Minä pelkään hillittömästi yhtä asiaa: Että saan hämärätilan. On käynyt ilmi että ainakin kerran olen kirjoittanut epileptisessä hämärätilassa. Mahdollisesti kahdesti on käynyt niin. Usein minulle huomautetaan lempeästi, etten voi mennä "sairauteni taakse piiloon" ja "sen varjolla sanoa mitä huvittaa".
Asia on täsmälleen päinvastoin. Olen näihin vuosiin yrittänyt salata sitä, ja keksinyt mitä ihmeellisimpiä selityksiä. "Joo... niin joo... mä aina niinkun silleen suutun siitä asiasta... anteeksi, joo, pitäis hillitä kyllä olet oikeassa, anteeksi, pitää tehdä parannusta..." "Tota, niin, ai, jaa joo, niin, mä tosiaan raivostuin (mistä puhutaan?) meni niinsanoakseni kuppi nurin (voi kun tietäisi mistä on kysymys että osaisi valehdella uskottavasti)
Ja sitten Miten minä muistaisin, mistä minä "suutun"? mistä minulla taas pitikään "mennä kuppi nurin"? Kauheaa, jos minä muistankin väärin sen mistä minä "aina raivostun". Mitähän minä olen kertonut... voi kun joku selittäisi. Miten minä viimeksi valehtelin tämän? Se on kinkkisintä, sillä tämä on ainut elämänalue jolla valehtelen, enkä ikinä muista mitä valehtelin viimeksi!
Syy on jossakin määrin epäselvä.Olen tietysti vähän väsynyt selittämään, ja tuohan se valheelta kuulostaa että oli sairauskohtaus. Ihmisten joukossa pitäisi olla jossakin määrin johdonmukainen, ja on niin paljon tavallisempaa että suuttui nyt vain, kuin ettei muistaisi koko riidasta mitään. Lisäksi: Me ymmärrämme toisiamme koska meillä on tietyt samat lajityypilliset kokemukset, vaikkei ole kokenut kaikkea, voi ainakin kuvitella jotain. Mutta ellei ole kokenut ikinä hämärätilaa, sitä on kohtuutonta vaatia ymmärtämään. Ymmärtäminen ei ole mahdollista. Auttaa, jos lähipiirissä jollakulla on juuri tämäntyypin oireita. Sitä kun on kuuttatoista sorttia, sitä, joka on "itsestään tullutta" tai "syntymästä ollutta" epilepsiaa, kuten minun on.
......................................................
Pyryharakka kirjoitti minulle suurenmoisen kirjeen, kun pyytelin taas kerran anteeksi. Hän kirjoitti: Vain syntejä pyydetään anteeksi. Olenko minä nyt pyytämässä anteeksi jotakin muuta?
Kyllä olen. Minä en ole pyytämässä ollenkaan anteeksi tiettyä asiaa --- minä en ole uskaltanut kysyä: Saanko yrittää olla joukossanne, vaikka tuon uusiminen mitä tapahtui hiljakkoin, on mahdollista? Sitä en uskalla nimen omaan sanoa. Mutta nyt kun sain sanotuksi, oloni helpotti. Tietyt riskitekijät on karsittu, eli pahin, työ. Mutten uskalla luvata mitään. Se ei ole minun luvattavissani.
..........................................................
Kysymys on vakava. Mnä en oikeastaan ole altis suuttumaan. Suutun hitaasti, ja olen pikemmin pitkävihainen, eli itseni kanssa on tehtävä tuolla kohdin työtä. Järkytyin pois tolaltani, kun tutkin kyseisen ketjun. Niin tyypillinen: Mitä tekemistä on väsymyksellä koko ketjun teeman kanssa? Ei niin mitään. Ja "nukahtanut" työssä --- loistavaa itsepetosta yhä. Sitten, kuin salamana, käsittämätön raivonpurkaus jota en tunnista omakseni. Lisäksi olo ei edes ole vihainen, vaan tuskainen, syvästi masentunut ja sietämätön, myös fyysisesti --- siihen ei valitettavasti ole hoitoa, se on resistentti diapam-tyyppisille -- sellaista näkee. Se kestää muutamia päiviä.
