Kirjoittaja Aihe: Itsensä ruotiminen  (Luettu 50323 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #135 : 28.01.10 - klo:17:31 »
Palaan tähän välikeskusteluun vielä oman tyhmyyden osoittamisen ohellakin.

Kohta pursuu korvista tuo sana vertauskuvallinen  :eusa_wall:
Raamatussa vertauskuvallista on vain ja ainoastaan vertaukset! (Esimerkiksi luomiskertomusta on tässä kuukauden sisään ihan liian moni tullut väittämään vertauskuvalliseksi. Ja sitähän se ei ole. Se on Israelin kansan leiritulilla sukupolvesta toiseen kulkenut kertomus Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta, joka on naapurikansojen jumalia paljon voimakkaampi ja varmasti siis myös koko maailman luoja. Vertauskuva on asia, joka on tarkoitettukin vertauskuvaksi...)

Kasteessa ei ole mitään vertauskuvallista. Kaste on sakramentti, siinä Jumalan sana yhdistyy aineeseen ja pesee ihmisen puhtaaksi synnistä. Ja olen ihan samaa mieltä kuin Jampe, kerran sitä vain kastetaan ja uudestisynnytään. Yksi kaste. "Kerran saatu kaste kantaa läpi elämän", kertoo Katekismus. Ei se ole uudestisyntymistä, jos välillä unohtaa Kristuksen ja taas palaa.

Ehtoollinenkaan ei ole yhtään vertauskuvallinen. Ehtoollisella pappi sanoo: "Jeesuksen ruumis ja veri sinun puolestasi annettu ja vuodatettu", ei "ikään kuin Jeesuksen ruumis ja veri sinun puolestasi annettu ja vuodatettu". Yhtä todellisesti kuin siinä kalkissa on viiniä, on siinä Kristuksen veri ja yhtä todellisesti kuin siinä pateenilla on leipää, on siinä Kristuksen ruumis.

Lähde: Katekismus - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi.

Eli jos käytettäisiin sitä sanaa vertauskuva vain paikoissa, joihin se kuuluu, niin mulla ei aivan totaalisesti sen sanan kanssa kilahtais... (Ei niin, että sitä täällä Foorumilla olisi ylen määrin käytetty, mutta koulussa ja suomi24:ssa siihen on törmänny tässä ihan pienen ajan sisällä ihan liikaa...)
Meillä on nyt tässä tällainen Lutherilais-Zwingliläinen skisma!   :icon_lol:

Eikö tässä ole kyse enemmän siitä, mitä kieltä me käytämme? Samasta asiasta tuntui Jampe eri termein puhuvan kuin mitä itse hain.
Minusta tuo vertauskuva termi sopii aika hyvin tähän keskusteluun. Sanat itsessään ovat aina symbolisia, kuten Pena jossain vaiheessa taisikin sanoa. Sana siis on aina "vertauskuva" jollekin tapahtumalle, eli sillä kuvataan jotain "oliota". Esim. substantiivi "kenkä" on kielellinen symboli jalkaan laitettavalle häkkyrälle.

No en valitettavasti osaa tätä selittää tarpeeksi täsmällisillä termeillä kun ei ole teologista koulutusta. Yritin tuolla ylempänä valottaa mitä tarkoitan.  Ensinnäkin ymmärrän termillä "vertauskuvallinen" tässä yhteydessä sitä että tapahtuma ei ole todellinen vaan pelkkä kuva. Kun kuitenkin ajattelen että sakramentissa todellisesti tapahtuu jotain (uudestisyntyminen), ja koska on selvää ettei se tarkoita fyysistä syntymistä, niin silloin tarkoitan että uudestisyntyminen tapahtuu hengellisesti ja odellisesti, -sanoisinko "hengen maailmassa" kun en keksi parempaakaan sanaa, vaikka ko. termi oksettaakin minua muuten. Vaikka emme siis sitä näe eikä se tapahdu fyysisesti , se tapahtuu kuitenkin; -todellisesti ei siis vertauskuvallisesti. vertauskuva on pelkkä kuva jostain ja jos jotain tapahtuu vertauskuvallisesti, se ei tapahdu oikeasti.  Näin siis käsitän uudestisyntymisen kasteessa.

