Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: juhani - 29.12.09 - klo:23:09
-
Hyvää iltaa ystävät, Minä olen pseudopohjalainen, syntinen pääkaupunkiseudun kasvatti, herännyt äidinmaidosta imenyt körttiläinen. Olen ollut Herättäjäyhdistyksen sekunda-aluesihteerinä syntisellä pääkaupunkiseudulla lyhyen katkelman jälkeen vuodesta 1993.
HERÄNNÄISYYS
1. Herännäisyys kulttuurihistoriallisesti
2. Herännäisyys teologis-historiallisena aatesisältönä
3. Seurat ja käsitteistö
4. Herännäisyys nykyisyydessä
****************************
Mikä on h.:n tai körttiläisyyden omaperäinen luonne? Yritän vastata siihen tässä vajaa parin tunnin aikana. Hieman kulttuurihistoriaa.
1. Herätysliikkeet kultt.hist.
1800-luvulla oli protestanttisessa teologiassa varteenotettava uranuurtaja kulttuurihistoriallisesti nimittäin saksalainen Friedrich Schleiermacher. S. oli aikansa käsityksen uutta uskonnon olemuksen jälleen ymmärtämistä. S. halusi uskonnon olemuksen itsenäisyyttä so. autonomiaa. Uskonto on S.:n mielestä erotettava joltakin osin tieteestä. Uskonto ei ole pelkästään luterilaisen ortodoksian mukaisia opinkaavoja, pietismistä olevia ulkonaisia sääntöjä, valistuksesta peräisin olevaa järjen tietoa tai sitten lähelle menevää kantilaista järjen moraalia. Uskonto on paljon enemmän. Se ei ole ainoastaan ajattelua, toimintaa, uskoa oppilauseisiin tai oikeata tekemistä. Uskonto siirtyi älyllisestä, moraalisesta ja opinkaavallisesta tunteeseen, intuitioon ja välittömään Jumala-suhteeseen. Ekskurssina on, että S. oli hurskas herrnhutilainen.
Kun tämä olettamus ja S.::t ajatukset tulivat niin mieleen, niin oleellisinta oli myöhäisherännäisyyden kannalla aivan samanlainen ajatus s:sti sanottuna uskonnon omaluonteisuudesta. Välitön elämys, jota ei voi edes kuvata. Äärettömän kohtaamista, kaipaamista, ikävää ja kunnioittamista.
Mikä merkitys oli rukoilevaisuudella, herännäisyydellä, lestadiolaisuudella ja evankelisuudella 1800-luvun Suomen kirkon historiassa ja historiassa yleensäkin? Herätysliikkeet olivat murtamassa sääty-yhteiskunnan yhtenäiskulttuuria, johonka oli tullut satojen vuosien ajan kirkon painotuksia ja kirkon luonnetta ja joka oli mm. heränneille vierasta.. Ennen näitä liikkeitä pitäjän johdossa oli kirkkoherra ja pitäjänkokouksien aiheena oli koulu ja köyhäinhoito. Ylempi papisto oli valtion virkamiehiä.
Herännäisyys kuten muutkin liikkeet olivat nostamassa kansaa ja talonpoikaa valtion virkamiehen ja papiston rinnalle. Suuri syy mm. oli liikkeiden ja ennen muuta herännäisyyden rooli kansamme demokratisoitumiskehityksessä ja kansallisessa herätyksessä. Vielä 1800-luvun alun yhtenäiskulttuurissa usko ja tieto, kristinusko ja kulttuuri, olivat samaa. Koska kirkko ei ole tästä maailmasta, sitä ei voinut käsittää vain yhteiskunnan yhtenä osasena. Yleensä herännäisyys särki yksilöllisen uskonkorostuksensa vuoksi yhtenäiskulttuurin hurskausihanteen. Se kritisoi tapakristillisyyttä. Herännäisyyden edustajat pitivät sielunhoitajapapeista eikä kateederille nousseista virkamiespapeista.
2. Herännäisyys teologis-historiallinena aatesisältönä
Yleensä herännäisyys on uskonnollinen herätysliike, jonka synty oli maassamme 1700-luvun aikana. Alkulähteenä oli edellisen vuosisadan Saksa. Varhaisemman herännäisyyden peruskiviä maassamme oli kartanopietismi Etelä- ja Lounais-Suomessa. Suuren Pohjan sodan aateliset sotilaat olivat vankeudessa heränneet. Varhaisemmasta herännäisyydestä otetaan muutama nimi mm. Abr. Ja Antti Achrenius. Varhaisesta herännäisyydestä on syntynyt rakas herätysliike, rukoilevaisuus. Jossakin mielessä osa rukoilevaisuutta on ollut ja tulee olemaan herännäisyyden so. körttiläisyyden äitinä. Osa rukoilevaisista kirjoittaa nykyäänkin herännäisyyden lehteen, Hengelliseen kuukausilehteen. Joka toinen kuukausi. Ainakin rukoilevaisuuden esittäjä, Timo Laatu, teille on sitä toista rukoilevaisuuden suuntaa.
Juonne on ollut pietismi varhaisemmassa ja myöhäisemmässä herännäisyydessä. Pietismiä on ollut kuitenkin kahdenlaista. Kun 1700-luvulla pietismi kohti pohjoismaita, niin ensiksi tuli vanhapietismi. Spener, Scriver, Nohrborg, Wegelius. Kiintoisaa oli heidän tulkintansa Kristuksen yleisestä maailmansovituksesta ja siitä erosta, joka vedettiin yksityisen ihmisen vanhurskauttamiseen. Siis maailmansovitus ei ollut samaa kuin vanhurskautus. Sovituksesta ei saanut hypätä suoraan evankeliumiin. Lain sanan tuli tuottaa ahdistusta, parannusta ja tuskaa.
Toisena pietisminä tuli saksalaisen N. Zinzendorfin herrnhutilaisuus. He olivat maltillisia pietistejä. Herrnhutilaiset ajattelivat, että Kristus on sovittanut koko maailman. Maailman sovitus on sama kuin yksityisen ihminen sovitus. Tuttu lause teillekin on ”tule sellaisena kuin olet”. Tämä on rakasta herrnhutilaisuutta. Suomen kirkon ja herännäisyyden kannalta tämä herrnhutilaisuus on ollut hieman rakkaampaa tälle kansanliikkeelle, körttiläisyydelle. .
1796 oli karismaattinen herätys Telppäsniityllä lähellä nykyistä Lapinlahden kirkonkylää. Se on yleensäkin noussut myöhäisemmän herännäisyyden alkamisajankohdaksi. Paavo Ruotsalainen nousi tämän liikkeen johtoon n. 1810-luvulla. Hän löysi evankeliumin kirkollisemmin kun nämä karismaattiset ”heränneet”. Ei hän ollut mikään opin rakentaja. Hän oli joidenkin mukaan pietistinen maallikkosaarnaaja, mutta erittäin outo lajissaan. Hänhän ei ollut sanan laajimmassakaan merkityksessä pietisti jos hänen ajatteluaan katselee. Hän kritisoi ylimielisiä tekohurskaita, joista suurin osa oli vanhapietistejä ja puhdasoppisen kirkon edustajia. Hän oli raaàn humoristinen tavalla, jota ei pietismi hyväksynyt. Pietistiset ystävät, joita hänellä oli ei myöskään hyväksynyt hänen viinan käyttöänsä.
Hän oli jumalakeskeinen ajattelija ja hän totesi, että meissä on vanha ihminen, joka elää meidän kuolemaamme asti. Vanha ihminen tarkoittaa sitä vanhaa Aatamia, joka elää egoismissa, itsekeskeisyydessä ja pitää itseänsä parempana kuin hänen lähimmäiset. Vanha Aatami kyselee pakanallista kysymystä, että miten minä pelastuisin. PR esitti aivan toisenlaista ajattelua. Hän julisti tutkimattoman Jumalan ääretöntä kunniaa. PRn sanomana Jumala on suuri ja ihminen on pieni ja köyhä jumalaton. PR näki oivaltaneen herännäisyydelle omaperäisellä tavalla asettumasta Jumalan paikalle. Heränneet olivat ja tulevat varovaisia sen suhteen, että he eivät haluaisi toivottaa ihmisiä taivaaseen tai helvettiin. PRn totesi, että Jumala kyllä tietää.
Merkillistä kyllä siitä Martti Lutherista ei myöskään pidetty valistuksen ja ortodoksisen yhtenäiskirkon aikana. Herännäisyys (J.Lagus, NGMalmberg, LStenbäck) ja pikkusisko evankeelisuus (Hedberg) löysivät Lutherin 1830-luvulla. NGMalmbergin ystävä maallikkoteologi Wilhelmi Niskanen kirjoitti hieman myöhemmin jopa kommentaarin Ausburgin tunnustukseen.
Savo, E-Pohjanmaa, K-Pohjanmaa, E-Suomi, Karjala ja Kainuu olivat mukana 1810-1850 herännäisyyden leviämisessä, mutta joitakin kyläkuntia ja pappejakin oli tämän liikkeen sivualueilla. Hieman ennen ukkojen ajan alkua papit lähtivät ja hylkäsivät herännäisyyden. Pappi Malmberg jäi aivan yksin, mutta hänellä oli ystäviä ”ukoista”. W.Niskanen, Arvid Logren, T.Rauhala yms. Mielestäni ”ukkojen ajasta” on jäänyt minulle mieleeni luettuani mm. kirkkohistoriallisia kertomuksia kiinnostavia asioita. Ukot olivat talonpoikia.
Herännäisyyden piiristä nousseet jotkut kirkkohistorioitsijat pitävät ”ukkojen aikaa” notkahduksena historiassa. Mutta kun papit olivat lähteneet ovet paukkuen beckiläiseen pyhitysliikkeeseen, biblisismiin ja toiset lähtivät muualle parempiin työpaikkoihin. Ukot lukivat vain Lutheria ja seuratilanteissa kävivät Lutherin tekstejä läpi. ”Ukkojen aika” oli aika lyhyt, mutta he pelastivat rakkaan liikkeen ja oli ajallisesti n. 1852-1880.
Wilhelmi Malmivaara (1854-1922) tuli nuorena poikana 1880-luvuilla heränneiden johtoon, armoitettu armonteologi, evankeliumin julistaja, sielunhoitaja, kirkollisen johtomiehen ja valtiollisen vaikuttajayksilö. Hän oli aikansa suurmies. Mutta kun P. Ruotsalaista vertaa häneen niin hän oli pietistisempi kuin Paavo. Hänen suurin työnsä on tässä Siionin virsien uudistamisessa ja hienoja virsiä hän on tehnyt. Hän on mahtavin henkilö siirtäessään vanhoja virsiä nykypäivän maailmalle. Malmivaaralle ainoa varma merkki oli syntisen ihminen epävarmuus. Hän oli teologiassaan tältä pohjalta luterilainen kun hän myönsi oman teologiansa paradoksaalisuuden.
Mielenkiintoista oli ja on nykyäänkin väkevän keskusjohdon puute. Tämäkin ajatus on Malmivaaraa. Toiset herätysliikkeet ovat väkevästi keskusjohtoisia.
Herännäisyys oli Malmivaaran aikana tullut koko Suomen tietoisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan ja vapaussodan (!) kauheudet olivat herännäisyyden piiriä yhdistäviä. Toisen maailmansodan aikana alkoi nk. asevelipappiliike. Siinä saavutti herännäisyyden syvät aarteet koko suomalaisen miehen. Tämä armon, rakkauden ja ristin evankeliumi saavutti koko Suomen. Asevelipapisto oli sympatiseeraavaa tälle ajatukselle, joka on meidän heränneiden ajatus. Raskasta työtä tehden, rukoillen Jumalaa, vaikka Hän ei vastaa meille. Todennäköisesti vastasikin.
Kulttuuriin opittiin herännäisyydessä muutamassa vuosikymmenessä ja ainakin nykyään olisi herännäisyys avarassa maailmassa kaikkein kulttuurimyönteisin herätysliike. Nykyisin kun me olemme pitäytyneet Lutherin avariin ajatuksiin ja aatepohjaan niin maallisen ja hengellisen välinen ero on melkeinpä poistunut.
1960-1970- luvulla ollut radikaalistuminen yhteiskunnassa painoi herännäisyyteenkin uusia ajatuksia. Useat herännäiskotien nuoret ihmiset rupesivat pitämään päällä aatteen värejä. Porvarillinen herätysliike jäi historiaan. Punaisia körttejä tuli huutaen yhteiskunnallista parannussaarnaa. Herännäisyys ei potkinut näitä pois kuten niin monesti oli muissa herätysliikkeissä.
Kun tulemme 1980-2000 –luvuille, tulee heti mieleen, että 1980-luvulla kaikki herätysliikkeet keskustelivat naispappeudesta so. virkateologisesta kysymyksestä. Mutta ei herännäisyys. Meistä se oli melko turha saivartelun kohde. Mitään omaa rintamaa meillä ei ollut. Minä olin 1980 –luvulla naispappeuden laiton kannattaja. Osa minun sukulaisistani ja ystävistäni oli täysin päinvastaista mieltä. Me olemme puhuneet rauhallisesti. Virkateologinen kysymys ollaan ratkaistu Lutherin esittämällä uskon ja rakkauden apparaatilla. He ratkaisivat pappeusasian uskon perusteella ja kannattajat rakkauden perusteella.
Tästä on seurannut osaltaan meidän rakkaan pikkusiskomme, evankelisuuden irtautuminen herännäisyyden yhteydestä. Heränneet ovat maailmassa ja kiittelevät avaran armon Jumalaa. Evankeliset ovat vaihtaneet körttiläisyyden tilalle kansanlähetyksen ja uuspietistit. Kasteen armosta ja kasteen kautta uudestisyntymisestä eivät puhu kuin jotkut harvat evankeliset. Evankelisuus on vajonnut pietismiin ja körttiläiset puhuvat kasteen armosta. Savon sanomien päätoimittaja sanoi joskus 1980 –luvun lopussa, että iloinen evankelisuus on vaihtunut iloiseksi körttiläisyydeksi. Ahdas körttiläisyys on vaihtunut ahtaaksi evankelisuudeksi.
-
3. Seurat ja käsitteistö
Omaperäistä herännäisyyden historiassa on seurat. Seurat on koruton jumalanpalvelus. Seurat ja seuraperinne on tärkeintä. Mistä puuttuu seurat niin siellä ei oikeastaan voi puhua herännäisyydestä. Seurat eivät ole seurakunnallista opetusta tai raamatunselitystä. Seurat ovat rukousta, sielunhoitoa ja alkukristillistä homiliaa. Seurat kannattavat körttiläisyyttä. Körttikampausta ei enää ole. Harvinaista nykyäänkin on körttipuku. Körttiläisen puku on yleisessä käytössä ja se ei eroa tavallisesta puvusta.
Seuroissa veisataan Siionin virsiä. Siionin virsissä on paljon suomalaisen virsikirjan virsiä. Seuroja kannattavat virret. Joka haluaa perehtyä herännäisyyden syvimpään viestiin, tutustukoon Siionin virsiin. Niissä soivat herännäisyyden sydänäänet. Keskuksena on sanoma Kristuksen rakkaudesta syntistä, köyhää ja jumalatonta ihmistä kohtaan. Seurojen rukous on virsissä. Rukousta on vielä säkeiden välisissä erittäin pitkissä tauoissa. Vielä rukousta on se hiljaisuus puheen loppumisen jälkeen tai puhetta odotellessa. Seuroissa ei yleensä pidetä rukousta. Seurat on jo rukousta. Seurat on mystinen tilaisuus. Koruton tilaisuus. Lyhyet puheet, jotka ovat vastausta virteen ja virsiä, jotka ovat vastausta puheeseen. Mutta virsi on tärkein. Toisissa herätysliikkeissä puhe on tärkein ja väliajalla on lauluja. .
Körttiseuroissa puheet eivät ole saarnaa. Korkeintaan tunnin seurat ja sitten kamarikeskustelut. Näissä keskusteluissa voidaan puhua mistä vaan. Mutta yleensä ns. ystävien sielunhoitoa, kahdestaan tai suuremmalla porukalla. Seuroissa kaikki voivat puhua ja kaikki voivat aloittaa virren. Virsi on musiikkia ja musiikki on kaikkein suurin luterilaiseen tapaan Jumalan rakkautta huokuvista luomislahjoista.
Seuroja pidetään melkeinpä joka paikassa. Pitkän perinteen omaavat markkinaseurat, pesäpalloseurat, Savonlinnan oopperaseurat, pelimanniseurat, siantapposeurat, kuorma-auton lavalla pidetyt seurat, linja-autoissa, laivalla, junissa, lentokoneessa pidetyt seurat. .
.
”Kyselevä mieli” on itsekriittinen mieli. Kysymys on heränneitten mukaan paljon hedelmällisempää kuin jotkut varmojen vastauksien selittäjät.
”Olla pienellä paikalla” pitää ihmistä pienellä paikalla, jolla Jumala voi lähestyä syntistä ja jumalatonta ihmistä. Jumala on kaiken antaja ja ihminen on kaiken saaja.
”Ristin koulussa” ihminen saa uudet läksyt. Väkivaltaisesti hellä Jumala riisuu ihmiseltä pois omat hengelliset tunteet, katumukset, uskon ja parannukset. Kaikki tällaiset aarteet ovat ihmisestä. Ne ajavat Kristusta pois ja kauemmaksi meistä. Jumala haluaa ihmisen olevan alastomana opetellen salaisen Jumalan viipymistä.
4. Herännäisyys nykyisyydessä
Herännäisyydellä on väljät jäsenkriteerit. Körttiläisyydessä ei myöskään kysytä tulijalta jäsenkorttia, oppia eikä uskon määrää. Sitä voi saapastella ja roikkua herännäisyyden matkassa jonkin aikaa tai loitontua kuten minäkin olin muutaman vuoden ajan heränneen kansan piiristä. Helvetillä pelottelua ei herännäisyydessä ole. Kun muut herätysliikkeet valittavat Suomen kansan maallistumista ja jumalattomuutta niin heränneet väittävät olevansa kaikkein maallistuneimpia, jumalattomimpia ja syntisimpiä ihmisiä. Heränneillä ei ole erityistä oppia, muuta kuin luterilainen oppi.
Yksi sääntö oikeastaan on. Saa käydä seuroissa. Körttiläiset saavat hengellisen kotinsa useimmiten kodin perintönä, mutta nykyisin on laajeneva määrä körttiläisiä, jotka ovat rakastetut körttiläisyyteen ystäviensä välityksellä. Siis rakastetaan körttiläisyyteen, eikä käännytetä.
Mitä tämä tarkoittaa? Körttiläisyydessä ei olisi muka oppia. Luterilainen oppihan siellä on. Mikä luterilainen oppi? Körttiläisyydessä puhutaan nykypäivänä nuoren Lutherin ajatusta. Ajatus on kristityn vapaudesta.
Onko nykyään kristityn vapautta? Vaikuttaako Martti Lutherin teologis-eettinen ydinkohta, kristityn vapaus, vielä nykyäänkin? Kirkkomme ja yhteiskuntamme ovat unohtaneet Lutherin ydinkohdan, kristityn vapauden.
Kirkolla olisi parannuksen varaa eettisissä kysymyksissä. Tämä oli körttiarkkipiispan, Martti Simojoen, ajatus. Mikko Juvan ajatus, hieman myöhemmin, liittyy Simojoen katsantoihin. Juva sanoo, että kirkon kyky ottaa kantaa keskeisiin eettisiin kysymyksiin on kohtuuttoman heikko. Arkkipiispa John Vikström analysoi hieman kahta edeltäjänsä ajatusta, samalla kannalla hän on. Hän sanoo, että kirkon ei tule olla moraali-instituutio eikä se katso vaalivansa korkeinta moraalista hyvää, mikä yhteiskunnassa on. Kuka käyttää kirkon ääntä? Arkkipiispa kirkon puheenjohtajana. Se on hyvä. Mutta piispainkokous ja kirkkohallitus on myöskin tässä kirkon äänenä. Körttipiispa Alajan mukaan kirkon ääni on kuoro, joka veisaa vähän riitasointuisesti.
Solidaarisuus on 1980 –luvun loppupuolella, laman aikaan, oli suhteellisen hyvä taloudellisessa alamäessä tässä yhteiskunnassa. Mutta se ei ole nykyään. Hyvinvointivaltiosta on tullut sosiaalisen asiantuntijan mielestä pahoinvointivaltio. Paremmin elävillä ei ole mitään käsitystä miten köyhät elävät.
Kirkko on joltakin osin siirtynyt lain alle. Kirkossamme on todellisuudessa ajatustapa vaihtunut moralistisempaan ja antikörttiläiseen suuntaan. Ilkka Kantolan ero Turun piispanvirasta, kirkkohallituksen tämänvuotinen maallikkojäsenien yllättävä ratkaisu seksuaalieettisessä probleemassa, pappien nostaminen kateederille, a-luokan, b-luokan ja jopa c-luokan kansalaisia on tässä kirkossa ja yhteiskunnassa. Mihin on hävinnyt ”kaveria ei jätetä” –periaate? Egoismi, itsekeskeisyys, oman itsensä toteuttaminen, itsevanhurskaus ja periylpeys on meillä tässä yhteiskunnassa ja kirkossa. Kirkko on moralismin ylipappi joidenkin körttiläisten mielestä. Sen ei tulisi olla.
Kristinuskolla ja kirkolla on ollut yksi vihollinen yli muiden körttiläisten mielestä.. Se on ihmiskasvoinen ja itsekeskeinen pakanuus, jota nykyäänkin täällä viljellään Herran huoneessa – kirkossa. Aarre kirkolla on evankeliumi ja se unohtuu ja katoaa jos laki tulee pelastuksen asiassa mukaan. Ihminen nousee yli Jumalan ja kaikista nk. hurskaimmat kuvailevat omaa itseään Jumalana. Ihmisten tarkkailun kohteeksi tulevat jumalattomien ihmisten synnit ja kokemukset. Kirkossa ryhdytään puhumaan syntisistä ja normaaleista, pyhistä ja pahoista ihmisistä. Herännäisyys ei ole osallistunut tähän kirkossa oltuun moraali- ja moralismikeskusteluun. Körttiläinen on kirkossa ja veisaa virsiä. Se on sitä positiivista tapakristillisyyttä. Hän ajattelee sitä syntiensä suuruutta ja jumalattomuutta ja hän rukoilee ”Herra armahda minua”.
Toisaalta piispa Laulajan mukaan etenkin herännäisyydessä on ollut mahdollista käsitellä myös ahdistavia asioita. Epäonnistunut, ahdistunut, masentunut, köyhä ja vastoinkäymisten piinaama ihminen on voinut löytää yhteyttä lähimmäisten kanssa. Myös virsissä, rukouksissa ja puheissa ilmaistuihin heikkouden tuntoihin on voinut samaistua ja löytää yhteisön, joka ”sairastaa Herralle”. Tällaista hoitavan yhteyden mallia tarvittaisiin yhteiskunnassakin. Ihmiskäsitystä jota leimaa armo ja jossa epäonnistunut ja yksinäistynyt hyväksytään ehtoja asettamatta.
Körttiläisyydessä ihminen on pieni ja Jumala on suuri. Siinä olisi jopa kirkolle hyvä ohjenuora. C-luokan kansalaisia körttiläisyys kaipaa. Körttiläisyys on demokraattinen, ei tehdä eroa ihmisten kesken. Jumala on kaikki, herännyt ihminen jättää elämänsä ja tulevaisuutensa suuren Jumalan käsiin. Kiuruveden eläkkeellä oleva kappalainen on epäillyt, että helvetissä on erittäin paljon körttiläisiä.
Kirkossamme on ollut ja tulee olemaan pappeja ja maallikoita, jotka eivät siedä nykyaikaisen kirkon ajatusmallia. Edesmennyt etiikan professori Lauri Haikola lausui tämän ongelmakohdan aivan selvästi. Kirkko ei ole moraalia varten vaan evankeliumin julistamista varten.
Körttiläisille kristityn vapaus merkitsee sitä, että Jumala on antanut meille uskon ja rakkauden. Usko tarkoittaa luottamusta ja kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, teoista luopumista, täydellistä passiivisuutta, pelkäksi vastaanottajaksi ja saajaksi suostumista Jumalan edessä. Rakkaus puolestaan merkitsee päinvastaista, oman elämän antamista toiselle ihmiselle, lähimmäiselle, perheen jäsenelle, ystävälle jopa vihamiehelle. Rakkaus on toimintaa ja tekoja.
Rakkaus ei siis valikoi kohdettaan sen mukaan, onko se mieluinen vai epämieluinen. Rakkauden mukaan tehdään tekoja lähimmäiselle eikä Jumalalle. Jumalattoman ihmisen, me olemme kaikki jumalattomia, tekoja ei Jumala tarvitse. Rakkaus ohjaa ihmisen lähimmäisen paikalle ottamaan tämän synnit ja kärsimykset kannettavakseen. Koko kristillinen elämä on toisen ihmisen syntikuorman kantamista. ”Kadotettu rakkaus” ei voi syntyä pakosta, vaan se toimii spontaanisti, vapaasti, iloiten ja karitatiivisesti. Tässä kohdassa tulee tehdä vertailua Lutherin ”kaikkein hengellisimmän käskyn”, lähimmäisen rakastamisen käskyn ja nykyisen kirkon moralismin ohjenuoran kanssa. Siinä on ristiriitaa.
