Kaipaus

[Tiitiäinen]

Muistan aina ensimmäisen vuoden poissa vanhempieni luota. Kaipasin aina Kotkassa Luumäelle ja aina Luumäellä Kotkaan, missään ei ollut oikein hyvä, en kuulunut oikein minnekään. Nyt reissaan Kotkan ja Luumäen väliä enemmän vapaasta tahdostani, Kotkahan kullan kainalohon ja Luumäelle äiskän ja iskän hoteisiin. Ja koska reissaamisen luonne on muuttunut, koenkin olevani osa vähän joka paikkaa ja kotonani kaikkialla. Yksi koti jonne kaipaan on Riitta-mummin tykönä...kaipaan tunnelmaa Riitta-mummin luona ja tietysti Riittaa, Mattia ja Bassoa.

Ja vaikkei täällä nyt keskitytäkään ihmisiin, joita kaivataan, niin silti pakko sanoa että kaipaan isosiskoa. Sellaista ei minulla ole, eipä kyllä nuorempiakaan sisaruksia, nuorempia en kaipaakaan, vaan sitä vanhempaa...jonka ehkä olisi pitänyt olla. Hakeudunkin helposti itseäni hiukan vanhempien seuraan, ne tavallaan vähän helpottaa isosiskon ikävää...

[Riitta-mummi]

Ai siinhä sie taas ootkii miu pien Tiitiäine. Sinnuu miekii oon kaivant, mut en oo hirvint utskii mitä siul kuuluu. Oisha äitiis kertont.
Kiirettä vissii pittää opintoloihe keral.

No täähä meit  yhistää, tää siskon kaipaus. Miul ei oo kettää muutakaa perreest jälell. Siskoa ei oo ollukkaa. A´sit ko löytää oma ihmise on ku ois siskokii, iso tai pien.
Miul jo kelpaa pienemmätkii, semmoset tiitiäiset.

Tää voorumi on vissii miul perreen korvike. Tääl on myös oikee hyvvii pikkuvellii ! Ja yks isokii viel ellää!

[Sanneli]

1. Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella. Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.  
2. Miekalla et työhösi taivuta, painostamalla. Katseesi alla taivumme, lempeän katseesi alla.  
3. Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät.  
4. Uhkaile et, varjele hengestä orjallisesta! Kaipauksesta lähdemme liikkeelle, kaipauksesta. (VK 415)

Nyt kun oli ihan vasta opistolla rippikouluseminaari niin meille soittotaitoisille nakitettiin taas keikkaa, niillä oli kaks hartautta joihin kaivattiin virsien soittajia. Tämä virsi ja punasen laulukirjan laulu 94 "Sinussa on turva" häiritsivät mua ja pianistia musiikkiteknisillä "virheillään", virsi loppui väärään säveleen ja laulussa oli väärä määrä tahteja...  

[Pyryharakka]

Nyt kun oli ihan vasta opistolla rippikouluseminaari niin meille soittotaitoisille nakitettiin taas keikkaa, niillä oli kaks hartautta joihin kaivattiin virsien soittajia. Tämä virsi ja punasen laulukirjan laulu 94 "Sinussa on turva" häiritsivät mua ja pianistia musiikkiteknisillä "virheillään", virsi loppui väärään säveleen ja laulussa oli väärä määrä tahteja... 

Tykkään erityisesti tuon virren 415 sanoista, mutta en voi missään lähetyspiirissä sitä ottaa, kun se on aika tuntematon ja minulla ei ole laulunlahjoja "vetää" sitä. Pitäisi olla säestäjä mukana, ja se on tosi harvinaista herkkua pienissä piireissä.

[santtu-62]

Ristin juurelle...

[Atanasia]

Ihana aihe - kaipaus !

Jo sanakin on kaunis.

Tykkään kaipauksen tunteesta.
Ja koen sitä oikein voimakkaasti esim. viimeeksi kun kävelin iltamyöhään
ja täysikuu loisti kirkkaalla taivaalla. Sellaisina hetkinä Kaipaus (johonkin?jotakin?)
on suurimmillaan, se oikein lävistää sydämen. Ja tuntuu yhtä aikaa hyvältä ja kipeältä.

Haluais sulautua äärettömyyteen.

[PekkaV]

Ihana aihe - kaipaus !

Jo sanakin on kaunis.

Tykkään kaipauksen tunteesta.
Ja koen sitä oikein voimakkaasti esim. viimeeksi kun kävelin iltamyöhään
ja täysikuu loisti kirkkaalla taivaalla. Sellaisina hetkinä Kaipaus (johonkin?jotakin?)
on suurimmillaan, se oikein lävistää sydämen. Ja tuntuu yhtä aikaa hyvältä ja kipeältä.

Haluais sulautua äärettömyyteen.

Päällimmäiseksi kahdeksan vuoden saksanopinnoista on jäänyt "sehnsucht".

[Pena]

Portugaliksi kaiho on fado.

[Atanasia]

Portugaliksi kaiho on fado.

hienoa!

sitä pitää sitten imeä itseensä joulunaikaan 

[Salis]

Portugaliksi kaiho on fado.

Fadolaulujia löytyy myös portugaalista joka nurkasta.

Mitä itse aiheeseen tulee, niin kaipaan jatkuvasti poikiani, jotka ovat jo aikuisia nuoria miehiä. Erityisesti kaipaan heidän tyttöystäviään, joilla tuntuu enemmän olevan jalat maassa kuin pojillani. Vaikka useasti näitä kavereita näen, niin kaipaus pysyy. Pojanlapsia tässä vielä odotellaan. Kun ensimmäinen syntyy, niin vaarin ylpeydellä ei oo rajoja.