Eikö siis "uudesti syntyminen" ole itsessään vertauskuva jollekin, mitä kasteessa tapahtuu? Oikeastaan se on monikertainen, sillä "syntyminen" tarkoittaa tapahtumaa, jossa jälkeläinen puskeutuu ulos emonsa kohdusta. Koska näin ei siis kasteessa tapahdu, yritämme ymmärtää abstraktiota havainnolistamalla sitä konkreettiseen tapahtumaan. Ei se tarkoita, etteikö ihminen siis "syntyisi" kasteessa. Pikemminkin "syntyminen" olisi kai syytä ymmärtää terminä inhimillisen järjen ylittävälle tapahtumalle. "Hengen maailmasta" emme pysty puhumana inhimillisellä kielellä kuin symbolisin sanoin, jotka on sidottu viime kädessä aina tähän aistittavaan maailmaan. Ja toisinpäin: "Kieleni rajat ovat maailmani rajat." - Ludvig Wittgenstein

Viittaan edelleen Pursiaiseen, joka varoittaa sotkemasta tosiasiaväitteitä uskonnolliseen puheeseen. Kun alamme lausumaan "tosiasioita" Jumalasta ja Hänen työstään, olemme vaarallisella fundamentalismin tiellä, joka on vierasta niin alkuperäiselle kristillisyydelle kuin juutalaisuudellekin. Silloin Raamattua on luettava ja tulkittavana, ei "näin se meni" -kertomuksena. Lukekaapa kuulkaa Genesis uudestaan, ja kertokaa kuinka Jumala luo maailman kahdesti kahdella eri tavalla?
Iso jyrähdys ja kerta rysähdys, onhan "Jumalan päivä kuin tuhat vuotta ja yksi päivä Jumalalle kuin yksi päivä"?

Ehtoollisessa viini muuttuu luterilaisen käsityksen mukaan Jeesuksen vereksi ja leipä Jeesuksen ruumiiksi. Vapaissa suunnissa käsitys on erilainen, ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria. Oli miten oli, ehtoollinen on todettu olevan messussa huipentuma, joka koskettaa ihmistä, jos joku yleensä koskettaa, ts. se on koko messun päätapahtuma. Aikaisemmin saarnan katsottiin olevan messun "huipun", aika on siis muuttanut messun sisällön merkitystä. Uusissa karismaattisissa seurakunnissa ylistys taitaa olla keskeisimmällä sijalla. Luterilaisissa "perinteisissä" seurakunnissa psalmit, virret ja koko liturgia ovat ylistystä ilman käsien koholla pitämistä ja liikehtimistä. Kuka tykkää mistäkin. Körteille taitaa riittää se perinteinen meno?

Kristus on salatulla tavalla läsnä sakramenteissaan. En usko leivän muuttuvan fyysisesti eri aineeksi, mutta uskon sen olevan Kristuksen ruumis. Tämä on paradoksi, mutta niinhän kaikki uskonnollinen puhe pohjimmiltaan on. (Enkä uskalla enää puhua vertauskuvallisuudesta.)  Vetoan Pursiaiseen, en auktoriteettina, mutta aihetta hyvin käsittelevänä kirjailijana.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #136 : 28.01.10 - klo:17:34 »
Oli miten oli, ehtoollinen on todettu olevan messussa huipentuma, joka koskettaa ihmistä, jos joku yleensä koskettaa, ts. se on koko messun päätapahtuma. Aikaisemmin saarnan katsottiin olevan messun "huipun", aika on siis muuttanut messun sisällön merkitystä. Uusissa karismaattisissa seurakunnissa ylistys taitaa olla keskeisimmällä sijalla. Luterilaisissa "perinteisissä" seurakunnissa psalmit, virret ja koko liturgia ovat ylistystä ilman käsien koholla pitämistä ja liikehtimistä. Kuka tykkää mistäkin. Körteille taitaa riittää se perinteinen meno?


