Mitä luet parhaillaan/ viimeksi!? [vol. 5]

[Antti Juhani]

Kirjat viikon ajalta:
Kari Kuula; Hyvä, paha synti
Aku Räty; Kädenlyönti
Ilkka Järvimäki; 42195 Maraton elämäntapana
Milja Issakainen; ihmisen ikävä
Urpo Karjalainen; Mitä meiltä puuttuu? Paavo Ruotsalaisen paradoksi
Suomen kartta, uusiopainos v.1920
 -tähän tarvitsisin jonkun vanhemman tukea, saisi olla vaikka Säyneisessä syntynyt, Kaavikin käy

[Riitta-mummi]

Voi veikkoseni, onpa siulla mahtava lukuvauhti ja hyvät silmät! Kun minä 15 vuotta sitten olin kipsi jalassa, luin parhaimpana viikkona 3 Kaari Utriota a`1000 sivua.

Ei sitä nais-immeinen kesä-aikaan kerkiä nenä kirjassa olla, ja silmälasitkin pitäisi vaihtaa, nämä on tehty väärin alun alkujaan. Netissä nämä pelaa, mutta makuulla lukiessa , mikä on minun tapani uppoutua kirjaan, ei tahdo oikea luku-alue löytyä.

Kilpailumielessä kävin tänään kirjastossa. Kuukauden satsiksi otin:

Eric-Emmanuel Schmitt: Oscar ja Roosamamma. Se on 10-vuotiaan pojan kirjeitä Jumalalle sairaalasta.
Gaile Parkin:Kigalin kakkukauppa. Lienee Alexander McCall Smith`n Mama Ramotswen tyylinen hauska kirja.
Amin Maalouf: Samarkand. Kertoo Persiasta 1000-luvulta. Omar Khajamin rakkaudesta rauhaan, kauneuteen ja aistinautintoihin. Joku perustaa fanaatikkojen lahkon ja kouluttavaa tappajia.
Onerva Vartiainen: Valo pimeässä on hyvä. Muistelmia sota-ajan lapsuudesta.
O.V. on pitkönlinja vihreä kaupunginvaltuutettu. Oltiin samoissa lautakunnissa, siksikin
tämä kiinnosti.

kalajutut otetaan esiin taas myöhemmin. Eikö?           

[Riitta-mummi]

Luin Schmittin kirjan Oscar ja Roosamamma.
Niin vaikealta kuin aihe takakannesta katsottuna olikin, pieni kirja (n. 100 sivua ) piti
hellässä otteessaan kuin niskalenkki. Vapaapainia käytettiin kuriositeettina . Roosamamma kertoi hassuista painiotteluistaan kasvattaessaan pientä kuolevaa poikaa kohtaamaan Jumalaa.
Jotain samaa viisautta, lempeyttä ja aforisminomaisuutta tässä oli. Suosittelen kaikille jotka askartelevat kuolema-kysymyksen kanssa. Myös nuorille, terveille tai sairaille.

[Riitta-mummi]

Viimeisen lauseen vertaus on Pikku Prinssiin. (en osannut muokata )

[PekkaV]

Kapuzinski: Eedenpuu
Matkakertomus keskisestä Afrikasta, uunihelteen, kuivuuden, pölyn, lian ja köyhyyden maanosasta. Luonnonkauneus on vain kulissia. Ihmisen kärsimys on totta.

[Riitta-mummi]

Sain Onerva Vartiaisen muistelmat sota-ajalta luetuksi. Oli hauska havaita, että täysin samanlaiset oli leikit ja muukin aineellinen vielä 10 vuotta myöhemmin. Ruoka, vaatteet,
koulunkäynti ja ohjelman-suoritukset niin koulussa kuin iltamissa. Lapset touhusivat vanhempiensa apuna kaikissa askareissa. Siivosivat, syöttivät possua ja lammasta, hakivat maitoa meijeristä, hoitivat kasvimaata niin kotona kuin koulussa.
Tyyli muuttui joskus 1960-luvulla. Omat lapsemme eivät näitä enää puuhanneet, mitä joskus mummolassa lanttua harvensivat. Ja se oli tylsää.

Sitten olen lukenut lähes kokonaan Seinäjoelta Aholansaaren pöydästä hankkimani
Väinö Malmivaaran puheista ja muistelmista kootun kirjan Armoistuimen eteen.
Kirjan on Kuopion Sisätautusairaalalle lahjoittanut omistuskirjoituksin Aku Räty. Kirja on poiston kautta kulkeutunut Aholansaarisäätiölle.
Taas sain monella tapaa arvokkaan teoksen 1:llä eurolla.

Erityisen mielenkiintoisia ovat Malmivaaran muistot tunnetuista herännäis-vaikuttajista ja - suvuista. Tuttuja nimiä oli minullekin joitakin. Kiuruveden Röngät, Lapuan Malkamäki, ja Ranta. Sievistä mainittiin eräs Viskaalin vanha isäntä. Monia, monia muitakin hän muistelee, erityisesti esi-isiään ja muita kirkonmiehiä.

Alun Herättäjäjuhlasaarnat ovat saarnoja, eivät puheita. Ne kattavat Oulusta 1928 Seinäjoelle 1954. Kieli on sen ajan saarnakieltä, mutta eihän pelastuksen asia ole muuksi muuttunut.

