Tänään 2

[Atanasia]

Yritin tarkkailla piispaehdokkaiden kehonkieltä ja eleitä ja ilmeitä.
Tuntui kuin Mäkinen olisi esittänyt "minä olen rauhallinen ja vakaa"-roolia
ihan kuin olisi opetettu (media-psykologit?) puhumaan hitaammin kuin luonto olisi vaatinut.
Ruokanen taas tuntui aidolta, oli vilpittömästi innoissaan kuin pieni lapsi.

[PekkaV]

...niin, kun ei halunnut siunata.

[Pena]

Minä ainakin haluan arkkipiispaksi itsensä hillitsevän ja rauhallisesti esiintyvän aikuisen enkä innostunutta lasta. Onhan se jo papin ammattitaitoakin.

[PekkaV]

innoissaan kuin pieni lapsi.

Jumalan lapsi?

[Atanasia]

innostuvaisuus ja pidättyväisyys ovat kai enemmän tempperamentti-
ominaisuuksia, eivätkä ehkä vaikuta niin kykyyn hoitaa (mitä tahansa) virkaa. ?

[amanda]

Yritin tarkkailla piispaehdokkaiden kehonkieltä ja eleitä ja ilmeitä.
Tuntui kuin Mäkinen olisi esittänyt "minä olen rauhallinen ja vakaa"-roolia
ihan kuin olisi opetettu (media-psykologit?) puhumaan hitaammin kuin luonto olisi vaatinut.
Ruokanen taas tuntui aidolta, oli vilpittömästi innoissaan kuin pieni lapsi.

Sama vaikutelma tuli minullekin. Tosin Ruokasta tunnen vähän myös muista kuvioista,
ja sen perusteella sanoisin hänestä, että hän oli oma itsensä.

[Salis]

Sama vaikutelma tuli minullekin. Tosin Ruokasta tunnen vähän myös muista kuvioista,
ja sen perusteella sanoisin hänestä, että hän oli oma itsensä.

Sain aivan erilaisen vaikutelman. Ruokanen näytti siltä, ettei pysy nahoissaan. Jollain tavalla ahdistuneen ja angstisen oloinen.

[amanda]

Ehkä katsottiin eri ohjelmaa!    Mutta ei minusta Ruokasta voi
pahalla tahdollakaan sanoa ahdistuneeksi. Vaikutelmasta en tietenkään mene sanomaan,
millaisen kukin hänestä muodostaa.

[Atanasia]

Jollain tavalla ahdistuneen ja angstisen oloinen.

mitä ihmettä salis, puhutaanko me nyt samasta Ruokasesta?

vai onko näin kuin amanda sanoo:

Ehkä katsottiin eri ohjelmaa!

- voi kuinka eri tavalla me tulkitsemme näkemäämme ja kuulemaamme!

[Leena]

innostuvaisuus ja pidättyväisyys ovat kai enemmän tempperamentti-
ominaisuuksia, eivätkä ehkä vaikuta niin kykyyn hoitaa (mitä tahansa) virkaa. ?

Alun perinhän temperamentti merkitsi ammattikielellä vain nopeutta, puhuttiin "vilkkaasta"/"levollisesta" temperamentista, sitten Liisa Keltikangas-Järvinen loi uudert temperamenttikäsitteensä, jossa siihen liitetään luonteenpiirteitä: "Introversio" "taipumus pahoittaa mielensä" ja mitä niitä loplta jäikin.

Hyvä esimerkki "levollisesta" temperamentista olisi Väinö Linnan Vilho Koskela, Ville Vaitelias.  
......................................

Ei, toden totta:  60-luvulla sielunhoitaja Erik Ewalds taisi luoda omat "temperamenttityyppinsä" joita esitteli peräti "Raamatun valossa".

Perusajatus kai on ollut pitkin matkaa, Ewaldsista Keltikangas-Järviseen,  niin nerokas, kuin että ihmiset nyt vain ovat erilaisia.  
......................................

Jos nämä kaksi herrasmiestä vaikuttavat kovin erilaisilta sen osalta, kuinka vilkkaita ja spontaaneja/harkitsevia ja kuuntelemaan kykeneviä  esiintyjiä ovat, voitaneen miettiä kummasta ominaisuudesta on enemmän hyötyä sellaisen viran hoidossa jossa täytyisi saada suunsa harkitusti auki , mutta mahtaako se todella yksin riittää.

Lapsenomaisuudestakin voidaan olla montaa mieltä. Tuo virka edellyttää kai kypsyneisyyttä ja mielellään aikuisuutta? Jos sitä nyt ehkä ei Ruokasesta löydy niin, että sitä voi varsinaisesti sanoa hänen vahvuudekseen, niin eihän se vielä ole tae siitä että sitä  Mäkiselläkään on.

