Kaipaus

[Hanna]

Mita enemman sita maailmaa koluaa, sita enemman sita aina huomaa jotain kaipaavansa. Ainahan niita rakkaita ihmisia kaipaa, mutta mita muuta ja mista?

Nyt kun kevat tulee huomaan kaipaavani Suomesta polkypyoraani ja kunnollisia pyorateita. Eihan sita tullut suomessakaan paljon talvella pyorailtya, mut nyt ois ihana menna pitkin maita ja mantuja aurinkoisessa saassa.

Italiasta kaipaan aina jaateloa ja pizzaa...Onneksia niita saa muualtakin, mut aito on aina aito!

Niin ja Slovakiasta jai kaipuu vuoristoihin, niin kauniita olisivat tuolla horisontissa.

Niin, mita sina kaipaat ja mista ja ehkapa viela miksi? Niin ja pysytaan asioissa ja ei luetella kaikkia ihmisia joita kaipaamme tai ei varmaan tila riita!

[Johannes]

Kaipaan lapsuuden kesiä, kun kaikki oli huoletonta ja jokainen päivä uusi seikkailu tuntemattomaan.

[PekkaV]

1. Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella. Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.  
2. Miekalla et työhösi taivuta, painostamalla. Katseesi alla taivumme, lempeän katseesi alla.  
3. Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät.  
4. Uhkaile et, varjele hengestä orjallisesta! Kaipauksesta lähdemme liikkeelle, kaipauksesta. (VK 415)

[Juho A.]

Samaa kuin johannes:

Kaipaan takaisin hiekkalaatikolle tai vaihtoehtoisesti haudanlepoon, kaikki muu tuntuu olevan liian raskasta selvitä hengissä.

Monille joille tämän kaipuun olen nimennyt ovat ihmetelleet tätä elämänvastaista ajattelua. Toki on elämä toisinaan niin ihanaakin, että sattuu, mutta jostain syystä rauhaa ei täällä silti saa.

Elotuska. :lol:

Nauttien joka sekunnista eläkkeen alkamisen odottamista.

[Pena]

Kai sitä kaipaa jotenkin rajattua ja helposti hahmotettavaa elämää, vaikka hiekkalaatikko tai hauta tuntuvatkin ihan liian pieniltä laatikoilta. Onneksi on oppinut jäsentämään maailman kuohuvasta kaaoksesta itselleen melkein hallittavia paketteja. Aina ei onnistu. Hyvää sekin välillä tekee, että jää maailman jalkoihin.

[Maija]

1. Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella. Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.  
2. Miekalla et työhösi taivuta, painostamalla. Katseesi alla taivumme, lempeän katseesi alla.  
3. Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät.  
4. Uhkaile et, varjele hengestä orjallisesta! Kaipauksesta lähdemme liikkeelle, kaipauksesta. (VK 415)

Kaipaan kuoroa. Luettuani tämän virren veisasin sen spontaanisti. Sitten hain virsikirjani ja lauleskelin sen vielä 5 kertaa.

 Virsikirjan on muuten lahjoittanut ensimmäinen kuoroni, tod.näk. vuonna 1987.

[Hanna]

Hassua et kaipaatte lapsuutta, ma taas viihdyn "nahoissani" paiva paivalta paremmin. Niin ja siita hiekkalaatikosta..sinne on palattu, mut hei siella leikkiminen on kovaa hommaa! Niin siis kylla meikalaistakin valilla arsyttaa, kun elaminen tuntuu vievan kaikki mehut...mut sellastahan se tuntuu olevan melkein aina ja kaikilla...Tuon "tavallista laiskemman taivaanrannanmaalarin" luulin ainakin osaavan ottaa relasti, mut ei kai sitte sekaan :lol:

[An-na]

Mä kaipaan varhaisaikuisuutta, tai myöhäisnuoruutta, tai miksikä sitä kutsutaan. Sellaista spontaania eloa, mitä varsinkin opiskelujen ensi vuosina oli. Käyn nyt jotain ihmeen vastentahtoista aikuistumista läpi ja mieli taistelee vastaan. En haluaisi olla vielä "oikea" aikuinen, mutta kuitenkin pitäisi jo olla. Ikää kertyy, valmistuminen häämöttää, pitäisi mennä oikeisiin töihin, olla vastuullinen.

