Kirjoittaja Aihe: Ajatuksenvirtaa  (Luettu 11098 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9725
Ajatuksenvirtaa
« : 10.02.18 - klo:04:58 »

   Istun nousen käyn. Varhainen hiljaisuus. Vältän ensimmäistä sanaa, otan toisen. Eiköhän tuo siitä. Pitkä siitä on kehityttävä. Muuten ilmitulo jää. Koska tykö on tultava. Identiteetti edellyttää tätä. Keskustassa on itse omansa. Jos kehkeytyisi monipuolisempi tulema, saisin välimerkinkin aktivoitua.

Olipa, mut kyllä edelleen. Saattaisinko... ei sittenkään... Ensimmäinen sana on se mikä on. Lause oli mielensisältöä. Beckett ja Ivanhoe, ei vaan Ionescu ovat absurdeja.

Synonyymi on poikaa ja lasta. Kun nyt tälle tielle olen lähtenyt, takaisin voin palata, kaikki sen haluavat hyväksyä, niin pitää olla. Tahdon siten olevan, tulevan ja etääntyvän. Tulevaisuus sihdissä. Sihti keittiön laatikossa, sitten vaan käyttöön ja sen jälkeen pesuun, kuivauskaappiin ja lopuksi kotiinsa.

On helppoa. Vastakohdat tasapuolistavat. Teesi antimet ja synnyttimet, siinä sen ratkaisu. Anteeksi Urpo. Anteeksi Juntti. Anteeksi Taavi. Anteeksi Tavis. Anteeksi Lähimmäinen. Minä olen. Minä elän. Minä kirjoitan. Minä en puhu. Todellakaan en puhu nyt siis, vaan kirjoitan, mt. MINÄ EN SANO SANAAKAAN! MINÄ  K I R J O I T A N!

Huhu huh. Oli, muttei enää. Ei ole asian viertä. Ajatus. Väli. Kuplat yhdistyvät Tapio Junnon teoksessa Keskustelu. Kuplat ovat välissä. Kosketuskaan ei ole aina välitön. Kosketuksessakin on jotain usein välissä. Yhdynnässäkin. Yhdessä kuitenkin kuljetaan. Sanoja peräperää asetetaan - ja ollaan onnelliset, vaikka sydän märkänis. Paras reissu tuli tehtyä. Viittaukset menneisiin ovat laahus. Myös formaatti ja muoto, sotisopa. Ydin on Kristus, totesimme ehkä yhdessä  runoilija-uskonnonopettaja-kirjastovirkailija -Katupappilaryhmässä, kuvittelin koska kukaan ei siihen mitään lisännyt. Vaikka olin aiemmin todennut, että ytimestäkin on erilaisia käsityksiä. Uskonnonopetaja sanoi sellaista, mitä hiukan toisaalta ihmettelin, nimittäin että jos ei tiedä, ei ole oikeutta puhua. Toisperäisesti hän luullakseni tarkoitti ei oikeutta, vaan mahdollisuutta. Tässä tullaan taas siihen yhteiskunnalliseen pyramiidiajatteluun, että oikeus on oppineilla. Oppimattomilla ei sitä ole. Tasoerot!? Hierarkia. Valta. Alaiset. Päätäntä. Delegointi. Edustuksellisuus. Yhteis-kunnollisuus. Laaja humaanisuus. Avara persoona. Ryhmäedut. Ryhmättömyys. Ryhtyminen. Ryppy. Maailman vanhin nainen sanoi, että hänellä on vain yksi ryppy. Hän istuu sen päällä.

Armoa, laupeutta ja rauhaa. Hiljainen aamu.

Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31477
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #1 : 10.02.18 - klo:14:38 »
Oi Pekka-veli !  Osaatko puhua, kirjoittaa on yks ja hailee , paitsi itsellesi. Heti alun alussa foorumilla se olit sinä joka inspiroi minua. Olet siis muusani !

Tiedän sydämessäni ja sielussani kuinka sinä  y m m ä r r ä t, ja se on tärkeintä.

Aion kirjoitta jotakin parempaa tähän saittiin, mutta nyt mäkihyppy vie inspiksen.

