Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: kihlasormus - 30.10.06 - klo:23:39
-
Hei,
otsikko jo kertoo kaiken eli nyt elämä hymyilee! :D
Mutta asioilla on vakavampikin puolensa eli haluaisimme laittaa sormuksiin sopivan Raamatunkohdan ja löysimmekin jo mm nämä:
- 1Piet 3:8 "Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä."
- Joh 15:12 "Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä."
mutta jottei sopivin jää käyttämättä vain sen vuoksi ettemme huomaa moista niin ajattelimme kysyä tältäkin palstalta että tiedättekö jotain "sopivia Raamatunkohtia sormukseen" listaa tai voiko Raamatun hyvin tuntevat listata moisia tänne, kiitos!
Ehdotukset sopivien virsien tms numeroista eivät valitettavasti käy sillä ne voivat muuttua vuosikymmenien saatossa :)
-
Löytyisikö Laulujen laulusta mitään? Sehän on morsiamen ja sulhasen ihanuutta täynnä. Vanhainkodin kiikkustuolissakin voisi pyöritellä sormusta nimettömässään ja hymyillä.
-
Itselleni tulee mieleen se kohta, onko se nyt korinttilaiskirjeestä vai mistä. Kuitenkin se Rakkaus on sitä rakkaus on tätä ja sillein. Loppuu "niin pysyvät nämä kolme: usko toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.
-
"Kuolemaakin katkerampi on nainen" (Saarnaaja 7:26)
-
"Kuolemaakin katkerampi on nainen" (Saarnaaja 7:26)
"Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä."
Room. 12:9
-
"Minä olen se joka olen" (2 Moos. 3:14)
tai
Paavalin neuvot efesolaisille voisivat toimia elämän arjessa. Avoimuus auttaa ja riiteleminen. Riidat olisi vaan sovittava ennen kuin aurinko laskee! (Ef.4:24-27)
-
Helmiä sioille.
Asenteella.
-
Helmiä sioille.
Asenteella.
Ja tämä oli siis Raamatunkohta?
-
Matt 7:6
-
Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.
No, makunsa kullakin.. :P
(muoks:) Ka, pena kerkes ensin..
Itse pidin kerran vihkiparille puheen jopin parisuhteesta: Job 2:7-10. *ei parantumattomille romantikoille*
-
Mitähän tuo raamatunkohta oikein tarkoittaa?
-
Mikä niistä?
(Voin tuota jopia vähän selitellä. Se on aika raadollinen, mutta puhuttelee ainakin minua. Sen pääviesti on avioparin näkökulmasta: antakaa Jumalan olla läsnä ja olkaa itse Jumalan silmien edessä niin kodissanne kuin (elämänne) tunkioillakin. Pariskunnilla on vaikeita aikoja, silloin pitää puhua suoraan. Vaimo ehdottaa mielestään parasta ratkaisua, joka säästäisi miehen tulevista tuskista (tuskin ensisijainen agenda oli päästä aviomiehestä eroon ja jäädä leskeksi suremaan). Miehelle on kirkastunut jotakin Jumalasta ja hän vastaa. Pari on kipuineen ja ongelmineen tietoinen Jumalan läsnäolosta - se mitä tapahtuu ei ole vain sokeaa sattumaa. Ongelmat eivät samantien katoa, mutta yhdessä pysytään. Kirjan loppu on kuin prinsessasatua: Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat.
)
-
Oliskohan Viivi ja Wagner jonkinlainen helmiä sioille -tilanteen kuvaus?
-
Olin vähän epätarkka. Sitä Matteusta meinasin. Juicellahan on tuon niminen runokirja.
-
Leskinen oli varmaan kiusaantunut, kun ihailijat eivät tajunneet hänen taidokkaita intertekstuaalisia sitaattejaan ja hienostuneen piikikästä ironiaansa.
-
Palataanpa taas sormusta kaivertamaan: Laul 8:6-7.
-
Aina tulee arki. Ja sen mukana ahdistus siitä, että ymmärrä itseään, eikä toista. Mutta en tiedä, voisiko oppia edes hyväksymään itsensä ja toisen. Se saattaisi auttaa yhdessä elämistä? Ps. 139
-
Aamen 3357:lle!