Tuosta tuli mieleeni eräs kirja jonka olen jo aikoja sitten lukenut. Suosittelen erittäin lämpimästi jokaiselle jota kiinnostaa luterilainen jumalanpalvelus traditio!  C.H Martling, Puhuva hiljaisuus.

Kirjassa valotetaan liturgian ja erilaisten kirkkoihin/jumalanpalvelukseen liittyvien tapojen sisältöä. Luterilaisessa kirkossa mikään ei ole sattumaa, vielä vähemmän messussa!  Miksi esim. alttarilla useimmiten on leikkokukkia ruukkukasvien sijaan?, mitä alttarilaiteen sijoittelulla halutaan kertoa? laivalla joka roikkuu kirkon katosta, on silläkin oma sanomansa kerrottavana jne.  kirja ei ole opillinen vaan pikemminkin sielunhoidollinen hartauskirja joka avaa uutta syvyyttä jumalanpalvelukseen ja varsinkin liturgiaan.  Suosittelen tosiaan lämpimästi kaikille!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #137 : 28.01.10 - klo:19:26 »
Minä synnyin vanhempieni lapseksi 26.5.1990 ja Taivaallisen Isäni lapseksi kasteessa 30.6.1990. Yhtä hassulta kuin se, että fyysisesti voisi syntyä uudestaan tuntuu se, että Jumalan lapseksi voisi syntyä uudestaan... Vähän kuin Vanha ja Uusi testamentti... Se fyysinen syntyminen on vanhastisyntyminen ja kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen...
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #138 : 28.01.10 - klo:19:50 »
Minä synnyin vanhempieni lapseksi 26.5.1990 ja Taivaallisen Isäni lapseksi kasteessa 30.6.1990. Yhtä hassulta kuin se, että fyysisesti voisi syntyä uudestaan tuntuu se, että Jumalan lapseksi voisi syntyä uudestaan... Vähän kuin Vanha ja Uusi testamentti... Se fyysinen syntyminen on vanhastisyntyminen ja kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen...

Eikö se ole oikeastaan sama asia, kuin mitä yritin sanoa? Ehken olen vain ymmärtänyt koko homman väärin. Mikä olisi aika looginen selitys epäloogiselta näyttävälle asialle.

Onneksi uskonto ei sisällöllisesti tai sisäisesti ole loogista, koska silloin se olisi tiedettä. Ei tarvitsisi oikeastaan uskoa, sillä Newtonin lait pitävät periaatteessa paikkaansa tietyillä kappaleilla vaikkei siihen uskoisikaan.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #139 : 28.01.10 - klo:21:13 »
Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." 

Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.

Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.

Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'

Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."

"Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.

 Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?

"Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!


************


Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten.

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.

Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.

Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi.


************

Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.

Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne.

Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.

Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu.



Acta, non verba.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #140 : 29.01.10 - klo:07:44 »
Minä synnyin vanhempieni lapseksi 26.5.1990 ja Taivaallisen Isäni lapseksi kasteessa 30.6.1990. Yhtä hassulta kuin se, että fyysisesti voisi syntyä uudestaan tuntuu se, että Jumalan lapseksi voisi syntyä uudestaan... Vähän kuin Vanha ja Uusi testamentti... Se fyysinen syntyminen on vanhastisyntyminen ja kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen...

Näin se on!  Luonnollisessa syntymässä me synnymme kadotettuun ja perisynnin alaiseen tilaan. Pelkästään luonnollisen syntymämme perusteella olemme lihaa ja verta, Jumalan kiroamia ja kadotuksen alaisia. Tämä täytyy ensin ymmärtää ettei yksikään ihminen ole syntyessään viaton ja puhdas. Vasta sitten voi käsittää kasteen merkityksen.

