Pitäisi varmaan kaivaa, miten karismaattisuus näkyi vanhoissa liikkeissä. Tuskin kuitenkaan täydellisen pyhyyden ja synnittömyyden tavoitteluna.
Teme, yksi hyvä lähde varhaisen herännäisyyden karismaattisista kokemuksista on herätysliikehistorian klassikko, Martti Ruuthin kirja
Abraham Achrenius. Ajan merkki ajoiltaan. Se on alkujaan julkaistu kahtena osana ja myöhemmin molemmat osat yhtenä niteenä. Hurmoskokemusten kannalta keskeisempi lienee ensimmäinen osa. Kirjaa on saatavana joistakin yleisistä kirjastoista, ei kuitenkaan pääkaupunkiseudun kirjastoista. Kaukolainaksi järjestyy kyllä, ja divareistakin löytyy varsin helposti.
Kirjassa siteerataan mm. Achreniuksen omia kuvauksia, kuten erästä saarnaa Ähtävällä:
--- tuli Herran voima ihmeellisesti ylitseni, ikäänkuin ylhäältäpäin alas, ja tarttui minua leukoihin, ett'en enää itse, vaan Herra ihmeellisen kaikkivaltansa voimalla liikutti niitä niin väkevästi lausuessani aivan tunnettavasti ja niin nopeaan, ett'en kuten minusta tuntui ennättänyt saada lausutuksi sanoja kokonaisinaan, jotka Herran armovaikutuksesta minulle annettiin---.
Kyse ei ole Achreniuksesta pelkästään, sillä paikkakunnalla oli toiminnassa apostolinen separatistinen liike, joka oli kirkonmiehen kannalta tietysti ongelmallinen. Achreniuksen hurmosten aikana seurakunnassa virisi herätysliikehdintää, jonka johtoon A. asettui. Liikkeen kokouksissa "liikutuksilla" oli keskeinen sija. Tuomiokapitulin ja hovioikeuden kuulustelujen jälkeen A. matkusti Tukholmaan ja sai siellä Kunink. Majesteetilta luvan palata pappisvirkaan. Samalla hänen avioliittonsakin vahvistettiin - herätyksen melskeissä avioliiton laillisen solmimisen merkitys oli Achreniukselta unohtunut.
Kiinnostavaa Achreniuksen tapauksessa on mm. se, että myöhemmin kirkkoherrana toimiessaan hän piti edelleen arvossa varhaista herätyskuohuntavaihettaan, vaikka hän toisaalta näki separatistisen liikkeen puutteet ja vaarat. Nousiaisten kirkkoherranakin hän oli herätysliikehdintöjen johdossa.
Mt
