Vielä on 150 sivua Kareksen Heränneen kansan vaelluksen viimeisestä osasta. En malttanut olla kurkistamatta viimeisiä rivejä:
"...herännyt kansa sai 1920-luvun murrosaikana huolensa ja pelkonsa alta katsella uuden elämän näkyjä. Epäuskon ihmiset luulivat, että syksyn koleat tuulet karistavat lehdet herännäisyyden puusta. Ja ehkä siltä tuntui monista vanhoista alatien kulkijoistakin. Mutta heidän joukossaan oli sellaisiakin, jotka tosin kyynelten hämärtämin silmin katselivat, miten syksyn tuuli ravisti lehtiä 'pyhästä pihlajasta', mutta jotka samalla itkien painuivat sen runkoa vasten ja koskettelivat aroin käsin riisuttuja oksia. Ja silloin he ihmetellen tunsivat sormissaan uudet, elävät silmut, uusien lehtien lupauksen. Sen tähden he jaksoivat kyyneltensäkin alta kiittää. He näkivät toivossa uuden kevään.
...........................................................................................................................Psalmi 48: 11.
...................................................................Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka."
.
