Universalismi - lippu helvettiin?

[harhailija]

Joskus tuli kuultua sellainen näkemys, että universalismiin eli kaikkien pelastumiseen uskominen olisi paitsi väärin, myös johtaisi sinne itse helvettiin myös tämän uskojansa. En tiedä, mihin tämä perustuu, kaiketi siihen että Jeesuksen "armomurha" olisi täten jollain tapaa turha (miten?), tai jotakin.

Itselläni on sellainen ongelma, etten usko kenenkään grillautuvan ikuisesti. Tähän on monia syitä, joita en ala puida, koska tästä varmastikin on monasti ennenkin keskusteltu. Mutta mitä mieltä olette itse siitä, kuinka paljon Raamattua saa tulkita enemmistön tulkinnan vastaisesti (en sano väärin), ennen kuin siitä tulee vaarallista?

[Pena]

En kai kuulu 'enemmistöön', kun en osaa sanoa. 'Enemmistö' kai on se, jolle 'vaara' sen omasta mielestä koituu. Sille kai mainittu J. Nasaretilainenkin oli niin suuri uhka, että piti ottaa hengiltä.

[Atanasia]

Joskus tuli kuultua sellainen näkemys, että universalismiin eli kaikkien pelastumiseen uskominen olisi paitsi väärin, myös johtaisi sinne itse helvettiin myös tämän uskojansa.

No voe hitsi, se on kai sitten menoa!

[juhani]

Luther oli rakkauden näkökulmasta nk. "universalisti"... kaikki ihmiset on pelastettava... Jumalakin on sitä mieltä... mutta uskon osalta me ihmiset olemme tenkkapoo... yksin Jumala tietää mihinkä me menemme... Lutherkaan ei tietänyt tätä

[santtu-62]

... Lutherkaan ei tietänyt tätä.

Hö.. eikö Lutherius tiennyt… nyt juhani.
No oli miten oli onneksi Hän tietää ainakin.

[juhani]

hei Benkku... Lutherhan laittoi uskon ja rakkauden opin protestanttisiin kirkkoihin... en minä tiedä yhtään mitään ylitse Lutteeruksen...

[harhailija]

Täytyy vielä oikein tarkentaa, etten suinkaan "usko" kaikkien pelastumiseen siltappaa, että "haa minäpäs tiedänkin paremmin". Ennemminkin toivon näkeväni siinä kivassa elämänjälkeisessä paikassa kaikki tietämäni ihmiset, hyvät ja varsinkin pahat, kuten minut itseni. Mitään hajuahan minulla ei ole, eikä paljoa todistusaineistoakaan kyytipojaksi - tosin lohduttaudun ajatuksella, etten ole ainoa.

Sen tiedän, että aikoinaan, kristinuskon ekoina vuosisatoina, varsin moni - ellei jopa enemmistö - piti universaalia pelastumista kannatettavana ajatuksena, ja sitä helvettiä korkeintaan huhupuheena. Origeneen kaikki tuntee, ja tietää varmaan senkin, että kun hänelle syytteitä nakeltiin, ei universalismi ollut päällimmäisenä pilkan kohteena - jos minään.

No se historiasta. Ja tulevaisuudestakin. Tärkeintä kai olisi olla ihmisiksi tässä ja nytten, eikä miettiä tulevia ja muita joutavia. Kumman hassusti vain on pinnalla ajatus, että Raamattua pitää tulkita mahd. palj. raadollisesti, niin ettei mitään saa tehdä, mitenkään olla ja kaikki me ollaan lirissä. Sitten on hyvä mieli, jos voi samalla ajatella, että joo, kaikki me ollaan lirissä, paitsi mää häh häh hää...

[kalevix]

se joka uskoo jumalaan (isä,poika ja pyhähenki) ja on kastettu pääsee taivaaseen

[harhailija]

Kaste onkin noista helpompi todentaa. Kaikkihan tietävät olevansa kastettuja, ainakin jos tukka on märkä. Usko sen sijaan...

[karjalaisenkyösti]

Kaste onkin noista helpompi todentaa. Kaikkihan tietävät olevansa kastettuja, ainakin jos tukka on märkä. Usko sen sijaan...

Tarkkaan ottaen ei se kastekaan ole kovin helppo todentaa.
Kastetavoistakin on kovin erilaisia tulkintoja.
On minutkin tietyn tulkinnan mukaan kastettu - ja luterilainenkin tulkinta hyväksyy saamani kasteen.
Tise en kuitenkaan oikeasti ole varma, että uskonko oikein ja onko minut kastettu oikein.

