Jaah, kirjoitin liian hitaasti, en voi enää muokata kirjoittamaani. Tässä se mitä piti olla:
Olihan täällä Antti Holmasta, kuten muistelinkin.
Julkkikseksi hinnala miellä tahansa?
Näyttelijän ammatti on olla esillä. Raha eli se mistä veronsakin maksaa, on jostakin käärittävä. Holma oli tuon aloittaessaan jo ihan tunnettu näyttelijä (jopa ns. tv:stä tuttu).
Radio Sodoma loppui tänä syksynä, mutta jaksot (joista yhtäkään en ole kuunnellut), löytyvät Ylen verkkosivuilta:
https://areena.yle.fi/1-4150922. Saatetekstin mukaan kyseessä on kuvitteellinen radiokanava helvetissä. Reaktioista päätellen sitä se uskottavasti siis on?
Mutta mikä johti etsimään Antti Holmaa, oli tänään ihan muuten vain silmiin osunut Hesarin kuukausiliitteen juttu hänestä jo syyskuulta 2015, siis pari vuotta ennen Radio Sodoma -aikoja, ja vuosi Lapuan herättäjäjuhlien jälkeen. Tässä linkki siihenkin:
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006189455.html. Koska varmaan näkyy vain tilaajille, tässä se mihin kiinnitin huomiota:
Holma syntyi Helsingissä, mutta perhe muutti Pohjois-Savoon Sonkajärvelle, kun Antti oli nelivuotias. Isä Eero oli pappi ja äiti Jaana uskonnonopettaja. Niinpä Holma kävi pyhäkoulua, ja hänet sekä sisarukset Anni, Elli, Liisa ja Saara pakotettiin jouluna kirkkoon. Silloin tällöin kotona oli myös seurat, joissa pidettiin puheita ja veisattiin Siionin virsiä.
Agricolan kirkko Tehtaankadulla on rakennettu punatiilistä. Tyyliltään se on lähinnä funktionalistinen. Tänne Holma käveli muutama vuosi sitten joka sunnuntai jumalanpalvelukseen. Kirkossakäyntiä kesti pari vuotta
Agricolan kirkon puupenkeillä Holmaa alkoi kuitenkin ärsyttää, kun papit toistelivat, miten ihminen on yksin epätäydellinen. Rukouksissa toivottiin perhettä ja parisuhdetta. Holmasta taas tuntui jo silloin, ettei hän halua seurustella.
Holma oli lapsesta asti pitänyt itsestään selvänä, että hän kuuluu kirkkoon. Isänsä työn kautta hän oli nähnyt, miten kirkko tekee paljon kaikkea sellaistakin hyvää, mikä ei näy julkisuudessa. Holmasta tuntui silti mahdottomalta, että hän olisi osa järjestelmää, joka panee ihmiset vahtimaan itseään ja miettimään, kelpaavatko he sellaisina kuin ovat.
Uskonnollinen Holma sanoo silti olevansa yhä. Hän rukoilee iltaisin.
”Kun kerroin isälle eronneeni kirkosta, isä sanoi, ettei kirkko hänestä ole osiensa summa, vaan kyse on jostain suuremmasta. Isä sanoi viisaasti, mutta ajattelen silti, että ihmiset yhdessä tekevät kirkon.”
Siis missä kirkossa papit toistelevat, että ihminen yksin on epätäydellinen? Ja sitenkö että antavat ymmärtää että pitäisi olla joku puoliso? Ikinä en ole kuullut moista... mutta joo, enhän minä saarnoja kuuntelekaan. Mutta tunnistaako tuon kokemuksen ehkä joku muu?
Ja tuo, kelpaako ihminen sellaisena kuin on. Niin että mihinkö kelpaa? Kirkon penkkiä takalistollaan hinkkaamaan toki kelpaa. Jumalan peljättävän tuomioistuimen edessä tietenkään ei. So what? Ei kelpaa vaikka kuinka yrittäisi muuttaa itseään paremmaksi eikä vaikka siinä onnistuisikin. Eikö niin?
Mutta joo, ei kai se kuulijan vika ole, jos ei sanoma mene perille.
Isän ajatukset kirkosta jaan. Ei se ole mikään yhdistys.
Jos jokin tuntuu rienaavalta, se on sentään parempaa kuin penseys, se ettei kiinnosta pätkääkään. Rienaaja (tai se mikä siksi tulkitaan) on sentään vakavissaan, etsii. Ehkä parempi kuin tyytyväisyys. Ei sillä että niitä turtuneita penseitä varaa olisi arvostella heitäkään.