Hengellinen Kuukauslehti

[Leena]

Maailmassa me elämme, teemme työtä, kasvatamme lapsemme ja joskus kuolemme. Mikä korvaisi maailma sanan? Keksikää jo ihmeessä sille korvike.

Maailmassa me teemme kyllä etupäässä pahaa ja itsekästä, jotenkin se valitettavasti näkyy siinä etten saa nykyproosaan mitään makua; tuntuu kuin ei olisi töistä päässytkään, kun siellä kohtaa tasan samaa, usein heikompia, uhriksi jääneitä. Maailmassa me käymme sodat, maailmassa on koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista... ja mahdollisuus niitä vastustaa.  

. Mutta maailma on myös, paitsi kaunis, tarjoaa paljon ja rikkaasti iloa meille, ajattelen ensimmäiseksi musiikkia ja luulen Jumalan olevan pahoillaan jos me emme siitä kaikesta iloitsisi... rakkaudesta jota voimme saada ja antaa, ja vaikka jostakin ensilumen ihanuudesta ja ensimmäisten hiirenkorvien lumoavuudesta, ja Jumala olisi taatusti murheellinen ellen olisi iloinen tuosta terassistani...
Miten olisi synti, synnin valta, tai synnin voitto, synnin maailma , paha, pahan valta , pahuus, pahan valtakunta, vaihtelun vuoksi, jos synti ei sovellu juuri siihen kohtaan,  tai tulisi tautologiaa?  Ne minä tunnen... ikävä kyllä... niistä minut olisi pelastettava kuin kekäle tulesta, ja niiden puuttuminen taivaassa on se perimmäinen huojennus - ei koskaan enää. Leena ei sanonut pahasti. Leena ei ollut kateellinen. Leena ei ollut välinpitämätön kun olisi tullut olla aktiivinen. Leena ei enää rimpuile ristiriidassa, kun tahtoisi kirjoittaa ja tarvittaisiin työssä, ja kun tahttoisi työhön ja loukkaavat tuosta noniinniin eikä enää kompastuisi kun lukee Isä Meidän- rukousta, anna meille anteeksi... anna jokapäiväinen leipämme...  et kumminkaan anna, turha edes pyytää...  

Niitä me suremme, myös maailmassa, ja senkin hyvän joka meillä voisi olla, jonka Jumala takuulla meille soisi, me turmelemme itse.

[Pena]

Maailma ilman hengellisyyttä on materialistinen, aineellinen. Maailma, jossa Henki liikkuu, on Luojan luoma luomakunta. Eikö Raamatussa sanota luomakunnankin kaipaavan vapautusta ja yhteyttä jumalaan?

[Pirska]

Joh 12:31 Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. [Luuk. 10:18; Joh. 16:11; Kol. 2:15; Ilm. 12:9]

Jumala on luonut maailman, mutta tämän maailman ruhtinas on kuitenkin perkele.

[mt]

Maailmassa me elämme, teemme työtä, kasvatamme lapsemme ja joskus kuolemme. Mikä korvaisi maailma sanan? Keksikää jo ihmeessä sille korvike.

Korvikkeet kuuluvat pula-aikaan. Maailman olemus nyt vain on kahtalainen. Niinhän se on ihmisenkin. Terveisiä Vanhalta Aatamilta, hyvin jakselee...

Mt

[jouni]

Taisin joskus ehdottaa, että pitäisi tutkia maailma-sanan merkitykset vivahteineen Siionin virsissä ja körttijulkaisuissa. Lisään toimeksiantoon vielä herännäisyyden piirissä käytetyt postillat ja hartauskirjat. Maailma-teologian merkeissä voisi sitten kokoontua pitkäksi viikonlopuksi Aholansaareen.

Eipä ole tullut käytyä aikoihin siellä.  Kunhan pidetään huolta, että ollaan nykyiseen herännäiseen uskonkokemukseen sopimattoman maailmakielteisiä ja veisataan virsiä, joissa se myös tuntuu ja jotka aiotaan poistaa Siionin Virsistä, niin pakkohan on yrittää raivata sille tilaa kalenterista ja vieläpä yrittää houkutella patavanhoillisia kavereita mukaan.

Sinänsä tähän toimeksiantoon tosin kommenttina: miksi tyytyä vain toissijaisiin lähteisiin?  Kun kerran halutaan olla niitä, jotka lähtevät viimeisenä kirkosta, voisi tutkimuksen aloittaa ensisijaisista: Raamatusta, kolmesta vanhan kirkon tunnustuksesta ja tunnustuskirjoista (Kirkkolaki (1054/1993)). 

