Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kirsi - 18.11.09 - klo:15:37
-
Kirjoittelin tuossa kesällä/syksyn korvalla tänne...Silloin pähkäilin Vapaakirkosta eroamista. No, nyt ero on "virallinen", mutta olo on vähän tyhjä. Mitä tästä eteenpäin??+ :icon_confused:
-
Hei! Päivä kerrallaan. Joka aamu on armo uus. :)
-
Laitetaan tähän foorumilaisen, joka pitää vertaistukiryhmää ojheet. Pyysin ne häneltä ja hän lähetti ne sähköpostilla
Tässä näköjään menee työpäivä logien tuijotteluun joten kirjoitan lyhyen "näin minä olen edes jotenkin hengissä" -oppaan. ;)
* Vältä hengellisiä tilaisuuksia, joista et tiedä mitään. Melkein jos kristillisyyttä vielä haluaa harrastaa, ev.lut. jumalanpalvelus on parhaasta päästä, kunhan välttää lestadiolaisten vetämiä jumiksia. Niissä ei pappi saa sooloilla pahemmin.
* Jos et ole ollut koko ikääsi vapiksen piirissä, muistele mistä pidit ennen uskoon tuloa. Palasin takaisin pelaan roolipelejä (hieman hankalaa näin aikuisena löytää aikaa ja hyvää porukkaa, mutta onnistui kuitenkin), kuunteleen metallia - aluksi sitä, mitä kuuntelin nuorena, nyt paljon muutakin uudempaa.
* Yritä löytää sosiaalista toimintaa ja elämää. Perheellisenä se on ollut ihmeen hankalaa ja takkuista. Noh - kuitenkin jotain on sentään onnistunut.
* Syntiä maltilla. ;)
* Etsi vapaasti maailmankatsomusta, joka toimii. Uskonto on sitä varten, että sen pitäisi palvella ihmisen omaa mielenterveyttä. Jokainen elementti, joka uhkaa sitä, on turhaa. Se voi tarkoittaa Raamatun repimistä tai helvetin upottamista meren pohjamutiin tai jotain muuta. Kukin tavallaan. Yhdelläkään ei ole Ainoaa Oikeaa totuutta selviämiseen.
Ja sitten tuonne Huitsinnevadaan jatkaan...
Teme
-
Vai noinko?
Minusta olisi parasta kun yleensäkin alkaa uutta esimerkiksi muuttaa maata tai paikkakuntaa,
niin tehdä ensin itsellensä selvää mielessä muutamista asioista.
Mitään syytä masentua ei ole, vaikka uusipaikkakunta on edesä ja uusia ihmisiä ja tapoja.
Ei ole koskaan hyvä alkaa itsesyytöksiin.
Pitää pitää avoin mieli ja sallia itsensä tehdä virheitä.
Aluksi muut ei oikein hyväksy ja tuntee olevansa erilainen erilaisten seassa, mutta kyllä sitä kun sitkeästi on ystävällinen sopeutuu kaikkeen uuteen.
Kun lähtee Vapaakirkosta se voinee tuntua samalla tavalla hypyltä johonkin vähän tyhjän päälle.
Silloin on parempi taistella itsesyytöksiä vastaan ja hakea uusia paikkoja avoiminmielin ja olla avoin kaikelle.
Vaikka saisi negatiivista kohtelua, niin ystävällisyys ajan myötä voittaa.
Tietysti on persoonasta kiinni miten selviää uusista asioista, mutta yleensä positiivisuus vetää ihmisiä puoleensa ja siksi on hyvä olla peruspositiivinen vaikka eksyisi oudompaankin porukkaan.
Jos minulla olisi enempi tarve löytää joku uusi yhteisö, niin menisin Aholansaareen ja muihin sellaisiin kristillisiin yhteisöihin. Olisin sydän ja mieli avoinna ja kattelisin,.
Kiertäisin kaikki mahdolliset hengelliset kesätapahtumat ja jopa nostattaisin riitoja siellä täällä. Sitä en suosittele siis riitoja, muuta kuin tälläiselle kuin minunlaiselleni, joka on kait aika voimakaspersoona kaikesta huolimatta.
Ja mua on ihmiset alkaneet kutsua vanhoilla päivillä viisaaksi ja se punastuttaa mua ihan hitosti, kun tiedän että ihan isosti vajavainen olen.
Äh poikkee taas aiheesta.
Siis: Pimennyslasit pois päästä ja sekoilemaan..Siinä neuvvoni. :icon_cool: :icon_eek: :icon_exclaim: :icon_rolleyes:
Mutta kokonaan selän kääntäminen kaikelle entiselle taitaisi olla liian vaikeaa.?
-
Meinasin just laittaa tuon tänne. :) Kiitos seppos - en ollut lainkaan varma päivällä, olisinko jaksanut.
