellan korjaamisen ajoissa. Purku oli helpompi kuin osasin ajatella, sillä 60-luvun alussa ei ole ollut tulen kestäviä sementtejä, alumiiniseosta. Purin vain sen verran, että luja tulisi omalle ajalle, kun uuden osan valan. Saarnaajan hengessä. En olisi avannut hellaa ollenkaan, mutta kylmänä se puski luvattomasta nurkasta savua, minun tuurillani häkää.

[Riitta-mummi]

Paistoin taas ne mallas-sämpylät. Sain niihin kivan rapean kuorenkin.
Keitin kolme litraa ruismarjapuuroa, haudutin tunnin.
Otin pakasteesta omatekoisen hernekeiton. Se on sulamassa.

 Syönnin jälkeen Matilla on käynti Mehiläisessä ja minulla Kaupunginsairaalan diabeteshoitotarvikkeissa . Elektrodit ovat lopussa. Kirjasto ilmoitti tulleista kirjoista.

Matti toimi koirankynnenleikkaajana.

Pitkien sanojen aamu.

[Leena]

Kaikensuuntaista tenttikertailua ja vähitellen siitä irti kuin tuli paha mieli, että juovuksissa tiloissa joissakin ole kyllä käynyt, ei, menee mutkalliseksi. Kummallista mutta semmoisiin ei totu! Luulisi!  Vaan ei niin ei. Hirmu raskas olo on pari päivää  mutta toisaalta unohtamaan kyllä oppii. Tai menee ohi nopeammin ja nopeammin. Jotenkin toimii kuin jokin mille ei mitään voi, että siis juopunut, no, se puuttui vielä valikoimasta, ja voimat menevät

Hankaluutena on jos joku perätön juttu vie voimat niinä kahtena päivänä kun oli lukeminen tenttiin, suurkertaus. .  Tyhmiä tyhmiä ihmidiä

[Leena]

Huhuuuuuuh, pitäkää peukkuja tai mikä kullekin soveltuu, toivon todella suoriutuvani jotenkin tai miten tahansa tentistä ja muutenkin  alkaa olo palata normaaliksi    .

En olisi vielä keväällä ikimaailmassa kuvitellut että hankkia höyräyttäisin lemmikkiä, ja nyt ihan ymmällä, kuinka ihminen VOI rakastua semmoiseen hassunkuriseen piikkipalloon.

Kyllähän se oli syynä että nuo luonnonsiilit ovat villejä ja kuuluvat sinne. Kuvittelin että oma juttu olisi perehtyä niiden autteluun, vaan näin kävi, että kaipailin lisäksi semmoista joka ei juoksisi minua karkuun, vaan saattaisi mielelläänkin olla hetkisen sylissä rapsuteltavana kuuntelemassa siililaulua. Ja myyrälaulua. Ja sitten sekin kyllä sopii ettei sitä tarvitse ulkoiluttaa kilometritolkulla. Sen touhuja saattaa olla. rauhoittavaa katsella jos uni menee sinne minne unet menevät kun eivät pysy ihmisen luona.

[1944]

Olen vain potenut. Viime yö otti lujille. Yskää saa rykiä ja sitten on kurkku hellänä.

[1944]

Pitäisi malttaa levätä, eilen illalla oli vielä lämpöä 37,9. Minulla on kärsimätön olo.

[Riitta-mummi]

Maltahan vähän aikaa vielä, kun paranet, jaksat taas.

Ystävä soitti. Muuttopuuhat ovat meidänikäisille voimillekäyviä vaikka kuinka mieluinen uusi asunto löytyikin. Juteltiin monenlaista. Hän liikuttui kun lupasin muistaa iltarukouksessa.

Ruoka on kohta valmista uunissa ja liedellä. Käytin possunkyljykset pannulla ottamassa väriä. Ripottelin suolaa, valkopippuria, paprikapulveria ja valkosipulia pintaan. Tunti 180 asteessa, ja ne kypsyvät.
             Samoilla lämmöillä valmistuu uuniomenat kaurapedillä.
Liedellä valmistin soosin jonka reseptin löysin Yhteishyvän Ruokalehdestä. Tomaattia
eri muodoissa, kaprista, oliiveja ja mausteita. Pohjana piti olla munakoisoa, mutta kun ei ollut, käytin perunaa.
Näille keitän vielä pastaa, ja klo 11 syömme.

[1944]

 

[Leena]

Pitäisi malttaa levätä, eilen illalla oli vielä lämpöä 37,9. Minulla on kärsimätön olo.

Voi tiedän, juuri tuo vaihe tautia on rasittavin. Kun on reilusti sairautta on reilusti väsyksissä eikä harmita lepuutus mutta kun rupee toipumaan! Täytä vaikka ristikkoja mutta älä suotta saa jälkitauteja.

Minä olen vain kevyt ja onnellinen kuin pikkuinen poutapilvi kun viimeinen yleisen teologian aineopintojen tentti on nyt ohitse. Eilen hän oli. Olin sen verran lujasti lukenut että ellei opettajalla ole ihan eri käsitys tai minulla ollut ihan vanhentuneita kirjoja niin eiköpä mennyt ohi nyt sitten. Moodle pelasi uskomattoman hyvin koko ajan, ei yhtään paniikkia että tää ei anna kirjoittaa tai pyyhkiä tekstiä pois mitä minä teen... Aina tulee jälkikäteen mieleen mitä kaikkea jäi puuttumaan ja voi hirveää sitäkään en muistanut mainita mutta tämmöistä on minulla ollut aivan aina.

Nyt vain toivon etten pikkuisena poutapilvenäkään purjehdi varjostamana kenenkään yllä päivänpaistetta.

Iltapäivällä lähden askaroimaan Hugolle hyllyjä ja ramppeja. Kivaa. Se on aivan nero siiliseikoissa jolta minä tämän nuoren herran sain ostaa. Joka tahtoo nähdä menköön hän minun fb-sivulle, siinä on Hugo, Hugo ja Leena, Hugo Leenan kädessä jne.

[vn]

Tänään olotila jalan suhteen vähän parempi, on ollut lepoa ja laiskottelua.
Rasitus pahentaa, varsinkin kompostisaavien kantaminen tässä taannoin.
Muistelen jo aikaa ennen edellistä lonkkaleikkausta, koko lailla unohtunut on...
mutta muistanpa kun olin yhtenä tätini kantajista, eikä minulta meinannut sujua mitenkään.

[Rajan poika]

Kevyt flunssa alkaa helpottaa.

[Rajan poika]

Keitin aamulla talkkunaa. 

Onko täällä muita talkkunansyöjiä?

[öppiäinen]

^Talkkunaa on kai kahta pääsorttia: Tuo puuroksi keitettävä rakenteeltaan karkeampi malli, ja sitten hienojakoinen kylmiltään esim. marjojen tai viilin kanssa nautittava. Siis jos nauttimaan pystyy. Täältä etelästä saa vain tuota jälkimmäistä. Suomussalmella asuva kaveri kerran toimitti minulle kokeiltavaksi pussillisen puurotalkkunaa. En himoinnut lisää sitäkään.

Eipä tule nykyään itse hankittua, mutta pystyn vaivatta syömään jos tarjotaan. Viimeksi alkukuusta sukulaisvierailulla söin mustikoiden kanssa sitä keittämättä valmista versiota.

[1944]

Meillä syödään talkkunaa kummallakin tavalla ja hyvää mielestäni on. Viilin/piimän kanssa nautittava hienommaksi jauhettu sortti vaatii sokeria ja se kehittää valitettavasti "syklonB-juttua".