[Pirska]

Sain Onerva Vartiaisen muistelmat sota-ajalta luetuksi. Oli hauska havaita, että täysin samanlaiset oli leikit ja muukin aineellinen vielä 10 vuotta myöhemmin. Ruoka, vaatteet,
koulunkäynti ja ohjelman-suoritukset niin koulussa kuin iltamissa. Lapset touhusivat vanhempiensa apuna kaikissa askareissa. Siivosivat, syöttivät possua ja lammasta, hakivat maitoa meijeristä, hoitivat kasvimaata niin kotona kuin koulussa.
Tyyli muuttui joskus 1960-luvulla. Omat lapsemme eivät näitä enää puuhanneet, mitä joskus mummolassa lanttua harvensivat. Ja se oli tylsää.

Sitten olen lukenut lähes kokonaan Seinäjoelta Aholansaaren pöydästä hankkimani
Väinö Malmivaaran puheista ja muistelmista kootun kirjan Armoistuimen eteen.
Kirjan on Kuopion Sisätautusairaalalle lahjoittanut omistuskirjoituksin Aku Räty. Kirja on poiston kautta kulkeutunut Aholansaarisäätiölle.
Taas sain monella tapaa arvokkaan teoksen 1:llä eurolla.

Erityisen mielenkiintoisia ovat Malmivaaran muistot tunnetuista herännäis-vaikuttajista ja - suvuista. Tuttuja nimiä oli minullekin joitakin. Kiuruveden Röngät, Lapuan Malkamäki, ja Ranta. Sievistä mainittiin eräs Viskaalin vanha isäntä. Monia, monia muitakin hän muistelee, erityisesti esi-isiään ja muita kirkonmiehiä.

Alun Herättäjäjuhlasaarnat ovat saarnoja, eivät puheita. Ne kattavat Oulusta 1928 Seinäjoelle 1954. Kieli on sen ajan saarnakieltä, mutta eihän pelastuksen asia ole muuksi muuttunut.

Lapsuudessani ihmettelin, miksi vanhempani aina "kuolasivat" niitä Malmivaaroja. Aikuisena lukiessani vanhemmiltani lainaaman Väinö Malmivaaran kirjan Armoistuimen eteen lakkasin ihmettelemästä, miksi he ihannoivat Malmivaaroja. Osaavat olla todella kohtikäyvää puhetta, varsinaista ruisleipää.

[Riitta-mummi]

Ja Väinö Malmivaara on lisäksi virsirunoilija, kuten kaikki "vanhat körtit" tiesivätkin.

[PekkaV]

Apostolien tekoja.
Avasin Raamatun sormivärssytekniikalla. Nyt kävi, että teksti otti mukaansa. Paavalin puolustautuminen juutalaisia ja roomalaisia vallanpitäjiä vastaan oli mielenkiintoista. Sitä ihmettelin, että hän oli ystäville sanonut joutuvansa vangiksi, oli saanut ilmoituksen korkeimmalta mahdolliselta, taivaalliselta taholta, mutta kuitenkin puolustautui. Ap.t. päättyi jännittävästi, kun Paavali oli tuotu Roomaan. Hänen kahden vuoden mittainen keisarin puheille pääsyn odotuksensa alkaa. Hän saa asua vapaasti ja seurustella.

[Atanasia]

Lemillä on kuuluisa antikvariaatti Taikalyhty
http://www.laterna.net/taikalyhty/
jossa kävin vierailemassa ja löysin mm.
Tapani Ruokasen kirjan Ukko-Paavosta.
Sitä olen alkanut lueskella.

[Riitta-mummi]

Atanasia!

Mie ostin saman kirjan Aholansaaresta vajaa 2 vuotta sitten. Siinä on Elina Karjalaisen ex libris.
Nyt Seinäjoelta ostamassani Väinö Malkavaaran puhe- ja muistelmakokoelmassa on Aku Rädyn omistuskirjoitus. Sattuipa somasti!

[Riitta-mummi]

korjaus edelliseen Malkavaara pitää olla Malmivaara. Meidän Keski-Lahden emeritus kirkkoherra on Malkavaara. Pää höyryten luen foorumin kirjoituksia kun on viiden vuorokauden rästit. Kirjoitusvirheitä siinä sitten sivussa taiteilen.

[Atanasia]

Ihme hiippari se Paavo Ruotsalainenkin oli!
Enpä tiennyt.
Minkähän diagnoosin nykypäivän lääketiede hänestä antaisi?

Ärsyttävää kun monilla suutarin lapsilla ei ole kenkiä.
Paavokin kulki maita ja mantuja muitten elämää parantamassa,
mutta oma perhe kärsi hätää ja olis tarvinnut miestä, tukea ja turvaa talossa!

Tulee mieleen mm. Bertrand Russel, joka kirjoitti ja saarnasi hienoja
ajatuksia lastenkasvatuksesta,
mutta omat mukulat oli lastenkodissa  

Tällasia taivaanrannanmaalareita sitä ollaan.

[myyrä]

Kiva ettei Atanasia Kuolematon ole liukastunut kylppärin kivikkoon ja halkaissut päätään.

[juhani]

Puavon juhlakirjaa olen lueskellut tänäkin aamuna... Anastasialle voisin antaa amatöörimäisen ja subjektiivisen diagnoosin Puavosta... syvästi maanis-depressiivisen mielitaudin potilas... vanhemmiten potilaalla oli depressiivisiä kauhutiloja...