Tuo kaikki on siis opittua. Luterilaisessa kirkossa pitää aina muistaa, että se ei toimi samalla tavalla kuin vapaakirkko, sen ihmiset eivät toimi samalla tavalla kuin ahtaassa hengellisessä ympäristössä toimitaan. Meillä vapaakirkollisilla on jossain määrin huonot sosiaaliset taidot sen takia, että vapaakirkollinen ympäristö kannustaa outoon tapaan tutustua. Siellä (hieman kärjistettynä) kun tapaat uuden ihmisen, keskustelu lähtee näin:
* Rauhaa
- Rauhaa, ootko uskossa?
* Joo. Herra on hyvä. Mitä kuuluu?
- Herra on hyvä/koetellut/mitä vaan ja sitten vuodatetaan ja ollaan heti "parhaita ystäväksiä"
Normaali sosiaalisuus on aika paljon hitaampaa ja jos odottaa kirkon toiminnasta tuollaista, menee metsään niin että kolisee. Normaalin sosiaalisuuden oppiminen on iso homma ja sitä tuon Huitsinnevadan porukan kanssa ollaan yritetty opiskella.
Sitten tuon hengellisten tilaisuuksien välttäminen - vapiksesta lähtemisen jälkeen kävin paljon luterilaisissa jutuissa. Körttien seurat (ihanat - voisin harkita jos kaikki kristillinen toiminta ei olisi pakko vältettävää), miesten raamattu-piiri (ihan ok useimmiten), jumis, ... ja muutakin sälää vielä päälle. Joskus tilaisuus vain sysäs psyykkeen siihen maailmaan, jossa oli vapisaikana ollut. Siitä tuli aika ahdistava emotionaalinen helvetti. Sen saatto laukasta sopiva puhetyyli (kansanlähetyksen sakilta löytyy sitä oikeaa nuottia), sopiva aihe,.... Meikä lopetti sitten kaikkialla käynnin, kun yhden tuollaisen tilaisuuden jälkeen olin pari viikkoa aika ahdistunut.
Mitähän vielä... Vapiksen jälkeen on vain pakko löytää oma tapa elää, uskoa ja nähdä. Tiukka uskonnollinen ympäristö tarjoaa "oikeat vastaukset", mutta kun sitten pitääkin opetella hahmottamaan ne kaikki uudestaan ja aivan itse. Siinäpä hommaa. Pitää lähteä niinkin tyhmästä kysymyksestä kuin "kuka minä olen" ja kysyä jopa "mikä minä olen". Sitten joskus pitää kysyä myös "miten minä näen maailman" ja sitten onkin hyvä lähteä pohtimaan, minkälainen tapa nähdä maailmaa tukee omaa mielenterveyttä. Siinä vaiheessa on ihan sama - toivottavasti - mitä muut ajattelevat.
Teme
-
Huitsin suosituin keskustelu (http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?topic=432.0) kertoo asiaan vihkiytymättömille, millaista hulluutta karismaattisuus on.
Teme :kahvi: (toi on teekuppi eikä kahvikuppi)
-
Mukava nähdä sinusta elonmerkkejä, Teme!
-
Juu. Tosi kiva kun Teme kirjoittelee.. :)
Tosta karismaattisuudesta ja muusta en silti olisi vahingoniloinen tai pilkallinen sitä kohtaan, vaikka se olisi kuinka pimeetä omasta mielestä. :-\
Yritän kunnioittaa kaikkien tapoja suhteessaan Jumalaansa. :109: :eusa_clap: :eusa_pray:
En nyt kirjoita, että kukaan moista olisi tehnytkään, siis pilkannut tai muuta vastaavaa.
No on sitten sellaista kristillisyyttä joka alistaa ja sitoo ihmistä sellaisen kohdatessa voinee jotenkin asiallisesti keskustellen huomautella. :icon_rolleyes:
Mutta ompas vaikeeta.. Jokainen suhtautukoon erilailla uskoviin ja tekemisiin kuten kohdallaan kokee. :102:
-
Kirjoittelin tuossa kesällä/syksyn korvalla tänne...Silloin pähkäilin Vapaakirkosta eroamista. No, nyt ero on "virallinen", mutta olo on vähän tyhjä. Mitä tästä eteenpäin??+ :icon_confused:
muistan hämärästi kesäisen kirjoituksesi. tervetuloa takaisin!
varmaan riippuu paljon itsestäsi mutta esim evlut jp, (körtti)seuroja, sopivaa lukemista jne. sellaisen .oman paikan löytäminen jossa voi olla omana itsenään puutteinensa ja vikoinensa jne.
-
Siinä vaiheessa kun mutterit on levällään lattialla, on hyvä löytää varsinkin huumori. Ei sitä järjettömyyttä mukana ollut voi katsoa kuin syvällä häpeällä tai räävittömällä huumorilla. Psyykkeen kannalta jälkimmäinen on parempi. Ja se yliläikkyy monesti, kun istutaan saman pöydän ääreen.
Teme :kahvi: (Yhä teekuppi - ei kahvi)
-
räävitön huumori on Jumalasta...
-
räävitön huumori on Jumalasta...
No enpä olisi tuotakaan tiennyt, mutta kaikkea sitä oppii, kun lukee körttifoorumia. :107:
-
No hei!
-
Yhteys, konteksti on tärkeä panna merkille.
