Väitän, että ainakin Jumalan nimen väärin käyttäminen on syntiä. Jos minulla on hätä ja sanon: "Jumala auta!" Se ei ole syntiä. Jos lyön vasaralla peukalooni ja sanon: "Jumalauta!" Se on syntiä. Se on nimenomaan Jumalan nimen turhaan lausumista, siitä ei pitäisi olla kenelläkään epäilystäkään.
Kyllä kiroilemista voi oppia ja voi siitä oppia poiskin. Huomaahan sen siitäkin, kun toisilla on joka toinen sana kirosana. Perkele ja saatana ovat tietääkseni sielunvihollisesta käytettyjä nimiä. Korjatkoon joku jos olen väärässä.
Kuten mainitsin, vihaa voi purkaa myös huutamalla ja tasajalkaa hyppimällä, polkemalla jalkaa j.n.e. Siitä olen Jampen kanssa samaa mieltä, että viha täytyy purkaa pois myrkyttämästä mieltä. Teeskentelyä minustakin on semmoinen, että yrittää olla ulospäin ihan viilipyttymäisen rauhallinen, kun joku asia ottaa tosissaan päästä.
Muuan pilapiirtäjä piirsi äitienpäivän aikaan vitsin, jossa isä oli keittiössä kokkaamassa äitienpäivänä. Uunista nousi savu ja kaikki näytti menevän pieleen. Siinä isältä pääsi
Siihen oli sitten piirretty itse Piru, joka tuli kysymään: "Kutsuit minua, mitä asiaa sinulla oli?"
