Tänään ilma tuoksui samalta, mielestäni, kuin n. 75 vuotta sitten Kuhmoisissa kun saavuimme Suomi-laivalla satamaan.
Oli varmaan tätä samaa juhannuksentienoota sillä koivut olivat juuri osa sitä tuoksumaailmaa.
Eino.setä jota serkkuni sanoivat Eino-enoksi, sillä heille hän oli äidin veli, minulle isän, oli vastassa meitä hevosella.
Isovanhempamme, äijä ja mummo olit saanet ensin Ypäjällä evakossa oltuaan pien maatilan Pirttiniemestä. Sinne oli aika matka Kuhmoisten kirkolta, ja hevospelillä eno meitä vei. Vanhukset olivat syntyneet 1870-luvun lopussa.He olivat mielestäni jo vanhat silloin 1940-luvun lopulla.
...Avattavia portteja oli loppumatkasta useita. Minä ne hyppäsin avaamaan koska veljeni oli liian pieni vielä sinä kesänä.
Lähempänä mummolaa oli yksi suurempi talo avarine peltoineen, mutta aitoja niilläkin main oli paljon, ja ojia. Lehmät laidunsivat.
Kun nousimme aika jyrkkää mäkeä mummolan pihaan juoksi enon koira, Sepi ,iloisena vastaa. Se liehakoi ja sille piti heittää keppiä.
Piha oli avarahko. Oli pikämallinen talo, punamullalla sivelty. Kohta sen päästä nousi aitta kallion rinteelle, moniovinen se oli, pitkä lapsen mielestä.
Koko paikka oli ylhäällä josta lehmien kaluaman maiseman yli näkyi järvi, Pirttijärvi nimeltään, varmaankin.
Sielläveljekset kalastivat joskus laittomalla tavalla, dynamiitilla.
Muistoihin kuuluu sellaisetkin sattumukset, että ei paljon silloin naurattanut. Talon kanaluma käyskeli pihalla vapaana ja kukko oli meille vihainen. Minut se lennätti pakoon. Juoksin viinimarjapuskan juurelle jossa nokkoset polttivat minua pahasti.
Illalla veljeni sai kokea oman ikävyytensä. Täti juotti lypsettyään suoraan lypsyämpäristä ,mukiin koukaten, lämmintä maitoa Heikki-ressulle. Sen jälkeen hän lopetti maidon käytön loppuiäkseen.
Mutta savusauna oli ihana kokemus. Samoin lämmin järvivesi, jota me kuivan paikan lapset vain harvoin saimme kokea.
Nyt en muista liittyikö samaan juhannuksentienooseen se kun toinen täti tapasi mustikkametsässä metsäsian,karjun, sen oikean jolla oli syöksyhampaat, ei siis mäyrää.Täti oli pitkään siitä peloissaan.
Yhtenä juhannuksena sukua oli enemmänkin Pirttiniemessä, oli Toini-tädin häät. Rannan puolelle oli oikein tanssilavakin rakennettu. Ja kuokkijat toivat tappelun hääpaikalle, kuten kotona Karjalassakin oli usein tapahtunut. Ruumiita ei nyt tullut.
Tämän muistin kun ilma ja aurinko olivat tänään samalla mallilla kuin n. 75 vuotta sitten.
R-m
( Tämän kirjoitin ajatellen jälkipolviani, ovat näitä tarinointeja pyydelleetkin )