[Leena]

Minul ei ole juuria herännäisyydessä, ja sen tähden kyselen varmaan joskus ihan dillejä, mutta voisiko joku selittää minulle mitä maailmankielteisyys tässä yhteydessä merkitsee? 

Minä en aivan totta tiedä.  Tiedot ovat jotakin tasoa mummovanhan syntiluokituksia ja femmalaisen riparin --- tosin meidän leiriläisten esittämiä ---  onko tanssi syntiä, onko meikki syntiä, jotka meni minulta ohi,  kun en meikannut enkä piitannut tanssimisesta järin muutenkaan, eli oli yksi ja sama. Ja jokin lapsena luettu Anni Swanin "Pikkupappilassa" jossa pikkusisko hämmästelee että isosisko on käynyt teatterissa "eikö se ole mielestäsi syntiä"? 

Ja tietty oli se kulttuurihistorian taite, jolloin oliko sitten juuri heränneet ja nämä lähinnä kirjalliset piirit iskivät yhteen, Juhani Ahot ja Minna Canthit, jotka kirjoittelivat sitten niitä kauhukuvauksia pappiloista --- oliko se arkkipiispa Johanssonin aikaa kirkollisesti, siinähän oli erikoinen persoona (lievästi ilmaisten).
..........................................

Minulle tulee mieleen kaikesta jokin "koetelkaa ja pitäkää se mikä on hyvää" oli se sitten kulttuuria tai mitä hän nyt on, On seikkoja joita en muutoinkaan ehdottelisi harrastettavaksi, mutten ole listaavaa sorttia.   

On kauhean vaikeaa muodostaa mielipidettä. ellei tiedä  itseasiassa mitään.  Mitä tuo käsite pitää sisällään?

[Viisveisaaja]

Minul ei ole juuria herännäisyydessä, ja sen tähden kyselen varmaan joskus ihan dillejä, mutta voisiko joku selittää minulle mitä maailmankielteisyys tässä yhteydessä merkitsee? 

Emmä vaan tiiä, mutta olisikohan se jotain ihmisen pimeänpuolen ruokkimiseen liittyvää.
Elikkä elikko, jos jokaisessa meissä on myös pimeäpuoli tai vanha uatami tai miellä nimellä sitä kutsutaankin ja sitä ruokkii ja sen päästää valloilleen, niin silloin maailmallisuus pääsee esiin?

Voihan se tietysti olla jotain körttietiikan vastaisuuttakin, että on joku körttioppi tai painotus ja kun tekee sitä vastoin, niin on maailmallinen tai suruton.

Täälläkin foorumilla on niin iloista eli surutonta porukkaa, että kuinka körttejä sitä nyt ollaan?
Körtithän mielletään alatietä kulkeviksi surullisiksi kumaroiksi hahmoiksi, jotka kulkeat mustissa, kuin gootit konsanaan.

Surumme on ilomme tai jotenkin niin.
Minusta siioninvirsi 100 kuvaa körttiä parhaiten, miten sen itse miellän ja se kuvaa ainakin minua parhaiten, vaikka mua nyt voi pitään minään laisena, kun vaan omanlaisena, joka roikun ku tauti kiinni näissä körttiseuroissa ja touhuissa, koska armo tuntuu hyvälle.

[Viisveisaaja]

Virrstä Satku ne rakkaimmat kohdat:

2. Mä olen huono kulkija,
on matka vaarallinen,
mun tilani on surkea
ja sydän vilpillinen.
Sokeana
mä kulkea
en osaa avuttasi,
vaan eksyn polultasi.

5. Näin olen, raukka, kuunnellut
sokeaa järkeäni,
turhissa töissä vaivannut
uuvuksiin itseäni,
nyt surren sen
mä havaitsen,
ett' olen eksyksissä,
en oikein tiedä, missä

7. En osaa oikein rukoilla,
kun väsymys mun voittaa,
vaan saanhan vielä huokailla:
suo, Herra, armos koittaa.
Sä turvahas
sun helmahas
mun pakohon suo päästä.
Mua tuomiosta säästä.

T nimimerkki:en halua hesperiaan, enkä sinne kuumaan alakertaankaan.

