Keskustelu > Yleinen keskustelu

Hesarista...

<< < (8/8)

satman1:
Hesarin viime vk-liite otsikoi kirkon eroa valtiosta. Luin kirjoituksen huolella, siis huolellisesti, en huolestuneesti. Ajattelen, että mitä se minulle kuuluu. Mutta heti perään, että kiinnostaa. Onhan kansankirkko jotain omansalaista.
Mitä väärää on yhtenäiskulttuurissa, kysyn vaan – ja vastaan: eihän siinä sinänsä.
Toinen asia on suvaitsevaisuus muita kohtaan. Miksi uskonnonopetus kouluissa pitäisi lakkauttaa? Muuttaa nimi Uskontotiedoksi? Joissakin islamilaisissa maissa uskonto on enemmän kuin meillä. Kun Suomessa on kansankirkko, siellä on kirkonkansa. Voiko siihen vedota? Eipä kai. Englanti, Ranska, Saksa, USA, Italia. Kuinka niissä on? Mikä on kehityksen suunta? Se pitäisi ottaa haltuun ja ohjata, mikä on ohjattavissa. Mikä on tilanne nyt? Mihin tahdomme mennä? Mikä perinteessämme on säilyttämisen arvoista? Mikä on omaleimaista? Mikä on osa identiteettiämme?

Kun Saksassa on annettu maahanmuuttajille oikeus oman kielen ja kulttuurin vaalimiseen, heidän kotouttamisensa on ongelmaistunut.

Suvivirsi! Vapaa-ajattelijan mielestä se on uskonnon harjoittamista. Ota tästä sotkusta selvä! Mitä minä, mitä sinä, mitä me haluamme? Tietenkin tahdomme suvaita. En tietenkään halua olla rasisti. Tahdomme rakastaa lähimmäistä. Emme halua kulkea ohi avun tarvitsijan. Mutta minä kuljen. Kullakin on tarpeensa, jotka on erotettava perustarpeista. Tulevatko laiminlyöntimme vastaan suurempana huutona, jolloin on pysähdyttävä ja kysyttävä - jos ehtii -, mikä hätä? Jos olen vahvempi, voin silti jatkaa omalla urallani, mutta yhtä hyvin juuri siksi voin auttaa. Jos olen yhtä heikko, voimme tukeutua toisiimme. Jos olen heikompi, en näe toisen hätää, vaan vain omani.

Antaessaan saa. Kuka menettää itsensä Minun  tähteni, sanoo Herra, hän saa sen, elämänsä, moninkertaisena takaisin.

Me liukenemme. Mutta kadotammeko identiteettimme kadottaessamme itsemme, elämämme? Saammeko uuden minäkuvan?! "Katso, Minä luon uutta! Ettekö huomaa, se on jo oraalla. Uusi on sijaan tullut, kun vanha on mennyt."

.......................................................................................................................    [-X

PekkaV:

--- Lainaus käyttäjältä: satman1 - 25.04.06 - klo:08:39 ---Hesarin viime vk-liite otsikoi kirkon eroa valtiosta. Luin kirjoituksen huolella, siis huolellisesti, en huolestuneesti. Ajattelen, että mitä se minulle kuuluu. Mutta heti perään, että kiinnostaa. Onhan kansankirkko jotain omansalaista.
Mitä väärää on yhtenäiskulttuurissa, kysyn vaan – ja vastaan: eihän siinä sinänsä.
Toinen asia on suvaitsevaisuus muita kohtaan. Miksi uskonnonopetus kouluissa pitäisi lakkauttaa? Muuttaa nimi Uskontotiedoksi? Joissakin islamilaisissa maissa uskonto on enemmän kuin meillä. Kun Suomessa on kansankirkko, siellä on kirkonkansa. Voiko siihen vedota? Eipä kai. Englanti, Ranska, Saksa, USA, Italia. Kuinka niissä on? Mikä on kehityksen suunta? Se pitäisi ottaa haltuun ja ohjata, mikä on ohjattavissa. Mikä on tilanne nyt? Mihin tahdomme mennä? Mikä perinteessämme on säilyttämisen arvoista? Mikä on omaleimaista? Mikä on osa identiteettiämme?

Kun Saksassa on annettu maahanmuuttajille oikeus oman kielen ja kulttuurin vaalimiseen, heidän kotouttamisensa on ongelmaistunut.

Suvivirsi! Vapaa-ajattelijan mielestä se on uskonnon harjoittamista. Ota tästä sotkusta selvä! Mitä minä, mitä sinä, mitä me haluamme? Tietenkin tahdomme suvaita. En tietenkään halua olla rasisti. Tahdomme rakastaa lähimmäistä. Emme halua kulkea ohi avun tarvitsijan. Mutta minä kuljen. Kullakin on tarpeensa, jotka on erotettava perustarpeista. Tulevatko laiminlyöntimme vastaan suurempana huutona, jolloin on pysähdyttävä ja kysyttävä - jos ehtii -, mikä hätä? Jos olen vahvempi, voin silti jatkaa omalla urallani, mutta yhtä hyvin juuri siksi voin auttaa. Jos olen yhtä heikko, voimme tukeutua toisiimme. Jos olen heikompi, en näe toisen hätää, vaan vain omani.

Antaessaan saa. Kuka menettää itsensä Minun  tähteni, sanoo Herra, hän saa sen, elämänsä, moninkertaisena takaisin.

Me liukenemme. Mutta kadotammeko identiteettimme kadottaessamme itsemme, elämämme? Saammeko uuden minäkuvan?! "Katso, Minä luon uutta! Ettekö huomaa, se on jo oraalla. Uusi on sijaan tullut, kun vanha on mennyt."

...    [-X

--- Lainaus päättyy ---

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu