Muistan aina ensimmäisen vuoden poissa vanhempieni luota. Kaipasin aina Kotkassa Luumäelle ja aina Luumäellä Kotkaan, missään ei ollut oikein hyvä, en kuulunut oikein minnekään. Nyt reissaan Kotkan ja Luumäen väliä enemmän vapaasta tahdostani, Kotkahan kullan kainalohon ja Luumäelle äiskän ja iskän hoteisiin. Ja koska reissaamisen luonne on muuttunut, koenkin olevani osa vähän joka paikkaa ja kotonani kaikkialla. Yksi koti jonne kaipaan on Riitta-mummin tykönä...kaipaan tunnelmaa Riitta-mummin luona ja tietysti Riittaa, Mattia ja Bassoa.
Ja vaikkei täällä nyt keskitytäkään ihmisiin, joita kaivataan, niin silti pakko sanoa että kaipaan isosiskoa. Sellaista ei minulla ole, eipä kyllä nuorempiakaan sisaruksia, nuorempia en kaipaakaan, vaan sitä vanhempaa...jonka ehkä olisi pitänyt olla. Hakeudunkin helposti itseäni hiukan vanhempien seuraan, ne tavallaan vähän helpottaa isosiskon ikävää...