Lutherin mukaan lähimmäisen rakkaudella ja hyvillä teoilla ei ole nimeä. Luther sanoo, että Kristitty ihminen on kaikkien asioiden herra, täysin vapaa eikä kenenkään alamainen. Mutta kristitty ihminen on kaikkien palvelija, itsensä täysin toisille antava, kaikkien alamainen. Tästä käy ilmi, että kristitylle ihmiselle hänen uskonsa on kylliksi. Hän ei tarvitse mitään ulkopuolista tekojen apua tullakseen vanhurskaaksi. Koska hän ei tarvitse tekoja, hän ei myöskään tarvitse lakia, ja kun hän ei ole lain tarpeessa, hän on vapaa laista. - - Tässä on kristillinen vapaus: meidän uskomme, joka .saa aikaan sen, että me emme ole riippuvaisia laista emmekä teoista tullaksemme vanhurskaiksi ja autuaiksi.
Usko kuuluu taivaaseen ja teot maan päälle. Uskon kohde on Kristus, joka on myös rakkauden esimerkki. Ihminen ei pelastu tekojensa ansiosta, ei noudattamalla Jumalan lakia, ei rakkautensa määrän nojalla eikä myöskään Kristuksen ulkopuolella. Ihminen ei itse pysty edes tekemään aloitetta pelastuakseen, sillä syntiin langenneella ihmisellä on vapaa tahto vain järjen piiriin kuuluvissa asioissa, ei pelastuksen.
Toisesta näkökulmasta Jumala puhuu ihmiselle laissa ja evankeliumissa. Ihmisen vastaus tähän on usko ja rakkaus. Uskon ja rakkauden väliseen suhteeseen perustuu körttiläinen näkemys uskon ja etiikan välisestä yhteydestä. Usko tekee ihmisen vapaaksi ja riippumattomaksi, kaiken herraksi. Kun kristitty luottaa täydellisesti siihen, että Jumala hyväksyy hänet ja pitää hänestä huolen, hän on vapaa sekä uskonnollisista suorituksista Jumalan edessä että itsekkäästä oman edun tavoittelusta ihmisten keskellä. Uskon vapauttamana hän näkee paremmin toisen hädän, kuulee vetoomukset ja kykenee auttamaan lähimmäistä. Rajaton usko Jumalaan heijastuu näin rajattomana rakkautena ihmisiin. Kristillinen etiikka on rakkauden etiikkaa. Näin sanoivat mm. Luther, PR, Niskanen, Haikola jne.
Mutta sisällöllisiä eettisiä vaatimuksia ei löydy Raamatusta. Raamattu ei ole moraalioppikirja. Se kirja on Jumalan sanaa, evankeliumia. Kirkolle ei maallisissa asioissa ole annettu sen korkeampaa viisautta kuin muillekaan, joilla on järkeä ja sydän paikallaan, sanoo arkkipiispa Vikström.
Körttiprofessori Haikola lainaa Lutheria: kristityn pyövelin on teroitettava piilunsa kristillisen rakkauden mukaan erittäin teräväksi. Luther ei samaistanut yhteiskuntaa saatanan valtakunnan kanssa. Yhteiskunta on Jumalan hallintoa ja Jumala toimii siellä vasemman kätensä kautta.
SV 179
-
Mielenkiintoista oli ja on nykyäänkin väkevän keskusjohdon puute. ... Toiset herätysliikkeet ovat väkevästi keskusjohtoisia
Ajatus:
Kaipaisin itse "väkevämpää" keskusjohto, mutta toisaalta "keskusjohtoinen valta" voi viedä liikkeen "sivuraiteille".
-
Yksi sääntö oikeastaan on. Saa käydä seuroissa. Körttiläiset saavat hengellisen kotinsa useimmiten kodin perintönä, mutta nykyisin on laajeneva määrä körttiläisiä, jotka ovat rakastetut körttiläisyyteen ystäviensä välityksellä. Siis rakastetaan körttiläisyyteen, eikä käännytetä.
Kiuruveden eläkkeellä oleva kappalainen on epäillyt, että helvetissä on erittäin paljon körttiläisiä.
Ajatus:
Hmm..sääntö... ei sääntöjä ... vapaus käydä seuroissa,"äijä"
"Rakastetut körttiläisyyteen ystäviensä välityksellä. Siis rakastetaan körttiläisyyteen, eikä käännytetä".
Siis minä, "äijä" puhuu asiaa....
-
Toisaalta piispa Laulajan mukaan etenkin herännäisyydessä on ollut mahdollista käsitellä myös ahdistavia asioita. Epäonnistunut, ahdistunut, masentunut, köyhä ja vastoinkäymisten piinaama ihminen on voinut löytää yhteyttä lähimmäisten kanssa. Myös virsissä, rukouksissa ja puheissa ilmaistuihin heikkouden tuntoihin on voinut samaistua ja löytää yhteisön, joka ”sairastaa Herralle”. Tällaista hoitavan yhteyden mallia tarvittaisiin yhteiskunnassakin. Ihmiskäsitystä jota leimaa armo ja jossa epäonnistunut ja yksinäistynyt hyväksytään ehtoja asettamatta.
Körttiläisyydessä ihminen on pieni ja Jumala on suuri. Siinä olisi jopa kirkolle hyvä ohjenuora. C-luokan kansalaisia körttiläisyys kaipaa. Körttiläisyys on demokraattinen, ei tehdä eroa ihmisten kesken. Jumala on kaikki, herännyt ihminen jättää elämänsä ja tulevaisuutensa suuren Jumalan käsiin. Kiuruveden eläkkeellä oleva kappalainen on epäillyt, että helvetissä on erittäin paljon körttiläisiä.
Kirkossamme on ollut ja tulee olemaan pappeja ja maallikoita, jotka eivät siedä nykyaikaisen kirkon ajatusmallia. Edesmennyt etiikan professori Lauri Haikola lausui tämän ongelmakohdan aivan selvästi. Kirkko ei ole moraalia varten vaan evankeliumin julistamista varten.
Körttiläisille kristityn vapaus merkitsee sitä, että Jumala on antanut meille uskon ja rakkauden. Usko tarkoittaa luottamusta ja kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, teoista luopumista, täydellistä passiivisuutta, pelkäksi vastaanottajaksi ja saajaksi suostumista Jumalan edessä. Rakkaus puolestaan merkitsee päinvastaista, oman elämän antamista toiselle ihmiselle, lähimmäiselle, perheen jäsenelle, ystävälle jopa vihamiehelle. Rakkaus on toimintaa ja tekoja.
Rakkaus ei siis valikoi kohdettaan sen mukaan, onko se mieluinen vai epämieluinen. Rakkauden mukaan tehdään tekoja lähimmäiselle eikä Jumalalle. Jumalattoman ihmisen, me olemme kaikki jumalattomia, tekoja ei Jumala tarvitse. Rakkaus ohjaa ihmisen lähimmäisen paikalle ottamaan tämän synnit ja kärsimykset kannettavakseen. Koko kristillinen elämä on toisen ihmisen syntikuorman kantamista. ”Kadotettu rakkaus” ei voi syntyä pakosta, vaan se toimii spontaanisti, vapaasti, iloiten ja karitatiivisesti. Tässä kohdassa tulee tehdä vertailua Lutherin ”kaikkein hengellisimmän käskyn”, lähimmäisen rakastamisen käskyn ja nykyisen kirkon moralismin ohjenuoran kanssa. Siinä on ristiriitaa.
Lutherin mukaan lähimmäisen rakkaudella ja hyvillä teoilla ei ole nimeä. Luther sanoo, että Kristitty ihminen on kaikkien asioiden herra, täysin vapaa eikä kenenkään alamainen. Mutta kristitty ihminen on kaikkien palvelija, itsensä täysin toisille antava, kaikkien alamainen. Tästä käy ilmi, että kristitylle ihmiselle hänen uskonsa on kylliksi. Hän ei tarvitse mitään ulkopuolista tekojen apua tullakseen vanhurskaaksi. Koska hän ei tarvitse tekoja, hän ei myöskään tarvitse lakia, ja kun hän ei ole lain tarpeessa, hän on vapaa laista. - - Tässä on kristillinen vapaus: meidän uskomme, joka .saa aikaan sen, että me emme ole riippuvaisia laista emmekä teoista tullaksemme vanhurskaiksi ja autuaiksi.
Usko kuuluu taivaaseen ja teot maan päälle. Uskon kohde on Kristus, joka on myös rakkauden esimerkki. Ihminen ei pelastu tekojensa ansiosta, ei noudattamalla Jumalan lakia, ei rakkautensa määrän nojalla eikä myöskään Kristuksen ulkopuolella. Ihminen ei itse pysty edes tekemään aloitetta pelastuakseen, sillä syntiin langenneella ihmisellä on vapaa tahto vain järjen piiriin kuuluvissa asioissa, ei pelastuksen.
Körttiprofessori Haikola lainaa Lutheria: kristityn pyövelin on teroitettava piilunsa kristillisen rakkauden mukaan erittäin teräväksi. Luther ei samaistanut yhteiskuntaa saatanan valtakunnan kanssa. Yhteiskunta on Jumalan hallintoa ja Jumala toimii siellä vasemman kätensä kautta.
SV 179
Tulee tuosta mieleeni ulkomaalaisen minulle esittämä kysymys juhlilla. Missä teillä istuvat kutsuvieraat. Enpä itse ollut tullut ajatelleeksi asiaa kun se oli itsestään selvyys. Siinä lähellämme istui sopivasti piispa Huotari perhekuntansa kanssa. Saatoin sanoa että tuo on piispa ja meillä on kaikki samanarvoisia paitsi Jumala. Suuri Jumala on yläpuolellamme. Jouduin pikkuisen selittämään, että enpä ollut asiaa koskaan ajatellut, kun täällä kaikki ovat aina tasa-arvoisesti istuneet sekaisin.
-
Kirkolla olisi parannuksen varaa eettisissä kysymyksissä. Tämä oli körttiarkkipiispan, Martti Simojoen, ajatus. Mikko Juvan ajatus, hieman myöhemmin, liittyy Simojoen katsantoihin. Juva sanoo, että kirkon kyky ottaa kantaa keskeisiin eettisiin kysymyksiin on kohtuuttoman heikko. Arkkipiispa John Vikström analysoi hieman kahta edeltäjänsä ajatusta, samalla kannalla hän on. Hän sanoo, että kirkon ei tule olla moraali-instituutio eikä se katso vaalivansa korkeinta moraalista hyvää, mikä yhteiskunnassa on.
Kelpaisiko sitten eettinen arvoyhteisö? Kirkon suurin ongelma on mielestäni siinä, että sen viroissa on leipäpappeja, jotka uskovat virallisesti. Tässä on kysymys samasta, kun puhutaan virkamieskiekon pelaamisessa. Leipäpapeilla ei ole missiota ja visiota. Aatteen kanssa rellestäminen onkin siirtynyt kirkasotsaisille konservatiiveille, jotka Jumalan nimissä vastustavat kaikkea, mitä kirkko tekee. Kirkko yhteiskunnan moraalisena ja sosiaalisena omanatuntona ei ole mitenkään hassu ajatus. Mutta voiko kirkko toimia omanatuntona, jos sen työntekijät eivät toimi hyvinä esimerkkeinä? Suu puhuu, mutta teot paljastavat.
Hyvinvointivaltiosta on tullut sosiaalisen asiantuntijan mielestä pahoinvointivaltio. Paremmin elävillä ei ole mitään käsitystä miten köyhät elävät.
Hyvinvointivaltio on riistänyt ihmisiltä oikeuden itse päättää elämästään. Valtio ei vaadi kansalaisilta omaehtoisuutta, itsenäisyyttä, aloitteellisuutta, omien valintojen tekemistä eikä oman elämän hallintaa. Olemmekin siirtynyeet hyvinvointiyhteiskunnasta vaatimusyhteiskuntaan, jossa kansalaiset vaativat valtiota tekemään valintoja puolestaan. Kun ei korosteta vastuun otto omasta elämästä, läheisistä ja yhteiskunnasta, on riskinä, että ihmiset putoavat yhteiskunnan armoille köyhyyteen.
Kirkko on joltakin osin siirtynyt lain alle. Kirkossamme on todellisuudessa ajatustapa vaihtunut moralistisempaan ja antikörttiläiseen suuntaan. Ilkka Kantolan ero Turun piispanvirasta, kirkkohallituksen tämänvuotinen maallikkojäsenien yllättävä ratkaisu seksuaalieettisessä probleemassa, pappien nostaminen kateederille, a-luokan, b-luokan ja jopa c-luokan kansalaisia on tässä kirkossa ja yhteiskunnassa. Mihin on hävinnyt ”kaveria ei jätetä” –periaate? Egoismi, itsekeskeisyys, oman itsensä toteuttaminen, itsevanhurskaus ja periylpeys on meillä tässä yhteiskunnassa ja kirkossa. Kirkko on moralismin ylipappi joidenkin körttiläisten mielestä. Sen ei tulisi olla.
Piispojenkin tehtävänä on johtaa esimerkillä. Ei voi vaatia muilta sitä, mitä ei pysty itsekään täyttämään. Oman itsensä toteuttaminen on juuri keskeinen haaste yhteiskunnassa. Nyt olemme liiaksi valtion pumpulissa.
Körttiläisille kristityn vapaus merkitsee sitä, että Jumala on antanut meille uskon ja rakkauden. Usko tarkoittaa luottamusta ja kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, teoista luopumista, täydellistä passiivisuutta, pelkäksi vastaanottajaksi ja saajaksi suostumista Jumalan edessä. Rakkaus puolestaan merkitsee päinvastaista, oman elämän antamista toiselle ihmiselle, lähimmäiselle, perheen jäsenelle, ystävälle jopa vihamiehelle. Rakkaus on toimintaa ja tekoja.
Eikö usko juuri tarkoita rakkautta? "Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan." (1. Joh. 4:7)
Lutherin mukaan lähimmäisen rakkaudella ja hyvillä teoilla ei ole nimeä. Luther sanoo, että Kristitty ihminen on kaikkien asioiden herra, täysin vapaa eikä kenenkään alamainen. Mutta kristitty ihminen on kaikkien palvelija, itsensä täysin toisille antava, kaikkien alamainen. Tästä käy ilmi, että kristitylle ihmiselle hänen uskonsa on kylliksi. Hän ei tarvitse mitään ulkopuolista tekojen apua tullakseen vanhurskaaksi. Koska hän ei tarvitse tekoja, hän ei myöskään tarvitse lakia, ja kun hän ei ole lain tarpeessa, hän on vapaa laista.
Jos uskon perustana on rakkaus, seuraa siitä myös hyviä tekoja. Hyvien tekojen ja uskon rajaaminen toisistaan on keinotekoista. Hyvät teot kuuluvat uskoon vaikkeivat niillä pelastukaan.
-
Lutteerukselta oli tämä "keinotekoinen" ajatus...
-
...Minä olen pseudopohjalainen, syntinen pääkaupunkiseudun kasvatti, herännyt äidinmaidosta imenyt körttiläinen. Olen ollut Herättäjäyhdistyksen sekunda-aluesihteerinä syntisellä pääkaupunkiseudulla lyhyen katkelman jälkeen vuodesta 1993...
Evankelisuus on vajonnut pietismiin ja körttiläiset puhuvat kasteen armosta. Savon sanomien päätoimittaja sanoi joskus 1980 –luvun lopussa, että iloinen evankelisuus on vaihtunut iloiseksi körttiläisyydeksi. Ahdas körttiläisyys on vaihtunut ahtaaksi evankelisuudeksi.
Ajatus:
"Täytyy vähän pureskella "äijän" puhetta ja märehtiä...
Poohjalainen...Pääkaupunkiseutu ...iloinen evankelisuus on vaihtunut iloiseksi körttiläisyydeksi... ahdas körttiläisyys on vaihtunut ahtaaksi evankelisuudeksi.
Äijä hakee nyt jotain... haluaa selventää...asiaa...ei se taida ollakaan ihan höpö,höpö äijä".
-
Lutteerukselta oli tämä "keinotekoinen" ajatus...
Usko=Rakkaus=Hyviä tekoja. Mitä keinotekoista tässä on? Ymmärrän, että Luther pyristeli irti katolisesta ajattelusta: "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" (by dominikaani Johann Tetzel) Meidän ei tarvitse pitäytyä Tetzelin ajatuksessa, kun sanomme, että usko ilmenee rakkautena, joka vaatii tekemään hyviä tekoja. Hyvät teot ovat uskon ilmenemistä, mutta vaikka ne ilmentävät rakkauttamme, emme saa teoillamme taivaspaikkaa.
-
Omaperäistä herännäisyyden historiassa on seurat. Seurat on koruton jumalanpalvelus...
”Kyselevä mieli” on itsekriittinen mieli. Kysymys on heränneitten mukaan paljon hedelmällisempää kuin jotkut varmojen vastauksien selittäjät...
”Ristin koulussa” ihminen saa uudet läksyt. Väkivaltaisesti hellä Jumala riisuu ihmiseltä pois omat hengelliset tunteet, katumukset, uskon ja parannukset. Kaikki tällaiset aarteet ovat ihmisestä. Ne ajavat Kristusta pois ja kauemmaksi meistä...
Jumala haluaa ihmisen olevan alastomana opetellen salaisen Jumalan viipymistä.
Lutherin mukaan lähimmäisen rakkaudella ja hyvillä teoilla ei ole nimeä...
Usko kuuluu taivaaseen ja teot maan päälle. Uskon kohde on Kristus, joka on myös rakkauden esimerkki. Ihminen ei pelastu tekojensa ansiosta, ei noudattamalla Jumalan lakia, ei rakkautensa määrän nojalla eikä myöskään Kristuksen ulkopuolella. Ihminen ei itse pysty edes tekemään aloitetta pelastuakseen, sillä syntiin langenneella ihmisellä on vapaa tahto vain järjen piiriin kuuluvissa asioissa, ei pelastuksen...
Mutta sisällöllisiä eettisiä vaatimuksia ei löydy Raamatusta. Raamattu ei ole moraalioppikirja.. SV 179
Ajatus:
"Nyt ei viitsi enää pelleilä tämän "äijän " kanssa... kuunnellaan."
SV 171.
-
Ajatus:
"Nyt ei viitsi enää pelleilä tämän "äijän " kanssa... kuunellaan."
SV 171.
Ei peleillä vaan kunellaan. :icon_lol:
-
Ei peleillä vaan kunellaan. :icon_lol:
Arvoisa herra...Salis ...ystäväkansaa
Körttiläisyyden ja juutalaisuuden ongelma?
... eilen kello 19:22 ...
Eikö olekin tärkeää keskustella siitä, mistä pitäisi keskustella? :eusa_think:
:icon_cool:
ps.siis kuunnellaan...
-
SV 100
http://www.youtube.com/watch?v=6JGma9ubuIM
-
Toivon todella tällä kertaa, etten hukkaa hyvää aloitettua teemaa (aina en pidä niin väliä).
Tämä kai lähtee omasta tarpeesta integroida uusi ennen löydettyyn. Jäin koukkuun Dietrich Bonhoefferiin jokin aika sitten, ja mietin hänen suhdettaan pietismiin yhä. Se oli varsin jyrkän kielteinen. Vivahteista en ole saanut vieläkään selvää, mutta se tyyppi olikin niin ylivertainen ajattelija.
Hän ei sietänyt kai elämänsä loppuun ajatusta armosta, jota jaellaan kuin Anttilan mainoslehtisiä joka postiluukusta, muttei kyllä takuulla edusta mitään: "Ensin pitää...ja sitten täytyy...ja sen jälkeen Jumala voi..." ajatteluakaan. Hänen ensimmäinen ns ei-akateeminen kirjansa on jokseenkin hirveä ("Kutsu seuraamiseen") ja Vankilakirjeitten mies on todella kuin eri muotista, mutta kun lukee "Kutsun" viidenteen kertaan, alkaa käsittää, ettei se niin huono ole...
- Joka tapauksessa hän se minut pakotti ajattelemaan, että toden totta, niinpä, tämä Jeesus. Nimen muistelen kuulleeni, mutta kukas hän...Ja jos otan tosissani, kun en enää muuta voi, ajatuksen jonka mukaan kutsu seuraamiseen ei ole itsestäänselvyys, minun on kai pyydettävä saada tutustua tähän kutsujaan hieman. Sori. Tämä menee sittenkin nyt omaan suuntaansa, mutta jos joku osaisi linkittää näitä kahta avukseni...
-
Ajatus:
"Täytyy vähän pureskella "äijän" puhetta ja märehtiä...
Poohjalainen...Pääkaupunkiseutu ...iloinen evankelisuus on vaihtunut iloiseksi körttiläisyydeksi... ahdas körttiläisyys on vaihtunut ahtaaksi evankelisuudeksi.
Ajatus:
"Ihminen ei ole mitään, Herra on kaikki."... "huutava kivi" ( Hab.2:11)
:kahvi:
-
Arvoisa herra...Salis ...ystäväkansaa
Körttiläisyyden ja juutalaisuuden ongelma?
... eilen kello 19:22 ...
Eikö olekin tärkeää keskustella siitä, mistä pitäisi keskustella? :eusa_think:
:icon_cool:
ps.siis kuunnellaan...
Oletko gatekeeperi? Foorumin tapauksessa luen ja yritän ymmärtää. Ehkä se sitten on kuntelemista. :icon_confused:
-
Miten - Juhani ja muut- ymmärrätte kristityn vapauden?
Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. (Gal. 5:13)
Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. (Joh. 8:32 )
Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. (Joh. 8:36)
Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. (1. Kor. 9:19)
-
:kahvi:
Seppos kertoi meille herättäjäjuhlilla korviinsa tulleen utelun Missä teillä istuvat kutsuvieraat? Onhan noita missä-kysymyksiä monenlaisia. Kerronpa yhden: Joskus 1930-luvulla (tai muinoin kuitenkin) kirjailija Jarno Pennanen työskenteli Aamulehden toimittajana Tampereella. Lehti lähetti Pennasen seuraamaan suurta tulipaloa tapahtumapaikalle. Ensi töikseen toimittaja-sanomalehtimies Pennanen kysyi kiireiseltä palopäälliköltä:
- Missä täällä ovat lehdistön paikat?
-
Usko=Rakkaus=Hyviä tekoja.
Miten - Juhani ja muut- ymmärrätte kristityn vapauden?
Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. (Gal. 5:13)
Voisiko asian ilmaista vaihtoehtoisesti: Usko=Rakkaus => seuraa hyviä tekoja ?
Rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Ensin rakastetaan, sitten palvellaan?
-
Hyvinvointivaltio on riistänyt ihmisiltä oikeuden itse päättää elämästään. Valtio ei vaadi kansalaisilta omaehtoisuutta, itsenäisyyttä, aloitteellisuutta, omien valintojen tekemistä eikä oman elämän hallintaa. Olemmekin siirtynyeet hyvinvointiyhteiskunnasta vaatimusyhteiskuntaan, jossa kansalaiset vaativat valtiota tekemään valintoja puolestaan. Kun ei korosteta vastuun otto omasta elämästä, läheisistä ja yhteiskunnasta, on riskinä, että ihmiset putoavat yhteiskunnan armoille köyhyyteen.
Piispojenkin tehtävänä on johtaa esimerkillä. Ei voi vaatia muilta sitä, mitä ei pysty itsekään täyttämään. Oman itsensä toteuttaminen on juuri keskeinen haaste yhteiskunnassa. Nyt olemme liiaksi valtion pumpulissa.
Tässä on taas sitä kokoomuslaista harhaa = jokainen on oman onnensa seppä. Vaikka kaikilla olisi lähtökohdiltaan samat mahdollisuudet menestyä ja "toteuttaa itseään" niin se ei kuitenkaan tule kaikilta onnistumaan. Kyllä sosiaaliturvaa tarvitaan. Pahoinvointiyhteiskunta tämä nykyisin on todella ja valitettavan monille. USA:ssakin ollaan vähitellen havahtumassa ja tekemässä käännöstä toiseen suuntaan (mm. uusi terveydenhoitolaki), mutta Suomessa jatketaan edelleen esim. kunnallisen terveydenhoidon alasajoa.
-
Tässä on taas sitä kokoomuslaista harhaa = jokainen on oman onnensa seppä. Vaikka kaikilla olisi lähtökohdiltaan samat mahdollisuudet menestyä ja "toteuttaa itseään"
Niinpä. Ja on hyväksi kysyä välillä itseltään, onko edes tämä totta. Kun vilkaisee ympärilleen - on jopa ammatteja joissa on pakko - alkaa äkkiä hieman kyseenalaistaa. Joku syntyy vaikeavammaisena - joku toinen vammautuu tai sairastuu myöhemmin - meillä on keskuudessamme myös älyllisesti kehitysvammaisia, joiden mahdollisudet syö nopeasti moni ongelma, joihin on vaikeaa, olettaisin, edes eläytyä. Meille on kaiketi ns annettu järki ajatellaksemme heidänkin hyväänsä, kädet niitä varten jotka eivät voi niitä käyttää itse, ja siihen me tarvitsemme, kas ihmettä, sosiaaliturvaa.