-
KIRSI: Olipa outo tuo kesäinen selvityksesi, oli kuin lestadiolaisuudesta eronneilla....
Oletko nyt kaikkien uskonnollisten liikkeiden ulkopuolella, vai kiikutitko kirjasi luterilaiseen kirkkokansliaan...?
-
KIRSI: Olipa outo tuo kesäinen selvityksesi, oli kuin lestadiolaisuudesta eronneilla....
Oletko nyt kaikkien uskonnollisten liikkeiden ulkopuolella, vai kiikutitko kirjasi luterilaiseen kirkkokansliaan...?
Älä ole niin utelias :icon_cool:
-
Silloin kun ME erottiin, kiikutettiin kirjat heti luterilaiseen kirkkoon. Nyt mietin omia kirjojani pois sieltä, kun ei kirkko voi kumartaa yhtä aikaa sekä liberaali- ja konservatiivilaitaa. Hajonneet eivät mahdu siihen väliin.
Teme
-
Silloin kun ME erottiin, kiikutettiin kirjat heti luterilaiseen kirkkoon. Nyt mietin omia kirjojani pois sieltä, kun ei kirkko voi kumartaa yhtä aikaa sekä liberaali- ja konservatiivilaitaa. Hajonneet eivät mahdu siihen väliin.
Teme
Jos tuolle tielle lähtee, niin saa veivata jatkuvasti yhdestä porukasta toiseen. Sen kun pysyt luterilaisessa kirkossa niin kauan, että Sinut ajetaan sieltä pois.
-
No jos lähden, en liity mihinkään, vaan olen.
Kuvaan ongelmaa tuossa: Olen siis hajonnut. Tietyt tilanteet hajottavat minua tai vievät emotionaaliseen helvettiin. Liberaaliin kristillisyyteen pystyisiin ottamaan osaa, mutta kirkko, joka yrittää istua sekä liberaalilla että konservatiivisella pallilla, jättää hajonneen auttamatta alleen. Joten en voi sitten lopulta käydä enää missään, koska meni luottamus viimeisen hajoamisen myötä. Se sysäsi minut lopullisesti kristillisyyden - jopa sen liberaalin tulkinnan - ulkopuolelle. Miksi siis kuulua organisaatioon, joka kahdella pallilla istumisen seurauksena vetäsi sen viimeisen mutterin irti ja hukkasi pultin?
En siis olettanut viimeisessä istumassani tilaisuudessa joutuvani konservartiivinuotin käsiin ja sitä kautta aivojen palautumaan jonnekin menneisyyteen koko tunnehelvettineen. Niin pitkään kun kumarrataan molemmille, ne konservatiivit eivät perusta omaa liikettään, vaan jäävät kirkon sisään. Kirkko tarjoaa mukavan lämpimän paikan, jossa maitokin tarjotaan. Siitä on hieman reilu 3 vuotta.
Teme
-
No jos lähden, en liity mihinkään, vaan olen.
Kuvaan ongelmaa tuossa: Olen siis hajonnut. Tietyt tilanteet hajottavat minua tai vievät emotionaaliseen helvettiin. Liberaaliin kristillisyyteen pystyisiin ottamaan osaa, mutta kirkko, joka yrittää istua sekä liberaalilla että konservatiivisella pallilla, jättää hajonneen auttamatta alleen. Joten en voi sitten lopulta käydä enää missään, koska meni luottamus viimeisen hajoamisen myötä. Se sysäsi minut lopullisesti kristillisyyden - jopa sen liberaalin tulkinnan - ulkopuolelle. Miksi siis kuulua organisaatioon, joka kahdella pallilla istumisen seurauksena vetäsi sen viimeisen mutterin irti ja hukkasi pultin?
En siis olettanut viimeisessä istumassani tilaisuudessa joutuvani konservartiivinuotin käsiin ja sitä kautta aivojen palautumaan jonnekin menneisyyteen koko tunnehelvettineen. Niin pitkään kun kumarrataan molemmille, ne konservatiivit eivät perusta omaa liikettään, vaan jäävät kirkon sisään. Kirkko tarjoaa mukavan lämpimän paikan, jossa maitokin tarjotaan. Siitä on hieman reilu 3 vuotta.
Teme
Tuota, nyt olen vähän ymmälläni. Mikähän lienee ollut se viimeinen tilaisuutesi? Kuulostaa aika pahalta.
-
Teme
Toivottavasti Sinun rinnallasi kulkee …joku...kuka kuuntelee .
-
En minä ainakaan enää jaksa ajatella niin idealistisesti että kirkko sitä tai kirkko tätä. Minusta kirkko ei ole tuota tai tätä vaan laitos jonka sisään mahtuu (ja mielestäni saakin/pitääkin mahtua) kaikenlaista porukkaa ja käsitystä. Eihän tämä nyt oikeastaan ole mikään homogeeninen tunnustava yhteisö vaan sisäisesti hajallaan kuin jokisen eväät. Kyllä kirkossa on tilaa niin hajonneille kuin niille vouhottajillekin. Kyllä siinä piispoille on tasapainottelemista kun vaikka mitä sanoo niin aina joku suuttuu.