Olen juuri itse sen kannalla, että kukin valitkoon avoimuutensa asteen itse. Mutta kunnioittakoon toisia ja heidän vakaumustaan. Eli: Ole kaikin mokomin oma itsesi, mutta älä käyttäydy sopimattomasti! Kun keskustellaan, ollaan silloinkin "kaksin Kristuksen kanssa".
.................................................................
Yksityisposti on mainio kanava pyytää anteeksi, jos on tunne että nyt loukkasin. Samoin olen käyttänyt sitä jos olen itse pahoittanut mieleni. Itse foorumikirjoittelua oikein harjoittelen, teen tietyt tehtävät joka päivä, jotta omaksuisin oikean tavan. Ne lähtevät tietylle luottohenkilölle. Sitten tutkin ketjuja, mutta olen vasta edennyt tähän ns kakkostehtävään... jos kuka tahtoo nähdä sen ohjelman, niin ilmoittakaa, Leena toimittaa... "Katuwaisen syntisen huoneentaulu" lähtee paluupostissa, sillä minulle tämä on suuri kysymys. Siis, että jos joku tahtoo nähdä miten itse yritän. Te olette käsittämättömän rakkaita minulle, joka ikinen. Teidän menettämisenne olisi murheen aihe, mutta tavallaan olen jättänyt tämän Sepon asiaksi ja sitäkin enemmän: Sanonut: Tapahtukoon Sinun tahtosi. Jos en voi olla täällä, sitten en. Kiitos siitä ajasta jonka sain.
Mutta tunnustan pelkääväni koko ajan. Siinä määrin, että itse mietin vakavasti, onko ihan järkevää rasittaa pelolla itseään. Eräs ortodoksi-isä sanoi minulle kerran: Sairaus on ankara opettaja. Niin on. Nyt kysytään myös, onko minun sairauteni tarkoitettu teidän opettajaksenne? Onko mahdolliosesti niin, että myös tässä saisi tapahtua, että kaikki käännetään parhaaksi niille, jotka rakastavat Jumalaa? Oma perheeni on sen kokenut. Avuttomuus on tuonut jokaisen lähemmäs Jumalaa, joka on perheenjäsen... tytöt, äkkiä nyt Ehtoolliselle, hopi hopi. Kristus on kattanut pöydän, eipäs temppuilla. Ehkä joku löytää selityksen läheisensä sairaudelle - minä olen lääkäri ja voin kertoa. Ehkä joku huomaa, että sittenkin kestää yllättävän paljon outoja hyökkäyksiä, kunhan, ja se nyt on kohtuullista,l tietää syyn? Ehkä joku huomaa: Okei. Näkyy saaneen aika paljon, mutta paljon vietiinkin... mitähän sinä Jumala tarkoitit? Ehkä joku löytää lohdutuksen omaan elämäntuskaansa. Ehkä Körttifoorumi onkin siitä erikoinen, että se on ystäväkansan näköinen. Tuo on heikko jäsen, ja pyysi tukea... miten se menikään... heihei. Kolmas viesti Leenalta! Samana päivänä! Sepolle tiedoksi, niin pannaan kirjoitusmahdollisuus poikki... viisi päivää, no, onhan se pitkästi, mutta on sitten ne saumanvarat.
............................................................................
Mutta jos koetaan toisin, niin kerron vain: Se ei olisi ensimmäinen kerta elämässäni joskin tästä virtuaalisesta ei ole kokemuksia... Jumala on lohduttanut minua niin, että olen harvinaisen huoleton, yleensä hyväntuulinen enkä mistään katkera. Te jäisitte rakkaaksi ja kauniiksi muistoksi, kuten on jäänyt työelämä, aikanaan puoliso ja unelma omasta perheestä, muutama ystävä. Kaikki on hyvin. Kaikki, miten tahdottekin.