[Juho A.]

Hassua et kaipaatte lapsuutta, ma taas viihdyn "nahoissani" paiva paivalta paremmin. Niin ja siita hiekkalaatikosta..sinne on palattu, mut hei siella leikkiminen on kovaa hommaa! Niin siis kylla meikalaistakin valilla arsyttaa, kun elaminen tuntuu vievan kaikki mehut...mut sellastahan se tuntuu olevan melkein aina ja kaikilla...Tuon "tavallista laiskemman taivaanrannanmaalarin" luulin ainakin osaavan ottaa relasti, mut ei kai sitte sekaan :lol:

Noh, kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Ja väsyväthän kaikki joskus.  Linnutkin.

Taivaanrannanmaalaaminen, niin kivaa kuin se onkin sekin väsyttää.
Vaikka tekisi vain mieliasioitaan, niin silti väsyy ja silti kaipaa lepoa

Ja ehkä tuo onkin juuri sitä. Levon kaipuuta.

Löyttyn pappakin sen sanoi jossakin niistä sen ralleista: "..vanhuuden lepoon janoan.."

Että jos jotain pitää kaivata niin sitä.

[Lentoaura]

Minun myöhäislapsuus (noin 12-17 v) oli niin hurjaa menoa ja kauheeta sähläystä että kaipasin kovasti normaalia arkea ja lepoa. Nyt olen sitä saanut parisen vuotta ja olen ollut onnellinen ja mitään ei ole tapahtunut ja sisälläni kytee kaipuu seikkailuihin!

Pois arkuus ja pelko! kohta lähden taas etsimään hankaluuksia!

[Sanneli]

Mulla on ikävä Oberböhmsdorfia ja Retzarin perhettä. Oli tosi kiva olla siellä viime vuoden kesäkuu.

[ankku67]

kotiin, lapsuudenkotiin ja taivaan kotiin poismenneiden rakkaiden luokse. :smt022

[Maija]

Kaipaan kuoroa. Luettuani tämän virren veisasin sen spontaanisti. Sitten hain virsikirjani ja lauleskelin sen vielä 5 kertaa.

 Virsikirjan on muuten lahjoittanut ensimmäinen kuoroni, tod.näk. vuonna 1987.

On tää ihme virsi. Luin tätä vanhaa ketjua ja taas veisasin tän. Sitten luin ketjua eteenpäin ja huomasin, että toistan vanhaa kaavaa...

1. Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella. Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella. 
2. Miekalla et työhösi taivuta, painostamalla. Katseesi alla taivumme, lempeän katseesi alla. 
3. Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät. 
4. Uhkaile et, varjele hengestä orjallisesta! Kaipauksesta lähdemme liikkeelle, kaipauksesta. (VK 415)

[Pirska]

Joskus sitä kaipaa yhtä asiaa, toisinaan toista.
Juhannuksena kaipaan lapsuuteni juhannuksia, kun ostimme limsakorin ja siitä jaettiin tasan pullot kaikille. Meillä oli juhannuskoivuja, joita ei nykyään tule laitettua. Sitä vain ajattelee, että sitten ne täytyy korjata pois ja lehdet tippuvat.

Joskus kaipaan sitäkin, kun lapset olivat pieniä. Muistan kyllä, että helppoa se ei ollut, mutta sittenkin.

[Riitta-mummi]

Kaipaus, sananakin kaihoisa merkitsee minulle myös toista asiaa. Kantelua.
Lapsuuteni karjalaisyhteisössä kun kiusattiin toinen toisiamme eräät venäläistaustaiset sisarukset ainakin käyttivät sanaa tässä merkityksessä. " Jos sie vielä kiusaat, mie kaipaan äitilless´".

Kaipaus kohdistuu usein saavuttamattomaan.Menneeseen, toteutumattomaan.

Itselläni on ikävä Karjalaan, vaikka en koskaan ole sielä käynytkään.
Äsken luin mt:n linkin Piessa-sanasta. Kun pääsin sinne Vienan ja Äänisen maisemiin, olin kotona.