Mielestäni kirkkoon kannattaa suhtautua aika rauhallisesti. Minäkään en viitsi sitoutua enää mihinkään yhteisöihin enkä porukoihin samoista syistä kuin Teme. Ei se silti minua haittaa vaikkahan touhuavat mitä tahtovat, enhän kuitenkaan voi sille mitään. Jos voisin niin alkaisi päitä putoilla! :003: tai :icon_eek: tai ehkä sittenkin :017:
-
Mulla viimeinen tilaisuus oli Raamattu-piiri. Normaalisti siinä oli kirkon pappi paikalla, joka piti myös keskustelut hyvällä linjalla. Hän joutui lähtemään sitten kerran kiirekeikalle kesken illan, jolloin vetovastuu meni maallikolle. Sen jälkeen räjähti jutut ja mun pää. Kaksi viikkoa istuin sen jälkeen ahdistuneena oman pääni kanssa . Sen jälkeen syntyi Huitsinnevada (http://huitsinnevada.info) kun oli pakko päästä kirjoittamaan muidenkin kanssa.
Teme
-
Vertauskuvallisesti kirkon toiminta muotoja ihmisten palvelemiseksi ja tukemiseksi elämässä voi verrata, tämän päivän terveydenhoitoon Suomessa, karrikoidusti.
Eli ei ole papilla eikä lääkärillä helppoa toteuttaa kaikkien ihmisten haluja ja toiveita. Kumminkin …
:eusa_think:
ps.vaikeeta on kulkea..
-
Mulla viimeinen tilaisuus oli Raamattu-piiri. Normaalisti siinä oli kirkon pappi paikalla, joka piti myös keskustelut hyvällä linjalla. Hän joutui lähtemään sitten kerran kiirekeikalle kesken illan, jolloin vetovastuu meni maallikolle. Sen jälkeen räjähti jutut ja mun pää. Kaksi viikkoa istuin sen jälkeen ahdistuneena oman pääni kanssa . Sen jälkeen syntyi Huitsinnevada (http://huitsinnevada.info) kun oli pakko päästä kirjoittamaan muidenkin kanssa.
Teme
Todella harmittava tapaus. Tuosta voisit antaa palautetta k.o. kirkkoherralle. Suosittelisin kuitenkin käymään jumalanpalveluksissa. Siellä ei pitäisi sattua tuollaista.
-
En minä ainakaan enää jaksa ajatella niin idealistisesti että kirkko sitä tai kirkko tätä. Minusta kirkko ei ole tuota tai tätä vaan laitos jonka sisään mahtuu (ja mielestäni saakin/pitääkin mahtua) kaikenlaista porukkaa ja käsitystä. Eihän tämä nyt oikeastaan ole mikään homogeeninen tunnustava yhteisö vaan sisäisesti hajallaan kuin jokisen eväät. Kyllä kirkossa on tilaa niin hajonneille kuin niille vouhottajillekin. Kyllä siinä piispoille on tasapainottelemista kun vaikka mitä sanoo niin aina joku suuttuu
Jampella oli hyvä kirjoitus!
itsekin ajattelen että kirkko on tai sen pitäisi olla erilaisten ihmisten paikka, jossa on tilaa olla. jos aina kaikkien pitää olla samaa mieltä kaikesta, niin syntyy aika monta hiekkalaatikkoa...
ja onhan tällä körttihiekkalaatikollakin monenlaisia hiekkalinnantekijöitä, onneksi.
-
Jampella oli hyvä kirjoitus!
itsekin ajattelen että kirkko on tai sen pitäisi olla erilaisten ihmisten paikka, jossa on tilaa olla. jos aina kaikkien pitää olla samaa mieltä kaikesta, niin syntyy aika monta hiekkalaatikkoa...
ja onhan tällä körttihiekkalaatikollakin monenlaisia hiekkalinnantekijöitä, onneksi.
Vain diktatuurissa kaikki ovat samaa mieltä.
-
En käy enää missäänl, koska ei ole varaa päivänkään ylimääräiseen pään räjähtämiskorjaukseen. Tuon jälkeen totesin myös, että en saa millään tavalla kristillistä Jumala-käsitettä toimimaan todellisuuden kanssa. Olisi pitänyt sillloin edes vähän huolta, kun olisin tarvinnut sitä huolenpitoa - mahdollisuuksia oli monta. Aivan liian monta. Mutta eipä tuosta sen enempää. Jos Jumalan joskus kohtaan, kysymyksiä on puoleksi ikuisuudeksi. Varmaan se loppuosa riittää sitten muiden kysymyksiin. Ja jos Jumala haluaa minut tavata, hänkin voi tulla keskustelemaan ihan rauhassa. Mutta tällä kertaa ilman mitään välikäsiä kiitos.
Teme
-
Teme hyvä. Sun painia uskosta ja ihimisistä on ollu ikävä lukia, mutta kaikki sympatiat sulle multa. Oon myäs miättiny, että kun pirät noita vertaistukisivustoja, niin herkkänä ihimisenä vaan korvennat itteäs siinä pahanolos jota koit. Ittensä armahtamista ei tapahru, jos et armahra lähimmääsiäsi.