Kasteessa tapahtuu kertakaikkinen, riittävä ja ainoa uudestisyntyminen. Kasteessa pestään synnit pois ja puetaan päällemme anteeksiannon vaate. Kasteessa meille lahjoitetaan se vanhurskauden juhlavaate. Olen siis kertakaikkisesti ja riittävästi uudestisyntynyt silloin kun minut kastettiin.

Jos hairahdun pois, niin kaste kestää ja Jumalan lupaukset kestävät, niitä ei tarvitse uudistaa. Palatessani palaan samaan kasteen armoon, en siis uudestisynny uudestaan vaan palaan kasteen armoon.

Minä en muutenkaan usko että armahduksemme olisi kuin viimeisiiän vetävä hehkulamppu joka sammuu,palaa,sammuu,palaa... ...sammuu...palaa -aina sen mukaan mikä kulloinenkin suhdannetilanteemme on taivaallisiin nähden. Kyllä Jumalan puolelta lupaukset ovat lujat ja kestävät eikä ne horju tai sätky edestakaisin. Kaste ja uudestisyntyminen ovat Jumalan tekoja, eivät ihmisen, joten ne kestävät ja niihin saa palata jos on poikennut pois tieltä!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #141 : 29.01.10 - klo:08:17 »
Kyllä Jumalan puolelta lupaukset ovat lujat ja kestävät eikä ne horju tai sätky edestakaisin. Kaste ja uudestisyntyminen ovat Jumalan tekoja, eivät ihmisen, joten ne kestävät ja niihin saa palata jos on poikennut pois tieltä!

Näin varmaan. Olisin kuitenkin arvioimatta Jumalan aivoituksia. Siitä, kun emme tiedä mitään. Inhimilliset sakramenttien selitykset olkoon oma lukunsa.
Acta, non verba.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #142 : 29.01.10 - klo:10:09 »
Näin varmaan. Olisin kuitenkin arvioimatta Jumalan aivoituksia. Siitä, kun emme tiedä mitään. Inhimilliset sakramenttien selitykset olkoon oma lukunsa.

Onko kukaan tullut miettineeksi, että ehtoollisella syömme ja juomme Jumalan ruumiin ja veren. Koska meillä on yksi Jumala, on Kristuskin vain samaa Jumalaa. Jumalan ruumiin ja veren juominen on yhtä mahdotonta kuin saavuttaa äärettömän avaruuden viimeinen piste.
Acta, non verba.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #143 : 29.01.10 - klo:11:27 »
En ymmärrä. Voisitko selittää.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #144 : 29.01.10 - klo:11:45 »
En ymmärrä. Voisitko selittää.

Eikö Kristus, Pyhä Henki ja Jumala ole vain yksi?
Acta, non verba.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #145 : 29.01.10 - klo:12:01 »
No on. Mitä sinä nyt...?
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa vaivattu sielu

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 612
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #146 : 29.01.10 - klo:13:16 »
Salis kaivoi oleellisia kohtia Raamatusta. Haluan vieläkin korostaa, että Jumala on salaisuus. Meikämannelle riittää Jumalan Sana (Raamattu) kaikkeen siihen mitä tarvitsen jatkaakseni vaivaista vaellustani. Mystiikka on tullut tärkeäksi ajattelussani... no miksi?...no juuri siksi, että järkeni ei riitä Jumalan salaisuuksiin. Ehkä siinä saa kokemuskin jonkinlaisen jalansijan - tiedä häntä. Tämän atomiajan ihminen haluaa selvitä kaikesta järkensä avulla, siksi Jumalan salaisuuksien hyväksyminen on vaikeaa ja aiheuttaa monenlaista pohdintaa omasta näkövinkkelistä käsin. Syntyy kirjoja, kirjoituksia lehtiin ja väittelyitä yleisönosastossa, joissa esitetään mitä erilaisimpia näkemyksiä hyvästä elämästä, pelastuksesta ja suhteesta lähimmäiseen. Vastaukset löytyvät samasta lähteestä. Kristityn tietolahde on kaikkien saatavana, siihen pitäisi vain tutustua ja ottaa ohjeet käyttöön. Kristityn elämän ja Jumalan Sanan tulisi olla lähellä toisiaan - yhtä lähellä kuin ristin kaksi hirttä.

