Minna Lindgren kuvaa uudessa kirjassaan "Aina on toivoa" ylioppilasjuhlia, joissa porukka veisaa metsässä Jo joutui armas aika.
Kun veisataan, ollaan metsässä, laulut lauletaan pellolla ("Mene suolle", saattoi äitini sanoa kimmastuessaan.), virret kirkossa, koska siellä on kanttori. Kanttori ei halua laahata. Siioninvirsiseuroissa veisattiin. Savon ja Pohjanmaan seuroissa veisattiin, ehkä vieläkin, vanhat. Nuoret varmaan jo laulaa. Saattaavat eräät veisatakin. Sen verran hyvä käsitys minulla heistä, tosin piskuisesta ydinporukasta on.
Siis: Siionin virret veisataan, virsikirjan virret lauletaan, paitsi metsässä Suvivirsi veisataan musiikkitoimittaja Minna Lindgrenin uutuuskirjassa
Aina on toivoa.