Pohjoismaissa se on lakisääteinen, keski-Eroopan katolisissa maissa kulttuuri on jo aivan toinen, siellä perheen asia on huolehtia lapsistaan, sairaistaan, vammaisistaan ja vanhuksistaan. Ellei perhe sitä tee, ovat marssijärjestyksessä vuorossa kirkon caritas-järjestöt ja hyväntekeväisyys. Se on jo riskialtista: Entä jos tämä vapaaehtoiseen hyväntekeväisyyteen sitoutuminen eräänä päivänä loppuu, miten käy niiden, jotka olivat sen varassa?
On kivempaa auttaa itse - suoraan - siitä pääsee fiiliksiin. On ihan eri konsti rakastaa veroja...ja nähdä vielä vaivaa sen hyväksi miten niitä taas käytetään, se on nimittäin parlamentarismissa sittenkin aika temppu tehtäväksi...
USA:n mallin mukaan taas sen perheen leukemialapsi kuolee, jolla ei ole varaa lääkkeisiin - rikkaan pojalla on mahdollisus jäädä eloon. Ansiotaso on riippunut paitsi lahjakkuudesta ja yritteliäisyydestä, myös sukupuolesta ja rodusta. Kummallekaan on paha mahtaa mitään.
Sosiaaliturvaa käytetään väärin - kyllä. Olen itse kohdannut kaksvitosen, joka totesi ettei mene työhön koska työelämä ei ole "hänen juttunsa", on kokeillut eikä tykännyt, ja fatta elättää. Useampiakin. Siinä menee äkkinäinen hiljaiseksi.
Silti en uskaltaisi vaihtaa. Kaikkea hyvää voidaan käyttää väärin, mutta se ei vähennä piirullakaan sitä, että se on hyvä.
-
Tässä on taas sitä kokoomuslaista harhaa = jokainen on oman onnensa seppä. Vaikka kaikilla olisi lähtökohdiltaan samat mahdollisuudet menestyä ja "toteuttaa itseään" niin se ei kuitenkaan tule kaikilta onnistumaan. Kyllä sosiaaliturvaa tarvitaan. Pahoinvointiyhteiskunta tämä nykyisin on todella ja valitettavan monille. USA:ssakin ollaan vähitellen havahtumassa ja tekemässä käännöstä toiseen suuntaan (mm. uusi terveydenhoitolaki), mutta Suomessa jatketaan edelleen esim. kunnallisen terveydenhoidon alasajoa.
Aika halpaa ohittaa ongelma puhumalla kokoomuslaisesta harhasta. Jokainen on todellakin oman onnensa seppä. Ei ole olemassa "joku muuta", joka hoitaisi kansalaisen omia asioita. Kannatan vahvaa sosiaaliturvaa. Mutta turvan pitää olla niille, jotka sitä ihan oikeasti tarvitsevat. Hyvinvointiyhteiskunta on johtanut siihen, että hyvin toimeentulevat ja keskituloiset saavat pitkälti myös ne edut, jotka kuuluisivat vain ja ainoastaan vähätuloisille ja köyhille. Kun kaikille on turvattu subjektiiviset oikeudet, ei jää enää voimavaroja auttaa niitä, jotka turvaa todella tarvitsevat. Ja tiedoksesi: Kansanterveyttä ei ajeta nyt eikä tulevaisuudessa alas. "Kunnallisen terveydenhoito alasajo" on poliittista propagandaa.
-
Ja tiedoksesi: Kansanterveyttä ei ajeta nyt eikä tulevaisuudessa alas. "Kunnallisen terveydenhoito alasajo" on poliittista propagandaa.
- Myyrä ja Salis, hyvät ystävät: Ikäväkseni joudun työssäni päivittäin todistamaan, että juuri niin ollaan tekemässä, oltiinpa asiasta mitä mieltä hyvänsä. Te kaksi taidatte olla hieman eri linjoilla??
Keväällä 07 KELA kutsui koolle kaikki lääkärit, ja ilmoitti, että nyt pannaan hanat kiinni, piste. Asiasta voidaan olla montaa mieltä jälleen, itse olisin mielusti lainannut Anastasian urputusmerkkejä istuessani ykskaks huhtikuussa työhuoneessani sylissäni kasa hylkyyn menneitä etuisushakemuksia ja katkaistuja eläkkeitä. Ainut yhteinen tekijä oli tämä: Etuisuus päättyy 1.5. Kukaan ei ollut ihmeparantunut.
Niin - montaa mieltä voisi epäilemättä olla heistä, jota asia koski, eikä minulla ole mahdollisutta levitellä enempiä, mutta tästä ei voi: Alasajo on suunniteltu, harkittu ja sitä toteutetaan kaiken aikaa. Alun perin tarkoitus oli tehdä katkosta jyrkempi mtta kokoomuspuolue suoritti vaaligallupin ja sen mukaan kannatus romahtaa jos edetään ajatuksella oman onnen sepästä. Päädyttiin hillittyyn linjaan. Perusteena alasajolle on pitkälti EU:n hieman pohjoismaista poikkeava sosiaaliturvan malli.
Tavoitteena oli joskus nuoruudessani yhteiskunta, jossa ei olisi köyhiä - silloin heitä todella oli, ja syntyi nykyinen keskiluokka - tällöin jokainen käyttäisi riittävät rahansa kuten harkitsee ja totta: Lopputulema ei ole tasainen. Kaiken voi käyttää väärin. Tämä johti kuitenkin koulutuksen ja terveydenhuollon tasa-arvoon, jota moni ei enää haluakaan poistettavan.
Sitten jouduttiin pureskelemaan kynsiä kun mietittiin, onko alkoholistin lapsen syytä se että isukki ryyppäsi rahat. Pitäisikö tätäkin sukupolvea auttaa? Sitä ei viitsittäisi tehdä...kun olin tenava ne hyvällä onnella kuolivat hoidon puutteessa pois ainakin niissä satamakortteleissa joissa vartuin. Ihan totta. Täällä Suomessa. Puuttui sellaisia juttuja kuin keskiluokkainen lastensuojelu. Mutta se maksaa rahaa.
-
- Mikähän, huh huh, mahtoi olla alkuperäinen, ketjun aloittajan teeman ydin, muuten. Yks kaikki. Kun aloittelin työelämää, mietittiin ikätoverien kesken mistä löytyisi "lopullinen ratkaisu" muutamalle jotka meidän mielestämme "käyttivät vain väärin" kaikkea. Kokeneempi työkaveri totesi että sehän keksittiin jo jokin aika sitten, mutta sillä on ollut vähän paha maine Nürnbergin oikedenkäynnin jälkeen...Jotenkin sotii kuulemma ihmisyyttä vastaan.
-
- Mikähän, sotii kuulemma ihmisyyttä vastaan.
:eusa_think:
-
Jokainen on todellakin oman onnensa seppä. Ei ole olemassa "joku muuta", joka hoitaisi kansalaisen omia asioita.
Jokainen on omanonnensa seppä. Osalta sepistä vaan näyttää uuppuvan alasin, vasarasta on katkennut varsi, ei ole hiiliä, palkeissa on reikä, koira kuoli, rauta loppui ja teräksestä tuli meltoa. Lisäksi on nälästä niin heikko, ettei se vasara pysyisikään kädessä.
Kannatan vahvaa sosiaaliturvaa. Mutta turvan pitää olla niille, jotka sitä ihan oikeasti tarvitsevat. Hyvinvointiyhteiskunta on johtanut siihen, että hyvin toimeentulevat ja keskituloiset saavat pitkälti myös ne edut, jotka kuuluisivat vain ja ainoastaan vähätuloisille ja köyhille. Kun kaikille on turvattu subjektiiviset oikeudet, ei jää enää voimavaroja auttaa niitä, jotka turvaa todella tarvitsevat.
Mikäs sitten on keskituloinen? Sairaanhoitaja?
Ja tiedoksesi: Kansanterveyttä ei ajeta nyt eikä tulevaisuudessa alas. "Kunnallisen terveydenhoito alasajo" on poliittista propagandaa.
Kunnallisen terveydenhuollon alasajo. Kyllähän se riitää, kun kunnassa on yksi terveyskeskus. Helppoa säästöä tulee, kun laittaa vanhoja kuntia yhteen. Vuolijoki Kajaaniin, Eno Joensuuhun, niin tarvitaan kahden terveyskeskuksen (koulun yms.) sijasta vain yksi. Kulut: Kaksi miinus yksi on yksi. Kulut pienenevät.
Kyllä tänään mieltä lämmitti kun sai kuulla, että kunnallisen terveydenhuollon alasajo on vain propagandaa. Hienoa oli ajaa jalka paketissa mummolasta täältä Vuolijoen perimmäiseltä kylältä lakkautetun kaivoksen juurelta suureen ja mahtavaan Kajaanin terveyskeskukseen. Pari vuotta sitten kävin jalkani korjauttamassa kirkonkylällä Vuolijoella, ajomatkaa oli silloin veren valuessa parikymmentä minuuttia hiekkatietä pitkin. Nyt ajettiin maantiellä tuplasti pidempään. Villasukka veressä, ukkovarpaan kynsi irti ja helvetillinen kipu. Onneksi kunnallinen terveydenhuolo pelaa täällä liitoskunnissakin. :eusa_clap:
-
Kyllä minä tässä kohtaa olisin samaa mieltä Saliksen kanssa; kyllä jokainen viime kädessä itse oman elämänsä suurin seppä on! Turha sysätä vastuuta jonnekin muualle.
Suomi ON hyvinvointiyhteiskunta jossa kaikilla on lähtökohtaisesti täsmälleen samat oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään. Sosiaaliset lähtökohdat, sairaudet yms. ovat asioita joita valtio ei voi korjata kaikille täydellisiksi. Se on toiveunta joka ei koskaan toteudu!
-
Sosiaaliset lähtökohdat, sairaudet yms. ovat asioita joita valtio ei voi korjata kaikille täydellisiksi. Se on toiveunta joka ei koskaan toteudu!
Tällä kertaa olen harvinaisen itsepäisesti ja joustamattomasti eri mieltä. Olen joutunt näkemään liikaa. Totta; oman onnensa voi takoa itse näköisekseen. Skitsofreenikon ns. onni on usein vähän surullinen - jos hän jää avutta. Pienelläkin avulla moni saa parempaa - mutta onneton, se maksaa!
Totta; "Yhteiskunta" voi hyvin rajallisesti "poistaa" sairauksia. Sitäkin suuressa määrin kyllä - jos esimerkiksi jatkossakin edellytämme, että jokainen saa rokotukset, asianmukaisen hoidon ja kuntoutuksen. "Yhteiskunta" = me kaikki kaiketi, voimme tietenkin ummistaa silmämme ikävyyksiltä ja sanoa, että olisivat takoneet paremmin.
-Ei se, ettei tavoita jotakin ns. "täydellistä" oikeuta luopumaan siitä, että tasaamme sitä mitä olemme saaneet - ja mitä sinulla on, mitä et ole saanut lahjaksi? Kolehdit hiiteen, eikö, myös?
Suomessa on kohtuullisen hyvin - vielä. Osalla väestöä. Pyrimmekö siihen päin, missä USA nyt on - vai onko oikeampaa esitellä uskottava malli - jossa myös yhteiskuntarauha toteutuu - muualle, myös kehitysmaille, jossa köyhät kuolevat kuin kärpäset? Jos ajattelemme että niin makaa kuin petaa, lienee kehitysapukin turhaa, esimerkiksi aids-orvot joutavatkin kuolla. Herrahan siinä vain "kostaa kolmanteen polveen" - ei pidä mennä väliin, vai?
Näinkin kerran kuulin sanottavan.
Mitä sanoisit potilaalleni, joka ei toivu, koska hänen varansa eivät mahdollista lääkityksen hankkimista? Terapiaa vain varakkaille - nähty! Minä en keksi enää mitään sanottavaa. Tämän päivän tragedian tulisi opettaa jotakin. Jokaista ei voida kuntouttaa, mtta mitä minä sanon niille, jotka on uloskirjoitettava osastolta "ampumakunnossa" koska osastoa en enää "ole varaa" pitää avoimena?
Kiitän jokaista, joka antaa uskottavat sanat suuhuni. Valmiutta näyttää piisaavan.
-
Mitä sanoisit potilaalleni, joka ei toivu, koska hänen varansa eivät mahdollista lääkityksen hankkimista? Terapiaa vain varakkaille - nähty! Minä en keksi enää mitään sanottavaa. Tämän päivän tragedian tulisi opettaa jotakin. Jokaista ei voida kuntouttaa, mtta mitä minä sanon niille, jotka on uloskirjoitettava osastolta "ampumakunnossa" koska osastoa en enää "ole varaa" pitää avoimena?
Juuri noinhan minä nimenomaan en sanonut, enkä tarkoittanutkaan! Miksi pitää vetää näitä ääripään esimerkkejä kun kukaan ei ole ainakaan tässä keskustelussa heiltä mitään ottamassa pois? Päinvastoin!
-
Juuri noinhan minä nimenomaan en sanonut, enkä tarkoittanutkaan! Miksi pitää vetää näitä ääripään esimerkkejä kun kukaan ei ole ainakaan tässä keskustelussa heiltä mitään ottamassa pois? Päinvastoin!
Hyvä, pyydän anteeksi jos käsitin väärin. Mutta kun tämä ei suinkaan edusta mitään "ääripäätä"! Ja jos huomasit - juri näiltä minun kertomassani otettiin pois, eikä mikään auttanut. Skitsofreniaan sairastuu joka sadas suomalainen, vakavan depression sairastaa vähintään kerran elämässään joka neljäs. Hyvin harva selviää elämän läpi ilman tärskyjä - tao siitä sitten se "oma onni"! Mutta ota tämä huomioon jo aloittaessasi.
-
- Olisiko ymmärrettävä joka tapaksessa näin: Jos ja kun toisen ihmisen mahdollisuus inhimilliseen elämään on uhanalainen - ja se muuten on sitä kaiken aikaa - muistan tämän: Mitä sinulla on, mitä et ole lahjaksi saanut?
Oman onnensa oli takonut sekin vertauksen mies, joka oli saanut latonsa niin täyteen että piti repiä ne ja rakentaa suuremmat tilalle, arvelen. Olisiko helpompaa kuolla, jos olisin joskus takonut vähän sitä toisenkin onnea täällä? Usein ajattelen ihmistä, joka ihmisarvon puolesta on ollut valmis antamaan henkensä, itse tässä parkaisee kun lompakkoa lähestytään.
Kurjaa on, että sosiaaliturvaa joku edelleen kykenee käyttämään väärin, mutta kun nyt puheisiin rupesin: yhä konstikkaammaksi se käy, eikä moni selviytyisi ollenkaan ilman diakoniatyön hätäapua. Meillä on ns. aritmeettinen sosiaaliturva, jossa joka killinki lasketaan hyvin faktojen mukaisesti,. ja sitten ns harkinnanvarainen, jonka saaminen edustaa sarjaa temppu ja kuinka se tehdään. Sekin on lakisääteinen, mutta jokainen sosiaalitoimisto ei näin suostu tulkitsemaan. Mitä teen maanisdepressiiviselle yksinhuoltajalle joka jää "taottuaan oman onnensa" kolmen eron varaan päivässä, lapsineen? Ei siinä voi kuin itkeä yhdessä.
Ja kun tämä juuri on sitä, näille annetaan ja näiltähän hyvät veljet ollaan nyt tahtomassa pois. Tätä varten meillä on tämä inhokki "hyvinvointivaltio" ja ällö "sosiaaliturva".
Menikö kauas alkuperäisestä? Pelkään. Mutta tämä on minulle "ihmisyyttä".
"Vasta tämänpuoleisen täydessä onnessa, onnettomuudessa ja neuvottomuudessa...voimme oppia uskomaan" (Bonhoeffer)
-
Hyvä, pyydän anteeksi jos käsitin väärin. Mutta kun tämä ei suinkaan edusta mitään "ääripäätä"! Ja jos huomasit - juri näiltä minun kertomassani otettiin pois, eikä mikään auttanut. Skitsofreniaan sairastuu joka sadas suomalainen, vakavan depression sairastaa vähintään kerran elämässään joka neljäs. Hyvin harva selviää elämän läpi ilman tärskyjä - tao siitä sitten se "oma onni"! Mutta ota tämä huomioon jo aloittaessasi.
Ok! Vaikken itse sairastakaan, tunnen skitsofrenia asiaa lähempää kuin ehkä arvaatkaan. Se on aina surullista ja traagista jos sairastetaan. Ei kenellekään sitä kohtaloa soisi! Olen kanssasi 100% samaa mieltä siinä että yhteiskunnalla on oltava tarpeeksi kattava tukiverkko mainitunlaisille, mutta nythän puhuttiin aika yleisellä tasolla siitä mitä suomessa tapahtuu. Kuitenkin kaikki yhtä vakavat ja invalidisoivat sairaudet yhteenlaskettuinakin ja vielä lisättynä kaikilla mahdollisilla sosiaalisista systeemeistä lisätyillä erikoisemmilla taustoilla varustetut muodostavat koko kansaa ajatellen vain murto-osan. Ei ole siis perusteltua pelkästään siihen vedoten väittää, etteikö suomi kuitenkin olisi lähtökohtaisesti tasa-arvoinen kaikkia kohtaan ja etteikö täällä yleisesti katsottuna olisi kaikilla periaatteessa samat mahdollisuudet. Tuskin kukaan kieltää etteikö epäkohtiakin olisi, mutta vääränlainen yleistäminenkään ei tee oikeutta. Kokonaisuutena katsoen asiat kumminkin ovat hyvällä tolalla. vertaa moniin muihin valtioihin, esim. sosialismin ikeessä oleviin kansakuntiin miten siellä eletään! Minun mielestäni ei ollenkaan hassummin näin pieneltä ja syrjäiseltä kansakunnalta!
-
- Ikävintä on vain tämä: Juuri sairaus, joko psyykkinen tai ihan somaattinen, ei tunnu hyppäävän oikein kenenkään ylitse. On hienoa puhua oman onnen takomisesta kun on terve ja työtä. Entä jos naapurilla ei ole kumpaakaan?
- Katsellessani menoa en enää ihan vapatuneesti puhuisi "hyvinvointivaltiosta" tai mekastan ainakin minkä ääntä saan siitä että hei hei hei, sitä ollaan todella purkamassa. Hyvin on, useilla, vielä tänään. Mutta jo nyt vaikeammin, kuin edes 90-luvun laman aikaan jolloin sentään varattomien lääkkeet korvattiin (ja kun se sairaus...)!!!
- Miksi puramme sen, mikä on vaivalla kudottu kokoon, ja minkä koossapitämiseksi on suoritettava ikuisesti sama maanittelu? Onneen tämä ei vielä riitä, mutta aika iso edellytys se on. Nälkäisenä tulee uni huonosti. Osaammeko jakaa - siitähän kyse on. Luulen, että jakaessamme olemme itsekin onnellisempia.
"Yleisesti ottaen" - hah- me voimme "paremmin" - mutta kun nyt itse näen että osa voi yhä huonommin, niin en kai voi ollla huomauttamatta asiasta, siinä toivossa että ihmiset avaisivat vähän silmiään. OK, minun ammatissani ollaan hyvällä näköalapaikalla eikä pitäisi kiihtyä, jos joku näkee vain jonkin "yleisen tilan" eikä voi muistaa vanhoja, kun ei ollut ehkä vielä edes syntynyt.
Mutta kun en käsitä sitäkään juttua. 60-luvun "yleiseen tilaan" kuului ilman muuta se että kouluun ei vain päässyt ellei vanhemmilla ollut sellaiseen varaa. Vapaaoppilaspaikkoja oli vähän, ja kirjat kalliita. Lääkäri tuli kyllä kotiinkin, jos sen voi kustantaa. Lastenseimiä alkoi olla, mutta ne olivat aika kurjia parkkipaikkoja - mtta jos isän palkalla ei vain eletty...sitten lapset pantiin lastenkotiin, jos vanhemmilla ei ollut töitä, ja sillä selvä. Omatki n kaverini.
En kaipaa sitä takaisin. Se edustaa sitä "ihan yleistä' tasoa" joka sitten korjattiin. Ei meillä lähtökohtaisesti ole olemassakaan mitään "köyhiä joiden vain pitää saada" . Köyhiä saadaan pian taas, kun tehdään niitä. Tulopolitiikka on hyvä konsti! Mitä nokkelammin kierrättää palkkansa pääomaverotuksen kautta sitä parempi seppä kai sitten on. Niin sanovat. Äly se on joka pelittää.
Siitä tämäkin purkaus lähti - joku esitti väitettä hyvinvointivaltion purkamisesta "pelkäksi poliittiseksi propagandaksi" ja kun sen nyt vain päivittäin näkee ettei se sitä ole.
-
Oikein viisasta keskustelua, ihan mukavaa oli lukea. Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan.
Minua pännii oikeasti se, että kun ennen opetettiin, että olkaa ahkeria ja säästäkää, niin nyt opetetaan, että kuluttakaa, jotta talouden pyörät pyörivät ja välillisesti ohjataan, että paskaduunia ei kannata tehdä, kun kortistosta saa enemmän. Samoin ennen oli ihan kunnia-asia, että lapset opetettiin tekemään kotitöitä. Nyt tuntuu, että nuorilla on niin kiire nykyaikana, että eivät he ehdi opetella siivoamaan ja laittamaan ruokaa. On tosiaan kiire shoppailemaan ja mäkkärille syömään.
Tiedän esimerkkejä, että nuoripari on aloittanut melkeinpä tyhjästä ja kovalla työllä kouluttanut lapsilauman ja päässyt paremmille päiville. Tiedän myös esimerkkejä, että kaiken valmiina saanut pariskunta on elänyt leveästi ja tuhlannut (siis oikeasti ostellut kaikkea turhuutta ja matkustellut, elänyt yli varojensa) suuren omaisuuden ja joutunut pois kotipaikalta. Sitten ollaan siinä pisteessä, että velkoja on joka suuntaan niin paljon, että tienasipa mitä hyvänsä, niin mitään ei jää käteen, kun kaikki menee perintään. Sosiaalitoimisto auttaa, kun vuokra on maksamatta ja tulot käytetty muuhun. Se joka maksaa vuokran, ei saa sosiaalitoimistosta mitään. Siinäkin välillisesti opetetaan, että kannattaa jättää vuokra maksamatta, niin sitten sossu auttaa.
Näiden esimerkkien valossa todellakin ihminen voi olla hyvinkin paljon oman onnensa seppä.
Sitten se toinen puoli. Joku voi olla erittäin yritteliäs, perustaa yrityksen ja uhrata siihen kaikki voimavaransa. Sitten vain tulee lama ja yritys menee konkurssiin, eikä siitä voi syyttää yrittäjää. Toinen voi olla vakavarainen ja ihan hyvää hyvyyttään alkaa ystävälle lainan takaajaksi. Ystävä ei maksa lainaa ja takaaja voi saada siitä takkiinsa niin pahasti, että talous linkuttaa loppuiän. Sairastuminen tuolla tulikin jo aika hyvin mainituksi, että se voi kääntää olosuhteet ihan ympäri ämpäriä.
Me emme synny tänne maailmaan tasa-arvoisina. Joka syntyy rakastettuna lapsena normaaliin perheeseen, saa paljon paremmat lähtökohdat kuin hän, joka syntyy esimerkiksi huumeperheeseen.
-
Vielä edelliseen jatkaisin, että köyhyys on hyvin suhteellinen käsite. Kerran yksi perheenäiti valitti, että ei tahdo riittää rahat edes ruokaan. Jonkin ajan kuluttua hän ilmoitti, että he lähtevät laskettelemaan. Siis minä en ymmärrä tuommoista.
Ihan mielellään sitä auttaa sellaista, joka itsekin yrittää jotain. Jos taas toinen on kuin pohjaton kaivo, niin mistä ihmeestä semmoiselle riittää varoja jaettavaksi. Minulle ainakin on opetettu, että pyritään elämään varojen mukaan ja turhat menot karsitaan. Tuntuu, että joillekin aikuisille ihmisille pitäisi panna holhooja takomaan järkeä päähän, kun eivät itse tajua mitään.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/boese/a010.gif)
-
köyhyys on hyvin suhteellinen käsite. Kerran yksi perheenäiti valitti, että ei tahdo riittää rahat edes ruokaan. Jonkin ajan kuluttua hän ilmoitti, että he lähtevät laskettelemaan. Siis minä en ymmärrä tuommoista.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/boese/a010.gif)
Kannattaa lukaista Lääkäriliiton "arjen kokemuksia köyhyydestä". Suurin osa on kurjuutta, mutta totta, hämmästyy kun löytää nuorenparin, joka on "köyhä" koska ei voi hankkia toiselle lapselleen kaikkea "uudenuutukaisena". Kyllä, köyhyys on myös subjektiivisesti koettu asia, ja kun tämä perusteema - alas ajetaan nyt - on väännetty rautalangasta, päästään finesseihin. Kokemuksellisen köyhyyden takaa löytyy varsin usein pikku väärinkäsitys elintarvikkeiden hinnasta ja siitä kuinka itsellä pitäisi olla nyt heti justiin(lohkotiilitalo ja 2 mersua, mökki lapissa ja purjevene)
. Juttu joka oli paremmin 60-luvulla, koski rahaa ja terveyttä: Kun tultiin työstä juotiin kahvit ja kummasti oli kuin oltaisi osattu rentoutua muutenkin ei-päihteellisten aineiden kanssa. Nyt otetaan drinksut ja ilman pientä viintä ei voi edes ajatella kutsuvansa ketään kylille...joku "huomenna on työpäivä" on ei-mikään juttu. Unohtuu et alkoholi on hermomyrkky, epäterveellinen, kallis ja muuta...Eli summa summarum. Kun peruspalkit on läjässä voi kysellä, kuinkas rakentaisit nyt. Ehkä peräti todeta et tuollaisesta seuraa harvemmin hyvää, jos kiinnostaa...
