Presidentiksi valitahan yleensä se joka osaa parhaaten teflonoira uransa syvimmät raapaasut ja meikata ittensä median lellikiksi.
Lauri Törnin joukoos taistellu sotajermu Mauno Koivisto sai sympaattisen miähen luukin (!) ittelleen, kun koto-oloissa tepasteli rikkinääsis villasukis.
Martti Ahtisaari voitti fiksuurellaan ja tuli mustana hevoosena paikalle iliman poliittista kivikuarmaa.
Tarja Halosen kohoralla oli tilaasuus tulla valituksi ensimmääsenä naisena presidentiksi.
Tuleva kiarros on miälenkiintoonen, vaikka Sauli Niinistö on saanu meikattua ittensä kansalaasten isähahamoksi kannanotoillaan ja irtiotolla poliittisen vastuunkannosta. Pualivallattomaksi poikamiäheksi itteään tituleerannu Niinistö on ukkoutumisellaan myäs nostanu osakkeitaan, mutta olisi voinu kyllä solomia liittonsa enemmän ikäisensä kaas. Mullakin (54v) pitääs tualla ikäerolla olla 25v emäntä, mutta pitääsin sitä suurena ittekkyytenä ja vääryytenä toista kohtahan.
Paavo Lipposella on painolastinaan mörrimöykyn menneisyys ja sitä ei saa fiksattua perhekuvillakaan.
Timo Soini on suuri lippalakkikansan suasikki.
Paavo Väyrynen saa palion sympatiapisteitä huumorillaan ja osaa kokeneena kepulaasena kaikki konstit joilla voi saara nostetta.
Paavo Arhinmäki on monelle viäläkin punaanen vaate, vaikka on aivan kelepo ihiminen.
Pekka Haavisto on viälä suamalaasille liian moterni ihiminen luulen?
Mulla ei oo oikeen hirveetä intohimoja nostaa ketään presidentti-instituution paikalle, kun tehtävän arvostuskaan ei enää ole kohorallaan. Suamalaasten hyvinvointihinkaan ei presdentillä oo juuri mitään merkitystä.