Toivottavasti "heitoistani" ei paista omavanhurkaus, se kun on aina oven takana.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33710
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #147 : 29.01.10 - klo:13:17 »
Eipä ole koskaan tullut ajatuksiin tuollainen.
Vain syntieni sovittajan, Jumalan ihmisenä, joka ehtoollisen meille antoi , ymmärrän olevan sen osan kolmiyhteisestä Jumalasta joka tuli lihaksi ja vereksi. Pyhä Henki on kyllä läsnä ja varmaan salattu Kaiken Luojakin. Hän vain on niin suuri ja ihmeellinen
etten
osaa käsittää häntä muuten kuin kaiken säätäjänä. Vaikka on kolmiyhteys, erottuu minulle Jumala Luojana, Jeesus pelastajana ja P.H on opettajanaja lohduttajana.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #148 : 29.01.10 - klo:14:28 »
Onko kukaan tullut miettineeksi, että ehtoollisella syömme ja juomme Jumalan ruumiin ja veren. Koska meillä on yksi Jumala, on Kristuskin vain samaa Jumalaa. Jumalan ruumiin ja veren juominen on yhtä mahdotonta kuin saavuttaa äärettömän avaruuden viimeinen piste.


Tähän liittyen muutama asia; Koko kristinoppihan lähtee siitä ettei ihminen voi ottaa mitään jos hänelle ei anneta. Ei siis ole kyse siitä, etä me juomme ja syömme Kristuksen ruumiin ja veren, van että Hän tarjoaa meille itsensä ehtoollisen sakramentissa. "Syökää ja juokaa kaikki tästä, tämä malja on minun vereni, joka teidän edestänne vuodatetaan... jne"

Toinen tähän kiinteästi liittyvä on, että koska se on Jumala joka antaa (ihminen ei siis ota), niin Hän yksin päättää mitä ja millä tavalla. Luther selitti asiaa tarkemmin siten että Jumala ilmoittaa meille itsensä  Kristuksessa . Sama Jumala se on , mutta Hän näyttäytyy meille Kristuksessa!  Jos ihminen yritää lähestyä Jumalaa jotakin muuta kautta, kuin Kristuksen, hän tuhoutuu sillä raamatun mukaan syntinen ihminen ei kestä Jumalan pyhyyttä. Israelilaisetkin joutuivat kääntämään katseensa Mooseksesta kun Jumala ilmestyi heille Siinain vuorella hirmuisuudessaan.

Me emme siis voi "syödä ja juoda Jumalaa" siinä mielessä mitä sinä Salis tarkoitit. Se ei ole meidän vallassamme. Meille on tarjottu armo että saamme ottaa Hänet vastaan Kristuksena, leivässä ja viinissä. Kristuksessa Hän ilmestyy meille armahtajana.

Luther sanoi että mieletön se ihminen joka tahtoo lähestyä Jumalaa muuta kautta, kuin Kristuksen kautta! Se on hulluutta joka ajaa ihmisen lopulta tuhoon.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33710
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #149 : 29.01.10 - klo:16:23 »
Vaistomaisesti näin. Ison Katekismuksen selityksestä oli Lutherin kanssa (!!!!!) samaa mieltä. Minulle hänen selvitys on selvä.
Emme haukkaa siis myöskään Pyhää Henkeä. Vain meidän edestämme uhrattua Kristusta, uhrilammasta.

Näistäkö ne katoliset ja ortodoksit saivat kiistan aikaan ja erosivat toisistaan?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)