Minusta on muuten yksi lysti, onko piispa nyt eronnut ja uusissa nainmisissa, onhän Riekkinenkin, mutta kun niitä eroja alkaa olla yli kahden ja mies vielä ihan viriilissä iässä, alan kyllä miettiä, onko se muussakaan sitten järin vakaa ja harkitsevainen, kun ei kerrasta opi katsomaan kenet nai. Katsottaisko nyt ensin kestääkö kolmaskaan kierros?  Meneekö välillä niin lujaa että siinä innossa lelut jo lentelee tarpeettomallakin spontaniteetilla? Mikäs siinä jälleen muuten, mutta jos sais vähän lepoa ja rauhaa kirkon johtoon, ei olis kai ihan paha.

[Leena]

Katsottaisko nyt ensin kestääkö kolmaskaan kierros?  Meneekö välillä niin lujaa että siinä innossa lelut jo lentelee tarpeettomallakin spontaniteetilla? Mikäs siinä jälleen muuten, mutta jos sais vähän lepoa ja rauhaa kirkon johtoon, ei olis kai ihan paha.

Jos nimittäin olisi niin hullusti että sama tempoilu ulottuisi muuhunkin ratkaisuntekotapaan ja toleranssiin  Elämässä kun on kaikenlaista sietämätöntä.  Mitäs jos arkkipiispa vaikka hikeentyy kirkkoon ja haluaa siitä eroon, onhan hän vaimoistaankin päässyt? 

Jos tämä rikkoo netikettiä, niin ota Seppos pois...

[Pena]

Minä olen pitänyt temperamenttia vanhana 'ruumiin nesteisiin' liittyvänä käsitteenä. Sen mukaan me jakaudumme sangviinisiin (veri), flegmaattisiin (lima), koleerisiin (keltainen sappi) ja melankolisiin (musta sappi). Luonteet voisi vaikka nimittää reippaaksi, veltoksi, äreäksi ja apeaksi.

[Salis]

Minä olen pitänyt temperamenttia vanhana 'ruumiin nesteisiin' liittyvänä käsitteenä. Sen mukaan me jakaudumme sangviinisiin (veri), flegmaattisiin (lima), koleerisiin (keltainen sappi) ja melankolisiin (musta sappi). Luonteet voisi vaikka nimittää reippaaksi, veltoksi, äreäksi ja apeaksi.

Mielestäni Myer-Briggsin tyyppi-indikaattorit on parempia kuten introvertti, ekstrovertti, intuitiivinen, tosiasioihin nojautuva, ajatteleva, tunteva, harkitseva ja spontaani.

[Leena]

Minä olen pitänyt temperamenttia vanhana 'ruumiin nesteisiin' liittyvänä käsitteenä. Sen mukaan me jakaudumme sangviinisiin (veri), flegmaattisiin (lima), koleerisiin (keltainen sappi) ja melankolisiin (musta sappi). Luonteet voisi vaikka nimittää reippaaksi, veltoksi, äreäksi ja apeaksi.

Se on oletettavasti vanhin tapa. Tässäkin "temperamentti" merkitsee melko kokonaisvaltaista luonnekuvausta. Ewaldskin kuvasi niitä ihmisluonteitaan Raamatun valossa joskus 60-luvulla tähän nojautuen.

[Leena]

Mielestäni Myer-Briggsin tyyppi-indikaattorit on parempia kuten introvertti, ekstrovertti, intuitiivinen, tosiasioihin nojautuva, ajatteleva, tunteva, harkitseva ja spontaani.

Keltikangas-Järvisellä oli muistaakseni viisi tyyppi-indikaattoria, osa näistä samoja.

Välillä "temperamentilla" tarkoitettiin psykologisessa kirjallisuudessa vain jonkinlaista sisäänrakennettua tempomerkintää. Ajattelutavaltaan ja valinnoiltaan ja ratkaisulitaan nopea ja ns "vilkas" siis saattoi olla sisäänpäinkääntynyt ja ujo yhtä lailla kuin hidas ja "levollinen". No, maallikkokäytössähän "vilkas" nyt yleensä on useimpien mielestä juuri semmoinen ulospäinkääntynyt, sosiaalinen, puhelias,   aktiivinen, eli konstikastahan tämä on niin tai näin.  

- Tästä syntyi kerran ihan hullunkurinen rähäkkä, minua oli pyydetty kuvailemaan postuumisti erään henkilön persoonallisutta, ja aloitin selvittämällä alkuun, että lukemastani päätellen temperamentti oli pikemmin vilkas kuin levollinen. Olin kyllä selittänyt eron, mutta varmaan huonosti, koska sain kipakkaa palautepostia: Kyseinen henkilö ei ollut mikään boheemi riehuja vaan hyvinkin harkintakykyinen ja vielä lisäksi hyvä kuntelija!  Siinäpä se. Kun hän oli ollut nopea ajattelija, nopea toimija, päättänyt ja ratkaissut asioita hurjan nopeasti, niin eihän se sitä vienyt pois, että ne ratkaisut olivat harkittuja! Hän harkitsi nopeasti ja päätti nopeasti...käveli nopeasti, mieluiten juoksi...

En ollut ihastunut siihen, että nämä temperamentit taas viriteltiin tässä muodossa käyttöön, kun nyt näitä välityyppejä ja sekatyyppejä pitää sitten ihmetellä.