Eli olenkohan ainut ihminen maailmassa, joka en tiedä, että onko minut kastettu ja että uskonko?
Toki toivoisin, että uskoisin ja että olisin kastettu.

Ehkäpä varmuutta tuossa kasteasiassa lisäisi se, että käy kaikilla mahdollisill akasteilla, joita yleensäkin on olemassa.
Tällöin todennäköisyys kasvaa sille, että tulee siinä ohessa kastettuakin oikein.

[harhailija]

Onhan niitä; aamukaste ja kylmää vettä niskaan. Taikka lämmin suihku, miksei viileäkin esim. saunan päälle. Voikaste on lempparini.

Itselleni tuotti joskus tuo kaste-asia kovaakin päänvaivaa. Miten tuollainen symbolinen ele mukamas mitään merkitsisi? Toisaalta koko Kristus on symbolista elettä täynnä, syntymällään, elämällään ja kuolemallaan. Olen hukassa, mutta hyvässä seurassa.

[Pena]

Iankaikkisuuteen suhtaudun toivon varassa. Uskoni riittää tämänpuoliseen, sen verran kuin yleensä jotain uskallan. Olisipa rakkauttakin!

[Jampe]

Mutta mitä mieltä olette itse siitä, kuinka paljon Raamattua saa tulkita enemmistön tulkinnan vastaisesti (en sano väärin), ennen kuin siitä tulee vaarallista?

Enpä lähde spekuloimaan sillä kuka ja millä keinoin pääsee taivaaseen, mutta yritän koota pari ajatusta esittämääsi kysymykseen pohjautuen.  Jos nyt siis oletetaan, että Jumala on oikeasti olemassa, niin silloin ei liene "enemmistön mielipide" se, joka asian ratkaisee vaan kaiketi se, mitä Jumala itse sanoo ja tahtoo. Jos taas Jumalaa ei ole olemassa, koko kysymyksen asettelu turhentuu, koska mitä väliä sillä sitten on?

Ollaksemme kristittyjä, uskomme Jumalan olemassaoloon, jolloin meidän pääongelmamme on, että miten saisimme tietää, mitä mieltä Jumala asiasta on?  Eli siis siitä, "miten paljon voi voi tulkita raamattua...jne."
Tämä johtaa väistämättä kysymykseen, että mikä asema sillä raamatulla meidän uskossamme on?  Luterilaisella kirkollamme on tunnustus joka on kirjattuna kaikkien luettavissa.  Sen mukaan raamattu on Jumalan sanaa ja ainoa uskon sekä opin luotettava lähde. Tätä mieltä oli myös Luther. Jo Lutheeruksen aikoihin oli raamatusta esitetty tulkinnat kristillistä uskoa varten. Tältä kannalta on "vaarallista" kaikki poikkeaminen, jos kirkon tunnustuksen kannalta asiaa katsotaan.

Mikä sitten on "vaara" jota täytyy pelätä, siihen on varmaan monta vaihtoehtoa. Ehkä juuri kirkkomme kannalta on "vaarallista" jo sekin että opista poiketessaan voi joutua harhaoppien pauloihin, josta koituu uskolle monenlaista haittaa ja vaikeutta, jos olen oikein ymmärtänyt. Joillekin "vaara" voi tarkoittaa kysymystä siitä menettääkö koko pelastuksen osallisuutensa? Ja lähes mitä tahansa tältä väliltä...


Itse tiedostan uskovani melko lailla kirkkomme tunnustuksen mukaan enkä koe että minulla olisi tarvetta ruveta keksimään pyörää uudelleen kun sen työn on joku jo tehnyt. Silti en suhtaudu kovin vauhkosti siihen, että ihminen kyselee ja kyseenalaistaa;- se kuuluu ihmisluontoon ja mielestäni sitä ei saa tukahduttaa. Mielestäni pitää myös olla oikeus olla eri mieltä. Joitain kohtia on raamatussa minullakin joita minun on todella vaikea uskoa, mutta en minä kyllä lähde torille niitäkään julistamaan. MOnta asiaahan on, mitä emme vain syystä tai toisesta ymmärrä.

Viimeinen mitä lähtisin tekemään, olisi sanoa jollekin että tuon tai tuon takia voit menettää taivasosuutesi. Se ei ole meidän tehtävämme ja sellaisesta keskusteleminen on turhaa tuulenpieksäntää joka ei johda mihinkään. Jumalalla lienee omat tilikirjansa jotka avattaneen sitten kun aika koittaa.