-
- Myyrä ja Salis, hyvät ystävät: Ikäväkseni joudun työssäni päivittäin todistamaan, että juuri niin ollaan tekemässä, oltiinpa asiasta mitä mieltä hyvänsä. Te kaksi taidatte olla hieman eri linjoilla??
Keväällä 07 KELA kutsui koolle kaikki lääkärit, ja ilmoitti, että nyt pannaan hanat kiinni, piste. Asiasta voidaan olla montaa mieltä jälleen, itse olisin mielusti lainannut Anastasian urputusmerkkejä istuessani ykskaks huhtikuussa työhuoneessani sylissäni kasa hylkyyn menneitä etuisushakemuksia ja katkaistuja eläkkeitä. Ainut yhteinen tekijä oli tämä: Etuisuus päättyy 1.5. Kukaan ei ollut ihmeparantunut.
Onko kysymys kenties esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeistä? En tarkoita sitä, etteikö sosiaaliturvan toteuttamisessa ongelmia olisi, mutta missä sitten ei olisi ongelmia? Sama asia voidaan sanoa TE-keskuksista tai Evira:sta. Ihmiset hoitaessaan asioita erehtyvät. Näinä aikoina myöskin voimavarat ovat vähenemässä. Jos valtiolle ja kunnille ei tule riittävästi verotuloja, ollaan tietysti ongelmissa. On helppo sanoa, että lainataan lisää rahaa. Usein vain unohdetaan se, että velka pitää maksaa takaisin.
-
- Miksi puramme sen, mikä on vaivalla kudottu kokoon, ja minkä koossapitämiseksi on suoritettava ikuisesti sama maanittelu? Onneen tämä ei vielä riitä, mutta aika iso edellytys se on. Nälkäisenä tulee uni huonosti. Osaammeko jakaa - siitähän kyse on. Luulen, että jakaessamme olemme itsekin onnellisempia.
Mitä ihmeen propagandaa tämä on? Miltä osin ollaan purkamassa nykyisiä palveluja? Ei sitten miltään osin. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot lisääntyvät taantumasta huolimatta. Onnellisuus ei voi olla sitä, että valtio ja kunta vastaavat kaikesta ihmisen hyvinvoinnista. Kyllä kansalaisilta on edellytettävä vastuuta omasta elämästään ja lähimmistään. Ei mikään yhteiskunta kestä järjestelmää, jossa subjektiiviset oikeudet on taattu kaikille varallisuudesta riippumatta. Näin ei köyhän asiaa hoideta.
En kaipaa sitä takaisin. Se edustaa sitä "ihan yleistä' tasoa" joka sitten korjattiin. Ei meillä lähtökohtaisesti ole olemassakaan mitään "köyhiä joiden vain pitää saada" . Köyhiä saadaan pian taas, kun tehdään niitä. Tulopolitiikka on hyvä konsti! Mitä nokkelammin kierrättää palkkansa pääomaverotuksen kautta sitä parempi seppä kai sitten on. Niin sanovat. Äly se on joka pelittää.
Jos katsotaan sosiaali- ja terveydenhuoltomenojan osuutta valtion/kuntien budjetista nyt ja 1960-luvulla ollaan aivan ero tasolla. Eikä palkkaa voi kierrättää pääomaverotuksen kautta. Tämäkin ongelma on lääkärien osalta nyt hoidettu.
Siitä tämäkin purkaus lähti - joku esitti väitettä hyvinvointivaltion purkamisesta "pelkäksi poliittiseksi propagandaksi" ja kun sen nyt vain päivittäin näkee ettei se sitä ole.
Tämähän on juuri poliittista propagandaa. Hyvinvointipalveluja ei olla purkaamassa. Sellaista hanketta ei ole olemassa. Päinvastoin sosiaaliturvaetuuksia on korotettu viimeisten vuosien aikana.
-
kyllä pitää muuten paikkansa... Saliksen ajatus...
-
Koska keskustelu vaikuttaa täysin hedelmättömältä, tämä on viimeinen kommenttini asiasta. Toivon sentään, että jotakin jäi mieleen. Koska selvästi kysyttiin mitä on poistettu tai ollaan poistamassa, vastaan tähän.
- Lääkitysten erityiskorvattavuuksia on tuntuvasti vähennetty. Osasta sellaisia lääkevalmisteita, joita ilman menehtymisen riski on 80-90%, on viety peruskorvattavuuskin. Lääkekulut ovat yksin , jos yksin tällä tullaan toimeen, noin 300 euroa kuukaudessa. Tavoitteena on pyrkiä samaan kaiken lääkehoidon osalta. Vakavan masennustilan lääkitykseltä on viety korvattavuus jo kymmenisen vuotta sitten. "Kävi liian kalliiksi", mutta kallista tämäkin on: Sairaus joka edellyttää lääkehoitoa paranee hitaammin, työkykyiseksi kuntoutuminen jarruuntuu, koska ihmisillä ei ole varaa hoitoonsa. Poliklinikat keräilevät köyhimmille lääketehtaiden näytteistä koko kuureja, ja se onkin useimmille ainut motiivi olla kuuntelevinaan edustajien löpinöitä. Osa lääkäreistä kirjoittaa lääkkeitä ns pro auctore-reseptein jo nyt jaellakseen niitä ilmaiseksi tarvitseville.
- Eläkkeet on sidottu, toisin kuin palkkatulo, ns. "taitettuun indeksiin". Tämä merkitsee sitä, että kohtalaisen hyvänkin eläkkeen työkyvyttömyyden tähden saanut henkilö tulee sillä viidentoista vuoden kuluttua hädin tuskin toimeen, perhettä sillä ei elätetä missään nimessä. TAudit eivät aina, paha kyllä, tapa nopeasti. Josks ajateltiin itse sairaden tuottavan riittävästi kärsimystä, taloudellista hätää ei enää olisi tarvittu. Enää ei.
- Tietyt kunnat ovat ratkaisseet päivähoito-ongelmansa näin: Hoitajien lukumäärä on täsmättävä tarkalleen lasten nuppilukuun. Jos lapset sairastelevat, ja paikalla yksikin on alle 20/ryhmä, lähetetään virkaiältään nuorin työntekijä (ja siitä edelleen) palkattomalle vapaapäivälle. Tämä tulee aina yllätyksenä jokaiselle. Pienipalkkainen hoitaja olisi tarvinnut senkin päivän palkan - lapsi tutun hoitajan Monikohan tietää tästäkään? Kahdenkymmenen lapsen ryhmässä on keskimäärin kolme karkailijaa. Kuinka ajattelet, jos oma tenavasi eräänä päivänä on eräs niistä, eikä hoitajien huomio parhaalla tahdollakaan riitä kaikkialle? Mitä sanot, kun hänet "säästösyistä" löydetään hukkuneena lähiojasta?
- Vanhustenhoidosta on puhuttu riittävästi. En siitä jatka.
Mielipiteet eivät näköjään juuri realiteeteista piittaa. Miksi kysyt, kun kerran tiedät? Minä en ole propagandisti enkä edusta ensimmäistäkään puoluetta. Minun opettamisekseni tarvittiin henkeä uhkaava sairaus, lääke joka yksin pitää mint elossa, mutta jolta samoin "säästösyistä" on viety peruskorvattavuus - työkyvyn alenema - raskas ponnistelu avutta - "säästösyistä" - kohti sitä että sentään voisin joitakin auttaa. Ja tahdon niin myös tehdä. Kirjoitan siksi ja ainoastaan siksi, minä, joskus niin valmis takomaan omaa onnea, ylimielisenä vaatimssa sitä toisilta - lopulta ymmärsin, etten hyödy muusta täällä kuin toisen onnen takomisesta - se yksin on tehnyt minusta onnellisen ihmisen. Ja pakostakin monelta taholta elämän tuttavan. . . Joudunpahan vain jatkuvasti ihmettelemään, kuinka autan heikoimpia, niitä, joista on nyt tullut niitä "köyhiä joiden pitää saada" kuten kauniisti todettiin. "Keskiluokka" jakautuu kiivasta tahtia hyvätuloisiin ja varattomiin.
Tavallaan tämä väittely on ollut täysin yhdentekevä - ellei sitten jokin pieni siemen jää itämään. Et itse tiedä, missä huomenna olet - en tiennyt minäkään silloin kun olin tarmokas "oman onneni seppä". Onni? Mitä se on? Ei rahaa, totta. Mutta jos ketä ihailen niin heitä, jotka säilyttävät rohkeutensa menettäessään vähitellen kaiken. Onnettomuutta ja tarpeetonta murhetta näen lähelläni, kun musikaalisille lapsille ei enää olekaan, edes koko suvun yhteisillä ponnistuksilla, mahdollisuutta tarjota opiskelumahdollisutta, kun vanhemmat myyvät varsin vaatimnattoman unelmiensa täyttymyksen - omin käsin rakennetun mökin - kustantaakseen vaikeasti sairaan lapsenlapsensa hoidon - kun yllättävät työttömyyspäivät kaatavat huolellisesti lasketun budjetin. Ihminen ei elä vain leivästä, mtyta ilman sitä hän menehtyy - ja siihen "ei-leipään" on saatu varallisus tasaamalla saamaamme.
- Mitä ihmettä teillä on tätä vastaan?
- Kenen sosiaaliturvaa on parannettu??? Jankutus on turhaa - ensimmäistäkään esimerkkiä en ole kuullut. Ansiomahdollisuuksia kyllä! Muun muassa verokikkailuin, jotka eivät moraalisesti ole juuri muuta kuin varkautta. En toivo omaa tietäni kenenkään tallattavaksi - mutta joskus kyllä toivon.
-
Oikein viisasta keskustelua, ihan mukavaa oli lukea. Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan.
Minua pännii oikeasti se, että kun ennen opetettiin, että olkaa ahkeria ja säästäkää, niin nyt opetetaan, että kuluttakaa, jotta talouden pyörät pyörivät ja välillisesti ohjataan, että paskaduunia ei kannata tehdä, kun kortistosta saa enemmän.
Me emme synny tänne maailmaan tasa-arvoisina. Joka syntyy rakastettuna lapsena normaaliin perheeseen, saa paljon paremmat lähtökohdat kuin hän, joka syntyy esimerkiksi huumeperheeseen.
Tämän kyllä jaan. Ja mykäksi vetää, kun nuori terve ihminen sanoo että "työelämä ei ole mun juttu"! Mikään ei ole mustavalkoista! Ja taisin jo paasata tuosta, mikä ennen oli itsestäni paremmin. Ystäviä kutsuttiin kahville - miten ihmeessä se riitti! Nyt pitää kutsuä drinksuille, oli katselemassa lapsia ja tulossa työpäivä tai ei. Kuitenkin esimerkiksi naisten alttiudesta alkoholisoitua salamavauhtia on paasattu jotta korvissa soi. Se kun surullista kyllä ei riipu feministien vaatimuksesta "samoista eduista kuin miehillä on" - ja siinä sitä ollaan huumeperheen kasvattejakin sitten. Mitäs niille pitäisi tehdä? Ikävintä minusta on sen uskottelu että hermomyrkky on terveellinen ja harmiton tapa rentoutua - ei moraalisyistä, vaan siksi että se nyt vain sattuu olemaan totta ja on perusteiltaan monen kodin onnettomuuskin.
-
- Lääkitysten erityiskorvattavuuksia on tuntuvasti vähennetty. Osasta sellaisia lääkevalmisteita, joita ilman menehtymisen riski on 80-90%, on viety peruskorvattavuuskin. Sairaus joka edellyttää lääkehoitoa paranee hitaammin, työkykyiseksi kuntoutuminen jarruuntuu, koska ihmisillä ei ole varaa hoitoonsa. Poliklinikat keräilevät köyhimmille lääketehtaiden näytteistä koko kuureja, ja se onkin useimmille ainut motiivi olla kuuntelevinaan edustajien löpinöitä. Osa lääkäreistä kirjoittaa lääkkeitä ns pro auctore-reseptein jo nyt jaellakseen niitä ilmaiseksi tarvitseville.
On 44 sairausryhmää, joiden lääkitys perustuu erityiskorvattavuuteen. Et puuttunut itse perusongelmaan eli liian lääkevaraiseen hoitoon. Minulla on sellainen muistikuva, että reseptejä kirjoitetaan vuosittain noin 10 kpl suomalista kohti. Lääkevaraisesta hoidosta seuravat jatkuvasti kasvavat lääkekustannukset. Vanhusten osalta on jatkuvaa ylilääkitystä eikä lääkkeiden yhteisvaikutuksen seurauksia arvioida riittävästi. Kansalaiset on totutettu siihen, että sairaus hoituu aina lääkkeellä vaikka asiakkaita pitäisikin arvioida myös elämäntapojen osalta. Sairaudet ovat valtaosin seurausta elämäntapavalinnoista. Keskeiset tekijät ovat tupakka, alkoholi ja lihavuus.
Eläkkeet on sidottu, toisin kuin palkkatulo, ns. "taitettuun indeksiin". Tämä merkitsee sitä, että kohtalaisen hyvänkin eläkkeen työkyvyttömyyden tähden saanut henkilö tulee sillä viidentoista vuoden kuluttua hädin tuskin toimeen, perhettä sillä ei elätetä missään nimessä. TAudit eivät aina, paha kyllä, tapa nopeasti. Josks ajateltiin itse sairaden tuottavan riittävästi kärsimystä, taloudellista hätää ei enää olisi tarvittu. Enää ei.
Taitetusta indeksistä samaa mieltä. Löytyykö Suomesta puoluetta, joka sen korjaisi? Mitä työkyvyttömyyseläkeläisiin tulee, heitä on selvästi liikaa - ehkä jo 270 000 tämän vuoden lopussa. Joukossa on sellaisia, joita on pantu masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuntoutukseen ei panosteta riittävästi vaikka rahaa olisikin.
Tietyt kunnat ovat ratkaisseet päivähoito-ongelmansa näin: Hoitajien lukumäärä on täsmättävä tarkalleen lasten nuppilukuun. Jos lapset sairastelevat, ja paikalla yksikin on alle 20/ryhmä, lähetetään virkaiältään nuorin työntekijä (ja siitä edelleen) palkattomalle vapaapäivälle.
Hyvä, että sanoit tietyt kunnat. Monissa kunnissa toimitaan asiallisesti. Kuntia ravistele verotulojen voimakas väheneminen ja kun valtionkin verotulot vähenevät, siirrytään lomautuksiin. Muita mahdollisuuksia ei ole. Ja tässä tullaankin kuntien holtittomaan taloudenhoitoon: 2000-2008 välillä kuntien verotulot, valtionosuudet ja toimintatulot kaksinkertaistuivat. Tästä huolimatta kunnat velkaantuivat lisää 6,5 mrd. euroa. Näin ei pidä taloutta hoitaa. KUn tulee taantuma, kaikki on retuperällä.
Kenen sosiaaliturvaa on parannettu??? Jankutus on turhaa - ensimmäistäkään esimerkkiä en ole kuullut. Ansiomahdollisuuksia kyllä! Muun muassa verokikkailuin, jotka eivät moraalisesti ole juuri muuta kuin varkautta. En toivo omaa tietäni kenenkään tallattavaksi - mutta joskus kyllä toivon.
Minulla olisi siitä pitkä luettelo, mutten halua jatkaa tätä väittelyä.
[/quote]
-
Minun mielestä, Ikävöivä; -sinä puhut kyllä tosiasioista ja tuot paljonkin yksittäisiä käytännön esimerkkejä. Niistä ei voi olla eri mieltä! Vika on kuitenkin siinä, että yleistät kokemuksiesi perusteella liikaa asioita. Mainitsit itsekin, että olet "näköalapaikalla" ja jossain mielessä se on varmasti hyvä, mutta oletko miettinyt että mahdatko ehkä juuri tämän "näköalasi" takia nähdä asiat vähän liian synkkinä kun peilataan koko kansakunnan tasolla asioita?
Onhan se hyvä, että näitä tuodaan esille, mutta ymmärretäänhän me kaikki se, että kuka tahansa voi tällaisella foorumilla luetella vaikka koko bittitilan täyteen surullisia yksittäistapauksia ja pelkästään tästä ruudulta katsottuna vaikuttaisi kuin mitään muuta koko maassamme ei enää olisikaan kuin pelkkää kurjuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.
Minä en enää muista mistä tämä keskustelu lähti liikkeelle, mutta lähtisin siitä että ne jotka esittivät väitteen jonka mukaan hyvinvointiyhteiskuntaa "ollaan purkamassa" ja että suomessa lähtökohtaisesti kaikilla ei ole samat oikeudet; -toisivat väitteensä tueksi jotain konkreettista. Muuten kyse todellakin on pelkästä propagandasta! Perusteluksi ei kelpaa tähänastiset yksittäistapauksien kertomukset vaikka niitä koottaisiin miten paljon, kuka tahansahan voi alkaa luettelemaan yksittäistapauksia minkä tahansa väitteen tueksi ja löytää niitä määrättömästi. Se ei kuitenkaan todista mitään kun puhutaan yleisellä tasolla koko kansakunnan tilasta! Asetetaan vertailukohteiksi vaikkapa samankokoiset euroopan maat, niin niilläkin mittareilla suomi pärjää kohtuullisen hyvin!
Pääsääntöisesti suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jossa viime kädessä jokainen on oman elämänsä suurin muutostekijä! -samalla pitäen mielessä että epäkohtiakin on ja niihin pitää puuttua!
-
Kuntien tilanteesta sen verran, että pitää muistaa että elämme syvässä taloustaantumassa, jonka vaikutukset useisiin kuntiin kouraisevat syvimmin vasta nyt alkaneena vuonna 2010. Kuntatalouteen lama tulee pienellä viiveellä joten pahinta ei vielä ole nähty. Sitäpaitsi, kunta=me, sillä me itse olemme päättäjät valinneet päättämään asioistamme!
Jos mennään vähän kunnallispolitiikkaan niin juuri taloudenhoidossa ja teknisen puolen asioiden hoidossa näkyy systeemimme akilleenkantapää. demokratia on hyvä, mutta kunnalliset luottamusmiehet valitaan kunnan rajojen sisältä ja poliittisin perustein. Valitettavasti asiantuntijuus ei näyttele kovinkaan suurta osaa valintoja tehtäessä. Niinpä teksisissä lautakunnissa ja talousjaostoissa istuu paljon H-MOilasia jotka eivät ymmärrä rahtuakaan siitä mitä ollaan päättämässä ja minkä takia. Virkamiehet toimivat valmistelijoina ja esittelijöinä mutta harvinainen lintu on luottamushenkilö, joka pyytää étukäteen tietoa esim. vireillä olevista kaavaluonnoksista tai vaikkapa vesi-ja viemärilaitoksen hankebudjeteista. Sosiaali- ja terveyspuoli se vasta saakin jyllätä "oman onnensa" nojassa! Kylistä valitaan valtuustoihin tomppeleita jotka hädin tuskin osaavat enää nimensä kirjoittaa ja sitten alkaa siltarumpu-politiikka: "meidän kylälle pitää saada sitä ja tätä"...
Kunnallispolitiikan ja asiantuntemattomuuden seurauksena meillä on valtuustoissa kyse etupäässä hirveästä vedätyksestä, eikä yhteistä hyvää ajatella. "Meidän kylän koulun" pitää säilyä vaikka siellä on vain 5 oppilasta ja koulukuljetukset maksavat kunnalle maltaita, samoin kuin omat keittäjät, talonmiehet jne. jne.
Tämmöisinä vaikeina aikoina kunnan asioiden hoito pitäisi saattaa kokonaan virkamiesvetoiseksi tai sitten niin, että valtio lähettäisi virkamiesvetoisen asiamies-lähetystön muutamaksi vuodeksi hoitamaan asiat kuntoon! Ja normaalioloissakin, mikäli luottmusmiehistä ei löydy tarvittavaa asiantuntemusta, loput lautakuntien jäsenistä pitäisi olla virkamiehiä! Jokaiseen latakuntaan pitäisi laatia edes jonkunlaiset pätevyysvaatimukset, ettei kallista aikaa ja varoja kuluisi hukkaan kun mistään tietämättömät tolvanat tekevät politiikkaa epäolennaisilla asioilla.
No niin, tässä oli taas provosointia jonkin verran. Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa.
-
Minä en enää muista mistä tämä keskustelu lähti liikkeelle, mutta lähtisin siitä että ne jotka esittivät väitteen jonka mukaan hyvinvointiyhteiskuntaa "ollaan purkamassa" ja että suomessa lähtökohtaisesti kaikilla ei ole samat oikeudet; -toisivat väitteensä tueksi jotain konkreettista. Muuten kyse todellakin on pelkästä propagandasta!
Pääsääntöisesti suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jossa viime kädessä jokainen on oman elämänsä suurin muutostekijä! -samalla pitäen mielessä että epäkohtiakin on ja niihin pitää puuttua!
Koska kysyt, vastaan: Lähtökohtaisesti väittämä todella oli tämä: Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei olla purkamassa, ja koska väite oli perin mutu-pohjainen, vastasin siihen. Tiedän asian koska KELA niitä hoitelee - muutakin kuin vaikeasti sairaiden asioita - ja olin in corpore kuulemassa viran puolesta määräyksen lopettaa. Niille, jotka eivät päässeet paikalle, piti esimiesten välittää tieto. Asiat koskevat meistä jokaista - eivät niitä, joilla on jotenkin poikkeuksellisen huonosti.
Ylipäätään on vaarallista erehtyä jakamaan ihmisiä "niihin jotka ovat sairaita ja köyhiä" ja kurjia" ja "meihin" jotka voimme hyvin" - tai päin vastoin. Tiedän että tämä uutinen on ikävä mtta täytyyhän se joskus kertoa: Ikävyyksiltä välttyy ilmeisesti harva, ja jokaisen perhettä se kolattaa. Kenkkumaiset detaljit eivät ole erityistapauksia tai valitettavia poikkeuksia "säännöstä"- onhan minulla muutakin elämää kuin työelämä. En pidä tapanani jättää silmiäni työpaikalle.
Samoin on hyvin vaarallista tuudittauta siihen että meillä "on hyvin". Jos viitsit lukea jokaisen kirjoitukseni, oletan sinun huomanneen myös tämän. Moni tahtoo oikeastaan viattomuksissaan - en yhtään epäöile että huomaamattaan - juuri sen kaiken nyt pois mistä/minkä ansiosta istuu keskuslämmitteisessä kammarissa ja näpyttelee omaa pikku läppäriään: Neuvolaverkoston, peruskoulutuksen, opintolainan, perusterveydenhuollon.
Se mikä taitaa kyllä meitä vaivata on tämä: Tätä pidetään itsestäänselvyytenä, ei suinkaan hyvinvointina, kun huudetaan pois liikoja sosiaaliturvia (joka kustantaa muun muassa päivähoidon). Olisi paikallaan pitää mielessä, että joka tuulta kylvää, saa myrskyn niittää. Jo nyt olen huolissani! Tilanne ui liian lähelle sitä millä natsit ottivat vallan: Jyrkkenevät tuloerot, kasvava työttömyys (miksi emme jaa työtä?), kurjistuvat slummit. Viisas varoo! Olemme kyntämässä sitä mainiota maaperää, jolla rasismi aivan historian mallien mukaisesti puhkeaa ensimmäisenä kukkaan.
-
Ääh...tekniikka pettää...
Varottaisin jakamasta ihmisiä niihin, joilla on edellytykset toimia oman onnensa seppinä ja niihin joilla ei ole - muistan itse ihan viisaan Sauli Niinistön kampanjapuheen: Tietysti meillä on sairaita ja köyhiä, ja tietysti me autamme heitä! Pudistelin päätäni. Mistä tiedät, kumpiin kuulut huomenna?
Sen "hyvinvoinnin" ansiosta, jota nyt halutaan vähintään rajoittaa, meistä itse kukin istuu lämpimässä huoneessa näpyttelemässä läppäriään.
Mikä teistä on liikaa: Päivähoito - peruskoulu - opintotuki - terveydenhuolto jokaiselle? Tiedättekö edes että juuri näistä on todella kysymys?