[Leena]

Hesperiassa toimii nykyään HUS, sinne ei saa ikinä ketään... Auroraan ei mahdu vaikka kenkälusikalla ahtais... joten nimimerkki pelkää aiheetta, Leena tietää...Leenalle pitää muuten myös antaa paikka jos nimimerkillekin... mutta virsi sopii myös Leenalle kuin hanska käteen, vaikka siellon pari rakkaampaa, onko hän 202 vai joku muu, ja sitten se Salattu Herra... On vielä niin kipeä, oikeesti sattuu ettei jaksa hakea esille. Suo, Jeesus, paras opettaja, ja Ah, herää, sydämeni. Koska niitä äiti lauloi kotona silloin kun minun eno kuoli kolarissa.

[Leena]

Ohho, olipas off-topicia Leenalta.
Kertokaa toisetkin.

[Pirska]

Eipä ole tullut käytyä aikoihin siellä.  Kunhan pidetään huolta, että ollaan nykyiseen herännäiseen uskonkokemukseen sopimattoman maailmakielteisiä ja veisataan virsiä, joissa se myös tuntuu ja jotka aiotaan poistaa Siionin Virsistä, niin pakkohan on yrittää raivata sille tilaa kalenterista ja vieläpä yrittää houkutella patavanhoillisia kavereita mukaan.

Sinänsä tähän toimeksiantoon tosin kommenttina: miksi tyytyä vain toissijaisiin lähteisiin?  Kun kerran halutaan olla niitä, jotka lähtevät viimeisenä kirkosta, voisi tutkimuksen aloittaa ensisijaisista: Raamatusta, kolmesta vanhan kirkon tunnustuksesta ja tunnustuskirjoista (Kirkkolaki (1054/1993)). 

                                   

[mt]

Minul ei ole juuria herännäisyydessä, ja sen tähden kyselen varmaan joskus ihan dillejä, mutta voisiko joku selittää minulle mitä maailmankielteisyys tässä yhteydessä merkitsee? 

Varsin usein maailmankielteisyys käsitetään pysyttelyksi ns. valtavirran ulkopuolella niin harrastuksissa kuin yleensä elämänasenteessakin. Iloisuus ja hilpeys on maailmallista, kuolema on parasta, mitä elämässä voi tapahtua. "Mustahattuiset miehet istuvat aitan seinustalla ja paheksuvat kaikkea", kuten kaverini sanoi, kun kysyin häneltä, mitä körtti-sana tuo hänen mieleensä.

Käytännössä maailmankielteisyys merkitsee varmasti eri asioita eri ihmisille. Merkitykset ovat myös muuttuneet aikojen saatossa. Abraham Achrenius olisi vastannut eri tavoin kuin sanokaamme Jaakko Elenius -vainaa. Ja Achreniuskin ehkä eri tavoin nuorena radikaalipietistipappina ja vanhana kirkkoherrana. Jos olisit kierrellyt selvittämässä asiaa 1800-luvun loppupuolella, niin nilsiäläisten ja lapualaisten kommentit olisivat ehkä olleet hiukan erilaisia. Tästä syystä asia olisi mielestäni tutkimisen väärti - ellei sitä jo joku merkitysopista kiinnostunut ole tutkinut.

Merkityksiä ja niiden kehitystä tutkittaessa ei ole helppoa pitää erillään jonkin ryhmän - kuten herännäisyyden - käsitystä ja yleensä yhteiskunnassa tiettynä ajankohtana vallitsevaa käsitystä. Siksi tekstiä pitäisi verrata muihin saman ajan vastaaviin teksteihin. Hakoteille joutuu varmasti, jos sadan vuoden takaisia tekstejä arvioi samoin kriteerein kuin nykyisiä tekstejä ja tekee sitten päätelmiä. Mitä kauemmas historiaan mennään, sitä varovaisempi pitää olla. Kärjistetty esimerkki: nykypäivän näkökulmasta voi antiikin ajan julkaisijoita syyttää väärentämisestä (koska panivat kirjoituksen esim. Paavalin nimiin) tai postillojen kirjoittajia plagioinnista (koska lainasivat lähdettä mainitsematta muita). Tapahtuma-ajan näkökulmasta toiminta oli kuitenkin yleinen ja hyväksytty käytäntö. Vastaavasti jokin meidän yleisesti hyväksytty tapamme näyttäisi antiikin ajan ihmisestä kammottavalta.