Terve, sinä Keravan JamesJoyce !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31477
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #2 : 10.02.18 - klo:16:18 »
Sanojen käyttäminen ajatusten tulkisijoina on vaikea laji. Muutamilla sanoja on liikaa, niin että ne ylimääräiset hyppivät ilmi ilman ajatuksen näkemisen vaivaa.

Onko sellaisessa mitään järkeä ? Järkevyys onkin se seuraava porras. Portaita on helpompi kulkea alas kuin kiivetä ylöspäin, jolloin moni hengästyy.

Hengästymisessä on se huono, että hapenpuute vaivaa. Aivot eivät tahdo totella ja mennään vaistojen varassa. Elämme vaistojen ja viettien varassa kuin eläimet.

Emmehän me muuta olekaan kuin ajattelevia eläimiä.
Pitäkää huolta kaikista luoduistani, sanoo Sana.

Olemme lukutaitoisia eläimiä. Meille Sana on elämä, puhuttu sekä kirjoitettu.
Hyvä lukutaito on hyvä taito. 

 :049: :049:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21467
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #3 : 10.02.18 - klo:16:55 »
Tuossa on kyllä perää että portaita on helpompi laskeutua alaspäin, kuin nousta ylöspäin.
On sen verran edestakaista alas-ylös-liikettä kuitenkin, että tilanne tasaantuu
pitkässä juoksussa.  :eusa_angel:

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9725
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #4 : 02.06.20 - klo:06:06 »


 Oi Pekka-veli !  Osaatko puhua, kirjoittaa on yks ja hailee , paitsi itsellesi. Heti alun alussa foorumilla se olit sinä joka inspiroi minua. Olet siis muusani !

Tiedän sydämessäni ja sielussani kuinka sinä  y m m ä r r ä t, ja se on tärkeintä.

Aion kirjoitta jotakin parempaa tähän saittiin, mutta nyt mäkihyppy vie inspiksen.

Terve, sinä Keravan JamesJoyce !



Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31477
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #5 : 02.06.20 - klo:10:36 »
Ajatuksenvirta kulkee missä se tahtoo. Osalle meistä sen reitit ovat tuntemattomia.
Muutamille se kuitenkin on itsestäänselvää ja ajatustenluku on se avain.

Rakkaus meitä yhdistää ja auttaa oivaltamaan toistemme taakat tai riemut.

' Mitä noi taas höpisee'  on kuitenkin yleisempää. Täytyisi vääntää rautalankaa, selittää ja piirtää kaavio.

Kun yhtyy keskusteluun, se ei välttämättä ole peesausta. On syntynyt ajatus !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21467
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #6 : 15.05.22 - klo:21:53 »
Pitääkö ajatuksen virrata, lentää, juosta?

Minä olen kuullut usein sanottavan että ymmärrys, viisaus...luultavasti ajatuskin...
hukkuu kiireeseen, menemiseen, touhuun.
Tukahdutammeko me hiljaisuuden, levon ja rauhan, ajatushetken kaikella menemisellä...
emme ehdi pysähtymään, kyselemään, mistä tulemme, missä olemme, minne menemme.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21467
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #7 : 16.05.22 - klo:20:37 »
Joo, aiheeseen liittyen vielä, siis ajan käyttöön liittyviä ajatuksia, hitaasti virraten.
Meitä kehotetaan käyttämään aikamme oikein että saisimme viisaan sydämen.
Mikä on oikeaa ajan käyttöä? Kai se on yksilöllistä, jokaisella omaa, 24/7.
Tärkeintä lienee se että meillä on oikea tie, oikea johdattaja, navigaattori/kompassineula.
Viimeksi tuosta kiireestä turisin, onhan se minullekin tuttua, mutta tähän asti on tarvinnut
olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Iän myötäkin vauhti hiljenee.
Kiireen tuntu on pitkälti mieliala ja tunnekysymys. Hiljentymistä ja virkistystä tarvitaan,
minulla se on metsäpolulle lähtöä, pihakalusteessa istumista, laulamista, musiikin kuuntelua,
nuotiolla istumista, pyörälenkkiä, autoilua ym.
Jos kuitenkin hässäkkää pukkaa, yritän muistaa, älä tee tänään sitä minkä voit jättää huomiseksi.
Tämän ohjeen mukaan kun koittaa elää, jää aikaa paremmin omaan hiljentymiseen.
Suhtautuminen omiin virheisiin ja puutteisiin saisi olla myös riittävän "kevytmielistä".
Muistan varmaan loppuikäni parin entisen työtoverini toteamukset töppäysten jälkeen,
"Se on elävää elämää" ja "Olen itsekin hämmästynyt"......tärkempää lienee muistaa:
Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, Hän pitää teistä huolen....ja....
Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa.