Toisaalta - olen ajatellut myös tätä. Saatamme katsella senkin tähden eri silmin tätä, että itse näin vielä ajan jolloin tämä kaikki oli harvojen ylellisyyttä. Nyt sitä pidetään itsestäänselvyytenä. On oikeastaan mainio asia jos pari-kolmekymmentä votta noremmat hoksaavat sen ja mainitsevat ikätovereilleen, että työelämään ei ihan voi mennä vain jos se "on mun juttu" sillä siitä asenteesta lähtee liikkeelle pakko purkaa kaikki. Samoin välttämättömyydestä relata pikku drinksuilla päivittäin.
Tämä on neljäs läpielämäni lama - en pidä pahimpana, mtta en suinkaan parhaana. Emmekö pitäisi voittamastamme kiinni, ja jakaisi omastamme vielä niillekin maille joissa tätä ei ole? Kun itse olin ensi kertaa kokonaan ilman ruokaa neljä päivää, päätin, ettei kukaan saa olla, tästä lähtien kaikki mitä en tarvitse itselleni on minulla liikaa.
-
ANTEEKSI jankutus, tai siis tasan saman toisto! Tämä masiina väitti minulle, ettei voi korjata ja oli sitten korjannut ja kun yritin saada toista viestiä pois se ei ottanut ja...ja...ja...
Meillä on hyvin. Ei jokaisella!
Tämä vielä: Kumpi on omasta mielestänne elämänne tarkoitus? Takoa luja oma onni jota ei joka poika heilautakaan - vai takoa toiselle onnea, meni se sitten siltä toiselta kumoon tai ei? Ei, en ylvästele, minulla ei ole siihen pienintäkään syytä. Milloin ikinä voin, kerään itselleni, ja kai aina täytyy tärskähtää joko itsellä tai lähipiirissä, että muistan omat pyhät puheeni. Siitä huolimatta se sairauden tuoma nälkäkuuri (vaarallinen vielä) oli jotakin jota ehkä en nyt enää antaisi pois. Niukkuus on vielä muuta kuin se oli... eikä ollut vielä leipäjonoja. Ainoa mikä lohdutti oli se ettei ollut lapsia pyytämässä ruokaa.
Mutta se taisi olla hyväksi koko sosieteetilleni. Minun seurapiirilläni on taipumus ajatella juuri näin: Itsepä ovat sotkeneet asiansa. Minun kohdallani jokainen tiesi, etten ollut, ja kyllä siitä vähän yleistä kynsien pureskelua seurasikin. Se oli oppijakso käytännön sosiaaliturvasta meille jokaiselle, ja erittäin tervetullut olikin.
-
Ääh...tekniikka pettää...
Mikä teistä on liikaa: Päivähoito - peruskoulu - opintotuki - terveydenhuolto jokaiselle? Tiedättekö edes että juuri näistä on todella kysymys?
Hyvä esimerkki päivähoidosta on se, että pienituloisten päivähoitomaksuja alennettiin ja suurituloisten korotettiin. 50 prosentilla maksu aleni, 12 prosentilla pysyi nykyisenä ja 38 prosentilla maksuja korotettiin. Perusopetusjärjestelmä on Suomessa täysin toimiva. Opintorahaa on korotettu juuri 30%, lisäksi on korotettu vanhempien ja opiskelijoiden tulorajoja niin, että lähes poikkeuksetta myös kaikki ammattiin opiskelevat saavat opintorahaa. Terveydenhoitojärjestelmämme on toimiva päinvastaisista väitteistä huolimatta.
Tämä on neljäs läpielämäni lama - en pidä pahimpana, mtta en suinkaan parhaana. Emmekö pitäisi voittamastamme kiinni, ja jakaisi omastamme vielä niillekin maille joissa tätä ei ole? Kun itse olin ensi kertaa kokonaan ilman ruokaa neljä päivää, päätin, ettei kukaan saa olla, tästä lähtien kaikki mitä en tarvitse itselleni on minulla liikaa.
Nykyistä vauhtia valtio velkaantuu laman takia noin 100 prosenttia. Eli velka nousee 54 mrd. eurosta 100-103 mrd. euroon. Kuntien velka nousee arvion mukaan runsaasta 8 mrd. eurosta 12-13 mrd. euroon. Näin tapahtuu siksi, että verotulot ovat vähentyneet, mutta lakisääteisistä menot on kuitenkin katettava. Lisäksi on elvytettävä. 2010-luvulla ei ole mitään jaettavaa, koska valtio ja kunnat ovat ylivelkaantuneita, velan lyhennykset ja korot rajoittavat taloudellisen liikkumavaran minimiin. Lisäksi on pidettävä huolta suurenevan eläkeläisväestön kasvavista sosiaali- ja terveysmenoista sekä rahoitettava eläkkeet. Käytännössä on niin, ettemme voi jakaa minnekään mitään, koska ei ole jaettavaa. Näin kuitenkin teemme vastoin kaikkia taloudellisia realiteetteja. Jos talouskasvua ei tule seuraavaan kahteen vuoteen, ollaan kuvaamassani ylivelkaantumistilanteessa, joka purkautuu vain menoja vähentämällä ja veroja nostamalla. Olisi hyvä, että tosiasiat pidetään mielessä. Ja suomalaisen yhteiskunnan tosiasiat kohtamaan jokainen suomalainen 2010- ja vielä 2020-luvullakin. Eläkeläisväestön osuus on suurimmillaan vasta 2040-luvulla. Olemme siis kohtaamassa kansantalouden suurimman menopaineen juuri silloin, kun velkamme on suurimmillaan.
-
- Voimme aloittaa jakamalla työn. Se edellyttää halukkuutta siihen että tyydymme pienempään palkkatasoon itse kukin. Tällä on jo nyt havaittu olevan muutama luovuttamaton etu niissä yksiköissä, jotka ovat suostuneet yrittämään:
--- Ammattiin koulutettujen ammattitaito pysyy yllä
--- Kukaan ei pääse omaksumaan identiteetikseen mitään minä-en-ole-työvoimaa. Tämä käsitys itsestä syntyy tutkimusten mukaan kahdessa vuodessa. Laman helpotettua meillä ei ole selvitettävänä muutamalle kymmenelle tuhannelle työvoimaan kuuluvalle, että näin se nyt vain kuulkaas on.
--- Kas kummaa: Kaksi puolipäiväistä tekee kuulemma kolmen ihmisen työt.
Tiedän monet käytännön hankaluudet kyllä siitä työnantajan sotu-maksusta (kuin sen nyt käykin) alkaen, mutta tämä on ehdottomasti kannatettavampi malli kuin nykyratkaisut, vaikka vaativatkin suostumista jokaiselta.
- Minulla itselläni on yhä ylimääräistä rahaa, kirjoja, vaatteita ja nuotteja joita en tarvitse, ja myönnän niiden polttavan käsissäni. Samoin sen, tarvitsenko todella kaiken mihin nyt käytän rahani - kun on joskus pärjännyt paljon vähemmällä. Pianoni annoin sille sukulaistytölle, joka ei ilman instrumenttia olisi päässyt ollenkaan koko oppilaitokseen. Pianon siksi, että no, satuttiin tarvitsemaan piano... Kyllä, kitisen välillä sen perään, mutta en nyt enää niin, hyvin todennäköisesti hän saa siitä ammattinsa - minä en ollut siinä erityisen etevä. Muilla ei ollut ylimääräisiä...
- Enkä minä ole mikään pyhimys. Jaettavaa on jokaisella joka tahtoo jakaa.
-
Voimme aloittaa jakamalla työn.
Mielestäni pitäisi tehdä juuri päinvastoin eli lisätä jonkin verran työtunteja/viikko. Mehän teemme huomattavasti vähemmän työtunteja kuin amerikkalaiset tai japanilaiset tai kiinalaiset.
Kun talouskasvu alkaa ja työllisyys kasvaa, huudetaan iäkästäkin suomalaista takaisin töihin.
-
Koska kysyt, vastaan: Lähtökohtaisesti väittämä todella oli tämä: Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei olla purkamassa, ja koska väite oli perin mutu-pohjainen, vastasin siihen. Tiedän asian koska KELA niitä hoitelee - muutakin kuin vaikeasti sairaiden asioita - ja olin in corpore kuulemassa viran puolesta määräyksen lopettaa. Niille, jotka eivät päässeet paikalle, piti esimiesten välittää tieto. Asiat koskevat meistä jokaista - eivät niitä, joilla on jotenkin poikkeuksellisen huonosti.
Viranomaisten asiakirjat ovat Suomessa julkisia julkisuuslain mukaan. Tämä koskee myös Kelaa. Kun kysymyksessä on kuvaamasi kaltainen ohjeistus tai ratkaisukäytäntö, siitä on varmasti olemassa useampiakin asiakirjoja. Niiden sisällöstä on jokaisella oikeus saada tieto. Pitää vain osata yksilöidä asiakirja niin, että viranomainen voi sen tunnistaa. Saman lain mukaan viranomaisen on edistettävä toimintansa avoimuutta laatimalla oppaita ym. mm. ratkaisukäytännöstään.
Tiedonsaantioikeutta voisi rajoittaa oikeastaan vain se, että asiakirja on lain nojalla määrätty salassa pidettäväksi.
Näillä tiedoin arvioin, että kuvaamasi 2007 järjestetty ohjeistus on julkinen. Sen asiakirjoihin olisi mielenkiintoista tutustua, jos vain osaisi yksilöidä ne asianomaisille viranomaisille.
Mt
-
Palaan vielä ihan tämän ketjun alkuun. Kiitos Juhani esitelmästä. Minulle on käynyt juuri niin, että minut on rakastettu tänne foorumille ja körttiläisyyden tuntumaan. Tähän asti olen tiennyt herännäisyydestä niin vähän, etten ole osannut sanoa sitoudunko siihen vai en. Nyt voin tunnustauta körttimieliseksi. Pitänee harkita jäsenyyden anomista. :eusa_angel:
-
Näillä tiedoin arvioin, että kuvaamasi 2007 järjestetty ohjeistus on julkinen. Sen asiakirjoihin olisi mielenkiintoista tutustua, jos vain osaisi yksilöidä ne asianomaisille viranomaisille.
Mt
-Yritän alkuvuodesta penkoa itse ohjeistuksen asiakirjojen koodit esille ja palaan asiaan.
Itse olen yllätyksekseni joutunut toteamaan, että KELA evää monesti pääsyn, myös oman ymmärrykseni mukaan, jokaiselle julkisiin asiakirjoihin. Väiteltyäni halsin vähän viehättävämpää tutkimusteemaa kuin itsemurhat ja suunnittelin postgraduatetutkimusta myönnettyjen psykoterapiavarojen käytöstä, loppuraporteista, tuloksellisuudesta sun muusta vähän valoisammasta. KELA ilmoitti erittäin kategorisesti ettei mihinkään sen päätöksiin saa "kukaan ulkopuolinen" tutustua! Luulin pitkään, että kyseessä on oma väärinkäsitykseni, vakuutin hankkivani itse eettisen toimikunnan luvat sun muut, mutta ei.
Kuka niitä sitten saa tutkia? Meillä on omat lääkärimme, he tutkivat! Muilla ei ole arkistoihimme asiaa. Ei, kyse ei ole vaitiolosäädöksistä. Heitä vain "ei saa tutkia!" Ei, heille ei vain saa tulla tekemään tieteellistä työtä!
No, kuka heidän toimintansa tuloksellisuutta sitten tutkii? Ei kukaan, vastattiin, me tutkimme itse itseämme. No, eduskuntahan se on, tietty, jolle tuo tutkinta- ja valvontaoikeus ja velvollisuus kuuluu, selvisi, kun jankutin että se kai nyt sentään on mahdotonta! Itse olen pettynyt useita kertoja. Tarvitaan kaiketi juristi vakuuttamaan, että heidän on näytettävä mappejaan. Nämä eivät itsessään edes ole niitä salattuja.
-
- Sori, taas meni tekstinkäsittely kiville.
-
No, kapteeni laivas, Jumala Taivaass. Eikä se kapteeni sentään kaikkea säädä. Hiljaista pitelee KELAssa säitten ja ilmojen kanssa jo yksistään. Enää en sen instanssin kanssa rukoile kuin kärsivällisyyttä. Jäi aikanaan taikinasta kun minua Herra leipoi tähän maailmaan, mutta KELA on ollut hyvä opettaja. Ja kirjoittamaankin oppii kun ihmettelee viidettä kertaa että kuinka minä sanon niille kyllin vakuuttavasti, että' tän miehen käsi on kunnian ja omantuntoni kautta oikeasti poikki...
- Tämä kai on ihmisyydessä pisara meressä? Mtta jossakin se meri pisaraakin muistuttaa, aina, pakottaa ainakin kysymään itseltään, jakaisinko todella vielä vähän - myönnetään, kun katsoo tilinauhaa ja vertailee brutto- ja nettoansion määrää. Voinko minä rakastaa veroja, kuten ehkä suurimmin arvostamani proffa, Lönnqvist, kerran heitti...
-
Jos muistan oikein niin tästä oli aika äsken oikeustapaus, jonka Kela hävisi ja se joutui julkistamaan asiantuntijalääkärien nimet. Olen kerran itse voittanut Kelan paikallistoimiston oikaisulautakunnassa, kun Kela hylkäsi sairauslomani perusteettomasti. Tulee väkisin mieleen, että hommat eivät kestä päivänvaloa.
-
Mielestäni pitäisi tehdä juuri päinvastoin eli lisätä jonkin verran työtunteja/viikko. Mehän teemme huomattavasti vähemmän työtunteja kuin amerikkalaiset tai japanilaiset tai kiinalaiset.
Kun talouskasvu alkaa ja työllisyys kasvaa, huudetaan iäkästäkin suomalaista takaisin töihin.
- Mutta kun sitä työtä nimen omaan tässä nyt ei jokaiselle riitä! Otahan ihminen viideksi vodeksi työelämästä pois ja yritä sitten viedä hänet takaisin sinne! Juuri näiden lapsille tehdään sitten ne fattan hakemukset sillä päivämäärällä kun täyttävät 18, kn mitään työnteon mallia ei ole ollut kasvuvuosina olemassakaan. Eivät ihmiset jalkaa polkemalla rupea kuin ryöväreiksi. Meidän pitäisi joskus päästä samaan tiimiin niin tulisi ainakin kiinnostavaa jälkeä...aivan totta!
Terveyttä on jo konstikkaampaa tasata, mutta oikeutta työntekoon myös vajaakuntoisille on erittäin kannattavaa myös taloudellisesti sosia, sillä jokaisesta ansaitsemastaan erosta he suorittavat veron. Taitettu indeksi ei saisi koskea sitä moneenko työntuntiin viikossa ihminen on oikeutettu. Nythän näin on. Keskustelin peräti kolmen oppositiopóliitikon kanssa tästä, kaikki vanhoja kehäkettja, ja olin kyllä hämmästynyt siitä että he sanoivat ensin: Ei suinkaan - ei voi olla totta - ja sitten: Eihän tuo kannata! Oli kolmesta suuresta puolueesta, sekä oikealta että vasemmalta. Sitä en ihmettele ettei demareilta mitään kuulunut kuun juttu masinoitiin heidän hallituskaudellaan...EI, nyt pitää kyllä tarkistaa tämä asia.
Tottakai me voimme siirtää tyynesti syrjään osan väestöä, minusta se vain ei ole inhimillistä, oikein, eikä edes erityisen mielekästä. Kallis ratkaisu, ellei sitten ammuta saman tien. Toisaalta - 90-luvulla ne ymmärsivät ampua itse itsensä, olihan se siistiä, ellei jotunut siivoamaan jälkiä.
-
Jos muistan oikein niin tästä oli aika äsken oikeustapaus, jonka Kela hävisi ja se joutui julkistamaan asiantuntijalääkärien nimet. Olen kerran itse voittanut Kelan paikallistoimiston oikaisulautakunnassa, kun Kela hylkäsi sairauslomani perusteettomasti. Tulee väkisin mieleen, että hommat eivät kestä päivänvaloa.
No sitähän minä tässä yritän selittää. Eivät ne ole mitään herranenkeleitä sillä perusteella, että ovat KELA, eivätkä edes erehtymättömiä kuin paavi ex cathedra. Ajattelin kertoa sarjan dramaattisia käänteitä, mutta mitäs, menisi loppukin luottamus... kerronkin sen tähden että sikäli ollaan paremmassa tilanteessa kuin 80-90 -luvuilla jostakin 2000-luvun alusta: myös hoitavalle lääkärille saa kertoa, miksi hänen lausuntonsa potilaasta jonka hän oletettavasti jossakin määrin tuntee, on hylätty. Josks on saatu jopa neuvotellen edistettyä asioita, joten pikku hiljaa. Tämän hallituksen aikana on menty yhteistyössä hieman takapakkia, mutta se on usein myös paikallistason kysymys.
-
No sitähän minä tässä yritän selittää. Eivät ne ole mitään herranenkeleitä sillä perusteella, että ovat KELA, eivätkä edes erehtymättömiä kuin paavi ex cathedra. Ajattelin kertoa sarjan dramaattisia käänteitä, mutta mitäs, menisi loppukin luottamus... kerronkin sen tähden että sikäli ollaan paremmassa tilanteessa kuin 80-90 -luvuilla jostakin 2000-luvun alusta: myös hoitavalle lääkärille saa kertoa, miksi hänen lausuntonsa potilaasta jonka hän oletettavasti jossakin määrin tuntee, on hylätty. Josks on saatu jopa neuvotellen edistettyä asioita, joten pikku hiljaa. Tämän hallituksen aikana on menty yhteistyössä hieman takapakkia, mutta se on usein myös paikallistason kysymys.
Jäin viime helmikuussa sairauseläkkeelle, mutta en enää millään muista eläkeprosessin etenemistä. Jokatapauksessa pitkään siihen meni kaikkine hakemuksineen, kuntoutustutkimuksineen ynnä muineen. Asiaa auttaa suuresti, jos hoitavalla lääkärillä on kokemusta Kelan metkuista ja minun lääkärillä on. Yksi Suomen parhaista reumatologeista, joka valitettavasti jää kohta ikänsä puolesta eläkkeelle.
Kun Forsberg sanoi kirjoittavansa mulle eläkepaperit niin epäilin homman läpimenoa. Hän vastasi tiukasti silmiin katsoen että sitten valitetaan. Välillä olisin halunnut työkokeiluunkin ja lääkärikin suostui siihen, tosin pitkin hampain ja kirjoitti uudet paperit. Mulla muuten taitaa olla kaikkiaan neljä eläkehakemusta, jotka on menneet Kelalle. Lopullista, joka hyväksyttiin, en ole edes itse nähnyt, kun mielenkiinto loppui. Työvoimatoimiston amm.valinnan ohjaaja tyrmäsi työkokeiluhaaveet lopullisesti. Sisareni tekee Hyksissä työkykyarviointeja ja hän sanoi, ettei mun kannata kokeiluun lähteä. Hän sanoi, että siinä voi käydä huonosti kun työ loppuu ja sitten joutuu peruspäivärahalle. Ja yleensä sairaus ei ole parantunut, joten eläkkeenhaku rumba alkaa uudestaan.
Kun on sen mankelin läpi kerran päässyt suht.koht. täyspäisenä, niin ei siihen ole toiste halua.
Kela on poliitikkojen hautausmaa.
-
Meni valvomisen puolelle tämä yö ajatellessani yhtä jos toistakin. Yrittäisinköhän olla lyhyt?
- Niin - meillä on auttavasti toimiva päivähoitojärjestelmä - perskoulu josta tullaan pitämäänkin kiinni, sillä talous ei tule toimeen ilman koulutettua työvoimaa - opintotukeen ottakoot kantaa käyttäjänsä - vielä useimmille tyydyttävä terveydenhuolto.
Sivustolla väännettiin tätä aivan rautalangasta kysyessäni, mitä toivotaan pois. Onko tästä pääteltävä, ettei ensimmäistäkään? Mutta kuinka on. Tässähän syyllistytään juuri siihen, että "kaikki saavat", myös ne "keskiluokkaiset"?
-
- Edelleenkin uupuu vastaus tähän kysymykseen: Sitäkö varten olemme täällä, että taomme sen "oman onnemme"? Että viis naapurin vähän huonommasta? HYvä oli sato, nyt vain sremman ladon rakentamiseen. Ei pantu leipään puolet petäjäistä sillä motiivilla?
- Jokainen on siis oman onnensa seppä. En saanut vastausta tähänkään: Kuin on, kun joku ei saant edes vasaraa käteen? Tai sain toki! Maailmasta ei tule täydellistä kuitenkaan! No ihan niin. Bonhoefferin perheen onnistui pelastaa kaasukammiolta vain kourallinen juutalaisia. Näitä "bonhoeffereita" oli vähänpuoleisesti ja joka ikinen pelastettu eli hyvin mielellään!
- Kun jotkut uhraavat henkensä ja meillä vinkaistaan lompakkoa lähestyttäessä, niin ihmetyttäähän se hieman. Kuka meiltä lopulta kysyy vaatetta, ruokaa, vettä, majapaikkaa, sitä, ettemme hylkäisi yksin vankilaan tai sairauteen - lopulta?
-
- KELAn kuten muidenkin eläkeorganisaatioiden ongelma on juuri tämä: Niihin päästään poliittisin meriitein suuremmassa määrin kuin ammattiosaamisen. Ja kun käsketään kiristää ruuvia, niin sitten kiristetään seurauksia kyselemättä.
- Minlle on äärimmäisen vaikeaa ottaa mitään "kahden maan kansalaisen" roolia tässä vastaan, jos se edellyttää sitä että ikävyyksiä ja korjattavaa - korjattavissa olevaa - on tuossa silmieni alla, mä silmät luon ylös taivaaseen, ja ajattelen että tämähän on vain tätä maallista...kohta ohi...minä kiinnitän katseeni tuonne rauhan rantaan. Minähän olen kahden maan kansalainen, ja ihmisyyteni pohja on siinä!
- Ei, en ole. Minä olen kristitty yhden kaikkeuden kansalainen, enkä voi olla hiljaa, jos näen täällä tapahtuvan asioita, jotka ovat selkeästi väärin. Ellei minusta ole antamaan siitä omastani, jota ilman tulen toimeen, ellen saa haastettua samoihin talkoisiin ketään, kuten usein näyttää, mitä varten elän?
-
- Parin vuosikymmenen ajan on kynnetty hiljaksiin maaperä, jolla erityisen hyvin rasismi viihtyy. Kasvatetaan tuloeroja, annetaan työttömyyden levitä käsiin, vaikka tämä taantuma ei suinkaan tullut ennakoimatta.
Minusta siis ei ole suinkaan väärin, että intomieliset nuoret ihmiset saavat ikäluokkansa oivaltamaan sen että työelämää ei voi valita kuin jotakin mielimusaa. Suurella osalla ainakin terveydenhuoltoa työvoimapula on omista syistään - eivät kuulu tähän saittiin - ollut ja pysyy.
Käsitinkö tämän oikein: Kyllä näistä kiinni halutaan pitää: päiväkodit - koulu - terveydenhuolto - vanhustenhoito? Entä kirjastot - liikuntapaikat - msiikkioppilaitokset - kultturitalot? MIstä päin puretaan?
Ymmärsinkö tämän oikein: "Köyhille" sallittakoon näistä tietyt edut ilmaiseksi?
Mitkä? Millä perusteella juuri nämä?
Entä tämä: Meillä ei näin laskurein mentäessä kohta, aivan totta, ole keskiluokkaa, sillä se on suuressa määrin tulonsiirroin luotu ansioryhmä. KÄytännön esimerkkejä on pakko tarjota, muutoin menee puhe aivan esoteeriseksi.
Valitan - minulle tämä on ihmisyyttä - jotakin siitä ja sen hapuilusta, miten ollaan kristittyjä, kuinka seurataan Kristusta, ja siihen kai on kutsuttu..?. Yläkerrasta - näin uskon lujasti - se Bonhoeffer minun käteeni iskettiin ja käskettiin opiskella, kun joitakin vuosia sitten olin täysin kateissa, ja yhä kiitän. mietin että kun tämä tätä Kristusta koko ajan tässä vetelee, niin kuin minun käy, jos minä pyydän saada tutustua...? - Toistaiseksi näin,enkä minä tälle mitään mahda. Ihmisten vaikedet menevät muuten myös ohi, autettuna nopeammin, oli se apu sitten terapia, leikkaus tai ryhmässä laulaminen - alkoholittomuus siihen kyllä kuuluu. Kerron kyl jos mieli muttuuu!
-
- KELAn kuten muidenkin eläkeorganisaatioiden ongelma on juuri tämä: Niihin päästään poliittisin meriitein suuremmassa määrin kuin ammattiosaamisen. Ja kun käsketään kiristää ruuvia, niin sitten kiristetään seurauksia kyselemättä.
- Minlle on äärimmäisen vaikeaa ottaa mitään "kahden maan kansalaisen" roolia tässä vastaan, jos se edellyttää sitä että jos ja kun ikävyyksiä ja korjattavaa - korjattavissa olevaa - on tuossa silmieni alla, niin mä silmät luon ylös taivaaseen, ja ajattelen että tämähän on vain tätä maallista...kohta ohi...minä kiinnitän katseeni tuonne rauhan rantaan. Minähän olen kahden maan kansalainen! Sitä se ihmisyys...
