Aamusuihkussa tänään pohdiskelin erästä lentävää lausetta kahdelta eri kantilta.
"Uskontoa ja politiikkaa ei pidä sekoittaa keskenään"
1) (uskonto ---> politiikka)
Tämän lauseen sanoja yleensä yrittää antaa ymmärtää, että uskontoa ei saa tuoda politiikkaan.
Tämän uskonnon ja politiikan sekoittamisen mahdottomuuden olenkin jo täällä aiemmin seikkaperäisesti kumonnut.
Tyydyn vain toteamaan, että ihmisen on mahdotonta olla tuomatta omaa arvomaailmaansa ja uskoaan politiikkaan - kukaan ei siihen pysty.
Eikä oikeastaan pidäkään pytyä.
2) (politiikka --->uskonto)
En muista, että kovinkaan tavallisesti pohditaan sitä, että pitäisikö politiikkaa tuoda uskontoon.
Suihkussa ollessa tuli mieleen eräs tapaus lähihistoriasta.
Venäjän ortodoksikirkon johdon ja erään toisen maan ortodoksikirkon (joka on Konstantinopolin alainen) kanssa tuli jotain riitaa, joka ilmeisesti oli ei-uskonnollinen riita.
Tästä seurasi, että ehtoollisyhteys katkaistiin näiden kahden ortodoksiryhmittymän välillä. (Suunnilleen näin se meni).
Ehtoollisyhteyden katkaiseminen ei-uskonnollisin perustein on mielestäni hölmöä, eli sitä kutsun toiminnaksi, jossa politiikkaa tuodaan uskontoon.
Väitän siin, että politiikkaa ei pitäisi tuoda uskontoon. Mielelläni kuulisin joitain vastaväitteitä perusteluineen.
En nimittäin halua tuhlata suihkuvettä kohtuuttomasti, joten tuo uskonto/politiikkapohdiskeluni ei ajallisesti ollut niin pitkä, että sen aikana olisi asiaa pystynyt kattavasti ratkaisemaan.
