Kijoitin joskus lukiossa ehdot ruotsin kielestä.
Annoin muutenkin toisinaan ymmärtää, että "ja minähän en suostu ruotsia puhumaan", antaen samalla ymmärtää, että vähän halveksin tuota kieltä.
Myöhemmin sitten tajusin, että syy ei ollutkaan tuon kielen, vaan syy oli se, että minä en osannut kunnolla tuota kieltä puhua.
Edelleenkään en ole kovin hyvä ruotsinpuhuja, vaikka jo olen alkanut ymmärtää tuon kielen arvon ja merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Vanhemmilla päivilläni olen toisinaan osallistunut keskusteluihin "pakkoruotsista". Se on eräs monenmonituisista lempiaiheistani.
"Pakkoruotsia" vastustetaan, mutta "pakkomatematiikka", "pakkohistoriaa" yms. "pakko" -aineita ei juuri kukaan vastusta.
Ahvenanmaata lukuunottamatta koko muu Suomi on virallisesti kaksikielinen, joten on luonnollista, että muussa Suomessa jokaiselle opetetaan suomea asekä ruotsia.