- Ei, en ole. Minä olen kristitty yhden kaikkeuden kansalainen, enkä voi olla hiljaa, jos näen täällä tapahtuvan asioita, jotka ovat selkeästi väärin. Ellei minusta ole antamaan siitä omastani, jota ilman tulen toimeen, ellen saa haastettua samoihin talkoisiin ketään, kuten usein näyttää, mitä varten elän?
Ja kun nyt meillä on niin hyvin, on heillä joille ei omalle sydämelle ole uskottu naapurin krjaa tilaa, laajemmat työkentät odottamassa. Luoteis-Afrikkaa uhkaa vakava nälänhätä, ja se työ ei ole hullumpaa. Lähtisin itse jos SPR ottaisi. Matkailu avartaa!
-
Palaan vielä ihan tämän ketjun alkuun. Kiitos Juhani esitelmästä.
kiitos minunkin puolestani. oli hyvä kirjoitus, jota pitää sulatella.
-
- Mutta kun sitä työtä nimen omaan tässä nyt ei jokaiselle riitä! Otahan ihminen viideksi vodeksi työelämästä pois ja yritä sitten viedä hänet takaisin sinne! Juuri näiden lapsille tehdään sitten ne fattan hakemukset sillä päivämäärällä kun täyttävät 18, kn mitään työnteon mallia ei ole ollut kasvuvuosina olemassakaan.
Monet työelämässä olevat naiset saattavat jäädä raskauden takia vuosiksi pois työelämästä ja palaavat sinne takaisin. Tietysti alussa on hieman opettelua. Ohjelmistot ovat saattaneet muuttua, mutta itse työnteko ja siihen tarvittava osaaminen on hallussa. Kai sitä työnteon mallia voi muualtakin hakea kuin kotoa. Jos työtön aikuinen ei osaa näyttää työntekohaluja lapsilleen, niin vika ei aina ole yhteiskunnassa. Juuri tätä tarkoitin, kun kirjoitin vastuun ottamisesta. Vastuu elämästä täytyy ottaa työttömänäkin. Monesti työttömyysaika saattaa olla sytyke omaan kuntoutumiseen lisääntyvän liikunnan kautta.
-
- Parin vuosikymmenen ajan on kynnetty hiljaksiin maaperä, jolla erityisen hyvin rasismi viihtyy. Kasvatetaan tuloeroja, annetaan työttömyyden levitä käsiin, vaikka tämä taantuma ei suinkaan tullut ennakoimatta.
Tämä taantuma on lähtöisin kansainvälisestä finanssikriisistä. Jos sitä ei ymmärrä, ei ymmärrä mitään muutakaan taloudesta. Työllisyys- ja yrittäjäpolitiikkaan sijoitetään tänä vuonna 2,4 mrd. euroa. Työllisyyttä ei voida hoita työvoima- ja elinkeinotoimistoissa vaan uusia työpaikkoja luodaan pääasiassa mikro-, pien- ja keskisuurissa yrityksissä. Yli 90 prosenttia yrityskannastamma on juuri mikroyrityksiä. Suomessa on 140 000 yksinyrittäjää. Juuri mikro- ja yksinyritysten työllistämismahdollisuuksiin on syytä panostaa. Miksi on työttömyyttä? Sen takia, ettei yritysten tuotteille ole markkinoita. Jos ei ole tuotteille kysyntää, on edessä joko konkurssi tai työvoiman vähentäminen.
Käsitinkö tämän oikein: Kyllä näistä kiinni halutaan pitää: päiväkodit - koulu - terveydenhuolto - vanhustenhoito? Entä kirjastot - liikuntapaikat - msiikkioppilaitokset - kultturitalot? MIstä päin puretaan?
Ymmärsinkö tämän oikein: "Köyhille" sallittakoon näistä tietyt edut ilmaiseksi?
Eihän näitä järjestelmiä olla purkamassa! Voimavarat tosin ovat tulevina vuosina nykyistä vähemmät johtuen kuntien ja valtion ylivelkaantumisesta.
Entä tämä: Meillä ei näin laskurein mentäessä kohta, aivan totta, ole keskiluokkaa, sillä se on suuressa määrin tulonsiirroin luotu ansioryhmä.
Tosiasiassa keskiluokka maksaa pääosin myös valtion ja kuntien verot. Suurituloisia on niin vähän, että niitä lisää rokottamalla ei saada aikaan riittävästi verotuottoja.
-
- Edelleenkin uupuu vastaus tähän kysymykseen: Sitäkö varten olemme täällä, että taomme sen "oman onnemme"? Että viis naapurin vähän huonommasta?
Se, että otamme vastuun omasta elämästämme ei tarkoita toisten sortamista. Eihän vapauskaan tarkoita sitä, että loukattaisiin toisten vapautta.
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa. Gal. 6:1-5
-
- Edelleenkin uupuu vastaus tähän kysymykseen: Sitäkö varten olemme täällä, että taomme sen "oman onnemme"? Että viis naapurin vähän huonommasta? HYvä oli sato, nyt vain sremman ladon rakentamiseen. Ei pantu leipään puolet petäjäistä sillä motiivilla?
Minun maalaisjärkeni sanoo, että avun tarvitsijat pitäisi todellakin jakaa niin, että apua annetaan niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat ja toiset ohjataan auttamaan itse itseään. Meillä on aivan liikaa semmoista porukkaa, joka käyttää valtavasti energiaa siihen, että ottaa selville kaikki mahdolliset oikeutensa ja pitää niistä kiinni. Sama porukka ei liiemmin välitä omista velvollisuuksistaan. Semmoisista minullakin on ihan omakohtaista kokemusta.
Kaikkien työkykyisten voimavarat pitäisi saada yhteiseksi hyödyksi. Kaivataan paljon asennekasvatusta. Veikkaan, että loppujen lopuksi luuserit saisivat paljon enemmän tyydytystä siitä, että he itsekin yrittäisivät jotakin kuin että he aina odottavat valmista.
Jos näitä avunpyytäjiä ei jaotella mitenkään, niin lopputulos on se, että resurssit eivät riitä. Se, mitä luusereille jaetaan, on pois heiltä, jotka oikeasti eivät pysty itse itseään auttamaan.
Työvoimapolitiikasta en ymmärrä höykäsen pöläystä, mutta ihmeelle tuntuu, jos töitä ei riitä kaikille ja samaan aikaan laitoksissa olevat joutuvat kärsimään siitä, ettei heillä ole tarpeeksi hoitohenkilökuntaa.
Kelasta on minullakin käsitys, että siellä on ihan omat säännöt.
-
-Ei luusereille, ilman muuta, oletan että nyt puhutaan toimeentulotuesta, ei perustuslain muutoksesta tai sen rajoja hipovista/KELAn ylittämistä ratkaisuista. Mutta millä erotat sen "luuserin" "loserista"? Sitä viisaudenkiveä etsitään kuin Afrikan tähteä. Kukaan ei ole halukas antamaan tahallaan valehtelevalle terveelle työkykyiselle, jolla on työpaikka tallella yhtikä mitään siltä luukulta - on illuusio, että he siellä sitä kurkut himosta lutkien jonottavat.
Keskiluokan kohtalohan tässä vaakalaudalla on, sillä koko tulonsaajaryhmä on suurelta osin juuri tulonsiirroin pystytetty - päivähoito, koulu, terveyspalvelut, lääkekorvaukset, vanhustenhuolto. Tämä hallitus ei ole sitä purkanut vaikka piti, ja valitan, oli juuri kokoomksen listoilla, kun väki sanoi gallupeissa ettei haluakaan vähempiä veroja takoakseen omaa onnea, kunhan saa ne pitää. Sitä tässä yritin selittää.
Yks hallayö voi mummon kaataa tai voi tulla turma muu, ja sen varalta meillä nämä turvaverkot ovat. Nyt kai mietitään pitäisikö reiät parsia vai repiä lisää, jotta ihmiset pääsisivät toteuttamaan sitä "ihmisyyttään", jos käsitin oikein?
Itsestänikin näyttää tältä: Työvuosia tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan jatkossa, siksi ei olisi varaa hellittää yhdestäkään joka vielä johonkin kykenee. Maksaahan hän veronsa joka eurosta. Erimielisyyttä tästäkin on: niinkö, että muutamat tekevät lisää ja lisää kunnes nitkahtavat, vaan ottamalla työelämän piiriin jokainen joka kykenee yhteenkin tuntiin. Siten voidaan kyllä realistisimmin vähentää "miinusväestöstä" (mitähän Jumala miettii termistä) koituvia yhteisiä kulujakin.
"Työvoimapulasta" puhuttaessa pitäisi aina selkeästi uutisoida onko kyseessä virkojen, toimipaikkojen vai käsiparien puute, onko kunnalla virantäyttökielto (miksi meillä on niin omalaatuinen verotuksen malli? Eivät lait ole jumalansanaa, niihin suhtaudutaan välillä kin fundamentalisti Raamattuun, pyhiä) vai onko joku pakotettu eläkkeelle - meillä on todella väkeä, jotka eivät saa mennä työhön, koska ovat aikanaan kuuluneet jonkin tietyn pykälän tietyn momentin alaisuuteen...
-
Meitä on joka junaan ja jokunen jää vielä asemalle! :102:
-
- Onko kukaan pannut merkille tätä: Huomiomme on sitkeästi vähätuloisissa, ei esimerkiksi niissä jotka kierrättävät ansiotulonsa pääomaverotksen kautta (ei progressioita), tekevät ensin rötöksiä ja erotetaan "kultaisten kädenpristusten" lohduttamina ("En tässä nyt ala selvittää paljonko se oli") tai saavat ensin eläkkeen "luottamustoimista" ja ovat samaan aikaan oikeutettuja ansaitsemaan lisää?
Puhutaan että "nämä" on "pidettävä maassa" ettei "tule aivovuotoa". Mietin tämän tästä mihin tuollaisia aivoja tarvitaan. Nehän ovat orientoituneita vain siihen, kuinkas nyt vedätettäis. Mielummin minä pitäisin täällä erinäisiä sairaanhoitajia, esimerkiksi.
Kai tähänkin jollain jokin näkemys on? Ei tätä yhteiskuntaa sairas köyhä nakerra, kuulkaahan. Nämäkö nyt ovat sillä perusteella niitä vilpittömiä miehiä, että pukeutuvat liituraitaan ja lakeerikenkiin?
-
Meitä on joka junaan ja jokunen jää vielä asemalle! :102:
- Olisiko kristillisintä yrittää noukkia se edes johonkin, ennen kuin alkaa sataa lunta ja rakeita?
-
Pienessä päässäni miettinyt auttaisiko kenties käsien ristiin laitto ja rukoilu - pyytämällä kykyä, taitoa tai jonkinlaisia tuntosarvia jotta huomaisi lähimmäisen hädän. :eusa_think:
Jos osaisi edes jollain lailla - vaikka vain kuunnellen auttaa tarvitsevaa. :017:
Nykypäivänä yhteiskunnassa niin kiire, jottei osata pysähtyä - koska se ei taida olla sallittua, tai ainakaan suositeltavaa - ehkä edes omaa vointia kuuntelemaan ja herkistymään Jumalan puoleen :eusa_pray: .
Tie toisen auttamiseen käy kenties vasta omien asioiden läpikäynnin kautta.
Tai sitten ei :icon_rolleyes:. Maailmassa meille tie katsottuna valmiiksi, kun vaan huomaamme kysyä kuinka tulisi kulkea :icon_question:
Voisiko kaikki olla yksiselitteistä :102: ? :icon_biggrin:
-
Yli 90 prosenttia yrityskannastamma on juuri mikroyrityksiä. Suomessa on 140 000 yksinyrittäjää. Juuri mikro- ja yksinyritysten työllistämismahdollisuuksiin on syytä panostaa. Miksi on työttömyyttä? Sen takia, ettei yritysten tuotteille ole markkinoita. Jos ei ole tuotteille kysyntää, on edessä joko konkurssi tai työvoiman vähentäminen.
Kiitos hyvästä aasinsillasta, seuraa yrittäjän propagandapäästö.
Minulla on menossa kolmas taantuma yrittäjänä, ja lähipiiriini on parinkymmenen vuoden aikana kuulunut runsaasti 1-3 hengen nyrkkipajoja, nytkin reilut parikymmentä. Tällaisissa mikroyrityksissä on huonoina aikoina paljon piilojoustoja, joista ei lehdissä kirjoittella. Otetaanpa esimerkki.
Alkukesästä muuan viestintäalan yhtiö ilmoitti 20 työntekijän irtisanomisesta (http://www.taloussanomat.fi/media/2009/06/03/talentum-irtisanoo-20-tyontekijaa/200913703/135). Asia kerrottiin lehtien taloussivuilla. Myös saman alan mikroyrityksillä on vaikeuksia. Tilauksia on vähemmän, isot talot kiristävät hintoja alas, maksuaikataulut pitenevät jne. Niinpä mikroyrityksessä
* pidennetään päivää
* lisätään työn tehokkuutta
* alennetaan yrittäjän palkkaa tai vastaavaa tuloa
* karsitaan kustannuksia
ynnä tehdään monia muita toimia, kuten kehitetään uusia tuotteita, muutetaan tuotantosuuntaa jne. Vastaavaa ei voi tehdä isossa yrityksessä yhtä nopeasti. Mikroyrityksessä päätökset tehdään ja toteutus astuu voimaan heti. Kaikki nämä ovat tuttuja omasta ja naapuriyritysten kokemuksista.
Lehdet eivät kirjoittele asiasta, koska parinkymmenen sinnittelevän mikroyrittäjän joukko ei ilmesty työvoimatoimiston luukulle. Hesarin arkistosta löytyi vuoden ajalta kaksi juttua mikroyritys-hakusanalla. Toisessa muisteltiin viime lamaa ja "pakkoyrittäjiä", toinen oli yrittäjien perhevapaita käsittelevä mielipidekirjoitus. Pienyrittäjien ongelmia tuotiinkin monipuolisesti esiin mielipidepalstoilla, mutta lehden omia juttuja ei tahtonut löytyä. Vaivanneeko taloustoimittajia ns. painavan ahterin tauti.
Mt
-
-Ei luusereille, ilman muuta, oletan että nyt puhutaan toimeentulotuesta, ei perustuslain muutoksesta tai sen rajoja hipovista/KELAn ylittämistä ratkaisuista. Mutta millä erotat sen "luuserin" "loserista"?
Eihän tarvitse puhua toimeentulotuesta vaan ylipäätänsä julkisten palvelujen asiakkaista. Kun nykyään on subjektiivinen oikeus moniin palveluihin, menevät voimavarat niihin eikä hädässä olevien auttamisen.
Keskiluokan kohtalohan tässä vaakalaudalla on, sillä koko tulonsaajaryhmä on suurelta osin juuri tulonsiirroin pystytetty - päivähoito, koulu, terveyspalvelut, lääkekorvaukset, vanhustenhuolto.
Ja kuten aikaisemmin sanoin, keskiluokkaa rahoittaa myös valtion ja kuntien menot. Ilman keskiluokkaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei olisi olemassa.
Itsestänikin näyttää tältä: Työvuosia tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan jatkossa, siksi ei olisi varaa hellittää yhdestäkään joka vielä johonkin kykenee. Maksaahan hän veronsa joka eurosta. Erimielisyyttä tästäkin on: niinkö, että muutamat tekevät lisää ja lisää kunnes nitkahtavat, vaan ottamalla työelämän piiriin jokainen joka kykenee yhteenkin tuntiin. Siten voidaan kyllä realistisimmin vähentää "miinusväestöstä" (mitähän Jumala miettii termistä) koituvia yhteisiä kulujakin.
Voidaan vain kysyä, miksi yleistä eläkeikää alennettiin 63 ikävuoteen? Eläkkeiden ja julkisten palvelujen rahoituksen kannalta olisi viisasta, että työelämässä oltaisiin keskimäärin 63 ikävuoteen asti. Miksi meillä sallittaan näin matala eläkeikä, joka muissa pohjoismaissa on korkeampi?
-
- Onko kukaan pannut merkille tätä: Huomiomme on sitkeästi vähätuloisissa, ei esimerkiksi niissä jotka kierrättävät ansiotulonsa pääomaverotksen kautta (ei progressioita), tekevät ensin rötöksiä ja erotetaan "kultaisten kädenpristusten" lohduttamina ("En tässä nyt ala selvittää paljonko se oli") tai saavat ensin eläkkeen "luottamustoimista" ja ovat samaan aikaan oikeutettuja ansaitsemaan lisää?
Syyllistetäänkö tässä kenties rehellisiä yrittäjiä? (pääomaverotus) Vai onko tässä kysymys tapauksesta, joka on jo lainmuutoksella ratkaistu? En hyväksy kultaisia kädenpuristuksia. Rehellinen yrittäjä, yritysjohtaja ja työntekijä on palkkansa ansainnut. Meillä vain on suuryrityksissä johtajia, jotka nostavat omaa palkkaansa 15-20% ja samaan aikaan vaativat työntekijöiltä palkkamalttia. Esimerkillä johtaminen on unohtunut.
Puhutaan että "nämä" on "pidettävä maassa" ettei "tule aivovuotoa". Mietin tämän tästä mihin tuollaisia aivoja tarvitaan. Nehän ovat orientoituneita vain siihen, kuinkas nyt vedätettäis. Mielummin minä pitäisin täällä erinäisiä sairaanhoitajia, esimerkiksi.
Kaikkia mahdollisia korkeakoulutettuja ammattimiehiä ja - naisia tarvitaan aivan kohta. Kyllä Suomesta on nykyään varsin paljon aivovuotoa esimerkiksi Yhdysvaltain yliopistoihin. Jos kerran Suomi ei tarvitse aivoja, niin IKÄVOIVÄ haluaisi ilmeisesti kiristää palkkatulon progressiota ja säätää lain pääomatulon progressiosta. Näillä ei sinänsä hyvinvointivaltiota rahoiteta, mutta vasemmisto tulee ainakin tyytyväiseksi, kun hyvätuloisia rangaistaan.
-
Kiitos hyvästä aasinsillasta, seuraa yrittäjän propagandapäästö.
Minulla on menossa kolmas taantuma yrittäjänä, ja lähipiiriini on parinkymmenen vuoden aikana kuulunut runsaasti 1-3 hengen nyrkkipajoja, nytkin reilut parikymmentä. Tällaisissa mikroyrityksissä on huonoina aikoina paljon piilojoustoja, joista ei lehdissä kirjoittella. Otetaanpa esimerkki.
Alkukesästä muuan viestintäalan yhtiö ilmoitti 20 työntekijän irtisanomisesta (http://www.taloussanomat.fi/media/2009/06/03/talentum-irtisanoo-20-tyontekijaa/200913703/135). Asia kerrottiin lehtien taloussivuilla. Myös saman alan mikroyrityksillä on vaikeuksia. Tilauksia on vähemmän, isot talot kiristävät hintoja alas, maksuaikataulut pitenevät jne. Niinpä mikroyrityksessä
* pidennetään päivää
* lisätään työn tehokkuutta
* alennetaan yrittäjän palkkaa tai vastaavaa tuloa
* karsitaan kustannuksia
ynnä tehdään monia muita toimia, kuten kehitetään uusia tuotteita, muutetaan tuotantosuuntaa jne. Vastaavaa ei voi tehdä isossa yrityksessä yhtä nopeasti. Mikroyrityksessä päätökset tehdään ja toteutus astuu voimaan heti. Kaikki nämä ovat tuttuja omasta ja naapuriyritysten kokemuksista.
Lehdet eivät kirjoittele asiasta, koska parinkymmenen sinnittelevän mikroyrittäjän joukko ei ilmesty työvoimatoimiston luukulle. Hesarin arkistosta löytyi vuoden ajalta kaksi juttua mikroyritys-hakusanalla. Toisessa muisteltiin viime lamaa ja "pakkoyrittäjiä", toinen oli yrittäjien perhevapaita käsittelevä mielipidekirjoitus. Pienyrittäjien ongelmia tuotiinkin monipuolisesti esiin mielipidepalstoilla, mutta lehden omia juttuja ei tahtonut löytyä. Vaivanneeko taloustoimittajia ns. painavan ahterin tauti.
Mt
Näinhän se on, että pienyrittäjän asiaa kuunnellaan vain puolella, mutta Etelärantaa kuunnellaan puolellatoista korvalla.
-
Kun täällä kerran alettiin Raamattua siteerata, niin eikös Jeesus sano evankeliumissa, että se, jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille. jolla ei ole yhtään.
Ja anna keisarille, mitä keisarille kuuluu.
Miten verotus siis on rikkaan rankaisemista?
(sanoo pienituloinen opiskelija... :icon_redface: )
-
Kun täällä kerran alettiin Raamattua siteerata, niin eikös Jeesus sano evankeliumissa, että se, jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille. jolla ei ole yhtään.
Ja anna keisarille, mitä keisarille kuuluu.
Miten verotus siis on rikkaan rankaisemista?
(sanoo pienituloinen opiskelija... :icon_redface: )
Ja puhuu täyttä asiaa.
-
Eikä puhu huonosti myöskään Salis. Arvostan ihmistä, joka jaksaa vastoinkäymisistä holimatta ponnistella, ajattelen että Korinttolaiskirjeen kolmastoista luku on muutakin kuin osa vihkikaavaa, ja myös, mitä Pirska on tuont esille - ei aivan näillä sanoilla, mutta ehkä ajatus tulee häneltä - ei ole väärin kysyä nuorelta ihmiseltä, joka toteaa ettei mene työhön koska "se ei vaan ole mun juttu", onko hän vakuutettu siitä että nykyinen päätös tekee hänet juuri onnelliseksi.
Olen miettinyt hyvin paljon toisen ketjun aloittajaa - de profundis- ja niitä kaikkia, jotka eivät tohdi ottaa sosiaaliturvaa vastaan, koska se on heidän mielestään arveluttavaa jotka syyllistyvät kohtuttomasti "kuluttaessaan verorahoja". Missähän se ihminen nyt on, onko jaksanut kahlata tätä läpi, ja mitä mahtaa miettiä?
Samoin yksinhuoltaja-perushoitajaa, joka tahtoi kerran elämässään matkustaa tyttärensä kanssa etelään, ihan tiettyyn maahan sen historian tähden, vaikka jotuikin sitten taloudelliseen ahdinkoon ja tiesi riskit. En voi häntä moittia. Niiltä jotka "lihovat vaikka eivät kuin haista ruokaa" voi varmaan kysyä kuinka se on mahdollista...enkä nyt tarkoita puntaria ja mittanauhaa.
-
Syyllistetäänkö tässä kenties rehellisiä yrittäjiä? (pääomaverotus)
Toivottavasti ei, sillä heitä ei edes mainittu. He, nimittäin, ovat olleet heikoimmalla pohjalla, kun tapahtuu jotakin joka estää yrittämisen. Kurjinta on ollut jakaa niiden kohtaloa ja etsiä pelastusrenkaita, kun yrityksen ylläpito on saant heidät lopulta laistamaan, ehkä työntekijöiden hyväksi ja selviytyäkseen "pahimman yli" omassa kutsumksessaan, omista vakuutuksistaan. Ei mitenkään poikkeuksellista. Siinä on istuttu eräskin tunti, eikä ole tarjota kuin lämmintä kättä.
Nyt, jos oma terveys taas sallii ne mutamat työtunnit jotka työlainsäädäntö sallii (ja salaa ammattiliitolta erinäisiä yli) , toivon, että se käsi edes olisi riittävän lämmin, sillä inhottavinta on kohdata epätoivossaan vielä töykeä työntekijä ---jonka pitäisi "auttaa". Ettei minn luotani lähdettäisi itkien kotiin, riittää vähäksi aikaa tekemään minut onnelliseksi.
Silti ihmettelen, miksi maailmassa huomio on aina niiden huono-onnisten vahtimisessa. Ei siihen politiikkaa liity. Minlta on sillä alueella oma maaperä ollut eräät vaalikaudet pahasti hakusessa.
-
Toivottavasti ei, sillä heitä ei edes mainittu. He, nimittäin, ovat olleet heikoimmalla pohjalla, kun tapahtuu jotakin joka estää yrittämisen. Kurjinta on ollut jakaa niiden kohtaloa ja etsiä pelastusrenkaita, kun yrityksen ylläpito on saant heidät lopulta laistamaan, ehkä työntekijöiden hyväksi ja selviytyäkseen "pahimman yli" omassa kutsumksessaan, omista vakuutuksistaan. Ei mitenkään poikkeuksellista. Siinä on istuttu eräskin tunti, eikä ole tarjota kuin lämmintä kättä.
Nyt, jos oma terveys taas sallii ne mutamat työtunnit jotka työlainsäädäntö sallii (ja salaa ammattiliitolta erinäisiä yli) , toivon, että se käsi edes olisi riittävän lämmin, sillä inhottavinta on kohdata epätoivossaan vielä töykeä työntekijä ---jonka pitäisi "auttaa". ESe, ettei minun luotani lähdettäisi itkien kotiin, riittää vähäksi aikaa tekemään minut onnelliseksi.
Silti ihmettelen, miksi maailmassa huomio on aina niiden huono-onnisten vahtimisessa. Ei siihen politiikkaa liity. Minlta on sillä alueella oma maaperä ollut eräät vaalikaudet pahasti hakusessa.