Sanotahan, että Tuskan paahtehes syrän kypsyy. Jonakin päivänä sinäkin huamaat, että kaikki oli tarkootettu vaan sun hyväksi.
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/Perspectives.html
-
Vain diktatuurissa kaikki ovat samaa mieltä.
SeppoS ehkä osui asian ytimeen.
Raamattua lukiessa tulee kuva, että Jumalan valtakunta ei ole demokratia vaan diktatuuri.
Jumalan valtakunta jotenkin mystisellä tapaa asuu Kristukselle kuuluvissa ihmisissä.
Jumala sanoo ja muut totelkoot.
Siis varsin selvä diktatuuri.
Jos hallitsija on hyvä ja viisas, diktatuuri ei ole huono vaihtoehto.
Mitä parempi hallitsija, sitä kannatettavampi järjestelmä diktatuuri on.
Jos hallitsija on kaikessa täydellinen, diktatuuri on paras mahdollinen hallintomuoto.
Tämä siitä syystä, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Demokratia on juuri sitä, että joukko hallitsee.
Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että ihmisten maailmasa diktatuuri taitaa olla liian monesti kovin huono vaihtoehto, juuri siitä syystä, että diktaattori ei ole sen täydellisempi, kuin kansakaan. Tällaisessa tapauksessa taitaa se demokratia tyhmyyden tiivistymisilmiöstään huolimatta olla varsin kannatattava vaihtoehto.
Luterilainen uskonnollisuus lähtee siitä, että Raamattu on uskon ylin auktoriteetti.
Jumalan valtakunnan diktaattorimaisuus ilmenee siinä, että Jumala on antanut ohjeensa ihmiselle Raamatussa.
Kristityn tulee pyrkiä siitä löytämään juuri ohjeistus toiminnalleen.
Raamattu puhuu seurakunnasta, jossa ollaan yksimielisiä.
En nyt lähde saivartelemaan sen suuremmin tuon "yksimielisiä" merkityksestä, mutta selvää lienee, että kyse ei ole siitä, että kaikki ajattelevat kaikesta samalla tavalla yksi yhteen. Eräs asia, joka tuon käsitteen piiriin kuuluu, on varmasti se usko, että Jumalan Sana on uskovan ihmisen ylin autoriteetti, kuten luterilainen kirkko uskoo.
-
Diktatuuri ei koskaan tule toimimaan, koska valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.
-
Diktatuuri ei koskaan tule toimimaan, koska valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.
Et tainnut kovin hyvin lukea tekstiäni?
-
Et tainnut kovin hyvin lukea tekstiäni?
Luin tekstisi, mutta tämä ei ollut vastaus pitkään tekstiisi kuin pieneltä osalta, jossa se oli kanssasi samaa mieltä. Yritin kiteyttää vain sen hyvin lyhyeen muotoon. Toisekseen tuo koski vain maallista vallankäyttöä.
-
Diktatuuri ei koskaan tule toimimaan, koska valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.
Itseasiassa tämä vallan turmeleva vaikutus on myös demokratian ongelma.
Demokratiassa vallanpitäjiä voi tosin vaihtaa helpommin ja useammin, joskin tämä piirre varmaan on omiaan tekemään vallanpitäjästä skarpimman tuon turmeltumisen suhteen: jos turmellut liikaa, et tule enää ehkä valituksi.
Sellainenkin kävi mielessä, että onkohan niin, että vallan turmelevaa ominaisuutta on ylikorostettu.
Ajatusta, että "valta turmelee", tunnutaan yleensä pidettävän totuutena, jota ei voisi kyseenalaistaa.
En minäkään toki sitä kyseenalaista.
Olisin vain kiinnostunut siitä, että turmeleeko se jokaisen, vaiko keskimäärin joka toisen vaiko joka kymmenennen...?
Jos tuollaisen tutkimuksen joku tekisi, niin tietysti pitää ennen sitä määritellä tuon termin "turmellus" merkity.
-
Eilisen KOTIMAA paperilehden mukaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen on salassa pidettävä yksityisasia, joten pyydän anteeksi nimimerkki Kirsiltä uteliaisuuttani.
Tänään kerrotaan jo 400 jäsenen eronneen Imatran evl.seurakunnasta marraskuun aikana.
Kodittomia on siis tullut paljon.....
Tuo on huono neuvo, että pysy vaan kirkossa opettaa se mitä tahansa, varsinkin kun maallinen laki on nostettu Raamatun sanan ja tunnustuskirjojen edelle.
Yksityisellä seurakuntalaisella on kai ainoa mahdollisuus erota yhteisöstä, jonka opetus ei vastaa omaa vakaumusta.
Niin Kirsillä Vapaakirkosta, kuin monilla muilla Evl.kirkosta....
EVL. kirkkohan ei voi erottaa ketään, vaikka toimisi kaikessa sen opetuksien vastaisesti, ainoastaan pappeihin voidaan soveltaa kurinpito toimenpiteitä.
