Valaise varjot tiemme

[tosikkoko]

juhlat lähestyy
http://www.kiuruvedenherattajajuhlat.fi/

teema on kyllä hyvä, joten odotukset ovat itsellä korkealla.
ei luvata varjojen poistamista tai poistumista. mutta vain valoa varjoisaan elämään. tulee mieleen myos suojelusenkeli-taulu.

mitä ajatuksia teille tulee?

(tämä on seuratuvan puolella joten yritetään pitää "niitänäitä" jutut yleisen keskustelun puolella)

[Mörtti-57]

Valaastusta me jokahinen tarvimma, kun täällä kääppäällemmä. Pelekkä navigaattorin suunta ei riitä, vaan variooset risteykset voi koitua kohtaloksi, jos emmä valon pilkahruksia turvaksemme pyyrä. Hölömöläästarinoosta tiärämme, että valoa ei pussihin voi laittaa, vaan joka päivä armo uus.

[santtu-62]

Jes. 9:1-6

Vk 152. 1-5
Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937.

[Pirska]

Varjoista tulee mieleen kaikki ikävät asiat, mitä omassa ja läheisten elämässä voi olla. Samoin kaikki uhkakuvat, jotka joskus tuntuvat niin konkreettisilta. Kun tuntuu, että seinä on vastassa ("Tieni pystyyn kohoaa", veisataan virressä 'Tuuli työntää kulkijaa') niin silloin sitä odottaa, että Jumala valaisisi tiemme.

[tosikkoko]

Hölömöläästarinoosta tiärämme, että valoa ei pussihin voi laittaa, vaan joka päivä armo uus.

tuo on hyvä pointti. ainahan sitä on naureskellut säkissä valo kantaneiden tarinalle mutta enpä ole ennen tajunnut yhdistää sitä päivittäiseen armoon, vaan jotenkin ajatellut entisaikojen kantavan.

taidan olla hölömölääne

[Leena]

Valaise varjot tiemme?

Paljonkin mutta luulen monelle tulevan niin henkilökohtaisia, että moni saattaa tarkemmasta mieluummin vaieta. No kaltaiseni nyt säntää selittämään jos sun mitä eiväthän siitä voi kaikki pitää, kitollisuus siitä millaista sietokykyä on osoitettu.  Luulen monen ajoittain törmäävään hätään siitä, että tie kulkee "kuoleman varjon laaksossa".

Tosiasiahan on, että niin mennään ja kaiken aikaa...ja yleensä  elämään kuuluva kärsimys harvemman kiertää.  Mikä on kärsimyksen merkitys?   Ehkä ei mikään, minkä voisi käsittää - ja varmaan sekin minkä itse sille annamme. Eräänlaista suostumisen haastetta kai tuo jo on: En minä mangu että ottaisit sen pois...mutta sieltä missä olet, muista murheitamme. Sanon suoraan että mieluummin pyytäisin varjojen poistamista kuin voimaa niiden kohtaamiseen. Mutta jos se on kuitenkin parempi niin päin.

Luulisi kaiken olevan hyvin hyvinvointivaltiossa mutta ei aina ole -- ja on jotain joka ei ole ainakaan. Joskus törmää siihen, että on sisältä "täynnä kuolleitten luita" sun muuta roinaa. Ehkä juuri silloin, kun on pakotettu kysymään, kuinka tästä kaikesta tehdään tili. Sitä syvempää varjoa tuskin on, sitä syvempää hätää. Puhu meidän puolestamme, istuta meidät armoon,  tunne meidät omiksesi.  Valaise varjot tiemme. Tällä kohdin ne ovat mustimmat.

Tämä on vähän totinen ilta varmaan löytyy jotakin vähän valoisampaa.

[Hölkänen]

Ainakin tiehallinnossa on pyyntö otettu tosissaan. Valtateillä alkaa olla enemmän kirkkain lampuin valaistuja alueita kuin valaisemattomia. Moni on syystäkin ihmetellyt, minkä tähden hiljaisia korpitaipaleita pitää ihmistekoisesti valaista, valosaasteella pilata.

Ihmisenä haluaisi mielellään valaista itse oman tiensä, niin että näkee tarkkaan, mihin seuraavaksi siirtyy. Mutta silloin näkee vain pienen läikän universumista, ja kaikki muu on uhkaavan pimeää. Itse asiassa ilman kirkasta valoa näkee kauemmas ja kokonaisemman maiseman.

Pari vuotta sitten kuljin aamuisin 4 km metsätietä töihin pyörällä, jossa ei ollut lamppua. Pidin vain paria vilkkuvaloa kiinni vaatteissa, jotta näkyisin. Silmä tottui pimeässä ajamiseen. Ilman lamppua näki nenäänsä pitemmälle. Olihan se vähän hullun hommaa, mutta jokin siinä tenhosi. En taistellut ympäristön kanssa vaan olin osa ympäristöä.

Herra Jeesus ei suoranaisesti käske meitä pimeässä kulkemaan, mutta tähdentää, mikä ero on ihmisen valolla ja Jumalan valolla.

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. (Matt. 5:14-16)
Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. (Joh. 8:12)

Ihmisen valo loistaa tai ainakin näkyy, mutta ei poista hämäryyttä. Ainoastaan Kristuksen valo valaisee. 