-
IKÄVOIVÄ haluaisi ilmeisesti kiristää palkkatulon progressiota ja säätää lain pääomatulon progressiosta.
- Vilpin rajoittaminen tässä asiassa riittää minulle, ja sitä edustaa ansiotulojen kikkailu pääomatuloiksi silloinkin, kun sillä etsitään vain omaa hyvää eikä edes osoitettavasti työllistetä ketään. "Kultaiset kädenpristukset" ja kuukausipalkat jotka ylittävät laitosapulaisen vuosiansion - kun emme tule ilman heitä toimeen - jaksavat hämmästyttää, enkä ole ainoa ihmettelijä.
Samoin, on aivoja ja aivoja. Aivovuodosta olen kuullut puhuttavan koko aikuisikäni, mutta on aivoja jotka ovat ihmeesti pysyneet täällä vaikka niiden kantajan moraalin puolesta ne jotaisivat minne tahansa. Eivät pienituloiset sairaanhoitajatkaan aivan aivottomia ole, mutta heidän lähdöstään on hälytytty turhan myöhään. Suuri ammattiryhmä, joka korkeatasoisuutensa tähden näyttää kelpaavan muille meitä paremmin.
-
Eivät pienituloiset sairaanhoitajatkaan aivan aivottomia ole, mutta heidän lähdöstään on hälytytty turhan myöhään. Suuri ammattiryhmä, joka korkeatasoisuutensa tähden näyttää kelpaavan muille meitä paremmin.
Sairaanhoitajat eivät ole kuntasektorin eikä terveydenhuollon piniepalkkaisimpia. Keskisääräiset kokonaistulot olivat jo v. 2007 2 774 euroa ja nyt ylittävät jo 3000 euroa/kk. Kuntasektorilla on iso määrä pienituloisempia.
Aivovuodolla tarkoitetaan lähinnä innovaatisen potentiaalien omaavia pitkälle koulutettuja ja ulkomaille siirtyviä suomalaisia. Suomalaisten osalta juuri amerikkalaiset ja EU-alueen yliopistot ovat tarjonneet mahdollisuuden leveämpään leipään. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää. Onhan Suomen yliopistoissakin ennennäkemätön määrä ulkomaisia tutkijoita ja professoreja. Näin se pitäisi ollakin. Eli yliopistojen ja yritysten tulee huolehtia myös aivotuonnista.
-
Kun täällä kerran alettiin Raamattua siteerata, niin eikös Jeesus sano evankeliumissa, että se, jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille. jolla ei ole yhtään.
Ja anna keisarille, mitä keisarille kuuluu.
Miten verotus siis on rikkaan rankaisemista?
Jos progressiota nykyisestä merkittävästi tiukennetaan, on kysymyksessä enemmänkin rikkaiden rankaiseminen kuin verotulojen lisääminen valtiolle ja kunnille. Keskustelun aikana lienee tullut selväksi, että keskiluokka (ylempi ja alempi) on se ryhmä yhteiskunnassa, joka maksaa valtaosan valtion ja kuntien saamista verotuloista. Jos rikkaita olisi enemmän, progression kiristämisestä olisi myös yhteiskunnallista hyötyä. Jottei nyt syytettäisi rikkaiden puolustamisesta, on syytä todeta, että vastustan optiojärjestelmiä, kultaisia kädenpuristuksia, ylettömiä eläkkeitä sekä johtajien palkkojen nostamista yleisiä sopimuksia enemmän.
-
Sittenhän me olemme loppujen lopuksi useimmista ajatuksista yhtä mieltä, Salis. Joskus tässä vastaamismahdollisudessa on sellainen pulma, että toisen kirjoituksista on mahdollista poimia vain pari sanaa, ja vastata johonkin, mitä kuvittelee itse ympärille: ..."ilmeisesti Ikävöivä..." ...Pirska siis..." Sellaisessa menossa ollaan lopulta todella pohjattomassa suossa. Huomaat kai, että äkkinäinen saattaisi kuvitella minun väittäneen hoitajia "kuntasektorin pienipalkkaisimmiksi". Tällainen tapa johtaa kaiken keskusteln umpikujaan, koska itse asian asemesta on jatkuvasti pakotettu - niin pitkään kuin jaksaa - selittämään, ettenhän minä niin ole sanonut.
Jokohan olisi muutenkin aika panna piste? Tämä näyttää olevan aihepiiri, jossa sanoista saa äkkiä lauseita, lauseista kirjoja ja kirjan kirjoittajasta itte vihtahousun. Poliittisia foorumeita riittää, jos haluat, voin jatkaa kahden kesken, mutta hieman alan miettiä tässä muita. Ihmisyys teemana näyttää hautautuneen sen alle, ettemme oikein kohtaa edes käsitellessämme sitä, mikä on keskiluokka.
- Ehkä joku tahtoisi keskstella ihmisyydestä?
-
Ehkä joku tahtoisi keskstella ihmisyydestä?
Oho.. :icon_cool:
-
"Ei ole epäilystäkään siitä, ettei elämässä olisi paljon sellaista, mikä korjaa ylilyöntejä ja yksipuolisuuksia. Juuri sen kyvyn varassahan on elämä tähän asti säilynyt".
Toivosta ja epätoivosta / Martti Lindqvist s.50
-
"Ei ole epäilystäkään siitä, ettei elämässä olisi paljon sellaista, mikä korjaa ylilyöntejä ja yksipuolisuuksia. Juuri sen kyvyn varassahan on elämä tähän asti säilynyt".
Toivosta ja epätoivosta / Martti Lindqvist s.50
Oma mietelause: Ei ole olemassa täydellistä ihmistä eikä yhteiskuntaa. On vain epätäydellisiä ihmisiä ja yhteiskuntia. Emme voi ratkaista kaikkia ongelmia ja vaikka yhden ongelma ratkaisisimme, synnyttää se taas uusia ongelmia. Epätäydellisten ihmisten maailmassa syntyy epätäydellisiä ratkaisuja. Siksi ihmisen uusiutuminen ja yhteiskunnan uudistaminen on loputon haaste. Yhteiskuntaa uudistettaessa tärkeintä on aktiivinen reformismi, jatkuvan uudistamisen tie.
-
- Ehkä joku tahtoisi keskstella ihmisyydestä?
Oho.. :icon_cool:
Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria
written by Jonathan Glover
-
Oma mietelause: Ei ole olemassa täydellistä ihmistä eikä yhteiskuntaa. On vain epätäydellisiä ihmisiä ja yhteiskuntia. Emme voi ratkaista kaikkia ongelmia ja vaikka yhden ongelma ratkaisisimme, synnyttää se taas uusia ongelmia. Epätäydellisten ihmisten maailmassa syntyy epätäydellisiä ratkaisuja. Siksi ihmisen uusiutuminen ja yhteiskunnan uudistaminen on loputon haaste. Yhteiskuntaa uudistettaessa tärkeintä on aktiivinen reformismi, jatkuvan uudistamisen tie.
hyvä mietelause.
vaikka ongelmat eivät häviä, niin ei saa jäädä tuleen makaamaan eikä kyynistyä.
ja koska kukaan ei ole täydellinen, niin siksi tarvitaan muita. toinen toistamme tukien.
-
Ihmisyyden voisi määritellä niinkin, että se jää, kun ihmisen eläimellisyyttä ei oteta lukuun.
Peukalo, jonka voi kääntää muita sormia vastaan, symboleja käyttävä kieli, ajan taju ja tietoisuus; näistäkin se rakentuu.
-
Ihmisyyden voisi määritellä niinkin, että se jää, kun ihmisen eläimellisyyttä ei oteta lukuun.
Peukalo, jonka voi kääntää muita sormia vastaan, symboleja käyttävä kieli, ajan taju ja tietoisuus; näistäkin se rakentuu.
Näin juuri. Mutta ihmisyys on tata suurempi. Se koskaa myös ihmisten saavutuksia, kulttuuria, teknologiaa sekä myös ihmisyydestä johtuvia ongelmia.
-
3. Seurat ja käsitteistö
Omaperäistä herännäisyyden historiassa on seurat. Seurat on koruton jumalanpalvelus. Seurat ja seuraperinne on tärkeintä. Mistä puuttuu seurat niin siellä ei oikeastaan voi puhua herännäisyydestä. Seurat eivät ole seurakunnallista opetusta tai raamatunselitystä. Seurat ovat rukousta, sielunhoitoa ja alkukristillistä homiliaa. Seurat kannattavat körttiläisyyttä. Körttikampausta ei enää ole. Harvinaista nykyäänkin on körttipuku. Körttiläisen puku on yleisessä käytössä ja se ei eroa tavallisesta puvusta.
Seuroissa veisataan Siionin virsiä. Siionin virsissä on paljon suomalaisen virsikirjan virsiä. Seuroja kannattavat virret. Joka haluaa perehtyä herännäisyyden syvimpään viestiin, tutustukoon Siionin virsiin. Niissä soivat herännäisyyden sydänäänet. Keskuksena on sanoma Kristuksen rakkaudesta syntistä, köyhää ja jumalatonta ihmistä kohtaan. Seurojen rukous on virsissä. Rukousta on vielä säkeiden välisissä erittäin pitkissä tauoissa. Vielä rukousta on se hiljaisuus puheen loppumisen jälkeen tai puhetta odotellessa. Seuroissa ei yleensä pidetä rukousta. Seurat on jo rukousta. Seurat on mystinen tilaisuus. Koruton tilaisuus. Lyhyet puheet, jotka ovat vastausta virteen ja virsiä, jotka ovat vastausta puheeseen. Mutta virsi on tärkein. Toisissa herätysliikkeissä puhe on tärkein ja väliajalla on lauluja. .
Körttiseuroissa puheet eivät ole saarnaa. Korkeintaan tunnin seurat ja sitten kamarikeskustelut. Näissä keskusteluissa voidaan puhua mistä vaan. Mutta yleensä ns. ystävien sielunhoitoa, kahdestaan tai suuremmalla porukalla. Seuroissa kaikki voivat puhua ja kaikki voivat aloittaa virren. Virsi on musiikkia ja musiikki on kaikkein suurin luterilaiseen tapaan Jumalan rakkautta huokuvista luomislahjoista.
Seuroja pidetään melkeinpä joka paikassa. Pitkän perinteen omaavat markkinaseurat, pesäpalloseurat, Savonlinnan oopperaseurat, pelimanniseurat, siantapposeurat, kuorma-auton lavalla pidetyt seurat, linja-autoissa, laivalla, junissa, lentokoneessa pidetyt seurat. .
.
”Kyselevä mieli” on itsekriittinen mieli. Kysymys on heränneitten mukaan paljon hedelmällisempää kuin jotkut varmojen vastauksien selittäjät.
”Olla pienellä paikalla” pitää ihmistä pienellä paikalla, jolla Jumala voi lähestyä syntistä ja jumalatonta ihmistä. Jumala on kaiken antaja ja ihminen on kaiken saaja.
”Ristin koulussa” ihminen saa uudet läksyt. Väkivaltaisesti hellä Jumala riisuu ihmiseltä pois omat hengelliset tunteet, katumukset, uskon ja parannukset. Kaikki tällaiset aarteet ovat ihmisestä. Ne ajavat Kristusta pois ja kauemmaksi meistä. Jumala haluaa ihmisen olevan alastomana opetellen salaisen Jumalan viipymistä.
4. Herännäisyys nykyisyydessä
Herännäisyydellä on väljät jäsenkriteerit. Körttiläisyydessä ei myöskään kysytä tulijalta jäsenkorttia, oppia eikä uskon määrää. Sitä voi saapastella ja roikkua herännäisyyden matkassa jonkin aikaa tai loitontua kuten minäkin olin muutaman vuoden ajan heränneen kansan piiristä. Helvetillä pelottelua ei herännäisyydessä ole. Kun muut herätysliikkeet valittavat Suomen kansan maallistumista ja jumalattomuutta niin heränneet väittävät olevansa kaikkein maallistuneimpia, jumalattomimpia ja syntisimpiä ihmisiä. Heränneillä ei ole erityistä oppia, muuta kuin luterilainen oppi.
Yksi sääntö oikeastaan on. Saa käydä seuroissa. Körttiläiset saavat hengellisen kotinsa useimmiten kodin perintönä, mutta nykyisin on laajeneva määrä körttiläisiä, jotka ovat rakastetut körttiläisyyteen ystäviensä välityksellä. Siis rakastetaan körttiläisyyteen, eikä käännytetä.
Mitä tämä tarkoittaa? Körttiläisyydessä ei olisi muka oppia. Luterilainen oppihan siellä on. Mikä luterilainen oppi? Körttiläisyydessä puhutaan nykypäivänä nuoren Lutherin ajatusta. Ajatus on kristityn vapaudesta.
Onko nykyään kristityn vapautta? Vaikuttaako Martti Lutherin teologis-eettinen ydinkohta, kristityn vapaus, vielä nykyäänkin? Kirkkomme ja yhteiskuntamme ovat unohtaneet Lutherin ydinkohdan, kristityn vapauden.
Kirkolla olisi parannuksen varaa eettisissä kysymyksissä. Tämä oli körttiarkkipiispan, Martti Simojoen, ajatus. Mikko Juvan ajatus, hieman myöhemmin, liittyy Simojoen katsantoihin. Juva sanoo, että kirkon kyky ottaa kantaa keskeisiin eettisiin kysymyksiin on kohtuuttoman heikko. Arkkipiispa John Vikström analysoi hieman kahta edeltäjänsä ajatusta, samalla kannalla hän on. Hän sanoo, että kirkon ei tule olla moraali-instituutio eikä se katso vaalivansa korkeinta moraalista hyvää, mikä yhteiskunnassa on. Kuka käyttää kirkon ääntä? Arkkipiispa kirkon puheenjohtajana. Se on hyvä. Mutta piispainkokous ja kirkkohallitus on myöskin tässä kirkon äänenä. Körttipiispa Alajan mukaan kirkon ääni on kuoro, joka veisaa vähän riitasointuisesti.
Solidaarisuus on 1980 –luvun loppupuolella, laman aikaan, oli suhteellisen hyvä taloudellisessa alamäessä tässä yhteiskunnassa. Mutta se ei ole nykyään. Hyvinvointivaltiosta on tullut sosiaalisen asiantuntijan mielestä pahoinvointivaltio. Paremmin elävillä ei ole mitään käsitystä miten köyhät elävät.
Kirkko on joltakin osin siirtynyt lain alle. Kirkossamme on todellisuudessa ajatustapa vaihtunut moralistisempaan ja antikörttiläiseen suuntaan. Ilkka Kantolan ero Turun piispanvirasta, kirkkohallituksen tämänvuotinen maallikkojäsenien yllättävä ratkaisu seksuaalieettisessä probleemassa, pappien nostaminen kateederille, a-luokan, b-luokan ja jopa c-luokan kansalaisia on tässä kirkossa ja yhteiskunnassa. Mihin on hävinnyt ”kaveria ei jätetä” –periaate? Egoismi, itsekeskeisyys, oman itsensä toteuttaminen, itsevanhurskaus ja periylpeys on meillä tässä yhteiskunnassa ja kirkossa. Kirkko on moralismin ylipappi joidenkin körttiläisten mielestä. Sen ei tulisi olla.
Kristinuskolla ja kirkolla on ollut yksi vihollinen yli muiden körttiläisten mielestä.. Se on ihmiskasvoinen ja itsekeskeinen pakanuus, jota nykyäänkin täällä viljellään Herran huoneessa – kirkossa. Aarre kirkolla on evankeliumi ja se unohtuu ja katoaa jos laki tulee pelastuksen asiassa mukaan. Ihminen nousee yli Jumalan ja kaikista nk. hurskaimmat kuvailevat omaa itseään Jumalana. Ihmisten tarkkailun kohteeksi tulevat jumalattomien ihmisten synnit ja kokemukset. Kirkossa ryhdytään puhumaan syntisistä ja normaaleista, pyhistä ja pahoista ihmisistä. Herännäisyys ei ole osallistunut tähän kirkossa oltuun moraali- ja moralismikeskusteluun. Körttiläinen on kirkossa ja veisaa virsiä. Se on sitä positiivista tapakristillisyyttä. Hän ajattelee sitä syntiensä suuruutta ja jumalattomuutta ja hän rukoilee ”Herra armahda minua”.
Toisaalta piispa Laulajan mukaan etenkin herännäisyydessä on ollut mahdollista käsitellä myös ahdistavia asioita. Epäonnistunut, ahdistunut, masentunut, köyhä ja vastoinkäymisten piinaama ihminen on voinut löytää yhteyttä lähimmäisten kanssa. Myös virsissä, rukouksissa ja puheissa ilmaistuihin heikkouden tuntoihin on voinut samaistua ja löytää yhteisön, joka ”sairastaa Herralle”. Tällaista hoitavan yhteyden mallia tarvittaisiin yhteiskunnassakin. Ihmiskäsitystä jota leimaa armo ja jossa epäonnistunut ja yksinäistynyt hyväksytään ehtoja asettamatta.
Körttiläisyydessä ihminen on pieni ja Jumala on suuri. Siinä olisi jopa kirkolle hyvä ohjenuora. C-luokan kansalaisia körttiläisyys kaipaa. Körttiläisyys on demokraattinen, ei tehdä eroa ihmisten kesken. Jumala on kaikki, herännyt ihminen jättää elämänsä ja tulevaisuutensa suuren Jumalan käsiin. Kiuruveden eläkkeellä oleva kappalainen on epäillyt, että helvetissä on erittäin paljon körttiläisiä.
Kirkossamme on ollut ja tulee olemaan pappeja ja maallikoita, jotka eivät siedä nykyaikaisen kirkon ajatusmallia. Edesmennyt etiikan professori Lauri Haikola lausui tämän ongelmakohdan aivan selvästi. Kirkko ei ole moraalia varten vaan evankeliumin julistamista varten.
Körttiläisille kristityn vapaus merkitsee sitä, että Jumala on antanut meille uskon ja rakkauden. Usko tarkoittaa luottamusta ja kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, teoista luopumista, täydellistä passiivisuutta, pelkäksi vastaanottajaksi ja saajaksi suostumista Jumalan edessä. Rakkaus puolestaan merkitsee päinvastaista, oman elämän antamista toiselle ihmiselle, lähimmäiselle, perheen jäsenelle, ystävälle jopa vihamiehelle. Rakkaus on toimintaa ja tekoja.
Rakkaus ei siis valikoi kohdettaan sen mukaan, onko se mieluinen vai epämieluinen. Rakkauden mukaan tehdään tekoja lähimmäiselle eikä Jumalalle. Jumalattoman ihmisen, me olemme kaikki jumalattomia, tekoja ei Jumala tarvitse. Rakkaus ohjaa ihmisen lähimmäisen paikalle ottamaan tämän synnit ja kärsimykset kannettavakseen. Koko kristillinen elämä on toisen ihmisen syntikuorman kantamista. ”Kadotettu rakkaus” ei voi syntyä pakosta, vaan se toimii spontaanisti, vapaasti, iloiten ja karitatiivisesti. Tässä kohdassa tulee tehdä vertailua Lutherin ”kaikkein hengellisimmän käskyn”, lähimmäisen rakastamisen käskyn ja nykyisen kirkon moralismin ohjenuoran kanssa. Siinä on ristiriitaa.
Lutherin mukaan lähimmäisen rakkaudella ja hyvillä teoilla ei ole nimeä. Luther sanoo, että Kristitty ihminen on kaikkien asioiden herra, täysin vapaa eikä kenenkään alamainen. Mutta kristitty ihminen on kaikkien palvelija, itsensä täysin toisille antava, kaikkien alamainen. Tästä käy ilmi, että kristitylle ihmiselle hänen uskonsa on kylliksi. Hän ei tarvitse mitään ulkopuolista tekojen apua tullakseen vanhurskaaksi. Koska hän ei tarvitse tekoja, hän ei myöskään tarvitse lakia, ja kun hän ei ole lain tarpeessa, hän on vapaa laista. - - Tässä on kristillinen vapaus: meidän uskomme, joka .saa aikaan sen, että me emme ole riippuvaisia laista emmekä teoista tullaksemme vanhurskaiksi ja autuaiksi.
Usko kuuluu taivaaseen ja teot maan päälle. Uskon kohde on Kristus, joka on myös rakkauden esimerkki. Ihminen ei pelastu tekojensa ansiosta, ei noudattamalla Jumalan lakia, ei rakkautensa määrän nojalla eikä myöskään Kristuksen ulkopuolella. Ihminen ei itse pysty edes tekemään aloitetta pelastuakseen, sillä syntiin langenneella ihmisellä on vapaa tahto vain järjen piiriin kuuluvissa asioissa, ei pelastuksen.
Toisesta näkökulmasta Jumala puhuu ihmiselle laissa ja evankeliumissa. Ihmisen vastaus tähän on usko ja rakkaus. Uskon ja rakkauden väliseen suhteeseen perustuu körttiläinen näkemys uskon ja etiikan välisestä yhteydestä. Usko tekee ihmisen vapaaksi ja riippumattomaksi, kaiken herraksi. Kun kristitty luottaa täydellisesti siihen, että Jumala hyväksyy hänet ja pitää hänestä huolen, hän on vapaa sekä uskonnollisista suorituksista Jumalan edessä että itsekkäästä oman edun tavoittelusta ihmisten keskellä. Uskon vapauttamana hän näkee paremmin toisen hädän, kuulee vetoomukset ja kykenee auttamaan lähimmäistä. Rajaton usko Jumalaan heijastuu näin rajattomana rakkautena ihmisiin. Kristillinen etiikka on rakkauden etiikkaa. Näin sanoivat mm. Luther, PR, Niskanen, Haikola jne.
Mutta sisällöllisiä eettisiä vaatimuksia ei löydy Raamatusta. Raamattu ei ole moraalioppikirja. Se kirja on Jumalan sanaa, evankeliumia. Kirkolle ei maallisissa asioissa ole annettu sen korkeampaa viisautta kuin muillekaan, joilla on järkeä ja sydän paikallaan, sanoo arkkipiispa Vikström.
Körttiprofessori Haikola lainaa Lutheria: kristityn pyövelin on teroitettava piilunsa kristillisen rakkauden mukaan erittäin teräväksi. Luther ei samaistanut yhteiskuntaa saatanan valtakunnan kanssa. Yhteiskunta on Jumalan hallintoa ja Jumala toimii siellä vasemman kätensä kautta.
SV 179
:023:
-
:023:
-
Näin vasta äsken uusintana tulleen Maarit Tastulan ohjelman jossa Jorma Hynninen puhui suoraan kokemuksiaan isänä, ihmisenä ja taiteilijana.
Homokeskustelut ovat minun osaltani käyty, mutta sillä tavoin kuin taiteilijaisä puhui uskosta, pojastaan ja seurakuntalaisista, voisin minäkin n y t
puhua jos olisi tarve.
Ulkoa päin toisten syöttämät opit olen ravistellut huojentuneena menemään.
-
ei järkeä vaan sydäntä...
-
Sovitaan näin. Suostun. Pelkään. Odotan. Väistän. En minä. Kuljen. Katselen. Mietin. Sovellan. Hoivaan. Ruokin. Olen.
Näillä sanoilla tarkoitetaan ihmisyyttä.
tervehdin velipoikaa. :061:
-
Ihmisyys joka meissä pysyy kuin synti, pyytää mielellään saada sielullista lohdutusta. Hädän hetkellä on hyvä jos on joku jolle voi huolensa kantaa.
Mutta pysyvän avun antaa Jumala, jonka ajatukset ovat toiset kuin meidän. Hengen lohdutuksen ja vapauden.
Tässä näyte , Paavon kirje synnintunnossa olevalle rouva Lagukselle (ja mamselleille ).
http://www.kirjasilta.net/ruotsalainen/kirjeet/kirjeet.html#13
p.s. Paavon opetuksia paremmin tuntevat, kertokaa miten Paavo suhtautui kun erotti nämä kaksi lohdutusta toisistaan.
-
Ihmisyys...
ei järkeä vaan sydäntä...
ja sitä sydäntä kun aina malttaisi kuunnella, eikä olla niin järkevän järkeilijä.
Ihmisyys ei ole "tähtitiedettä".
ps. Kiitos muuten juhani aloitus tekstistä, sen jälkeen viesteissä kylläkin on hieman rönsyilyä. Se on kumminkin ihmisyydessä inhimillistä.
-
Luin tällä palstalla olevan Juhanin 29.12.09 pitkän tekstin (PekkaV:n lainaus, en tiedä onko se myös
jossain kauempana.
Olipahan mielenkiintoista ja hoitavaa lukea sitä, pitäisi lukea ajatuksen kanssa moneen kertaan.
Erityisen hoitavalta tuntui selvitykset kristityn vapaudesta, uskosta ja rakkaudesta.
-
Niin, tuli vielä mieleen, voiko sitä tekstiä kopioida myös tuohon osioon mikä on tarkoitettu
pidemmille keskusteluille...löytyisi sieltä helpommin.
-
"Ihmillisen olemisen yksi ulottuvuus on suorite."
https://www.youtube.com/watch?v=dshhM8NBZ4k
"The Last Time" - 1/8 Filosofia ja systeemiajattelu 2021 prof. Esa Saarinen
Kohta 2:05:40
-
Luin tällä palstalla olevan Juhanin 29.12.09 pitkän tekstin (PekkaV:n lainaus, en tiedä onko se myös
jossain kauempana.
