Olli Jalonen: Merenpeitto jatkaa Angus-pojan tarinaa, joka alkoi Taivaanpallosta. Kirjailija peilaa 1600-lukua aikamme kautta. Kieli on pojan havaintojen myötä syntynyttä selkeän yksinkertaista aikansa tieteen hengessä. Hänen, orvon, tekoisä on tiedemies Halley (Halleyn komeetta).
Rakkauskin alkaa orastaa, läheisyys, kiintymys kuvastuu katkelmassa, jossa poika antaa tytölle, orpo hänkin, korun:
... Helmikuun valentiininpäiväksi olen käynyt ostamassa torilta värjätystä puusta tehdyn hiussoljen ja antanut sen Henriettalle kun muita ei ole ollut näkemässä. Henrietta on sanonut kiitos ja sitten hän on tullut halaamaan minua. En ole osannut tehdä mitään oikein, en ole liikahtanutkaan enkä edes katsonut kohti. Henrietta on istunut rahille ja käännellyt valentiininlahjaansa ja haistellutkin sitä koska siihen on pirskotettu ruusuvettä, mutta jälkeenpäin hän on kätkenyt soljen vähiin tavaroihinsa eikä ole alkanut käyttää sitä kuin pääsiäisen jälkeen. En ole kysynyt mutta luulen että sen vuoksi etteivät Margie ja Willow kysele ja kiusaa.
Kampakauppias jolta olen soljen ostanut on... sanonut lähtiäisneuvoksi että katso tarkkaan että kummalle puolelle päätään tyttö soljen kiinnittää, jos vasemmalle niin hyvä, jos oikealle niin se on jo vakavaa.
Jos ei ollenkaan vaan vasta myöhemmin, siitä nainen ei ole sanonut mitään... s. 130-131.