Mt

[Leena]

Toivoisin oikeastaan tosi kovin että tuo olisikin kartoitettu. Paitsi että tavattoman kiintoisa teema, se avaisi taas uusia ovia ja ikkunoita joista katsella elämää ja sitä maailmaa.  Bonhoeffer oli niin umpikristitty kuin olla saattaa, (anteeksi...nyt taas kaikki tekstit tulvii Bonhoefferia koska semppatyön teen hänestä, joko ekklesiologiastansa tai siitä teemasta jota hän kehitteli kirjoitellessaan Eberhard Bethgelle, eli minua himottaisi iskeä kiinni uskonnottoman uskon käsitteen merkitykseen hänellä, ja minä muuten sisäisestä pakosta joudun kirjoittamaan vaihteeksi hyvän psykologiasta ja jostakin jota tekisi mieli nimittää identificatio Christiksi ja verrata sitä vanhaan imitatio Christin käsitteeseen eli dosentti poukkii täällä taas kuin  hurjapäinen).  

Hän ei juuri mainitse koko sanaa, ja hänen armo-oppinsa suorastaan kiitää pikajunan tavoin kohti armoa---- hän toteaa psalmikommentaarissaan, että Jumala haluaa kuulla meidän puhuvan Hänelle muutakin... on antanut valmiin rukouskirjan meille, Raamatun Psalmien kirjan, ja siellä on vähiten katumuspsalmeja... kun vertaa Nachfolgeen, ne ovat kuin eri miehen kynästä ja välissä on vain muutama vuosi. Käsitän, miksi Barth oli päästään pyörällä ja jokseenkin läkähdyksissä aina, kun Bonhoeffer pistäytyi kylässä.

Minulla on jokin käsitys syistä mutta olkoon. Hän oli niin Luther-friikki kuin minä olen Bonhoeffer-friikki, nimenomaan Lutherin omien teosten friikki.

Hän ei ollut maailmankielteinen --- erittäin elämänmyönteinen heppu --- mutta jollakin käsittämättömällä tavalla on kuin olisi sittenkin ollut.  Toisen hyvä ajoi oman hyvän edelle, lopulta  hengenmenonkin riskillä.  Ja oli harrastuksia ja huvituksia jotka vain eivät olleet hänen juttujaan, piste ja amen sille.  

[jouni]

On kauhean vaikeaa muodostaa mielipidettä. ellei tiedä  itseasiassa mitään.  Mitä tuo käsite pitää sisällään?

Mutta maailmahan on Jumalan luoma, monta kertaa todetaan "ja Jumala näki, että niin oli hyvä".  Tämän pohtiminen kuitenkin vain sotkee ajatuksia tässä,  koska eihän tuossa yhteydessä maailma tätä tarkoita.

Kai kaikki näkevät sen omin silmin; voinee vaihdella elämän mukana.  Maailma voisi olla esim. instituutiosta: kulttuuri, tiede, politiikka, yhteiskunnalliset instituutiot, media, kaupallisuus; kaikki, joiden puolelta tulee kristitylle erilaisia painita ja viettelyksiä, etta mukautuisimme ja luopuisimme Jumalan sanasta.  Kaikki tarpeellisia sinänsä, asioita, joita ilmankaan ei voi elää rauhassa, mutta silti synnin - mm. meidän ihmisten ahneuden ja valtapyrkimysten turmelemia.  Ja maailmakielteisyys pyrkimystä elää näiden kanssa ilman, että taipuu niiden painostukseen.  Joka tietysti epäonnistuu, koska meissä itsessäkin on mukana vihollisen liittolainen.

[Leena]

Juu. Tykkäsin, tai siis, minut tyrmäsi Bonhoefferin ainut (valitettavasti, kuinkahan hyviä ne muut olisivat olleet) säilynyt dosentuuriajan luentosarja "Schöpfung und Fall", siis, luominen ja lankeemus. Olisi kulttuuriteko kääntää se suomeksi. En ehkä ole ihan niin pallo hukassa kuin kuvittelin.

Se, muuten, kannattaa lukea, ja sitten jos haette sitä Hesan teologisen kirjastosta ei kannata uskoa että siitä on vain se fraktuuralla kirjoitettu painos!  Loistofiilis löytää se normaalikirjasimin ladottu kun oli jauhanut sitä fraktuuraa saksan kielellä... onneksi minulla oli ala-asteella sellainen originelli maikka joka opetti "kaunokirjoitusta" fraktuuralla. Kenelläkään toisella ei ole tiettävästi ole ollut -- tai kertokaa jos on!   Muuten olisin ollut ihan hukassa.  Se kertautuu jos sitä on ollut pakko käyttää kaksikin vuotta.