Vai noinko?
Minusta olisi parasta kun yleensäkin alkaa uutta esimerkiksi muuttaa maata tai paikkakuntaa,
niin tehdä ensin itsellensä selvää mielessä muutamista asioista.
Mitään syytä masentua ei ole, vaikka uusipaikkakunta on edesä ja uusia ihmisiä ja tapoja.
Ei ole koskaan hyvä alkaa itsesyytöksiin.
Pitää pitää avoin mieli ja sallia itsensä tehdä virheitä.
Aluksi muut ei oikein hyväksy ja tuntee olevansa erilainen erilaisten seassa, mutta kyllä sitä kun sitkeästi on ystävällinen sopeutuu kaikkeen uuteen.
Kun lähtee Vapaakirkosta se voinee tuntua samalla tavalla hypyltä johonkin vähän tyhjän päälle.
Silloin on parempi taistella itsesyytöksiä vastaan ja hakea uusia paikkoja avoiminmielin ja olla avoin kaikelle.
Vaikka saisi negatiivista kohtelua, niin ystävällisyys ajan myötä voittaa.
Tietysti on persoonasta kiinni miten selviää uusista asioista, mutta yleensä positiivisuus vetää ihmisiä puoleensa ja siksi on hyvä olla peruspositiivinen vaikka eksyisi oudompaankin porukkaan.
Jos minulla olisi enempi tarve löytää joku uusi yhteisö, niin menisin Aholansaareen ja muihin sellaisiin kristillisiin yhteisöihin. Olisin sydän ja mieli avoinna ja kattelisin,.
Kiertäisin kaikki mahdolliset hengelliset kesätapahtumat ja jopa nostattaisin riitoja siellä täällä. Sitä en suosittele siis riitoja, muuta kuin tälläiselle kuin minunlaiselleni, joka on kait aika voimakaspersoona kaikesta huolimatta.
Ja mua on ihmiset alkaneet kutsua vanhoilla päivillä viisaaksi ja se punastuttaa mua ihan hitosti, kun tiedän että ihan isosti vajavainen olen.
Äh poikkee taas aiheesta.
Siis: Pimennyslasit pois päästä ja sekoilemaan..Siinä neuvvoni.
Mutta kokonaan selän kääntäminen kaikelle entiselle taitaisi olla liian vaikeaa.?
