Etsivä löytää. Luettuani Amos Ozin kirjan Juudas halusin sitä täällä vähän referoida ja paikkahan löytyi. Po kirja on kirjailijan viimeinen ja järjestyksessään 14.
Juonessa ei ole liikaa ihmisiä, että pysyin helposti kärryillä. Kirjailijan elämänkatsomus poikkeaa omastani aika selkeästi, mutta ei se haittaa, koska hän tälläkin kertaa kertoo paikoista ihan oikeilla nimillään, että ikäänkuin olisin matkamuukalainen. Jerusalemissahan asiat kerrottiin tapahtuneen opiskelijanuorukaiselle. Shmuel kuitenkin lopetti opiskelunsa, mitkä koskivat Raamatun tutkimista. Shmuel pääsi kolmeksi kuukaudeksi jännään asuinyhteisöön ramman miehen apulaiseksi ja kuuntelijaksi, kolmantena yhteisössä vaikutti juutalainen verevä nainen Atalja. Hienosti kirjailija johdatteli Shmuelin ja Ataljan asian seesteiseen eroon asti, vaikka välissä seikkailtiin Eroksenkin poluilla. Lienee niin, että hyvä juutalainen kirja ei ole riittävän hyvä ilman fyysisen rakkauden kohtia.
Tapahtumat Jerusalemissa ajoittuivat v 1959 talveen, kolmen kuukauden ajalle. Ajalle tyypillisiä sotakohtauksia oli vähän, pitää muistaa, että Jordania piiritti tuolloin kolmelta kantilta Jerusalemia.
Kirjan päätöstapahtumat kuvattiin tapahtuneiksi linja-automatkalla Jerusalemista Beer Shevaan, mistä Shmuel suunnitteli jatkavansa uudisraivaajahommiin hiljattain perustetun Mitzpeh Ramonin kaupunkiin. Ajelin itsekin perheeni kanssa po alueella 1976/77, kun kävimme Eilatista lomalla pohjoisessa. Voin kirjoittaa, että muistan vieläkin ajamisen suureen rotkolaaksoon - maktesh Ramoniin, josta oli vastaavasti jyrkkä nousu Eilattiin ajellessa.
Alueen korkeussuhteet voi parhaiten ymmärtää, kun kuvittelee lähtevänsä har Ramonilta, Ramonin vuorelta korkeus vähän alle kilometrin, kävelemään muusta vuoristosta selvästi alempaan kraateriin. Tämä alue on villeintä Negeviä, yleensä ruskeata väritykseltään, mutta on sinne saatu vihreitä alueita viihdyttämään ihmisten silmiä.