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31477
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #8 : 05.07.22 - klo:18:56 »
Vanhuuden kokemuksena olen huomannut, että olen alkanut kiinnittää huomioita asioihin joita olen koululaisena oppinut.

Nyt ei ole enää kiire minnekään, paitsi joskus vessaan.  :003: Sekin alkaa jo olla hoidossa, kiitos kahden vuoden uutteran soittelun hoitajille ja lääkäreille. Pääsin tutkimuksiin, korona-aikana jopa.

Asiat, joihin kiinnitän vaistomaisesti huomiota ovat puhe ja puhutut tai kirjoitetut sanat. Muistan kuinka tänne ensimäisiä sepustuksiani tuherrettuani  sain hyvän kielipään omaavalta foorumistilta osakseni myötähäpeää. Kirjoittaminen oli mieleistä, asiaakin oli olevinaan, mutta taitoa tuottaa luettavia lauseita puuttui.

Vähitellen muistin kätköistä, aivojen onkaloista alkoi pelittää ( uudissana ). Sitten tuli näkövamma. Myöhemmin on läppärin näppäimistä kirjainten merkit 'sulaneet pois', kiitos erilaisten Voltareen- ja Ice-power-voiteiden. Liuottimia, sanoisin.

Aamu-tv:n toimittajien artikulointiin ja eräisiin puhevikoihin olen alkanut 'tarttua', tietää Mattikin. Muistini mukaan suomalainen ei saisi painottaa viimeistä tavua kuin poikkeustilanteessa.  Se eräs metereologi tekee kuitenkin niin.
Åieniä puhevikoja on useilla haastateltavilla. Niille on pahempi voida mitään ruudun takaa.  :003:

Ei se minua haittaa, mutta kuulen sen.

Sitten on tämä sanapari koittaa, koettaa.

Minun ikäiselleni koittaa merkitsee illan tai aamun koittoa.
Kuumetta koetetaan, joka merkitsee myös yrittämistä.

Koettakaa ymmärtää.  :icon_eek:

https://www.kielikello.fi/-/koettaa-ja-koittaa
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21467
Vs: Ajatuksenvirtaa
« Vastaus #9 : 11.07.22 - klo:20:21 »
Elämä koostuu aika pitkälti arkipäivän pienistä asioista, pienistä ihmeistä, pienistä iloista ja murheista.
Mistä ja miksi niitä tulee? Sattumaa ja hyvää/huonoa tuuria?
Vai onko ne annettu meille ylhäältä, Jumalan johdatuksena ja varjeluksena?
Itse uskon tuohon jälkimmäiseen, ja uskon niinkin että Jumalan käsi on kaikessa mukana,
kysymys lienee se että näemmekö me sitä.
Olen kokenut jo jonkin aikaa että minua on selkeä johdatus ja varjelus kohdannut aika usein
nimenomaan pienissä arjen asioissa ja tilanteissa, ja olen sen saanut nähdä miten kävi,
ja olen saanut huokaista kiitoksen Jumalalle.
Ikääntyminen saattaa tähän vaikuttaa osaltaan.
Muisti ei ole enää terävimmillään, minua pitää muistuttaa, tavalla tai toisella, siis Jumala muistuttaa.
Tarkkaavaisuus autoillessa ja pyöräillessä ehkä myös vähän herpaantunut, itselläni toki
keskittymisen parantamiseen varaa, mutta huomaan että suojelusenkeli, Jumalan varjelus,
on olemassa.