Mutta mielenkiintoinen keskustelu näkyi syntyneen ilman provosointianikin.... :icon_rolleyes:
-
Herännäisyydessä on periaate, että kirkosta emme eroa niin kauan kuin isä meidän rukous oikein luetaan. Kaikki mikä tästä poikkeaa on meille vierasta ja foorumin sääntöjen vastaista.
-
Eilisen KOTIMAA paperilehden mukaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen on salassa pidettävä yksityisasia, joten pyydän anteeksi nimimerkki Kirsiltä uteliaisuuttani.
Tänään kerrotaan jo 400 jäsenen eronneen Imatran evl.seurakunnasta marraskuun aikana.
Kodittomia on siis tullut paljon.....
Tuo on huono neuvo, että pysy vaan kirkossa opettaa se mitä tahansa, varsinkin kun maallinen laki on nostettu Raamatun sanan ja tunnustuskirjojen edelle.
Yksityisellä seurakuntalaisella on kai ainoa mahdollisuus erota yhteisöstä, jonka opetus ei vastaa omaa vakaumusta.
Niin Kirsillä Vapaakirkosta, kuin monilla muilla Evl.kirkosta....
EVL. kirkkohan ei voi erottaa ketään, vaikka toimisi kaikessa sen opetuksien vastaisesti, ainoastaan pappeihin voidaan soveltaa kurinpito toimenpiteitä.
Mutta mielenkiintoinen keskustelu näkyi syntyneen ilman provosointianikin.... :icon_rolleyes:
Kai se minullakin on mennyt perille tuo Sepposin mainitsema asia, että kirkkoon kuulutaan niin kauan, kuin siellä Isä meidän rukous oikein luetaan. Kyllä minustakin tuntuu monta kertaa, että kirkossa on todella paljon sellaista, minkä takia sieltä voisi erota. Ehkä siellä kuitenkin on oikeasti enemmän sitä, miksi siellä kannattaa pysyä. Yksi tosiasiahan on, että media rummuttaa aina eniten sitä, mikä on kaikkein erikoisinta kirkossamme. Näin meille pikkuhiljaa syötetään, että tällaista siellä kirkossa on.
Ei mediaa kiinnosta hyvät jumalanpalvelukset, ainoastaan se, kuinka vähän siellä käy väkeä. He haluaisivat ajaa nekin vähät pois sieltä. Jos eroaisin kirkosta, niin en todellakaan tietäisi, mihin sitten menisin. Sitäpaitsi onhan siellä kirkossa mahdollisuus vaikuttaakin. Kirkollisvaaleihin ei ole kauhean helppoa saada ehdokkaita ja joka haluaa oikeasti vaikutta, voisi alkaa ehdokkaaksi.
-
Kirkko on kuitenkin sillä tapaa turvallinen vaihtoehto, ettei siellä edellytetä minkäänlaista itselle vierasta hihhulointia. Mutta toisaalta nykyään vaara piilee kirkossakin; pitää kyllä osata välttää tietyntyylisiä porukoita. Jos nyt ihan perus jumalanpalveluksissa käy ja tilaisuuksissa joissa on mukana seurakunnan omia pappeja, niin valtaosa tilaisuuksista on ihan jees. On täällä meilläkin päin tosin ollut joskus tarjolla kaikenmaailman "alfa-kursseja" joita on joskus ihan tyrkytettykin, mutten ole mennyt. Sanoin vain seurakunnan työntekijälle, että haluan pitäytyä yksinkertaisessa luterilaisessa uskonkäsityksessä. En minä tarvitse mitään "lisää..enemmän" -paskaa elämääni. Parempi yrittää pitää jalat realistisesti maassa.
-
Niin muuttui "makuni" viitisen vuotta sitten, etten enää menisi Alfa-kurssille, Cursillo-viikonloppuun, Tuomasmessuihin enkä Krito-ryhmään. Kaikki ovat Ev.Lut.kirkon sisällä toimineet. Muissa kuin Kritossa olen ollut. Katekismuskoulu oli OK, mutta sunnuntaiset messut ovat paras. Siellä ei tarvitse pelätä manipulointia. Eikä ole ylilyöntejä. Joskus käyn runo- ja musiikki-illoissa. Pääsiäisvaellus ja joululaulu-ilta kuuluvat tunnelmanluonti-osastoon.
Onneksi on seurat kerran kuussa lisäksi veisut ja myyjäisiä. Tässähän sitä onkin jo aivan tarpeeksi.
-
Niissä körttiseuroissa joissa olen voinut vierailla, ei ole yhtään Isä meidän rukousta lausuttu, eikä veisattu.... Muuten tykkään käydä....
Kyllä kaikkia muita hengellisyyksiä näköjään saa mollata aivan vapaasti, mutta jos kyseenalaistaa luterilaiseen kirkkoon kuulumisen........tai körttiläisen ulospäin näkymättömän kristillisyyden...... :icon_rolleyes:
-
Niissä körttiseuroissa joissa olen voinut vierailla, ei ole yhtään Isä meidän rukousta lausuttu, eikä veisattu.... Muuten tykkään käydä....