Olipahan mielenkiintoista ja hoitavaa lukea sitä, pitäisi lukea ajatuksen kanssa moneen kertaan.
Erityisen hoitavalta tuntui selvitykset kristityn vapaudesta, uskosta ja rakkaudesta.
Olen näköjään ennenkin todennut että täällä ketjussa on syvällisiä, hyviä kirjoituksia.
Olisi varmaan paikallaan kerrata ja lukea uudelleenkin.
-
442 Herran ristin kantajiksi https://www.youtube.com/watch?v=lDbgkwxHWwE
-
Minäkin luin uudestaan tuon juhanin körttiläistä uskoa, ja moraalista uskontoa valottavan ja omakohtaista kokemista täydentävän kirjoituksen.
Olen monta kertaa kuvaillut niitä käsityskantoja jotka minua alkoivat vaivata viidesläisissä liikkeissä.
Juhani kuvaa niitä näin:
Kristinuskolla ja kirkolla on ollut yksi vihollinen yli muiden körttiläisten mielestä.. Se on ihmiskasvoinen ja itsekeskeinen pakanuus, jota nykyäänkin täällä viljellään Herran huoneessa – kirkossa. Aarre kirkolla on evankeliumi ja se unohtuu ja katoaa jos laki tulee pelastuksen asiassa mukaan. Ihminen nousee yli Jumalan ja kaikista nk. hurskaimmat kuvailevat omaa itseään Jumalana. Ihmisten tarkkailun kohteeksi tulevat jumalattomien ihmisten synnit ja kokemukset. Kirkossa ryhdytään puhumaan syntisistä ja normaaleista, pyhistä ja pahoista ihmisistä. Herännäisyys ei ole osallistunut tähän kirkossa oltuun moraali- ja moralismikeskusteluun. Körttiläinen on kirkossa ja veisaa virsiä. Se on sitä positiivista tapakristillisyyttä. Hän ajattelee sitä syntiensä suuruutta ja jumalattomuutta ja hän rukoilee ”Herra armahda minua”.
Inhimillistähän tämäkin tietenkin on, mutta kun se esitettiin jumalallisen oikeana, ja ainoana oikeana, aloivat 'hälytyskellot ' sielussani soittaa.
On onnea että saa aivan tavallisena körtti-akkana elää ja uskoa, ilman muita ohjeita kuin mitä Kristus opetuksissaan ja Luther kirjoituksissaan ovat antaneet.
Kymmenen käskyä selityksineen , omaksuttuina 'karttakirjaksi' suojaa useimmilta onnettomilta tavoilta ja teoilta.
Armahda Kristus !
-
Pyydän kohteliaasti, että käännökseni Malmivaaran Siionin Virsistä poistetaan tästä foorumista. Kaikki olemme sitten onnellisimpia ihmisiä.
-
Pyydän kohteliaasti, että käännökseni Malmivaaran Siionin Virsistä poistetaan tästä foorumista. Kaikki olemme sitten onnellisimpia ihmisiä.
Tuo viimeisin lause ei pidä paikkaansa, ihmisen onnellisuus riippuu jostain muusta.
Muutamat ihmiset jotka osaavat käyttää hyväkseen täällä tarjolla olevia käännettyjä
Malmivaaran Siionin Virsiä ovat pahoillaan jos ne poistetaan täältä.
Minun pitää kysyä itseltäni, miksi laitan tänne musiikkilinkkejä, miksi täällä kirjoittelen.
Thomas, Sinulta haluan kysyä, miksi turhennat itseäsi, miksi laitat saman negatiivisen
tuntosi moniin ketjuihin?
Olet Jumalan luoma ainutkertainen ja ainutlaatuinen persoona, kuten minäkin.
Olemme omalla paikallamme, eikä meillä ole lupaa pitää halpana Jumalan luomistyötä.
-
Inhimillisyyteen kuluu kertoa arkisistakin iloista, ruoasta, juomista, musiikista, hyvistä tv- ja Netflix-ohjelmista.
Ilottomuus on kiusaajan keino vastustaa kaikkea mukavaa.
https://www.youtube.com/watch?v=AFUl28YWVV4
-
Tuo viimeisin lause ei pidä paikkaansa, ihmisen onnellisuus riippuu jostain muusta.
Muutamat ihmiset jotka osaavat käyttää hyväkseen täällä tarjolla olevia käännettyjä
Malmivaaran Siionin Virsiä ovat pahoillaan jos ne poistetaan täältä.
Minun pitää kysyä itseltäni, miksi laitan tänne musiikkilinkkejä, miksi täällä kirjoittelen.
Thomas, Sinulta haluan kysyä, miksi turhennat itseäsi, miksi laitat saman negatiivisen
tuntosi moniin ketjuihin?
Olet Jumalan luoma ainutkertainen ja ainutlaatuinen persoona, kuten minäkin.
Olemme omalla paikallamme, eikä meillä ole lupaa pitää halpana Jumalan luomistyötä.
Jos ne muutamat ihmiset jotka osaavat käyttäähyväkseen täällä tarjolla olevia Käännettyjä Maalivaaran Siionin Virsiä olisivat yhdellä sanalla viime syksyllä tai sen jälkeen huomauttanut, että niiden haukkuminen on ristiriidassa foorumin herännäisyyden hengen kanssa, en olisi tarvinnut itse huomauttaa yhtään mitään negatiivista. Odotin sitä monta viikkoa ennen kuin ystävällisesti puutuin asiaan.
Kysyt minulta miksi laitan saman negatiivisen tunosi moniin ketjuihin. Olisit kysynyt syksyllä saman kysymyksen, niin en olisi tarvinnut puuttua asiaan itse.
-
Vn kysyy: Minun pitää kysyä itseltäni, miksi laitan tänne musiikkilinkkejä, miksi täällä kirjoittelen
Vastaan omalta osaltani.
Minä elän. Minä mietin, minä saan ajatuksia, minä koen, minä luen ja katselen sekä kuuntelen.
Näistä haluan puhua, ja kirjoittaa. Puhekavereita on enää jokunen, siksi kirjoitan.
Näin tämä on elämääni toisten ihmisten parissa !
-
Moni ihminen on ahdistunut Malmivaaran Siionin Virsistä ja traumatisoitunut lukiessaan ne täällä. Ei ollut tarkoitus pahoittaa ihmisten mieltä kääntämällä ne. Poistetaan nyt kaikki negatiiviset asiat enkä niitä enää tänne tuo.
-
Moni ihminen on ahdistunut Malmivaaran Siionin Virsistä ja traumatisoitunut lukiessaan ne täällä.
Moni saattaa ahdistua, jos ne poistetaan. Emme me ihmiset ole keskenämme samanlaisia, emme körtitkään.
-
Moni saattaa ahdistua, jos ne poistetaan. Emme me ihmiset ole keskenämme samanlaisia, emme körtitkään.
Se on kyllä valitettavaa, jos niin on. Sellaisten ihmisten olisivat pitäneet mielipidettään ilmaista viime syksynä tai myöhemmin. Ei ole merkkejä siitä, että sellaisia onkaan. Jos ihmiset ovat erilaisia, niin tuntuu siltä, että kaikki ovat sitä mieltä, että minä olen nostanut turhaa meteliä mitättömästä asiasta. Niin jos asia on niin mitätön, niin tuskin käännösten poistaminen aiheuttaisi ahdistusta tai mielipahaa.
-
Ei ole merkkejä siitä, että sellaisia onkaan.
On toki merkkejä heistäkin. Ne voivat olla pieniä ja hiljaisia, mutta niitä on.
-
On toki merkkejä heistäkin. Ne voivat olla pieniä ja hiljaisia, mutta niitä on.
Minä liityn pieneen hiljaiseen joukkoon, kun käännös on poistettu.
-
Thomas, Sinulta haluan kysyä, miksi turhennat itseäsi, miksi laitat saman negatiivisen
tuntosi moniin ketjuihin?
Olen aikalailla tällä foorumilla keskittynyt Siionin Virsien ihailuun, jota on vielä viime vuosisadalla joskus pidetty jopa saarnastuolista negatiivisena juttuna. Niin tietysti ei liene hämmästyttävää, jos täällä baarivaarijoukossa Siionin Virsien puolustelua pidetään negatiivisena.
Mutta olet oikeassa. Silloin kun kaikki muut kirjoittajat täällä yhtyivät joukkona minua vastaan Siionin Virsien ihailun takia, monen päivän päästä sinä luit ketjun ja ensimmäisenä kirjoitit ymmärtäväsi minua. Tietysti, kun olen jatkanut Siionin Virsien puolustelua täällä pappien veljien hyökkäyksiä vastaan, sellainen puolustelu tuntuu negatiivisena. Kukaan ei sanonut postin olevan negatiivinen, kun se haukkui Siionin Virsien kuvottaviksi, mutta kaikki pitävät minun postieni negatiivisina, kun puolustan Malmivaaran Siionin Virsiä sellaisia hyökkäyksiä vastaan. Olen AINOA tähän päivään asti, joka on täällä paheksunut lausetta, jossa haukuttiin Siionin Virsiä kuvottaviksi. AINOA. Monen kuukauden jälkeen AINOA. Niin pitkälle on baarivaari vaikutus Körttifoorumilla mennyt. Niin tietysti vastustelu on negatiivista ja haukkua kuvottaviksi Siionin Virsiä on OK.
Tämän takia minua pidetään negatiivisena ja häirikkönä. Kun ei moitita minua, rivien välissä on kuitenkin tuomiota. Olen ei toivottu henkilö, koska koko ajan toistan, että Siionin Virsien haukunta ei ole sopivaa Körttifoorumilla eikä ole "herännäisyyden hengen mukaista." Olisin vaatimalla vaatinut jatkossa, että kääntämäni Siionin Virret poistetaan tästä baarivaarforuumista, mutta Seppos tuli väliin ja sanoi, että hän haluaa niitä täällä, että olisi edes jotakin, joka on takulla körttiläistä. Niin tietysti kun kirjoitan omalla nimellä täällä juoputtelufoorumilla, niin kuin pyhä lehmä viisveisaaja on sitä julistanut äskettäin, minua katsotaan karsaasti kun Siionin Virsien ihailijana puolustan Siionin Virsiä.
Jatkan levittämästä tätä negatiivista joka puolella. Olen ainoa Siionin Virsien ihailija, joka kirjoittaa täällä. Jos olisi muita, he kopioisivat Malmivaaran Siionin Virsiä myöskin tänne. Uudet ovat saattavissa, mutta vanhat löytyvät ainoastaan antikvariaatista. Ovat poistetut kirjastoista eivätkä ole missään internetissä tai kirjakaupoissa. Olen ainoa, joka tuo ne esille ja olen sen tehnyt omaksi haitaksi. Mutta Seppos kun haluaa, että olisi edes jotakin, joka olisi takulla körttiläistä tällä foorumilla. Kun Seppos käskee lopettamaan Siionin Virsien puolustelua, niin lopetan.
-
Malmivaaran Siionin 35 taitaa sopia tämän otsikon alle:
Tule Jeesus, luokseni
hallitsemaan mieleni,
ettei paha maailma
vahingoittais minua!
Voimassa sun veresi
pese saastaisuuteni,
hoida tielle elämän,
jot' en löydä itsestän'!
Valistusta enennä,
synnin taakka kevennä,
sydämeni uudista,
omatunton' puhdista.
Paranna mua sairasta.
Murheellista, vaivaista
lohduta ja virvoita,
epäuskost kirvoita!
Jeesus, uskon alkaja,
katuvaisten auttaja,
auta mua uskomaan,
rakastamaan, toivomaan.
Kun sä annat ristiä,
suo myös kärsiväisyyttä,
kaltaiseksi kuolemas
saata mua armostas!
Koska väsyn sotimaan,
auta lepoos toivomaan,
heitäytymään helmahas,
anna autuus taivaassas!
-
Ai! Toinenkin löytyi.
-
Ihmisyyden iloja on seurata jälkeläisten elämää, puuttumatta siihen muuten kuin pyydettäessä.
Nyt iloisten ent. 'pikku-ukkojen' saamista opiskelupaikoista. Vanhempi ukko suuntaa kohti opettajan ammattia, nuorempi pääsi varasijoilta lopulta toivomaansa valtiotieteelliseen. Hänellä oli jo paikka kauppakorkeassa, mutta se olu 'kakkos-vaihto-ehto.
Myös isommat serkut, tylleröiden äiti ja eno ovat löytäneet toive-ammattinsa. Toinen lukee maa- ja metsätaloutta, toinen valokuvaa ammatikseen.
Annan suuren kiitoksen rukoukset kuulleelle ja elämäämme johdattaneelle Herralle Kristukselle !
-
Upeaa!
-
Oikein tunnen että jaat iloni ilman kateutta . :002:
Jakamisen kannattaja kun olen, en ole sen kannalla että ' Kell onni on , se onnen kätkeköön.
Miksi suomalainen luonne on altis kateudelle ? Vai onko kaikki kansat samanlaisia ?
Samoin surua tai muuta murhetta ei osata jakaa, vaan mieluummin valehdellaan:
Ei tässä mitään !
Onko heikkoutta olla avoin tuntemisissaan ?
-
Oikein tunnen että jaat iloni ilman kateutta . :002:
Jakamisen kannattaja kun olen, en ole sen kannalla että ' Kell onni on , se onnen kätkeköön.
Miksi suomalainen luonne on altis kateudelle ? Vai onko kaikki kansat samanlaisia ?
Samoin surua tai muuta murhetta ei osata jakaa, vaan mieluummin valehdellaan:
Ei tässä mitään !
Onko heikkoutta olla avoin tuntemisissaan ?
Pohjalainen luonne on positiivisen kateellinen. Uuden MB 200 osti naapuri. Pohjalainen luonne hammasta purren teki töitä ja seuraavana vuonna osti uuden MB 300. En tiedä karjalaisista, mutta haiskahdus on minulla, että positiivista kateutta esiintyy karjalaisissakin. Negatiivisista kateutta saattaisi olla aika monessa osassa maata Suomen sulotaivaan alla.
-
Kyl vissii karjalaisetkii ! En muista et miulle ois tullu kotonai sellaist tietoon, mut muistan kun oltii isän suvun hautajaisis yökyläs pirtin lattial siskonpetiil isommal´akkajoikol, niin kyl mie kuulin ko akat puhhuit jostakii toiset häijyst.
Nää olliit isän siskoi ja siskontyttöi. Höiltä oon periny suorasuisuuteni.
Jos ei oo kateutta nii on siit supsuttelluu, elikäs pahan puhumist.
Äitini oli isänsä tiukalla moraalilla kasvattama, ja äitinsä lempeydellä siunattu.
Minulla olikin hyvä ja lempeä äiti. Hän oli suloinen ihminen , josta pidettiin missä hän kävikään.
Naisvaltaisella alalla työskennelleenä tiedän ja sain tuntea omissakin nahoissani niin kateuden kuin juoruilun.
-
Y s t ä v ä n i
https://www.youtube.com/watch?v=umFp7LJf50s&list=RD-jlJ5q79w44&index=15
-
Radion Aamuhartaus 17.8., Kai Henttonen, Lahti
Kuolema opettaa viisautta :
https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325334
-
Ihmisyys onkin häviävää, kun kilpaillaan yhteiskunnissa ja maailmassa paikasta auringossa.
Meitä taviksiakin opetetaankin monin mediaformaateissa kilpailemaan kaikin keinoin toisiamme vastaan taloudessa, politiikassa ja uskonnollisten aatteiden ja suuntienkin välillä.
Liian moni nykyään uskoo, ettei mitään saavuta, jollei se oo toiselta pois. :'(
Pepen laulussa on sanomaa pysyä hyvänä ja säilyttää ihmisyys kaiken saastan keskellä.
https://www.youtube.com/watch?v=Gp4lmuXSHmc
-
Erityisesti sen huomaa amerikkalisuuden ihanteissa. Heillä siellä arvostetaan enemmän kuin mitään muuta voittamista.
Kaikessa pitää voittaa, olla paras, jopa uskossa pitää olla voittajan puolella.
Mikä ristiriita ! Kristus oli aina heikkojen, köyhien, sairaiden tai muutoin väheksittyjen puolella.
Voittamisessa ei ole juuri inhimillisyyttä tai rakkautta. Mennään kuten Mörttikin sanoo
juuri muista välittämättä, kunhan m i n ä pärjään ja voitan muut.
Politiikka on massammekin muuttunut viime aikoina amerikan malliin. Julkinen sanailu on koventunut, asioissa pysymisen jäädessä sivuun.
Jopa otsikoissa manitaan kuinka puolueiden puheenjohtajien tärkein tehtävä on oman puolueen kannatuksen nostaminen.
Gallupit koetaan, ja ovatkin osaksi, suosion mittareiksi. Todelliset tilantee ovat vaalien jälkeen usein aivan toista.
Protestoidaan protesteroinnin vuoksi, fanitetaan. Asiat nähdään eri tavoin ennen ja jälkeen vaalien. Vastuussa kyvyt mitataan, ei lööpeissä.
-
Ilmoituksissa haetaan alojensa kokeneita huippuosaajia ikäänkuin niitä olisi jossakin pilvin pimein. Sitten valitetaan työvoimapulaa, kun tarjolla on vain ihmisiä.
-
Erityisesti sen huomaa amerikkalisuuden ihanteissa. Heillä siellä arvostetaan enemmän kuin mitään muuta voittamista.
Kaikessa pitää voittaa, olla paras, jopa uskossa pitää olla voittajan puolella.
Mikä ristiriita ! Kristus oli aina heikkojen, köyhien, sairaiden tai muutoin väheksittyjen puolella.
Voittamisessa ei ole juuri inhimillisyyttä tai rakkautta. Mennään kuten Mörttikin sanoo
juuri muista välittämättä, kunhan m i n ä pärjään ja voitan muut.
Politiikka on massammekin muuttunut viime aikoina amerikan malliin. Julkinen sanailu on koventunut, asioissa pysymisen jäädessä sivuun.
Jopa otsikoissa manitaan kuinka puolueiden puheenjohtajien tärkein tehtävä on oman puolueen kannatuksen nostaminen.
Gallupit koetaan, ja ovatkin osaksi, suosion mittareiksi. Todelliset tilantee ovat vaalien jälkeen usein aivan toista.
Protestoidaan protesteroinnin vuoksi, fanitetaan. Asiat nähdään eri tavoin ennen ja jälkeen vaalien. Vastuussa kyvyt mitataan, ei lööpeissä.
Oen huomannut saman.
Jonkun kerran tavannut näitä huippuosaajia, kun kehuu maasta taivaaseen kuinka hyviä tekijöitä he on ja sitten kun he ovat työmaalla, niin eivät osaa mitään muuta kuin soitella pomoille kuinka hyvin työt edistyy ja valmista tulee. No muut kuitenkin tekee sitä valmista.
Raamatussa on kohta. Luotettava mies saa siunauksen.
Sellainen luotettava ja tunnollinen työntekijä joka omaa vauhtiaan tekee vaikka hitaasti ja vaikka huonoa jälkeäkin on parempi, kuin itseään kehuva joka ei saa mitään aikaan.
itse kyllä tykkään jakaa silti onnistumisia töistäni, vaikka ei ehkä kannattaisi.
Maailma on ihan falski. Some kai sen teke, kun tälläiset itsetunnoltaan huonot ihmiset pääsee itsetuntoaan parantamaan somessa. teinit laittamaan itsestään kuvia kun kaukana todellisuudesta ja jotkut jotain päättömiä juttuja milloin mistäkin.
Totuus on Raamatussa, mutta tulkinnat siitäkin on kyllä useasti hakoteillä.
Maailma on muuttunut epäaidoksi somen myötä.
-
Joutjärven srk kirkkoherra Hannes Wallin kertoo työnsä vaikeudesta ja omasta matkastaan ja sen muutoksista.
Joutjärvellä on ollut ristivetoa muutamien herätysliikkeiden kanssa. Näkemys seurakunnan tarkoituksesta on kirkkoherralla nyt selkeytynyt, ja vallan käyttäjät oman liikkeensä hyväksi on eliminoitu.
Kun itse kävimme usein Joutjärven tilaisuuksissa ei tätä vielä näin näkyvästi ollut mistä Hannes Wallinkin kertoo. Kaikki olimme yhtä seurakuntaa. Kaikki pitivät itsestään selvänä ettei lestadiolaisten seuroihin muut kuin omat menneet.
Perimmäiseksi ongelmaksi tuli naispappeus.
https://www.kirkonseutu.fi/artikkelit/kirkkoherran-kiirastuli--kun-jaksamisen-rajat-loytyvat-voi-seurausten-kanssa-elaa-sanoo-joutjarven-kirkkoherra-hannes-wallin-6.103.349953.732a1fc24a
-
Ystävämme, foorumisti Thomas McElwain on antanut Uutisuomalaiseen ison jutun itsestään intiaanina, kielitieteilijänä ja väärinymmärrettynä ihmisenä.
https://www.ess.fi/uutissuomalainen/5349015
R-m: Mielestäni hän väärinymmärsi myös körtit, ainakin körttifoorumilaiset.
-
Hesarin muistokirjoitus tänään:
https://www.hs.fi/muistot/art-2000009064680.html
Iäkkäimmät urheiluhullut muistavat ainakin nimen Eino Kalpala, tai Kalplinna.
Nekrologissa on kerrottu myös Helsingin kaupungin istoriaa, paikannimia ja Kalpaloiden yritys Radiotukku .
-
OOOhops, onpas Leena ollut kiihkeä joskus toistakymmentä vuotta taapäin, Muistan kyllä ne ajat.
Ilahduin kohdatessani vanhan tuttavani Dietricus Docens eksokörtin, totta kyllä.
Ihmisyys? mysteeritapaus, joka kätkeytyy syvemmälle hämärään mitä lähemmäs sen ymmärtämistä pyrin. En osaa filosofiaa.
Katsellessani sen aikaisen leenan silmälasien läpi ja nykyisten, mietin onko ihmisyys funktio. "Jostakin syttyy kipinä. Se tulee -- mistä? Minne se katosi?" Jotain tällaista Risto Santala kysyi seitsenvuotiaan poikansa kuolinvuoteen vierellä.
Huomaan ponnistelleeni kohti ajatusta, joka on varmasti tuttu. Ihmisyys on jotakin toista varten ---eikä puu pala yksin. Me olemme liekki pimeässä, emme tuhotaksemme, vaan valaistaksemme ja näyttääksemme tietä eteenpäin, niille jotka tänne jäävät meidän lähtiessämme.
Pieni Ismo, joka näin kuoltuaankin puhuu, olisi kahdenkymmenen vuoden kuluttua todennäköisesti voitu pelastaa elämälle. Siitä syystä, että ihmiskunnan yhteiset ponnistelut ovat tuoneet ulottuvillemme uusia mahdollisuuksia hoitaa ja auttaa.
....................
Olenpas tänään runollisella päällä. No, vielä tarvittaisiin kontrollitutkimuksia terveyskeskuksessa mutta se on aivan tukossa eikä netti pelaa, pitää mennä ten yksityisesti ne otattamaan, onneksi hyvin ystävällinen lääkäri ne järjesti ja kertoi taksankin. Hinta hieman hirvittää, r
hkä
isä vippaa....
Olen ilmeisesti toipumassa munuaistulehduksesta ja vajaatiminnasta, koska nykyään osataan se diagnosoida --- vaikka taivas mitä sähläystä paperien perusteella se tutkiminen ja ihmetteleminen muuan perjantai-iltapäiänä (loistavaa) näkyy olleen täällämain muuan poliklinikalla. Ne uurastivat ja takuullA väsyneinä kunnes saivat j o t a i n tolkkua.... Ja kaksi hyvää ystävää täällä totesi, että oisko ihan pakko saada tänne ambulanssi... :icon_rolleyes:
:eusa_clap: Sellaista on, kun tuli ei tuhoa, vaan valaisee, Kiitos niille siellä Haartmannissa.
-
Voimia rakkaalle Leena ystävälle.
Ihmisyydestä voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta kuten ennenkin tänne kirjoittanut, niin sama taas.
Tuli mies seurakuntaan vierailemaan nälänhädän keskeltä olevasta pakolaisleiristä.
Hän katteli meidän seurakunnan touhua ja sanoi sitten, että hän ei voi ymmärtää kovasydämisyyttä.
Olette kovasydämisiä.
No toinen oli kun ihmisyys tuli esiin.
Oli kun olin jotain remppaa aloittamassa uuden työmiehen kanssa ja hän alkoi kuinka hän lähetyssaarnaaja ja sitä ja tätä.
Mietin miten jaksan ton pyhimyksen kanssa.
No aloitettiin työt ja hän, että radio dei päälle ja kovaa nyt.
Mä enempi nostalgiaa oisin halunut.
No siinä herran pelossa sitten jatkoin ja kohta kaveri löi vasaralla käteen ja inhimillisyys nousi sieltä kirosanojen muodossa.
Aikansa noitui ja manaili siinä.
Inhimillistä ,
-
Minäkin tykkään "Nostalgiasta".