Raamatun huumoria

[karjalaisenkyösti]

Jokaisella meillä on omanlaisensa huumorintaju.
Joku asia on jollekin mitä parasta huumoria, toinen taasen saattaa samasta asiasta tympääntyä kovinkin.
Koska ei ole vain uhtä tapaa ymmärtää sana "huumori", voisi tästä päätellä, että mitä suurempi porukka, sitä enemmä Raamatustakin löytyy huumoria.
Mikä sinua huvittaa Raamatussa / tuntuu humoristiselta?

Minua tietyllä tapaa huvittaa se tapaus, jossa Jeesus oli suuren ihmisjoukon kanssa autiolla paikalla ja ihmisille tuli nälkä.
Raamatussa sanotaan, että
Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että "antakaa te heille syödä".
Opetuslapsilla ei ollut kovin hirveästi rahaa ja ruoan ostopaikkojakaan ei ehkä ollut kovin lähellä.
Opetuslapset tiesivät Jeesuksen totiseksi mieheksi, joka ei turhia puhele.
Tulkitsen Raamatusta, että opetuslapset hölmistyivät suuresti ja ehkä vähän lievästi pelästyivätkin tuollaista tehtävänantoa.
Raamattu sanoo vielä, että heittäessään opetuslapsilleen tuon käskyn, "Jeesus kyllä itse tiesi, mitä aikoi tehdä".
Häntä varmaan on huvittanut itseäänkin koko tilanne. Tuo maininta, että "Jeesus tiesi, mitä aikoo tehdä" on jotenkin minusta kovin huvittava asia tuossa koko kokonaisuudessa.

[PekkaV]

Tuollainen tilanne tuo Jeesuksen lähemmäksi ihmistä, meitä, yhdeksi meistä melkein.

[Pena]

Mahtoivatko opetuslapset pitää Jeesusta kovin totisena miehenä, vaikka hän totisinta totta usein puhuikin? Onhan Raamattuun talletettu hänen leukailujaankin, malka omassa silmässä ja kameli neulansilmässä tunnetuimpina..

[Riitta-mummi]

Minulle Joonan tyytymättömyys Jumalan toimintaan Ninivessä on kaikessa inhimillisyydessään hymyilyttävä. Siihen Joona jää istumaan risiinipuun alle nureksuen kun sekään ei elänyt kuin päivän hänen ilonaan.

[Progressor]

Sananlaskuissahan on paljon hyviä juttuja. Vähän sellaista kieroa huumoria.

"Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas, mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy. Silmäsi näkevät outoja, puheesi ovat hullun houreita. Olet kuin aalloilla keskellä merta, kuin maston nenässä mainingeilla. 'Minut piestiin, mutta en tuntenut mitään, minut hakattiin, mutta en tiennyt mitään. Milloin pääni selviää? Pitäisi päästä hakemaan lisää.'"

"Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni: kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo."

"Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä."

"Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa."

[Pena]

Tuo viimeinenhän oli kuin viisto sanonta: Veit jalat suustani!

[juhani]

Jumala loi huumorintajun, sanoi muuan Luther...

[Jampe]

Minusta oli aika huvittava juttu raamatussa, kun Jeesuksen seurassa olleet olleet opetuslapset pyysivät: "Herra rukoilemmeko, että tulkoon heidän päälleen  salama taivaasta ja kuluttakoon heidät?"
Pojat saivat sitten nimekseen "Boanerges" (Ukkosenjylinän pojat)

[Sarai]

Mun suosikkini sananlaskuissa menee jotenkin näin: Tyhmä poika on isänsä kiusa ja nalkuttava vaimo kuin vuotava katto.

[seppos]

Sanalaskuista löytyy mitä vaan. Oli ensimmäinen televison vaalikeskutelu suorana lähetyksenä joskus 1960 ja siihen aikaan demarit olivat jakautuneet kahtia. Vähemmistön edustaja kysyi enemmistöä edustaneeltä Rafael Paasiolta (Pertin isä) " Miksi ette ole ottaneet meihin yhteyttä, että voitaisiin soipia riidat". Rafun vastaus oli valmiiksi mietittynä "Vastauksen löydät raamatusta sanalaskujen kirjasta (en muista tarkaa paikkaa ulkoa)" No eihän kysyjällä ollut Bibliaa mukana, mutta joka kodissa oli ja teksti kuului "Älä vastaa hullulle hänen hulluutensa mukaan ettet tulisi kaltaiseksi"

Valitettavasti tässä koneessa ei ole oikolukua, joten pyydän anteeksi kirotusvihreitä

[karjalaisenkyösti]

SeppoS viittaa Sananlaskujen lukuun 26, jakeisiin 4 ja 5.:

Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

Usein olen kyseistä kohtaa ihmetellyt: ensin siis sanotaa, että "älä vastaa" ja sitten heti seuraavassa jakeessa tuleekin aivan päinvastainen ohje.
Pitääkö sitä sitten tuon ohjeen mukaan kumminkin vastata, vaiko olla ehdottomasti vastaamatta?
Ollako vaiko eikö olla?
Teki kumman tahansa, niin ainako meni oikein sekä väärin?

Ehkäpä tämän näennäisen ristiriidan tulkitseminen voisi mennä kutakuinkin näin.
Ajatellaan, että minä olen tuo Raamatun kuvaama hullu, eli olen siis saanut erikoismaininnan Raamatussa.
Kun sitten kirjoitan jotain tälle foorumille, niin joissain hullutteluissa eivät ihmiset lähde mukaani vastaamalla teksteihini, koska näin tekemällä heistäkin tulisi hulluja.
Sitten joissain toisentyyppisisä tilanteissa jotkut ihmiset ovatkin kommentoineet ja vastanneet hullutuksiini juuri siitä syystä, etten pitäisi itseäni viisaana.
Minusta tällainen selitysmalli olisi varsin körttiläinen tapa selittää tuo ristiriita pois: välillähän täällä vallitsee syvä hiljaisuus joidenkin asioiden suhteen ja sitten välillä joku taasen opettaa, ohjaa ja ojentaa väärintekijää.
Ja näinhän se pitääkin olla.

[vaivainen mato]

Vanhan Testamentin Joppi oli huumormiehiä, kun hän rukoili: "Minä kiitän sinua Jumala,kun olet varjellut vihamieheni liialta älyltä, niin etteivät he pääse viettämään suuria voitonjuhlia" (näin tämä oli ulkomuistista kisjoitettu.)

[Pena]

Karjalaisenkyösti, ainakin tuo kuulostaa savolaiselta tavalta: Suattaahan sille hullun hutjakkeelle vastatakkii, vuan suattaapa olla vastaamattakii.

[karjalaisenkyösti]

Karjalaisenkyösti, ainakin tuo kuulostaa savolaiselta tavalta: Suattaahan sille hullun hutjakkeelle vastatakkii, vuan suattaapa olla vastaamattakii.

Nojoo, miksei, sitä voisi näinkin ajatella.

[myyrä]

Sanalaskuista löytyy mitä vaan.  "Älä vastaa hullulle hänen hulluutensa mukaan ettet tulisi kaltaiseksi"

Raamatusta löytyy mitä vaan. Toisessa kohtaa ihmistä nimitellään hulluksi ja toisessa sanotaan hulluksi nimittelemisestä että nimittelijä on ansainnut helvetin tulen.

No, ihmisten kirjoittama kirjahan se on. Ei tule hirveästi luettua.