Jos palataan otsikkoon, olen sitä mieltä, että körttiläisyys on herätys siihen tosiasiaan, ettei ihminen kykene millään tavalla edistää pelastustaan. Terve järkikin sanoo, ettei kukaan pysty nousemaan itse haudasta. Se on täysin Jumalan armosta, että ihminen astuu ikuiseen elämään. Siionin virret ovat alusta asti, Laguksen käännöksestä viimeiseen uudistettuun laitokseen asti, keskittyneet tähän todellisuuteen. Seuroissa veisataan ja puhutaan siitä. Kaikki muu on yhtä tyhjän kanssa.
Kiitän tästä !
Aiheeseen
kuolemastakin Jumalan työnä, kertoo teatterinjohtaja Sina Kujansuu muutenkin erinomaisen mielenkiintoisessa artikkelissa Pitkäniemen sairaalasta, sen hautausmaasta ja edesmenneitä potilaista joiden hoitoon Sinakin osallistui kesätöinään:
' – Hän kuoli minun syliini. Se oli aivan uskomatonta seurata, miten kuolema maalasi semmoisella leveällä pensselilllä tämän ihmisen kasvot kauniiksi jälleen. Tuntui, että siinä silisivät kaikki ne elämän jättämät kyntöjäljet, riemut ja tuskat mitä oli hänelläkin ollut.'
Tuon ihmeellisen kokemuksen koin kun äitini kuoli huhtikuussa 1993 . Äiti oli kuollut vain puolisen tuntia aiemmin hoitopaikassan kun ennätin paikalle.
Äiti joka oli 79-vuotiaana monien sairauksen ja elämän kolhujen riuduttama vanhus.
Nyt näin kasvoiltaan täysin silenneen kauniin 'neljäkymppisen' jonka rauhaista kasvot seuraavat minua varmistaen että äiti oli ja on Jumalan lapsi.
Äiti taisi olla heränneitä tietämättään.
...
Sina Kujansuu kertoo:
https://yle.fi/uutiset/3-11711305