Kyllä kaikkia muita hengellisyyksiä näköjään saa mollata aivan vapaasti, mutta jos kyseenalaistaa luterilaiseen kirkkoon kuulumisen........tai körttiläisen ulospäin näkymättömän kristillisyyden...... :icon_rolleyes:
Kaikissa yhteisöissä täytyy olla jotkut säännöt. Tämä nyt sattuu olemaan körttifoorumi ja meidän sääntömme ovat foorumin alussa. Körttiseuroissa jokainen virsi on rukous ja todellakin harvoin siellä isämeidän luetaan tai veisataan, mutta se lausutaan jumalanpalveluksissa ja niitä siinä tarkoitettiin. Muiden hengellisyyksien mollaamista ja erityisesti niistä perättömyyksien levittämistä katsotaan täällä myös karsaasti. Kokemuksiaan saa luonnollisesti kertoa, sillä ei tämä mikään mykkien keskustelu ole.
-
Kohtalaisen hurjia juttuja tuolla Huitsinnevadan ketjussa, jonka Teme linkitti. Monet tarinat ovat niin absurdeja, että niille on pakko nauraa, mutta samalla tuntee syvää myötätuntoa uhreja kohtaan. Ei voi kuin ihmetellä, miten on joillakin kadonnut suhteellisuudentaju aivan tyystin. Körtitkin saavat osansa.
-
Eilisen KOTIMAA paperilehden mukaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen on salassa pidettävä yksityisasia, joten pyydän anteeksi nimimerkki Kirsiltä uteliaisuuttani.
Tänään kerrotaan jo 400 jäsenen eronneen Imatran evl.seurakunnasta marraskuun aikana.
Kodittomia on siis tullut paljon.....
Mistähän tuo tieto mahtaa olla peräisin? Kotimaassa no. 44 julkaistussa uutisessa luku oli 73, joka sekin on jo paljon.
Missä päin uusimmassa Kotimaassa oli tuo tieto? Voitko vinkata sivun? Miinun vanhat silmäni eivät löydä.
-
Tänään kerrotaan jo 400 jäsenen eronneen Imatran evl.seurakunnasta marraskuun aikana.
Kodittomia on siis tullut paljon.....
Mistähän tuo tieto mahtaa olla peräisin? Kotimaassa no. 44 julkaistussa uutisessa luku oli 73, joka sekin on jo paljon.
Missä päin uusimmassa Kotimaassa oli tuo tieto? Voitko vinkata sivun? Miinun vanhat silmäni eivät löydä.
Tieto 400 eronneesta ei pidä paikkaansa, kuten oheisesta paikallisen lehden uutisesta käy ilmi:
Etelä-Saimaa 19.11.2009 (http://www.esaimaa.fi/page.php?page_id=4&news_id=200918024189):
Marraskuusta on tulossa eroamisten ennätyskuukausi vuosiin. Imatran seurakunnasta oli marraskuussa eronnut kuun 18. päivään mennessä 138 seurakuntalaista. Kolmen viime vuoden toiseksi kovin suonenisku seurakunnalle oli tämän vuoden lokakuu, jonka aikana seurakunnasta erosi 95 jäsentä.
Edellinen piikki olivat viime vuoden marras- ja joulukuu, jotka tuottivat noin 80 eroamista kumpikin.
Tilastoluvut ovat väestörekisterikeskuksen. Lukuihin sisältyvät kaikki seurakunnasta eronneet, myös muuton takia lähteneet. Eroamisten syitä väestörekisterikeskuksen tilastointi ei tarkemmin erittele.
Viime aikoina keskustelupalstoilla on liikkunut seurakuntalaisia, jotka ovat kertoneet eronneensa kirkollisveron korotuspäätöksen takia. Imatran kirkollisveroprosentti nousee ensi vuonna ensi kerran 30 vuoteen. Korotuspäätös tehtiin samoihin aikoihin, kun kohuttu kirkkoherra Marja-Sisko Aalto palasi virkaansa sukupuolen korjauksesta.
Katsoin parhaaksi siteerata tämän hyvin kirjoitetun uutisen kokonaisuudessaan, koska sitä ei asian kärsimättä voi lyhentää.
Mt
-
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta oli yksityisasia maininta verotietojen julkisuutta koskettelevassa jutussa.
Ero tilasto oli lainattu Kotimaa24.fi Manu Ryösön blogista, joka luku myöhemmin korjaantui vuosi eroamaksi, eikä tämän vuoden marraskuun lukemaksi.
Minulla ei ole tarvetta mollata herännäisyyttä, eikä mitään muutakaan hengellistä liikettä.
Sattuneesta syystä en vain tunne tabujanne.....Ruotsalaisen aikana Savossa ilmeisesti oli runsaastikin karismaattisia vaikutuksia ja Kalajokilaaksossa.
Historiassanne olen vasta 1850-luvulla Malmberg-Lagus-Niskanen-Ruotsalainen probleemissa.