Vaan entä jos tie on kaikista rukouksista huolimatta aina vain pimeämpi? Hölmöyksissämme odotamme, että jumalainen valo valaisee maallisen taipaleemme - otamme Jumalan sanan yhtä kirjaimellisesti kuin syntinen nainen, joka luuli pääsevänsä eroon vedenhakumatkoistaan Jeesuksen lupaaman elävän veden avulla. Jumalan valo on jotain muuta kuin sähkömagneettista aaltoliikettä. Se ei poista elämän vaikeuksia ja vaelluksen synkkyyttä, mutta salatulla ja ihmeellisellä tavalla se turvaa matkan ja antaa rauhan, niin ettei meidän tarvitse oman himmeän valomme varassa yrittää suunnistaa.

Olisiko tästä lohduksi?

[Jampe]

Jos tuo on Herättäjäjuhlien tunnuslause, niin mielestäni erittäin onnistunut!  

ja kuvaa hyvin nykykörttiläisyyden maltillisen raikasta suhtautumista uskonasioihin. Ei lupailla mitään, vaan kohotetaan nöyrästi katse ylöspäin mistä kaikki hyvä tulee.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut teema. Juuri tällaisesta itsekin kovasti pidän. Yksinkertaisuudessaan nerokas.

[Pirska]

Jos tuo on Herättäjäjuhlien tunnuslause, niin mielestäni erittäin onnistunut!  

ja kuvaa hyvin nykykörttiläisyyden maltillisen raikasta suhtautumista uskonasioihin. Ei lupailla mitään, vaan kohotetaan nöyrästi katse ylöspäin mistä kaikki hyvä tulee.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut teema. Juuri tällaisesta itsekin kovasti pidän. Yksinkertaisuudessaan nerokas.

Niin kauan kuin minä muistan, niin körttiläisyydessä on suhtauduttu maltillisen raikkaasti uskonasioihin.

[Leena]

Vain valossa näkee varjot. Myös oman elämänsä varjpt ja niiden perimmäisen syyn. Yritin esittää hirveää kesänuhaa ja silmätulehdusta koko lauantain...no niin ne meni koko juhlat. Sitten ajattelin ettei tämäkään ole kivaa, ne pelkää saavansa tartunnan jotka istuu vieressä. Minnes katsotaan, "jos tuomionkin kuulisin" - silmiisi helliin, Jeesus. Se oli koko täräys.
Vähän helpotti kun ihan melkein perillä Seppo Holm puhui busis että kirkastahan ei suoraan kestä silmä nähdä --- tai niin minä sen kuulin.
Varjon läpi.  En voi väittää ettei siellä olisi joku odotellut ja kysYnyt, missäs olet, Leena? Olen huolissani.

Ja siellä joku sanoi että ei se nyt niin mene että vähän valoa varjoihin, niin kyllä minä pärjään.

En minä pärjää. Enkä minä muutu. Mutta minä tutustuin siihen -- vähän -- jolle varmaan Bonhoeffer oli minulle jonkinlainen "Johannes Kastaja".
En minä pärjää, nyt täytyy sitten odottaa, tuomio on kuultu. Ja jotain muuta, vähän.

Terveisiä Kiuruvedeltä

[Pyryharakka]

Juhlilla näillä helteillä ja aralla nahalla sitä halusi pieni ihminen myös varjoon suojaan. 

[seppos]

Juttelimme kotimatkalla Viitasaaren ABC:llä kahvilla käydessä useampien tuttujen kanssa ettei tällaisia muistoseuroja ole ennen pidetty. Kuoleman varjo oli valaistu. Ei paljoa puuttunut ettei veisattu siinä ABC:llä

Toinen mistä siinä totesimme oli Jaakon siunaus. Se oli jotain sanoin kuvaamatonta täydessä Lauttasaaren kirkossa. Veli Jussi siunasi poikien Juhanin ja Antin avustamana.  Kukkia laski vain harva koska oli pyydetty tukemaan Aholansaaren nuorisotyötä, joka on Jaakon ansiota. Herättäjän eri ryhmät laskivat kaikki yhdessä ja sanomisen sijaan veisasivat voimalla " Kun tämä ruumiini kylmäksi jäähtyvä on..." Sen jälkeen välittömästi muistoseurat arkun ollessa paikallaan. Vain pyydetyt puheet, jotka oli painettu ohjelmaan. Puheiden välissä virret sellaisella voimalla, monien veisatessa äänissä, että urut peittyivät ja seinät heiluivat. Urkuri soitti pyynnöstä hyvin hiljaa ja lopuksi ei enää soittanut veisuun jatkuessa omillaan. Sen jälkeen arkku kannettiin kukkakujaa myöten autoon, joka vei sen hautausmaalle. Arkulle veisattiin vielä pihalla jäähyväiset. Sen jälkeen oli ruokailu koko kirkkokansalle. Ruokailun jälkeen oli hautaan lasku Hietaniemessä Helsingissä. Kukaan konkaripapeista ei ollut kokenut moista aiemmin. Tilaisuus oli avoin.

[Riitta-mummi]

Kiitos Sepolle Jaakko Eleniuksen siunaustilaisuuden lyhyestä selonteosta. Tuntuu kuin olisi hiukan päässyt osallistumaan ihaillun ihmisen viimeiselle matkalle.

Tuleeko ehkä niitä puheita HK:een tai muualle Herättäjän toimesta?