Ehkä kun olen kahlannut tuon runsaan 160 vuotta nyky-aikaan voin päätellä mikä nykyisessä herännäisyydessä on entistä ja kenen opettamaa.. :icon_rolleyes:
-
Moderniin karismaattisuuteen liittyy pyhyysvaatimus ja menestysteologia lähes poikkeuksetta. Pyhyysvaatimus: Ole sellainen kuin saarnaajat vaativat, vaikka heidän vaatimuksensa olisivat ristiriitaisia, tai päädyt helvettiin. Menestysteologia: Usko oikein ja sinusta tulee rikas/parannut/saat kultaa/mitä ikinä keksitkään. Kiitos Calvinille, joka petasi tien tälle linjalle opettamalla, että valitun valittuna oleminen näkyy hänen menestymisenään ja hyvyytenä.
Pitäisi varmaan kaivaa, miten karismaattisuus näkyi vanhoissa liikkeissä. Tuskin kuitenkaan täydellisen pyhyyden ja synnittömyyden tavoitteluna.
Teme
-
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta oli yksityisasia maininta verotietojen julkisuutta koskettelevassa jutussa.
Ero tilasto oli lainattu Kotimaa24.fi Manu Ryösön blogista, joka luku myöhemmin korjaantui vuosi eroamaksi, eikä tämän vuoden marraskuun lukemaksi.
Minulla ei ole tarvetta mollata herännäisyyttä, eikä mitään muutakaan hengellistä liikettä.
Sattuneesta syystä en vain tunne tabujanne.....Ruotsalaisen aikana Savossa ilmeisesti oli runsaastikin karismaattisia vaikutuksia ja Kalajokilaaksossa.
Historiassanne olen vasta 1850-luvulla Malmberg-Lagus-Niskanen-Ruotsalainen probleemissa.
Ehkä kun olen kahlannut tuon runsaan 160 vuotta nyky-aikaan voin päätellä mikä nykyisessä herännäisyydessä on entistä ja kenen opettamaa.. :icon_rolleyes:
Lainaus on sinänsä vaarallinen, kun siitä puutuu liittyneiden määrä ja vertailu kunnan vastaavaan tilastoon eli lyhyemmin sanottuna se ei ole kirkosta eronneiden määrä. Meidän seurakunnassa oli viime vuonna yksi kirkkoon liittynyt enemmän kuin eronnut. Tänä vuonna on liittyneitä selkeästi enemmän kuin eronneita.
-
Pitäisi varmaan kaivaa, miten karismaattisuus näkyi vanhoissa liikkeissä. Tuskin kuitenkaan täydellisen pyhyyden ja synnittömyyden tavoitteluna.
Teme, yksi hyvä lähde varhaisen herännäisyyden karismaattisista kokemuksista on herätysliikehistorian klassikko, Martti Ruuthin kirja Abraham Achrenius. Ajan merkki ajoiltaan. Se on alkujaan julkaistu kahtena osana ja myöhemmin molemmat osat yhtenä niteenä. Hurmoskokemusten kannalta keskeisempi lienee ensimmäinen osa. Kirjaa on saatavana joistakin yleisistä kirjastoista, ei kuitenkaan pääkaupunkiseudun kirjastoista. Kaukolainaksi järjestyy kyllä, ja divareistakin löytyy varsin helposti.
Kirjassa siteerataan mm. Achreniuksen omia kuvauksia, kuten erästä saarnaa Ähtävällä:
--- tuli Herran voima ihmeellisesti ylitseni, ikäänkuin ylhäältäpäin alas, ja tarttui minua leukoihin, ett'en enää itse, vaan Herra ihmeellisen kaikkivaltansa voimalla liikutti niitä niin väkevästi lausuessani aivan tunnettavasti ja niin nopeaan, ett'en kuten minusta tuntui ennättänyt saada lausutuksi sanoja kokonaisinaan, jotka Herran armovaikutuksesta minulle annettiin---.
Kyse ei ole Achreniuksesta pelkästään, sillä paikkakunnalla oli toiminnassa apostolinen separatistinen liike, joka oli kirkonmiehen kannalta tietysti ongelmallinen. Achreniuksen hurmosten aikana seurakunnassa virisi herätysliikehdintää, jonka johtoon A. asettui. Liikkeen kokouksissa "liikutuksilla" oli keskeinen sija. Tuomiokapitulin ja hovioikeuden kuulustelujen jälkeen A. matkusti Tukholmaan ja sai siellä Kunink. Majesteetilta luvan palata pappisvirkaan. Samalla hänen avioliittonsakin vahvistettiin - herätyksen melskeissä avioliiton laillisen solmimisen merkitys oli Achreniukselta unohtunut.
Kiinnostavaa Achreniuksen tapauksessa on mm. se, että myöhemmin kirkkoherrana toimiessaan hän piti edelleen arvossa varhaista herätyskuohuntavaihettaan, vaikka hän toisaalta näki separatistisen liikkeen puutteet ja vaarat. Nousiaisten kirkkoherranakin hän oli herätysliikehdintöjen johdossa.
Mt